Colour-vs-Crunch

Lueskeltuani huvikseni Heroquestia ja Burning Empiresiä huomasin yhden hauskan filosofisen eron noiden pelien välillä. En ollut ennen tullut ajatelleeksi, mutta eri peleillä on mielenkiintoisella tavalla erilainen yhteys pelimekaniikan ja pelimaailman välillä:

BE:n mukainen ajattelutapa tuntuisi siltä, että se mitä pelissä kerrotaan ei vaikuta mekaniikkaan. Eli pelaaja voi kertoa tarinaan vaikka millä mitalla apureita tai teknologisia vimpeleitä. Siinä vaiheessa kun nopat osuu pöytään niillä ei ole kuitenkaan mitään väliä, ellei niitä ole pelimekaniikalla ostettu. Samaa olen itse noudattanut Menneisyyden Varjoihin pohjautuvissa peleissä ihan sen takia, että kaikki pelimekaanista etua tuovat asiat maksavat kalliita kokemuspisteitä, joita ei pitäisi jaella ilmaiseksi.

Pelillisesti tämä tuntuisi viittaavan siihen, että narraatiolla on oma sisäinen logiikkansa, jota se noudattaa mutta pienet ylilyönnit kerronnan kanssa eivät juuri haittaa, sillä mekaniikka tulee ensin ja tasoittaa sellaiset pois. Lisäksi, oman kokemuksen mukaan tämä helpottaa PJ:n elämää hirveästi. Säännöt on helppo ulottaa koskemaan myös pelinjohtajaa mikä rajoittaa mielikuvituksen oikeaan uomaan.

Lähes täysin vastakkainen asetelma löytyy Heroquestista. Siellä tuntuisi (minusta) olevan erittäin tärkeää, että narraatio kertoo, mitä mekaniikalla voi tehdä. Tämä on näkynyt hassuna oireena, jossa pelaajasta tuntuu, että nostamalla yhden taidon maksimiin pärjää parhaiten, kun sitä voi soveltaa ihan kaikkialla. Näinhän se ei kuitenkaan ole, tai pitäisi olla. Eli tässä pelissä maailman logiikka ohittaa mekaniikan. Peliin voi lätkäistä vaikka hirviön, jota ei voi miekalla vahingoittaa ja tämän jälkeen miekkataidoista ei vain ole mitään hyötyä. Tai mahdollisesti lisätä taisteluun kohtia, jolloin tietyt taidot saavat bonuksia tai tarvitsee heittää jotain vaikkapa pystyssä pysymistä, ilman mitään ehdotuksia pelimekaniikan puolelta. Nyt vastuu pelin loogisesta toiminnasta onkin enemmän pelaajien jaetun näkemyksen ja PJ:n harteilla. Toisin sanoen, yhteinen kuva maailmasta ja sen sisäisistä säännöistä pitäisi olla vahvana kaikkien mielessä.

Pitääkö tämä teidän mielestänne paikkansa?

Minä olen vetämässä tästä pikaista johtopäätöstä: On sama kumpi noista systeemeistä on käytössä, kunhan on jompi kumpi ja koko porukka tietää tämän. Välimuodot sen sijaan eivät tunnu toimivan ainenkaan minulle. Osa porukasta on toisessa moodissa ja osa toisessa ei toimi myöskään.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License