Burning Wheel
burningwheel.jpg

Tähän kaivattaisiin semmoista kovaa fanitusta ja terävää arviontia pelisysteemistä Burning Wheel, mahdollisin Burning Empires ja Kirsikankukkia Tuulessa lisin.

aleator (Vaatii hieman puunausta tämä arvostelu)

Burning Wheel on melkoinen sekasikiö peliksi. Se on mekaniikaltaan ja luonteeltaan hyvin perinteinen roolipeli. Perinteistä siinä on raskaahkot säännöt, PJ:n ylivalta ja vastuu, sekä erilliset task-resolution mekaniikat pelin eri osa-alueille (yhdistetyn ratkaisusysteemin sijasta). Epä-perinteistä on se, että taistelusysteemin lisäksi pelissä on mekanisoitu myös väittelyt. Muut uustyylin vaikutukset näkyvät parissa huomionarvoisessa sääntökokonaisuudessa: Let it Ride! -sääntö käytännössä kieltää heittämästä noppaa samasta asiasta kuin kerran. Itsestään selväähän se on, että jos poloinen pelaaja/pj pakotetaan heittämään hiiviskelyä 10 kertaa, niin se mokaa sen jossain vaiheessa. Tämä sääntö panee pelinjohtajan ajattelemaan mitä tapahtuu pieleenmenneistä heitoista ja saa pelin etenemään ilman näitä turhauttavia "P:Meni heitto pieleen! PJ: ööö, tota heitä vaikka uudestaan". Oikeasti, pelin etenemiselle tällä säännöllä on massiiviset seuraukset.

Toinen uudentyylin juttu on artha. Eli tälläiset bonuspisteet, joita saa kun pelaa itse määräämiään tavoitteita tai hahmonluonnissa syntyneitä erikoispiirteitä pitkin. Eli jos pelaajana haluan peliä, jossa kieroutunut hahmoni on kostoretkellä, niin tämän voi kirjoittaa hahmolomakkeeseen asti. Ja aina kun pelaan siihen suuntaan niin saan palkinnoksi arthaa, jolla kontrollini hahmoni ja pelimaailman suhteen kasvaa!

Artha tekee siis pelistä auttamatta pelaajavetoista. Jos pelinjohtaja haluaa suuren juonensa peliin, niin se pitää myydä pelaajille jo hahmonluontivaiheessa. Ja tämä on minusta mainio asia. Ei tule näitä pelejä, joissa istutaan ja mietitään, että mitäköhän sitä nyt voisi tehdä. Ongelmana tässä on se, että nämä erinomaiset "haluan pelata tätä" julistukset eivät ole niin helppoja kaikille kuin luulisi. Jotkut haluavat resiinan ja nenärenkaan. Joiltakin ei vain irtoa. Tai sitten kaikilla on mainiot tavoitteet, mutta jokainen keksi ne muista riippumatta ja porukka ei vaan toimi yhdessä. Nämä voi kuitenkin välttää lisäämällä keskustelua pelin alkuun.
Niin ja jos PJ:llä on se suuri juoni ja raiteet sinne, niin tämä tavoitesysteemi tulee potkimaan nivusiin koko kampanjan ajan!

Mitä muuta hienoa pelissä on? "X Burning" eli hahmon/maailman/hirviön/temppelin/jne. luontisysteemit. Hahmonluonti on aivan mainio lifepatheineen: No, jos oon syntynyt kaupunkiin ja siirtynyt juoksupojasta vartijaksi ja sitten saanut potkut, juopotellut jonkin aikaa ja ruvennut metsärosvoksi... Tämä ei ole lähestulkoonkaan yhtä hieno ominaisuus kuin World Burning (Siis burning empires pelistä. Sama asia nähdään varmaan Blossoms are Fallingissa). World burning on sitä, että peliporukalle lyödään käteen lista kysymyksiä ja sitten yhdessä pohditaan pelimaailma auki näiden pohjalta. Tästä seuraa yleensä mainio brainstorming sessio, jonka tuloksena on joka kerran syntynyt mainio pohja kampanjalle. Hahmot kannattaa myös tehdä ainenkin osittain samanlaisella brainstorming meiningillä. Kun kaikki ovat tekemässä kaikkien hahmoja, niin todennäköisyys sille, että ne hahmojen tavoitteet saadaan kohdalleen kohoaa.

Mitä huonoa siinä on? No, onhan se aika raskas. Pelimekaniikka on syntynyt evoluution saatossa, eikä siinä näy merkkejä suunnittelusta. Säännöissä on teräviä kulmia, joihin voi kompastua, pelissä on esimerkiksi muutama sääntö mikä näyttää lukemalla aivan epäloogiselle, mutta toimii pelissä. Jotkut muuten vihaavat sitä Luke Cranen "Setä näyttää" asennetta, jolla sääntökirjat on kirjoitettu. Luke Crane ei myöskään osaa todennäköisyyslaskentaa.

rating: 0+x
Add a New Comment
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License