Eastern Karameikos Sandbox

D&D 5e kampanja Tampereella. Kampanja sijoittuu Karameikoksen Suurherttuakunnan itäosiin, jonka tutkimattomia mantuja seikkailijat tonkivat…

Mystara perustietoa

Mystara syvempää tietoa

(Kevät 2016-?)

DM: Thunhus

Table of Contents

Pöllökarhuryhmän jäsenet

vaakkuna.png
vaakkuna_juhla.jpg
vaakkuna.png
aHb9wb8.jpg
4609008451_c45da8e059_z.jpg
tomb_raider_reborn_by_bmd247-d5v17rk.jpg
Gavilus Tolman Rufina
sorcerer, courtier, mixed-blood, Mika rogue, guild thief, halfling, Juha H ranger, folk hero, taraladaran, female, Pekka
commission_bard_male_by_lrcommissions.jpg
hoplite_by_aggelet-d4p68v0.jpg
4609008451_c45da8e059_z.jpg
Inigo Konak Josef
rogue, sailor, traladaran, Jani barbarian, guide, traladaran, Ville temppeliritari, kääpiö, Sami
f75555ad36ecd6fb.jpg
Hird
fighter, artisan, mountain dwarf, Toni

Kuolleet seikkailijat

House Rules

Knocking a creature out
Disadvantage to attack rolls

Pituushyppy
STR score jalkoina
+5' DC:10
+10' DC:15
+15' DC:20

Parantuminen ilman cleric pelaajahahmoa
Pitkä lepo palauttaa täydet hit dicet
Second wind action kerran encounterissa

Second wind Action
Voi käyttää maksimissaan kaksi hit diceä
Dodge actionin edut

Sleeping in Armor

Any character sleeping in armor (PC or NPC) that is heavier than light has disadvantage until they’ve taken a short rest.

Palkkasoturit
http://nopallaotsaan.wikidot.com/5e-houserules-tre

War Machine 5e massataistelusäännöt
http://nopallaotsaan.wikidot.com/5e-houserules-tre

Rakennukset
http://nopallaotsaan.wikidot.com/5e-houserules-tre

Bisnekset
http://nopallaotsaan.wikidot.com/5e-houserules-tre

Verot
http://nopallaotsaan.wikidot.com/5e-houserules-tre

NPC

Lääninherra Roman Ivanov
Seikkailijoiden ensimmäinen työnantaja. Vanhojen sukujen johtohahmo.

Munkki Boris
Oluenvalmistuksen mestari. Rufinan bisneskumppani. Pyhän Vladimirin Veljeskunnan jäsen.

Orlanen Velho

Hobitti Garret, Tolmanin serkku

Karameikoksen Suurherttuakunta

Kartta

Koko Karameikoksen kartta

karameikos-8-forested-hills.png

Itäinen Karameikos

Seikkailijoiden tutkimat alueet

Eastern%20Karameikos%20Sandbox14_zps0xxtbrlp.png

Rodut

Traladaran ihmiset
alkuperäiskansa Karameikoksessa, maalaisia, metsäläisiä, common kieli; traladaran, nimet itäeurooppalaisia kuten Dmitri Ivanov, 85% väestöstä

Thyatian ihmiset
valloittajakansa (Thyatian Empire), sivistyneitä, kaupunkilaisia, common kieli; thyatian, nimet Roomalaisia kuten Titius Calvinus, 10% väestöstä

Mixed blood ihmiset
Traladaran ja Thyatian sekoitus, common jompikumpi

Callarii Elf
The Callarii are newcomers, having arrived only 1800 years ago along with Mealiden’s migration. They are related to the elves of Alfheim and the Erewan elves of Glantri.
The Callarii occupy the forests of central Karameikos, in particular the Radlebb woods as well as Achelos and the westernmost part of Dymrak. Their most important locale is the trading town of Rifllian.
The Callarii are healthy and robust, with tan skin, white or blonde hair and deep blue eyes.
The Callarii are interested in horse riding, horse breeding and river boating. They also form the elite forces of King Stefan, the Elvenguard.

Vyalia Elf
The Vyalia are remnants of an older race of wood elves living on Brun since the time when the first elves left their southern realm. They are related to the wood elves of Minrothad and Wendar, and (more distantly) to the Belcadiz elves of Glantri.
The Vyalia live in the Vyalia woods on the Karameikan Thyatian border. Some Diamaraks have expanded towards the eastern parts of the Dymrak woods. Their most important stronghold is Greenheight, on the Thyatian side of the border.
The Vyalia have pale skin, red hair and green eyes.
The Vyalia have different interests depending on their clans:
Blueleaf: Artists (Bard)
Diamarak: Hunters, Woodsmen (Ranger)
Etherdyl: Philosophers (Cleric)
Hierdyl: Scholars, Sages and Wizards (Wizard)
Greenheights: Diplomats, celebrants (Rogue)
Treeshield: Warriors (Fighter)

Uskonnot

The Church of Karamikos

The church of Karameikos worships a consortium of gods known as the Immortals, which are rarly identified individuallity. Ancestor worship also forms a small part of the religion, and the stronger your ancestors, the stronger your role in the afterlife.

These are the beliefs of the Church of Karameikos

That the act's of assault, abuse, murder, theft, lying, adultery and living together without the sanctity of matrimony are sins. These sins stain the spirit of the abuser and require acts of purification to cleanse the spirit.
That the unwillingnes of the sonner to purify himself is in itself a sin, punishable by seperation from the church, the eventual result of which is the sinner's spirit becoming to stained to ever redeem.
The individual's role in the afterlife depends on how much stain their soul carries at the time of their death.
That it is the individuals role to spread the word of the church to the unbelievers. Even in hostile lands or situations where faith will protect the individual.
That magical ritual with no proven basis in formal magic is ignorent superstision and are all valueless wastes of time and effort.

Guilt forms the main means of control of the church. Without regular worship there is a chance that the worshipers soul would be condemend.

Most of the members of this religion are those of Thyatian decent who followed Duke Karameikos when he created his kingdom, or Traladaran converts. This is the official state religion dispite the fact that only 25% of the population are worshipers, though this does include most of the nobles and landowners of the county.

The Church of Traladara

These are the beliefs of the Church of Taladara.

That the acts of assault, abuse, murder, theft and lying are sins, brought on by weakness or the intrusion of bad-will from evil or animal spirits.
That the sins described above should be punished, in the manner that parents punish children: Physical punishment, imprisionment, and the witholding of rights (even death in the case of extreme sinners who endanger others).
That the role of the individual in the afterlife will be determined by the individual's state or wisdom, strength of character, and good-will at the time of his death.
That the relationships of man to woman is a personal matter, not involving the philosophies of the church, unless one of the above sins is involved.
That common magic ritual such as the use of lucky charms, tea-reading, palm readings, card readings and so forth are all declerations ofr man's curiosity about the world and determination to preserve himself from evil, and are often rewarded by the all-mother with the gleaning of facts about the future nature of the world.
That the events detailed in the Song of Halav are absolutely true. King Halav, Queen Petra and Zirchev are now Immortals guiding the righteous and punishing the wicked in Traladra / Karameikos, and that one day the Golden Age of Taladara will return to this land.

The basic philosophy of the Church is that people should not harm one another, and that when they do the community should punish the wrongdoer in proportion to the degree of sin. There isn't much more to their philosophy than that, and so the Church is still popular amounstst the whimiscally natured Traladaran's.

Approximately 70% of the total population of Karameikos belongs to the Church of Traladara.

Callarii Pantheon
The Callarii follow Ilsundal, Mealiden and their own patron Maiden; lady Callarii.

