Anval Klaani

Tammikuussa 2008 alkoi HeroQuest-kampanja Dragon Passissa aleatorin johtamana.

Tietoa maailmasta ja sen tarustosta löytyy Gloranthan Myytit-osiosta.

Pelaajahahmot (voisitte laitella näitä):

* Uffomies
* Tonpa
* Gargan - Olkar Herlininpoika
* EODBoy - Farad The Lawspeaker
* <The Nameless One>

Muut hahmot:

  • Thulak, Jumaltietäjä ja entinen punainen kuningas
  • Irippi Ontor, Karkoitettu Lhankor Mhyn tietäjä
  • Yanafal Tarnils, Uusi Lunarin Kuningas
  • Varmand Raivomieli, pelätty Uroxin palvoja, jota siedetään juuri ja juuri Anvalin klaanissa
  • Verdandi Valkoinen, nuori Chalana Arroyn papitar ja Ailunin lehden haltija. Anvalin klaani suojelee Verdandia tarkemmin kuin ketään jäsenistään, sillä hän on väkevin parantaja mitä miesmuistiin on nähty. (Parantaja 20W2, Yrttituntija 18, Kaunis 18, Siveä 20)

Sankariteot

  • Nimiriimujen kirjoittaminen Dagori Ingarthissa Kyger Litorin idoliin
  • Punaisen kuninkaan voittaminen Sankarinpolulla
  • Olkarin nimiriimun kirjoittaminen lohkareeseen Punaisessa kuussa.

Quotet

<Suuri räjähdys!>
Olkar: Missä minä olen?
Tuntematon valkokaapu: Oi Herra! Olette tuonpuoleisessa!
Olkar: Ei tämä ole tuonela! Missä ovat soturit ja kamppailu?
TvK: Ymmärsitte väärin! Tämä ei ole tuonela. Tämä on Paratiisi!
Olkar: <miettivä ilme> Miten täältä pääsee pois?

Tapahtumat:

Päivä 1

Oli tulen aika Anval-klaanin tulassa.

Tuulen henki toi varoituksen Kolatin henkipuhuja Ardanille Ernesti-klaanin hyökkäyksestä, juuri kun kyseisen vihamielisen klaanin karjavarkaisiin tullut seurue iski magiansa kätkemänä hieman syrjäisemmille maatiloille. Humaktin soturi Olkar osui paikalle juuri oikeaan aikaan ja ankaran kamppailun jälkeen onnistui vangitsemaan varkaista kaksi ja ajamaan Ardanin kutsumien tuulenhenkien avustamana loput karkuun.

Klaanin metsästäjä _ oli ajanut takaa peuraa koko päivän kohdatessaan poikajoukon tirkistelemässä joessa kylvyllä olevaa kaunista parantajaneitoa Verdandi Valkoista. Tilanne muuttui nopeasti vaaralliseksi Ernesti-klaanin ratsastajien osuessa paikalle. Urhea metsästäjä ei vammoitta selvinnyt, mutta vaarallisen painimisen jälkeen sai yhden miehistä sidottua, ja Verdandia vartioivat soturinaiset saivat pidettyä emäntänsä suojassa.

Vangiksi otettuja Ernestin sotureita kuulusteli lainoppinut ja Lhankor Mhyn devotee Farad, joka survoi totuuden heidän huuliltaan ja saatiin selville, että Ernest-klaani on solminut liiton Mustan Tammen klaanin kanssa ja nyt suunnitelee Anvalin lyömistä yhteisvoimin.

Ei kestänyt aikaakaan, kun kävi ilmi, että Anval-klaanin päällikön poika oli joutunut vangiksi, ja Ernesti-klaanin mies neuvottelijan viirin alla tuli vaatimaan kohtuuttomia lunnaita hänestä. Epäonnistuneelta ryöstöretkeltä oli kuitenkin jäänyt Ernestin sotureja vangeiksi enemmän, ja perinteet ja neuvottelut hyvin tuntevana Anvalin lainoppinut Farad täysin nyöryytti sanantuojan ja lähetti hänet viemään päällikölleen vaatimusta asianmukaisista suurista lunnaista ja korvauksista. Soturivangit vapautettaisiin vain, kun päällikön poika tuotaisiin takaisin.

Olkar teki klaanille selväksi, että klaanin puolustuksissa oli puutteita ja että Elmalille ja tuulen hengille ei oltu uhrattu tarpeeksi, jotta ne olisivat kumonneet magian, jolla Ernesti kätki hyökkäyksensä. Ardan otti asiasta voimaa ja kokosi suuren joukon palvomaan Kolatia, kiitokseksi varoituksesta ja suojeluksesta, jonka hän antoi.

