Dogs In The Vineyard
dogs.jpg

aleator

Dogs In The Vineyard. "Fantasiamormoneja amerikan keskilännessä pioneeriaikaan". Tai näin sitä yritettiin täälläpäin myydä ja ei yllättäen mennyt kaupaksi. Se mitä se peli oikeasti on, on revolvereja, seksiä, väkivaltaa, piruja ja perkeleitä, rakkaustarinoita, menetyksiä, kaksintaistelu aamunkoitteessa, ilkeä ratsuväen kenraali, sapeli, seinässä palava viisikanta, kateellinen vaimo ja paholaismainen rakastaja. Sekä paljon vaikeita moraalisia valintoja. Pelimaailman uskonkappaleita ei juuri sääntökirjassa selitellä. Siellä kerrotaan vain pääpiirteet, kuten kuka on mistäkin vastuussa, millä ehdoilla avioliitot (myös useampi vaimo) on sallittu jne. Asetelma on äärettömän voimakas ja sisältää piirteitä, jotka ovat todennäköisesti juuri sopivasti ristiriidassa pelaajien omien oikeuskäsitysten kanssa.

Muutaman päälinjan jälkeen pelaajille annetaankin täysi vapaus tuomita ja toimia miten haluavat - he ovat luojan lähettiläitä ja määritelmän mukaan tekevät aina oikein. Se mikä pelin laittaa liikkeelle on se, että paholaiset ovat olemassa ja vain täysi puhtaus synnistä pitää poissa helvetin maan päältä. Pelatessa peli tosin saattaa livetä karrikatuuriksi, mutta tätä tapahtuu kyllä kaikille peleille. Rehellinen mielipiteeni on, että et ymmärrä hyvän päälle jos et tajua miksi tämä peli on aivan raakalaismaisen hieno.

Pelimekaniikasta. No, se on erilainen ja käyttää kerralla noin kolmeakymmentä noppaa. Perusidea on sitoa hahmon vapaavalintaiset ominaisuudet pelin kerrontaan mukaan. Eli jos olet merkannut hahmolomakkeeseesi "lempeän sydämen" ja liität sen käytävään selkkaukseen jollakin tavalla saat etua. Tämä tietysti johtaa siihen, että jostain kumman syystä pelaajat yrittävät käyttää "lempeä sydän" ominaisuutta pyssytaisteluissakin. Kun tämä kielletään, niin seuraavaksi hahmoksi yritetään tehdä jäppinen, jolla traitit ovat variaatioita teemasta "Ihan kaikki mahdollinen". Oletan, että samat pelaajat yrittävät myös D&D:ssä käyttää diplomacyä sneak-taidon korvikkeena tai vaikkapa takoa miekkaa spotilla. (Pelissä on kyllä Veto sääntö, jolla kuka tahansa voi sanoa, että "nyt menee överiksi. pistä uusiksi", mutta jostain syystä ihmiset eivät uskalla tätä käyttää)

Systeemi on sujuva. Sitä on nopea käyttää ja kaikki konfliktit hoituvat samalla mekaniikalla. Lisäksi systeemi antaa etua niille, joilta palaa pinna, mikä on PJ:n kannalta hienoa, sillä nyrkin heiluttaminen tekee kaikkien elämästä vaikeampaa. Kokemusta saa kun ottaa turpiinsa. Systeemissä on tosin joitain pieniä artefakteja, kuten se, että jos alat aukomaan päätäsi mestaripuhujalle, niin edes ammuskelu ei pelasta sinua verbaaliselta pahoinpitelyltä. Nämä ovat varsin pieniä vikoja ja mikäli peliä pelataan sääntöjen mukaan, niin ne eivät pelissä juuri koskaan esiinny.

Pelinjohtajalle peli tarjoaa mainiot työkalut. Upean listan kysymyksiä ja proseduurin, jolla voi brainstormata mainion syntien pesän pelaajien perattavaksi. NPC:tkin syntyvät tämän prosessin ansiosta muutamissa minuuteissa. Pelin episodimaisuudesta johtuen myös netti alkaa olla pullollaan ongelmaisia kyliä, joita kiireinen PJ voi käyttää suoraan sellaisinaan. Peli ei juurikaan kärsi tälläisestä "modulimeiningistä".

Pelatuista peleistä voin todeta, että Jyväskylässä, tällä porukalla, peli ei vaan toimi (kuten ei toimi juuri mikään muukaan ei-perinteinen peli). Ensimmäinen peli kaatui sekä huonoon selitykseen PJ:n (minä) puolelta sekä parin pelaajan "viddu-tää-on-tyhmä-peli" asenteeseen. Seuraava peli olikin hauska, mutta siitä ei pidetty, koska siinä oli paljon noppia ja ei yhtään örkkiä. Ropeconissa peluutetut coni-pelit sen sijaan olivat ehkä hienoimmat ropet parin viimevuoden sisällä.

Ja juu. Pelimoottorilla ei kannata yrittää Star Wars jedipeliä vetää. Se ei ole tarkoitettu siihen. Toisaalta. Stawapelejä ei kyllä kannata yrittää vetää millään muullakaan systeemillä. piste.

rating: 0+x
Add a New Comment
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License