Vyalia Pantheon
The Vyalia follow the older Immortals of elves, primarily Ordana

Magic Items

Tarina

1. sessio (Ivanovin linna)

Pelaajahahmot ovat uudenkarheita seikkailijoita, jotka ovat aloittaneet uransa eri syistä. He olivat kuulleet tarinoita karameikoslaisista seikkailijoista kuten Penhaligonin nuoresta Lordista, joka surmasi Kauhujen kukkuloilla punaisen lohikäärmeen ja kelviniläisistä Great club ryhmästä, joka teki urotekoja läntisessä Karameikoksessa. Roman Ivanov on seikkailijoiden ystävä ja hän palkkasi heidät puhdistamaan lääninsä.

Seikkailijat tapasivat Romanin ja toisensa Igorin majatalossa itäisen tien varrella. Roman kertoi linnasta ja päätti maksaa 200 kullan palkkion sen puhdistamisesta. Ryhmäläiset myivät painavia kamojaan ja jättivät osan tavaroistaan majatalonapulaisen hoiviin.

SLVL1.jpg

Seikkailijat marssivat linnalle 10 mailin matkan Romanin ohjeiden mukaan. Linna oli rapistunut, muttei autio. Ensimmäisestä tornista löytyi piruntoukkia (lapsenkasvoisia pieniä vampyyriolentoja), jotka pääsivät puraisemaan Ranoita ja Josefia. Papin mukaan vaarana on sairastua pseudovampyrismiin.

Toisesta tornista löytyi liitolisko, jota seikkailijat luulivat ensin lohikäärmeeksi. Linnassa oli kymmeniä huoneita, joita tutkittiin hartaudella. Löytyi suuri kaukoputki, myrkkykaasusta pullistunut mies, suuri epäjumalaa esittävä patsas ja maalauksia aatelisista. Linnan portilla kävi vakoilemassa muutama Susikallon klaaniin kuuluva goblin.

Seikkailijat joutuivat vielä taistelemaan ghouleja ja syvyyksien goblineita vastaan.Viimeisestä huoneesta löytyi selkäreppu, jossa oli tuoretta retkimuonaa.

2. sessio (Linnan syvä kaivo)

Seikkailijat löysivät kaivon, josta kuului huilumusiikkia ja kömpi ulos pahalta löyhkääviä sammakkohirviöitä. Kaivo vaikutti pohjattomalta.

Linnasta löytyi vielä lisää piruntoukkia ja ghouleja, jotka kokivat seikkailijoiden raivon. Taistelussa Tolman sai pahan iskun päähänsä ja hänen käytökseensä tuli outo piirre.

Rufina laati linnasta kartan ja seikkailijat palasivat Igorin majataloon antamaan raportin Roman Ivanoville. Majatalolle oli saapunut Romanin veli Boris, joka johti kymmenpäistä asemiesten joukkoa.

Roman oli tyytyväinen seikkailijoiden suoritukseen ja koko joukko meni linnalle seuraavana päivänä. Seikkailijat saivat reilun korvauksen linnasta löytyneistä isoista esineistä (taulut, seinävaatteet, trofee päät) ja 200 sovitun palkkion linnan puhdistamisesta.

Kaivosta kömpi ulos lisää sammakkohirviöitä. Romanin seurueessa oli myös traladaranilainen tietäjä, joka osasi kertoa kaivon johtavan syvyyteen ja olisi parasta kaikille, että kaivo muurattaisiin umpeen.

Seikkailijat olivat ansainneet linnan puhdistamisesta 130 kultaa per pää. Romanilla oli ryhmälle lisää töitä. Hän palkkasi seikkailijat puhdistamaan koko läänin vaarallisista hirviöistä ja laatimaan alueesta tarkan kartan sekä ilmoittamaan läänin asukkaille uudesta herrasta ja laista ja järjestyksestä.

Palkkioksi Roman lupasi 200 kultaa per puhdistettu 8 mailin heksa. Lisäksi Roman antoi seikkailijoille Sheriffin arvonimet (asiakirja), asetakin Ivanovin vaakunalla (pöllökarhu) ja ratsun varusteineen.

Seikkailijat suuntasivat tutkimusmatkansa Orlanen kylään, josta voi ostaa uusia varusteita ja pappi Josefilla on kirje toimitettavaksi Orlanen kappalaiselle.

Seikkailijat saavuttivat kolmannen tason.

3. sessio (Orlanen kylä)

Seikkailijat kulkivat kärrypolkua pitkin kohti Orlanen kylää. Metsäaukiolla he törmäsivät satyyriin joka tanssitti joukkoa goblineita ja suurta ogrea. Seikkailijat kävivät hirvitysten kimppuun ja saivat surmattua kaikki muut paitsi ärsyttävän satyyrin, joka pakeni metsän siimeksiin.

Orlane oli pieni kylä jonka keskellä virtasi pieni joki. Kyläläiset vaikuttivat oudoilta. Maanviljelijä valitti asioiden muuttuneen huonompaan. Kultaisen jyvän majatalon isäntä Bertram Beswill tuntui liian ystävälliseltä ja uteliaalta. Seikkailijat ottivat kuitenkin huoneen majatalosta.

Image Unavailable
Orlanen kylä

Seikkailijat tapasivat kylän pormestarin Zakarias Ormondin. He kertoivat olevansa Lordi Ivanovin asioilla. Pormestari ei ollut kuullut Ivanovista, mutta vaikutti tyytyväiseltä uuden herran saapumisesta alueelle. Pormestari oli myös huomannut outoja asioita tapahtuneen kylässä. Ihmisiä oli kadonnut, joista osa oli palannut kylään ja osa jäänyt kadonneeksi. Pormestari epäili jotain olevan tekeillä ja hän epäili erityisesti kauppiasta, puuseppää, seppää ja Marikkan temppelin pappeja. Lisäksi hänellä oli teoria voimasta, joka oli tämän kaiken takana. Pormestari toivoi seikkailijoiden selvittävän mysteerin.

Seikkailijat kävivät tapaamassa kauppiasta (valehteli matkastaan) ja seppiä (olivat ärtyisiä, Gavilus tilasi uuden haarniskan). Lisäksi seikkailijat kävivät esiintymässä kylän poliiseille. Niitä oli kolme ja ne vaikuttivat tietämättömilta kylän ongelmista.

Seikkailijat menivät illan tullen Kultaisen jyvän majataloon ja söivät ja joivat hyvän illallisen. Gavilus ja Indigo tulivat pahoinvoiviksi ja poistuivat omiin huoneisiinsa. Rufina veti peruskännit ja Tolman oli hyvin epäileväinen koko majatalosta.

Aamuyöllä Tolman kuuli ääntä seinän takaa ja löysi salaoven. Hän meni herättämään Rufinan ja yhdessä he löysivät saloven takaa käytävän, jossa joukko miehiä kantoi huumattuja Gavilusta ja Indigoata. Kaksikko huomasi joukkoa johtavan viittaan ja huppuun pukeutuneen hoikan naisen, jolla oli mace vyöllä.

Rufina ja Tolman kävivät miesten kimppuun, jotka yrittivät kantaa huumattuja pois. Yksitellen Rufina ja Tolman saivat rosvot surmattua, mutta yksi rosvoista ja nainen pääsivät pakoon kylän varjoihin. Huumatut heräsivät majatalossa ja seikkailijat aloittivat talon tutkimisen. He löysivät majatalon isäntä Bertramin nukkumassa. Bertram joutui seikkailijoiden kuulustelun kohteeksi ja pian myös Gaviluksen kidutuksen kohteeksi, mutta mies vakuutti syyttömyyttään.