Puhetta soturien keskuudessa suuresta hyökkäyksestä, kostoretkestä ja pelastusretkestä päällikön pojalle, kehkeytyi jo saman päivän iltana. Päällikkö oli äkäisellä mielellä eikä suvainnut puhua kelleen, mutta Olkar sekä klaanin lainoppinut keräsivät sotureita ja vanhimpia puhuakseen heille suunnitelmistaan.

Päivä 2

Lainoppinut Farad astui päällikön puheille ja kertoi hänelle, että heorttilaisten perinteiden mukaisesti on kolme vaihtoehtoa käsitellä nykyistä tilannetta. Ensimmäinen vaihtoehto olisi suora hyökkäys, jossa kaikki klaanin soturit ja muut asekuntoiset miehet viedään ryöstämään Kulvik takaisin. Toinen vaihtoehto olisi haastaa heidät kilpailuun, jossa mitellään kolmessa eri taidossa, asetaidossa, magiassa ja runoudessa. Kolmas vaihtoehto olisi neuvottelu. Heikot olisivat näkymät viimeisellä, mutta vaihtoehto se olisi siltikin.

Päällikkö vei asian klaanin kuultavaksi, ja kaikista, jotka klaanissa äänensä saavat kuuluviin, ainoastaan Chalana Arroyn papitar Verdandi vastusti raidia. Ja niin siihen lähdettiin, samana iltana. Päällikkö vaati suureen ääneen, että kaikki lähtevät. Kukaan ei jää kotiin.

Matkalla Ernesti-klaanin tulaan, metsästäjä Varilhelm huomasi jälkiä miehistä, jotka ilmeisesti olivat varastaneet hänen lampaansa, ja Farad näki, että he olivat selvästi Gagarthin, veljessurman, palvojia.

Olkarin kerätessä soturit uhraamaan Humaktille, Varilhelm hiipi tiedustelemaan, ja löysi Ernesti-klaanin soturit aseissa kokoontuneena Kulvik-pojan ympärille. Melkeinpä siinä kävikin huonosti, mutta onneksi on mies nopea jaloistaan. Ja kun Olkar näki tilanteen ja huusi sotajoukon rynnäkköön, sai kömpelyyttään havaituksi tullut Varilhelm apua omien luo pääsemiseksi pian täysin kaaottiseksi muuttuvasta taistelusta.

Keskipiste taistelulle oli Ernesti-klaanin hoivissa ilmeisesti asuva shamaani, joka manasi tulihengen polttamaan Anvalilaiset. Ardan kävi taistoon shamaania vastaan ja manasi tuulen hengen tukahduttamaan tulen. Kauan taistelivat henkien kautta, kunnes Ardan kyllästyi shamaanin nauruun ja yllättäen lävisti hänet keihäällään. Kun Olkar sitten sivalsi shamaanin nurin miekallaan, tuli riehaantui vapaaksi.

Ei lähtenyt rauhassa pois eikä totellut Ardanin manauksia tulihenki. Viime tingassa sai Olkar pelastettua Kulvikin liekkimereltä, mutta Ernesti-klaanin asumukset menivät hengen ahneeseen suuhun. Ardan yritti epätoivoista käskyä ja hyppäsi itse pätsin keskelle luottaen voimaansa ja auttajahenkeensä; ja epäonnistui.

Varilhelm ja Farad saivat tukahdutettua palavan ja tajuttoman Ardanin ja pidettyä hänet hengissä Anval-tulaan asti. Mutta siellä kohtasi sotaseuruetta tieto siitä, että poissaollessa joukko ryöväreitä oli vienyt klaanin aarteen, parantaja Verdandin. Farad näki menneisyyteen ja tiesi ryöväreiden olleen ne samat Gagarthin palvojat, joista jälkiä oli nähty aiemmin. Verdandia lähdettiin hetimiten hakemaan takaisin, Olkar, Varilhelm ja Farad.

Läpi yön ja aamun kolme miestä ratsasti ryöväreiden perään ennen kuin yhyttivät heidät pienellä metsäaukiolla. Varilhelm haki hyvän aseman, tarkoituksenaan estää jousellaan ryöväreitä lähtemästä lentoon. Farad hiipi vapauttamaan vangitun Vardandin ja hänen henkivartijansa. Ja Olkar ratsasti polkua pitkin miekkaa heiluttaen ja huutaen tuomiota ja leikkasi maahan ryöväreistä kaikki yhtä lukuunottamatta. Varilhelmin nuoli lihassaan, ketkujen johtaja katosi puidenlatvojen taakse.

Matkalla takaisin miehet kävivät laskemaan pelastettuja naisia, ja niinpä näytti käyneen, että yksi puuttui joukosta. Kertoivat muut, että hän ja yksi mies ryöväreistä olivat lähteneet joukosta jonkin aikaa sitten, eikä ollut näkynyt takaisin. Mikä ollut hänen kohtalonsa, ja liekö mennyt auliisti vai tahtomattaan; sitä ei osannut kukaan sanoa.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License