Seikkailijat lähtivät pormestarin luokse selvittämään asioita. Pormestarin mielestä asia kuului poliiseille, jonne seikkailijat seuraavaksi suuntasivat. Konstaapelit kuulustelivat seikkailijoita ja majatalonisäntää. He halusivat pidättää koko joukon, koska kertomukset olivat niin ristiriitaiset. Seikkailijat eivät suostuneet laskemaan aseitaan ja menemään selliin. Konstaapelit varoittivat seikkailijoita seuraamuksista, mutteivat uskaltaneet käydä kimppuun.

Seikkailijat palasivat majatalolle. Koko majatalo tutkittiin ja yläkerrasta löytyi thyatialainen matkamies nukkumasta. Mies vaikutti harmittomalta. Alakerrasta löytyi salaovia ja käynti isännän makuuhuoneeseen. Tolman myös tyhjensi majatalon kassan ryhmän aarresäkkiin. Kellarista löytyi ovi, joka johti luolaan…

4. sessio (Kylän tutkintaa)

Seikkailijat työntyivät tuoreeseen luolaan. Sokkeloa vartio erilaisia käärmeitä ja lauma ghouleja. Perältä löytyi arvokas käärmepatsas, jolla oli ihmisen pää. Se tuhottiin epäjumalankuvana.

Seikkailijat nousivat takaisin majataloon. He huomasivat olevansa piiritettyinä paikallisen militia johdosta. Militiaa komentava vanhempi konstaapeli ei lämmennyt diplomatialle ja niinpä seikkailijat piiloutuivat yläkerran salakäytävään.

Militia tutki majatalon ja löysi piilossa odottavat seikkailijat. Syntyi verilöyly, jossa kuoli 20 paikallista militiamiestä ja kolme kylän konstaapelia. Majatalonisäntä katosi.

Seikkailijat tutkivat konstaapelien talon ja asettuivat levolle sinne.

Image Unavailable
Against the Cult of the Reptile God

Seikkailijat menivät selittämään tekemisiään pormestarille. Poliitikko ei halunnut ottaa vastuuta, mutta kertoi pääepäillyn olevan kylän reunalla asuva maagikko Ramne. Seikkailijat tapasivat Ramnen, mutta mies vaikutti syyttömältä.

Seikkailijat kävivät tapaamassa kansaa Torkkuvan käärmeen majatalossa. Siellä he saivat tietoa monesta epäilyttävästä kyläisestä ja erityisesti Merikkatemppelin papeista ja kahdesta haltiasta.

Seikkailijat vierailivat kahden callarii haltian luona. Miehet paljastuivat pormestarin agenteiksi, jotka yrittivät selvittää kylän ongelmia.

Seuraavaksi seikkailijat päättivät käydä vierailulla illan jo pimetessä Merikkan temppelissä…

5. sessio (Merikkan temppeli ja Josefin mahdollisuus)

Seikkailijat menivät tutustumaan Merikkan temppeliin. Papitar Misha otti heidät vastaan. Josef antoi kirjeen neidille vietäväksi Orlanen kappalaiselle Ambralle, joka oli matkalla. Seikkailijat pyysivät majapaikkaa, mutta Misha halusi majoittaa vain pappi Josefin ja lähettää muut yön selkään.

Ryhmä sai suostuteltua Josefin lähtemään yöksi konstaapelien talolle, jossa he yöpyivät. Aamulla Gavilus haki sepältä uuden haarniskan.

Seikkailijat odottivat iltaan ja juonivat katalan suunnitelman. Illan hämärtyessä pappi Josef ja bardi Ranoi anoivat yösijaa Mishalta ja muu ryhmä kiipesi temppelin muureille. Seikkailijat myrkyttivät piha-aluette vartioivat sudet ja hiipivät temppeliin.

Josef oli innoissaan Mishan lupauksesta yksityisestä keskusteluhetkestä ja meni valmistautumaan omaan makuukammariinsa. Ranoille tarjottiin viintä, joka nukutti miehen.

Muut ryhmäläiset hiipivät sisään temppeliin, mutta valppaat munkit hoksasivat tunkeilijat. Syntyi taistelu, jossa kolme munkkia sai surmansa. Ranoi löytyi huumattuna ja hänet herätettiin. Josef oli vaipunut omiin unelmiinsa eikä välittänyt ryhmän pahoista puheista munkkeja ja Mishaa vastaan.

Pian temppelin iskuryhmä iski. Misha oli pukeutunut tyylikkääseen ketjupaitaan ja hyökkäsi eliittimunkin kanssa ryhmän kimppuun. Salaoven takaa ilmestyi jo majatalolla kohdattu selkäänpuukottaja, joka haavotti pahoin Josefia.

Papitar Misha sai käsiinsä bardi Ranoin, joka sai kriittisen kosketuksen papittaren loitsusta silmäänsä ja kaatui kuolleena maahan.

Seikkailijat kuitenkin voittivat taistelun ja saivat luutattua Mishalta käärmeamuletin, joka osottautui maagiseksi. Amuletin laittoi kaulaansa ryöväri Tolman. Kirkon arvokkaat aarteet jätettiin kuitenkin rauhaan.

Yläkerrasta marssi 20 aseistettua luurankoa, jotka yrittivät nirhata seikkailijat. Hyvällä sotataktiikalla seikkailijat saivat kuitenkin luurangoista makean voiton…

6. sessio (Kulttilaiset paljastuvat)

Seikkailijat siirtyivät temppelin yläkertaan. Siellä heitä odotti ryhmä luurankoja ja kappalainen Abramo, joka oli muuttunut pahuuden palvojaksi. Taistelu oli tiukka, jonka tuloksena Rufina alkoi ontua vasenta jalkaansa ja Josefin mieli järkkyi.

Kappalaiselta löytyi maaginen mace +1, jolla pystyi loitsimaan blessin kerran päivässä.

Yläkerrassa oli häkki, jossa oli pidetty Cirille nimistä paikallista nuorta neitoa. Hän oli joutunut julman papin hoiteisiin, mutta Gavilus sai tytön kertomaan tietonsa. Hänet oli siepattu perheineen kolme kuukautta sitten ja viety suolle. Siellä heidät oli viety luolastoon ja vihdoin naiskasvoisen käärmeen eteen, joka oli lumonnut uhrejaan. Cirilli ei ollut alistunut lumoukseen ja paha pappi oli ottanut tytön matkaansa. Cirilli oli seurannut kulttilaisia ja tiesi niiden salaisen tervehdyksen.

Yläkerrassa oli myös tuhansien arvoinen jadepatsas, joka esitti naiskasvoista käärmettä. Josef tuhosi patsaan.

Seikkailijat nukkuivat yön temppelissä ja aamulla tutkintavuoroon joutui temppelin alla oleva luolasto. Sieltä löytyi labyrintti, jota vartioi kaksi ogrea. Syvemmällä oli luolasto, jota asutti kahdeksan troglodyyttiä.

Seikkailijat suuntasivat kylän velhon Ramnen luokse kysymään neuvoa. Vanha mies kannettiin temppeliin, jossa hän kertoi tietonsa. Pieni suo sijaitsi Orlanesta länteen 12 mailin päässä. Ramne pystyi myös murtamaan loitsullaan lumottuja kulttilaisia. Seikkailijat keräsivät kylän kulttilaiset kasaan käyttäen hyväksi salaista kulttitervehdystä.

Kulttilaisten lumoukset saatiin murrettua ja he vahvistivat nuoren Cirillin tarinan. Seikkailijat suuntasivat suota kohden. Lähimetsässä he joutuivat piiloutumaan wyvernin kaarrellessa lähettyvillä.

Samooja Rufina pystyi seuraamaan kulttilaisten jälkiä suolle, josta löytyi pieni saari. Sitä ennen seikkailijat joutuivat kolmen krokotiilin hampaisiin, mutta selviytyivät voittajina matsista.

Seikkailijat saavuttivat neljännen tason.

7. sessio (Kulttilaisten tukikohdan yläkerta ja Konak barbaari)

Seikkailijat laskeutuivat alas luolaan, jonka suuaukon he löysivät saarelta. Portaat olivat liukkaat ja suuri osa porukasta liukui kulttilaisten etuvartion jalkoihin. Ihmispäisen käärmeen kuva oli maalattu kulttilaisten asetakkiin ja he iskivät keihäänsä seikkailijoiden ihoon. Seikkailijat saivat kuitenkin rivinsä kuntoon ja kulttilaiset heittivät veivinsä.

Konak barbaari oli eksynyt kavereistaan ja saapui ryhmän luokse. Hän oli Inigon tutu sillä hän oli palvellut Inigon laivalla, jonka merirosvot valtasivat. Konak liittyi ryhmään.

Syvemmältä luolasta löytyi lisää kulttilaisia, jättisammakoita, harpyijoita ja limahirviö. Koko taso putsattiin, vietettiin pitkä lepo ja suunnattiin luolaston syvemmälle tasolle…

8. sessio (Kulttilaisten tuho ja nuorukaiset)

Seikkailijat tunkeutuivat tukikohdan alakertaan. Siellä he kohtasivat kalmalta tuoksahtavan coffer corpse epäkuolleen, joka ei ottanut vahinkoa normaaleista aseista. Pappi Josef moukaroi maagisella nuijallaan ja Gavilus loitsuillaan hirviön maihin.

Käytävä jatkui pohjoiseen, josta löytyi pahuuden kappeli. Matelijajumalaa palvova pappi ja sen kätyri wight olivat kova vastus. Wight tyhjensi elinvoimat melkein tyhjiin Rufinasta. Papilta löytyi avaimet, jotka helpottivat luolastossa liikkumista.

Papin kammion takaa löytyi salaovi pääpahiksen luokse. Käärmehirviö Naga asusteli isossa luolassaan aarrearkkujen ja henkivartija yu-antinsa kanssa. Naga laukoi salamoita ja yritti katsellaan hurmata seikkailijoita. Naga saatiin kuitenkin hengiltä ja yu-anti tulitti jousellaan ryhmää. Käärmemies kuitenkin sortui seikkailijoiden yhteistulitukseen.

Arkuista löytyi mammonaa ja maagista juomaa monta pulloa. Yu-antin pitkäjousi paljastui Vyalia haltioiden pyhäksi artifaktiksi. Se oli maaginen ja teki extravauriota goblinoideja vastaan. Rufina otti jousen käyttöön.

Seikkailijat pelastivat muutaman kyläläisen vankiselleistä ja puhdistivat loppuluolan tuhatjalkaisista, käärmeistä ja ansasta.

Seikkailijat lepäsivät puhdistustyön jälkeen ja jakoivat saaliin. Kunkin osuudeksi tuli 500 kultakolikkoa.

Image Unavailable
Explictica Defilus Naga

Sitten oli vuorossa matka takaisin Orlanen kylään. Samooja Rufina havaitsi puolimatkassa savua ja lihan tuoksua. Pian kuului karhun karjaisu ja pöllön huhuilua, jota seurasi taistelun ääniä. Seikkailijat ryntäsivät paikalle ja näkivät kahden pöllökarhun ahdistelevan kahta nuorukaista. Seikkailijat päättivät auttaa ja kävivät pöllökarhujen kimppuun. Nuorukaiset taistelivat urheasti, mutta pöllökarhut tiputtivat molemmat kuten myös voro Tolmanin. Hyväsydäminen pappi Josef pelasti haavoittuneet loitsuillaan. Pian pöllökarhut makasivat kuolleina maassa.

Nuorukaisilla oli repaleinen viitan alaosa, joka merkitsi heidän olevan Shearing riitin mukaisella matkalla. Shearing oli paikallinen tapa, jossa aikuisuuden kynnyksellä olevat lapset lähtivät kotoa pois ja koittivat tulla toimeen omillaan. Matkan jälkeen he voivat palata kotiinsa ja ottaa asemansa.

Nuorukaisista kiinnostavampi oli thyatialinen tyttö, joka väitti olevansa kauppiaan tytär. Hovilordi Gavilus kuitenkin huomasi tytön olevan aatelinen. Tolman yritti tehdä vaikutuksen nuoreen leidiin, mutta epäonnistui surkeasti. Toinen nuorukainen oli traladaran poika, joka tuli maanviljelijäperheestä.

Nuorukaiset halusivat kuulla seikkailijoiden tarinoita ja lyöttäytyivät heidän seuraansa matkalle Orlanen kylää…

9. sessio (Sankarilaulu ja satyyrin tuho)

Seikkailijat saapuivat Orlanen kylään. Kyläläiset pitivät heitä sankareina ja pormestari oli valinnut kylälle uuden konstaapelin. Nagan luolasta seikkailijoiden pelastamat kyläläiset olivat jääneet wyvernin saaliiksi kotimatkalla.

Seikkailijat aloittivat kylän lähialueen tutkimisen. Lähistöltä löytyi velhottaren asumus, jonka oli tuhonnut outo elementaalidemoni, jonka ryhmäläiset tuhosivat. Seikkailijat löysivät velhottaren ruumiin ja aarrearkun, jonka maagisen lukituksen avasi Orlanen kylän velho.

Seikkailijat lähtivät etelään tutkimaan kärrypolun vierustaa. He tapasivat joukon callarii haltioita, jotka kertoivat kauppamahdollisuuksista ja goblinjoukon jäljistä. Seikkailijat lähtivät jälkien perään.

Jäljet johtivat keijumetsään, jossa seikkailijat törmäsivät taisteluun. Pahat susihirviöt worgit olivat käyneet pienien keijujen, buckawnien, kimppuun. Urheat seikkailijat päättivät auttaa buckawneja ja kävivät worgien kimppuun. Pian hukat makasivat kuolleina maassa kuten myös Rufinan susikumppani.

Buckawnit halusivat palkita pelastajansa. He pyysivät valita kunnian ja aarteen väliltä. Puoliverisen Gaviluksen ääni ratkaisi kunnian puolesta ja niinpä buckawnit johdattivat seikkailijat luolalle, jonka suulla oli nuotio, jossa paistettiin kokonaista hevosta. Nuotion vieressä makasi sidottu traladaranilainen mies. Buckawn heitti kiviä luolaan ja hävisi.

Luolasta tuli kolme suurinta ogrea, joita seikkailijat olivat nähneet. Seikkailijat teurastivat ogret tiukassa taistelussa. Sidottu mies paljastui bardiksi, jonka Gavilus tunnisti kuuluisaksi esiintyjäksi Egoriksi, joka oli viihdyttänyt herttuankin hoviväkeä. Egor lupasi kiitokseksi laulaa seikkailijoista sankaritarua ympäri Karameikosta. Seikkailijat veivät Egorin näytille Ivanovin linnalle, jossa bardi esiintyi ja esitti hienon laulun seikkailijoista.

Image Unavailable
Hirviöitä lumoava satyyri

Seikkailijat siirtyivät etsimään aikaisemmin tapaamaansa satyyriä. Se löytyikin perusteellisten etsintöjen jälkeen. Ensin seikkailijat kohtasivat kaksi juopottelevaa kentauria, jotka pyysivät seikkailijoita maistamaan olutta ja kääpiöpirtua. Rufina ei voinut hillitä itseään ja alkoi kiskoa ilojuomia kaksin käsin.

Myöhemmin satyyri tuli piilostaan ja alkoi taistelu. Satyyri saatiin tapettua, mutta sen aiheuttama lumous puri edelleen kentaureihin. Ne tainnutettiin aseiden tylpällä päällä. Kentaurit vapautuivat myöhemmin satyyriin lumouksesta ja seikkailijat usuttivat kentaureita liittymään lordi Ivanovin palvelukseen kalja ja viinapalkalla.

Seikkailijat saavuttivat viidennen tason ja he suuntasivat etelään kohti Igorin majataloa…

10. sessio (Eläinten kesyttäjä ja piraattikylä)

Seikkailijat saapuivat Igorin majatalolle. He kuulivat huhuja paikallisesta vampyyristä ja idässä riehuvista lykantroopeista. Lisäksi heille kerrotiin rannikolla nähdyistä tuntemattomista ihmisistä ja läheisestä kalastajakylästä. Tolman osti isäntä Igorin häälahjana saamat hopeisen veitsen ja haarukan.

Seikkailijat päättivät lähteä selvittämään lykantrooppien aiheuttamaa tuhoa. He siirtyivät Puolituisen Krouviin, joka olikin täynnä kauppiaita Thyatiksestä. Kalliit huoneet järjestyivät seikkailijoille ja illalla seurue nautti illallista thyatilaisten kauppiaiden kanssa. Lykantroopeista oli ollut ongelmia jo useaan kertaan. Huhut kertoivat karhuista, villisioista ja jopa kotkista, jotka kävivät armottomasti matkalaisten kimppuun.

Illansuussa paikalle saapui kaksi vankkurilastillista traladaranilaisia matkustavaisia. Heille ei löytynyt tilaa Krouvista, mutta seikkailijat taivuttivat puolituisen ottamaan matkustavaiset sisään ruokasaliin.

Kaksi matkustavaista jäi vartioimaan vankkureita Krouvin pihan ulkopuolelle ja heidät surmattiin yöllä. Seikkailijat lähtivät seuraamaan surmaajien jälkiä ja löysivät karhuja ja sotakoiria, jotka kävivät päälle. Eläimet kuitenkin pakenivat kuultuaan kutsun metsään. Tolman käyttää hopeaveistä eläinten tappamiseen.

Seikkailijat seurasivat ja kohtasivat polulla kaksi isoa villisikaa. Polku johti metsäaukiolle, jossa oli talo, jota ympäröi aita. Pihalla oli häkeissä karhuja ja koiria. Seikkailijat kiipesivät aidan yli ja kulkivat kohti ovea. Talon katolta hyökkäsi karjuva tiikeri, joka kävi barbaari Konakin kimppuun. Karhut ja koirat ryntäsivät häkeistään ja taivaalta laskeutui pari jättiläiskotkaa. Kaikki kävivät seikkailijoiden kimppuun.

Seikkailijat siirtyivät talon sisään. Talo oli komeasti sisustettu seinävaattein, tyynyin ja sohvalla. Kirjoutuspöydän takana istui thyatialainen mies, joka esittäytyi Gregoriksi. Hän valitteli eläinten kohtaamista ja tarjosi teetä ja keksejä. Seikkailijat olivat epäluuloisia ja Konak kävi miehen rinnuksiin kiinni.

Gregor vihelsi ja huonekalujen ja seinävaatteiden kätköstä hyökkäsi uusi eläinlauma seikkailijoiden kimppuun. Konak joutui tiikerin hampasiin ja Josef pääsi painimaan ison ruskean karhun kanssa. Seikkailijat saivat eläimet hengiltä ja Gregor antautui.

Seikkailijat luuttasivat tilan ja kuulustelivat Grogoria. Mies tunnusti olleensa Thyatiksen kaupungissa eläintenkouluttajana gladiaattoriareenalla. Siellä oli tullut vaikeuksia ja mies oli siirtynyt keisarikunnan perämetsiin Karameikokseen eläintensä kanssa. Hän halusi palkkautua Lordi Ivanovin palvelukseen.

Seikkailijat menivät käymään lordinsa luona. Ivanov tuomitsi Gregorin teloitettavaksi pienen suostuttelun jälkeen.

Seikkailijat tutkivat Igorin majatalon ympäristön, mutteivat löytäneet mitään kiinnostavaa. He siirtyivät rannikolle ja löysivät sieltä pienen eristäytyneen kyläyhteisön. Sinne ei johtanut edes polkua vaan kyläläiset olivat yhteydessä muualle vesiteitse.

Kyläläiset olivat kotoisin eri maista ja kulttuureista. Rotuja oli myös useita erilaisia kuten ihminen, tiefling, haltia ja puolituinen. Vähitellen kävi selväksi, että kyläläiset olivat viettäneet paljon aikaa merillä. Kylää johti silmälappuinen neiti Carmen.

Kyläläiset eivät olleet innostuneet Lordi Ivanovin läänityksestä ja kertoivat kirjoittaneen Suurherttualle valituksen. Kyläläiset kutsuivat seikkailijat illalliselle, joista muodostuivatkin kunnon pidot.

Hyvää ruokaa ja juomaa oli tarjolla yllin kyllin. Rufina tutustui etelästä kotoisin olevaan yönmustaan Lothariin. Lothar tanssitti Rufinaa ja vei neidin jatkoille omaan kivitaloonsa. Utelias Tolman seurasi Rufinan touhuja. Pappi Josef pääsi kauniin seuralaistytön suosioon. Gavilus tanssitti neiti Carmenia, joka paljastui herraksi. Carmenia kutsuttiin myös kapteeniksi.

Aamulla seikkailijat totesivat olevansa hengissä ja päättivät lähteä kohti toista rannikolla sijaitsevaa kylää kohti…

11. sessio (Bugbearit ja Skullcreeper)

Seikkailijat saapuivat Kutinovin kalastajakylään. Kylää hallitsi traladaranilainen Kutinovin suku, joka piti vanhoista tavoista ja inhosi thyatialaisia. Heillä oli kuitenkin ongelma. Kylän laidalla oli nähty bugbeareita ja kyläläiset olivat huolissaan.

Pimeällä Kutinovin suvun poika heräsi yövartioon. Mies oli kalpea ja piti erityisesti verimakkarasta. Josef diagnisoi miestä vaivaavan pseudovampyrismin. Seikkailijat menivät nukkumaan.

Yöllä alkoi bugbeareiden hyökkäys. Seikkailijat puolustivat Kutinovin suvun päärakennusta ja antoivat bugbeareiden raidata muita rakennuksia. Bugbeareilla oli mukana lemmikkinä myös hellhound.

Pitkän taistelun jälkeen yksi bugbear pääsi karkuun ja sen kaverit makasivat kuolleina. Puolet kyläläisistä oli saanut surmansa mukaanlukien Kutinovin suvun poika. Kyläläiset eivät olleet kovin tyytyväisiä Herra Ivanovin lähettämiin pöllökarhusotureihin, jotka eivät pystyneet paremmin suojelemaan kylää.

Helläsydämiset pöllökarhuryhmään kuuluvat seikkailijat päättivät kuitenkin puhdistaa tienoon hirviöistä vaikka kiitosta ei kuulunutkaan. He jäljittivät bugbearin läheiselle luolalle, jonka porttia vartio lauennut kuoppa-ansa.

Luolasta löytyi kasa bugbeareita, joita johti iso tyhmä haarniskoitu Brainy Loosemuscles niminen bugbear. Pomo kantoi Skullcreeper nimistä maagista suurnuijaa.

Pappi Josef otti Skullcreeperin kantoonsa. Nuija kertoi telepatialla ajatuksiaan Josefille, mutta Josef sai nuijan pysyttyä aisoisssa. Nuija oli kuulunut suurelle barbaarikuninkaalle, joka oli yhdistänyt barbaariheimot yhdeksi kuningaskunnaksi. Skullcreeper inhosi ihmisiä. Nuija pystyi luomaan dimension doorin kahdesti päivässä, löytämään ansoja ja tunnistamaan magiaa, Se oli myös lahjakas tunnistamaan, jos sille valehdeltiin. Ase oli maaginen +2 ja se tekee 2d6 lisävauriota ihmisille.

12. sessio (Dorl Tyvyani ja Kivimetsä)

Syvemmältä luolaa löytyi Dorl Tyvyani nimisen Immortalin krypta. Dorl Tyvyani oli pappi Josefin mukaan satoja vuosia sitten elänyt miekkamestari, jota ihmiset palvoivat. Kelanen niminen paha Immortal hyökkäsi demoneineen Dorl Tyvanin kryptaan ja tuhosi suositun pyhiinvaelluskohteen.

Suuresta salista löytyi lähde, joka siunasi aseet maagisiksi yhdeksi päiväksi. Salia vartioi Kelasen tuoma chimera. Salista löytyi salaovi Dorl Tyvyanin huoneeseen.

Dorl Tyvyani oli kuollut aikoja sitten ja hän oli muuntunut aaveeksi. Dorl luuli seikkailijoita palvelijoikseen ja suostui ryhmän epäreiluun haasteeseen. Dorl vastaan seikkailijaryhmä. Dorl tuhottiin ja huone luutattiin.

Luuttina löytyi iso kasa kääröjä sekä Dorl Tyvyanin salainen miekkatemppu kirja. Tolman luki kirjan ja oppi blademaster featin. Kirja muuttui tomuksi.

Seikkailijat tutkivat loput merenrannasta löytämättä mitään kiintoisaa. Samooja Rufina halusi päästä susikallon goblineiden kimppuun ja niinpä seurua lähti kohti kivimetsää, jossa susikallon klaanin tukikohdan piti sijaita.

Matkalla ryhmä kohtasi kaksi displacer beastiä.

Kivimetsä oli muodostunut normaalista metsästä, jossa kaikki elollinen oli muuntunut kiveksi. Siellä oli vaikea liikkua, mutta pian Rufina paikansi goblineiden polkuja. Ryhmää vastaan tuli goblineiden partio kolmella worgilla ratsastajineen vahvistettuna. Gavilus poltti tulipallollaan suuren osan monsuista, mutta yksi goblin pääsi pakoon.

Syvemmältä kivimetsästä löytyi goblinien linna, joka sijaitsi joen toisella puolella. Joen vesi oli pahaenteisesti mustaa ja ryhmä päätti ylittää joen kauempana goblinien linnasta. Ryhmä koitti hypätä joen yli. Gavilus epäonnistui surkeasti ja alkoi kauhoa kohti vastarantaa. Paikallinen piraja parvi kävi kimppuun, muttei onnistunut haavoittamaan noitaa. Seuraavaksi rohkea Tolman hyppäsi ja jäi vähän vajaaksi maalista. Pirajat kalvoivat puolituisen puolikuolleeksi. Hienohelma Rufina ylitti joen levitaatioloitsun avulla.

Seikkailijat hiippailivat linnalle ja Tolman kiipesi muurin harjalle. Puolituinen näki kuusi ketjussa kiinni olevaa worgia ja päätti katsella parempaa laskeutumisalustaa. Seuraavassa osassa oli goblin kuninkaan hovi; valtaistuin, goblin kuningas, henkivartioita ja tavallisia goblineita. Tämä oli sopiva paikka laskeutua. Tolman huikkasi muut ryhmäläiset paikalle ja laskeutuminen alkoi…

13. sessio (Susikallon Klaani)

Seikkailijat jakoivat luutin. Jokaiselle tuli 800 kultaa.

Vuorikääpiö Hird Sleggebard tuli Highforgesta vahvistamaan pöllökarhuryhmää. Highforge on muutaman tuhannen gnomen ja 600 kääpiön asuttama kommuuni Karameikoksessa. Kääpiöklaanin klaanimestari on Lordi Ivanovin ystävä ja hän lähetti nuoren Hirdin Lordin palvelukseen.

Seikkailijat iskivät Susikallon goblinklaanin kuninkaan saliin. Läski kunkku ja useimmat goblinit saatiin surmattua. Rufina kuulusteli yhtä goblinia ja sai tietoa saarilinnakkeen oudoista asukkaista.

Ryhmä tutki lisää linnaa ja löysi vankiluolan, jonka vartijat antautuivat. Kaltereiden takaa löytyi GILF Bansheka, jonka goblinit olivat siepanneet sienimetsältä.

Seikkailijat puhdistivat seuraavaksi linnan eteishuoneet goblineista ja worgeista. Hirdiä nöyryytti onnekas goblin, joka piti kääpiötä painiotteessa useamman kierroksen.

Seikkailijat suuntasivat linnanosaan, joka sijaitsi saarella. Sitä asutti oudot karvattomat vihertäväihoiset ja mustahiuksiset humanoidit, Niillä oli pitkä putkimainen nenä, keltaiset hampaat ja valkoiset silmät ilman pupilleja. Paljastui, että olennot olivat thouleja, hobgoblinien, trollinen ja ghoulien ristisiitoksia.

Thouleja johti warlock, jolta löytyi Goblin Boomstick, joka toimii kuten uncommon Rod of the Pact Keeper. Jotain muuta mystistä siinä myös on. Rod annettiin Gavilukselle.

Kriittiset vammat:

Silmävamma Josefilla

-disadvantage to ranged attacks and perception checks

14. sessio (Palkkionmetsästäjät)

Seikkailijat törmäsivät Eremenkon veljeksiin, jotka kertoivat alueella ryöstelevistä ja murhaavista ex-gladiaattoreista. Gladiaattorit olivat paenneet ja surmanneet Machetoksen Herttuan pojan Thyatiksen Keisarikunnassa. Gladiaattoreista oli luvattu 100 kullan palkkio per pää palkkionmetsästäjien toimesta.

Konak saapui retkiltään ja paljastui yhdeksi gladiaattoriksi, jota nyt etsittiin. Eremenkon veljekset vaativat miehen vangitsemista, mutta pöllökarhuryhmä piti Konakin puolta. Miehet lahjottiin muualle ja ryhmä suuntasi Puolituisen Krouviin etsimään palkkionmetsästäjiä ja gladiaattoreita. Konak naamioitiin munkkikaavulla.

Matkalla ryhmä kohtasi kaksi outoa villisikaa, joissa kasvoi lonkeroita ja silmiä.

Puolituisen Krouvista löytyi viisi etsintäkuulutusjulistetta, joissa oli gladiaattoreiden kuvat ja 100 kullan palkkiolupaus. Kuvissa oli kaksi viikinkiä kirveineen, tumma villimies keihäineen, Konak susitaljoineen ja keltainen mies potkuineen. Lähistöllä oli tapahtunut pari murhapolttoa, joita seikkailijat lähtivät selvittämään.

Pari maatilaa oli poltettu ja asukkaat teurastettu. Konak kutsui loitsullaan oravan kertomaan havannoistaan. Orava kertoi pihalle saapuneen useampia hevosia ratsastajineen ennen tilan polttamista. Palkkionmetsästäjien tiedettiin liikkuneen hevosilla ja niinpä seikkailijat lähtivät niiden perään.

Seikkailijat kulkivat itätietä ja tulivat Kutinovin kalastajakylän risteykseen. Metsästä ryntäsi esiin apua huutava pelokas poika, joka kertoi julmien miesten laittaneen isänsä pyörimään.

Seikkailijat lähtivät pimeään metsään selvittämään asiaa. He saapuivat maatilalle, jossa oli tuulimylly, talli, päärakennus ja puucee. Tuulimyllyn lapaan oli sidottu mies, joka pyöri. Miestä kuulusteli kaksi soturia ja heidän välissään oli itkevä lapsi.

Seikkailijat jututtivat sotureita, jotka paljastuivat thyatialaisiksi palkkionmetsästäjiksi. He kuulustelivat talon isäntää, koska tällä oli tietoa etsityistä gladiaattoreista. Konak ja Hird eivät hyväksyneet toimintatapaa ja kävivät päälle. Miehet huusivat apua ja pian muista rakennuksista tuli lisää sotureita sekä heidän kapteeninsa. Taistelu kesti kauan, mutta seikkailijat kestivät. Yksi palkkionmetsästäjä pakeni hevosella metsään.

Seikkailijat auttoivat maalaisia selviytymään hirmutekojen jälkeen. He jahtasivat paakoonpäässeen miehen kiinni. Tämän seurassa liikkui vyalia haltia,joka livisti metsään.

Konak ja Hird teloittivat antautuneet palkkionmetsästäjät. Seikkailijat löysivät kapteenilta viisi etsintäkuulutusta gladiaattoreista. Niissä palkkioksi luvattiin 1000 kultaa per pää. Palkkio oli noudettavissa Machetoksen kaupungista. Kapteenilla oli myös yksi säilötty pää, joka paljastui Konakin keltaisen gladiaattoriveljen pääksi.

15. sessio (Jättiläiset ja rosvot)

Seikkailijat menivät Ivanovin linnalle antamaan selontekoa Lordille. Sinne oli saapunut Ritari Retameron Vergen läänistä seuralaistensa kanssa. Ritari Retameron oli kuuluisa puoliverinen seikkailija, joka oli saanut jättivoimavyön kukistettuaan pilvijättien klaanin. Suurherttua Karameikos oli lyönyt miehen ritariksi ja antanut Vergen läänityksen hänen hoidettavakseen. Hänen seurueeseensa kuului kaksi aseenkantajaa (ottopoika ja Penhaligonin suvun nuorin poika) ja vanha traladaranilainen samooja. Nuori Penhaligon kertoi veljestään, joka oli myös kuuluisa seikkailija ja Thyatiksen kirkon Ritari.

Ritari Retameron halusi heittää noppaa seikkailijoiden kanssa isosta kasasta kultaa, mutta pöllökarhulaiset eivät olleet kiinnostuneet. Seuraavana päivänä järjestettiin hirttäjäiset, jossa hirtettiin seikkailijoiden kiinniottama eläintenkesyttäjä. Ritari Retameron lähti seuralaisineen lahtaamaan Dymarakin metsän vihreää lohikäärmettä.

Seikkailijat päättivät etsiä kadonneet ex-gladiaattorit. Vihjeet toivat pöllökarhuryhmän vanhaan tuttuun piraattikylään, jossa seikkailijat olivat jo käyneet. Kolme gladiaattoria oli palkkautunut kylän palkkalistoille ha he tuntuivat viihtyvän siellä. Gladiaattorit kielsivät vilpittömästi polttaneensa taloja ja surmanneensa väkeä pakomatkallaan Karameikoksessa. Tumma Lothar lähetti terveisiä Rufinalle.

Seikkailijat suuntasivat tutkimaan Ivanovin linnan lähialuetta. Alue oli vapaa hirviöistä, mutta he törmäsivät miesjoukkoon, jotka väittivät olevansa goblinien metsästäjiä. Kelvinin kaupungissa oli luvattu goblinin korvasta kullan palkkio. Seikkailijat olivat epäluuloisia ja ajoivat miehet pois Ivanovin läänistä.

Seuraavaksi vuorossa oli tonttumetsän tutkinta, jossa pöllökarhulaiset olivat törmänneet tonttuolentoihin (Buckawns). Tontut pysyivät piilossa, mutta metsän siimeksestä löytyi valtava puutalo, jonka pihapiirissä oli porkkanamaa.

Urhea Tolman meni koputtamaan ovelle ja sen avasi isoin jättiläinen, jonka ryhmä oli koskaan kohdannut. Olento oli 15 jalkaa korkea, roteva, punahiuksinen ja karhuntaljoihin pukeutunut. Jättiläinen oli talon emäntä ja isäntä istui massiivisen pöydän ääressä. Inigo osasi jättien kieltä ja ymmärsi jättiläisrouvan kutsuvan matkalaiset sisälle taloon.

Jättiläiset tarjosivat pöllökarhuryhmälle ruokaa ja juomaa. Ne valittivat tonttujen varastaneen porkkanoita ja kurkistelleen sisälle taloon. Pöydän alla nukkui jättien lemmikkikarhu.

Talon emäntä kävi vaivihkaan lukitsemassa talon ovet ja jälkiruoaksi jätit yrittivät kahmia seikkailijat sisuksiinsa. Seikkailijat olivat kuitenkin varuillaan ja syntyi aikamoinen matsi. Jätit käyttivät loitsujaan, jolla Gavilus muutettiin pieneksi. Seikkailijat saivat kuitenkin voiton ja löysivät talosta 10000 kullan aarteen. Konak otti muistoksi toisen jätin pään.

Image Unavailable
Firbolg jätti ja lemmikki

Seikkailijat löysivät kuolleen yksisarvisen, jonka sarvi oli leikattu poikki. Yksisarvinen oli kuollut johonkin loitsuun. Läheinen lampi tuoksui kuolemalta.

Seikkailijat lähtivät Ivanovin linnalle päin viemään saalista kotiin. He joutuivat väijytykseen, jonka suoritti aiemmin tavattu goblineita metsästävä miesjoukko. Joukon johtaja loitsi mandoliinistaan tulipallon ja miehet tulittivat jousillaan. Seikkailijat kestivät kuitenkin hyvin ja Gavilus sai uniloitsullaan johtajan nukutettua. Lopuksi kaikki rosvot lahdattiin.

Mandoliini oli legendaarisen traladaranilaisen bardiseikkailija Svoganin instrumentti. Sen avulla pystyi loitsimaan kerran päivässä seuraavat loitsut: fireball, invisibility, misty step, protection from good and evil, cure wounds (5th level), dispel magic, protection from energy (cold only).

Seikkailijat saavuttivat kuudennen tason.

16. sessio (Peikkoluola)

Seikkailijat lähtivät putsaamaan heksaa, jossa oli aikaisemmin asunut eläintenkouluttaja. Metsän läpi laski joki, joka katosi maan uumeniin. Samalta paikalta löytyi myös suuren humanoidin ulosteet. Rohkea kääpiö Hird kiipesi kuoppaan, jonne joki katosi. Sieltä paljastui iso luola, jossa joki virtasi. Hird näki veden pohjalla aseita ja haarniskoja.

Myös muut seikkailijat laskeutuivat alas kukin omalla tyylillään. Osa hyppäsi veteen ja osa pystyi kiipeämään liukasta seinämää. Köysi ei ollut vaihtoehto, sillä kukaan seikkailijoista ei ollut kyllin vahva raahaamaan sellaista painolastia mukanaan.

Luolaan saapui peikko ruuanhankintamatkaltaan. Se hyppäsi Gaviluksen niskaan ja yritti hukuttaa puoliverisen. Myös toinen peikko heräsi ja kävi ryhmän kimppuun. Kääpiö Josef joutui veden varaan ja kuopan pohjalle, josta uimataidoton kääpiö yritti epätoivoisesti päästa pinnalle. Lopulta peikot saatiin hengiltä Gaviluksen tuliloitsun ansiosta.

Seikkailijat sukelsivat kuopan pohjaan ja löysivät maagisen taistelukirveen. Se oli +1 giant slayer ja siinä oli kääpiöiden riimukirjoitusta. Ahne vuorikääpiö Hird omi kirveen.

Seikkailijat tutkivat luolaa lisää ja löysivät suurpeikon nukkumasta. Se kuitenkin vain esitti nukkuvaa ja pian lauma peikkoja kävi seikkailijoiden kimppuun. Suurpeikon luolassa oli kuoppa, jossa pidettiin kansalaista nimeltä Garret, joka paljastui Tolmanin serkuksi. Puolituinen valitti kovaa kohtaloaan ja seikkailijat yrittivät pelastaa miehen.

Syntyi paha matsi peikkoja vastaan, jossa ryhmä jakaantui kahteen osaan. Josef sai taas iskun päähänsä ja maksoi hintaa. Hän selvisi lopulta hengissä, mutta oli poissaoleva (disadvantage aloitteeseen).

Puolituinen Garret kertoi olevansa osa seikkailijaryhmää, joka lähti rikkauksien perään seikkailemaan. Peikot ilmeisesti olivat syöneet muut ryhmäläiset, mutta Garret oli selvinnyt, sillä suurpeikko piti hänen luolutaidoistaan.

Garret kertoi tarinaa serkustaan Tolmanista. Miehen mukaan Tolman oli pidätetty thyatialaisen kauppiaan murhasta ja oli sen jälkeen kadonnut. Tolman selitti asian olleen väärinkäsitys, mutta jäi valheesta kiinni. Asia jäi selvittämättä. Garret oli Tolmanin mukaan Speculariumin alamaailmaan sekaantunut lurjus.

Peikoilta löytyi useita maagisia juomia. Helmenä oli valkoisen lohikäärmeen henkäysjuoma, jonka Josef valitsi itselleen noppakisan voittajana. Garret vaati löytynyttä kääpiökirvestä itselleen, sillä hän oli luvannut sen entiselle omistajalle vievänsä kirveen leskelle. Pöllökarhuryhmäläiset pitivät puolituista valehtelijana ja antoivat hänelle sen sijaan 200 kultaa.

Tutkimatta enää wyvernin asuttama heksa…

17. sessio (Wyvernit ja erikoisleivoksia)

Seikkailijat lähtivät tutkimaan wyvernin asuttamaa heksaa. Heksassa asui päätön humanoidimonsteri, jota kutsuttiin blemmyes nimellä. Seikkailijat pääsivät yllättämään monsun, mutta se ehti nielaista kääpiö Hirdin happomahaansa. Seikkailijat tekivät siitä kuitenkin nopeasti silppua ja kääpiö pääsi pälkähästä.

Wyvernejä tuli paikalle pian blemmyesin kuoleman jälkeen kaksin kappalein. Ne kävivät raivoisasti päälle, mutta niistä ei ollut juuri vastusta jo kokeneille seikkailijoille.

Koko Ivanovin lääni oli puhdistettu ja Lordi Ivanov piti sen kunniaksi juhlat. Seikkailijoille annettiin 500 kullan arvoiset pöllökarhusormukset. Juhlissa oli monia tärkeitä henkilöitä paikalla kuten Lordi Atticus (maineeltaan Thresholdin alamaailman pomo), Lady Sascia Lulnin kaupungista, Boris Tornescu ja Anton Radu vanhojen traladaranilaisklaanien edustajina sekä traladaranin kirkon patriarkka Aleksyev Nikelnevich.

Patriarkka Aleksyev Nikelnevich haastatteli akolyytti Josefia ja huomasi miehen kantavan Skullcreeper suurnuijaa. Hän pyysi nuijaa säilöttäväksi kirkon huostaan ja Josef suostui luovuttamaan Skullcreeperin.

Tolman osti Ivanovin linnan kylästä majatalon ja laittoi Garret serkkunsa johtamaan sitä.

Seikkailijat miettivät unelmiaan ja sen saavuttamiseksi tarvittavia resursseja. Seikkailijan ammatti oli tuonut jo hieman rahaa taskuihin ja paremmat varusteet haastavampia seikkailuita varten. Josef mietti oman kirkon rakentamista, Gavilus oman läänin perustamista, Hird oman kaivoksen avaamista ja Tolman oman majataloketjun perustamista. Lisäksi Inigolla oli suunnitelmia sukunsa kunnian palauttamiseksi. Siis kaikilla oli vielä paloa seikkailuita ja rikkauksia kohtaan.

Juhlissa tapahtui myrkytystapaus, kun juhlaväki söi erikoisleivoksia. Ne sisälsivät ainetta, joka laittoi uhrinsa transsiin muutamaksi tunniksi. Huumeen uhri tunsi olevansa mielyttävässä paikassa. Konak ja Tolman jäivät koukkuun erikoisleivoksiin.

Lordi Ivanov suuttui myrkytyksestä ja sai selville thyatialaisen sisustussuunnittelijan tuoneen erikoisleivokset lahjana juhliin. Seikkailijat kuulustelivat miestä ja hän kertoi ostaneensa erikoisleivoksensa kolmelta tuulimyllyssä asuvalta sisarukselta kuultuaan kehuja erikoisleivoksista Speculariumin yössä.

Seikkailijat lähtivät tuulimyllylle sisarusten luokse. Matkalla he törmäsivät mieheen, joka liikkui kärryillä mukanaan kolme pikkulasta. Mies oli myös matkalla ostamaan sisarusten erikoisleivoksia.

Tuulimylly oli suuri ja ränsistynyt. Sen lavat eivät enää pyörineet. Mies meni lastensa kanssa heti tuulimyllyyn sisälle ja Tolman hiippaili mukaan. Sisällä oli tuoreita erikoisleivoksia uunissa. Tolman sai ostettua kymmenen erikoisleivosta ja tuli ulos tuulimyllystä. Konak ja Tolman söivät ihania erikoisleivoksia, mutta ilonpilaajapappi Josef poisti miesten nautinnon neutralize poison loitsullaan.

Tuulimyllystä tuli ulos mies ilman lapsiaan mukanaan kasa erikoisleivoksia. Seikkailijat pysäyttivät miehen nautintohetken ja alkoivat kuulustella miestä. Pettynyt ja pelästynyt miesparka tunnusti vaihtaneensa lapsen erikoisleivoksiinsa. Seikkailijat toruivat miestä ja Hird oli vamis mestaamaan miesparan.

Seikkailijat lähtivät tutkimaan tuulimyllyä. He löysivät maustekaapin, jossa oli erilaisia alkemistin juomia ja tahnoja. Vanhin sisar tuli portailla vastaan ja tervehti seikkailijoita lighting boltilla. Samalla sisar muuttui susirumaksi naiseksi, jolla oli hoitamaton tukka ja kynnet sekä paskaiset vaatteet. Sisaret analysoitiin night hageiksi.Kuvahaun tulos haulle night hag.

if_d2526d_morgantha2527spastrycart_rl_1000px.jpg?w=748

Taistelu jatkui kakkoskerroksessa kun paikan koirahirviö astui dimension doorista sisää. Se hönkäisi kauheanhajuisen pilven, joka pökerrytti Tolmanin moneksi kierrokseksi. Samalla yläkerrasta tuli kaksi rumaa sisarta, jotka onnistuivat pelottamaan loitsuillaan Konakin ja Hirdin ja koko pöllökarhulauma oli pulassa.

Seikkailijat kuitenkin taistelivat urheasti ja vähitellen taistelu kääntyi heidän voitokseen. He luuttasivat tornin ja löysivät miehen lapset häkeistä. He myös huomasivat, että myllyn kivissä oli hienonnettu lasten luita ja jauhetta oli lisätty erikoisleivoksiin. Konakin ja Tolmanin ei enää tehnyt mieli erikoisleivoksia…

Kriittiset vammat:

Josef
Poissaoleva (disadvantage aloitteeseen)
Silmävamma parantunut

18. sessio (Lämmintä graniittia)

Eastern%20Karameikos%20Sandbox9.png
Seikkailijoiden tutkimat alueet

Lordi Ivanov esitteli seikkailijoille lämmintä graniittia, josta aikoi rakentaa kylpyosaston linnaansa. Kiviexpertti Hird Sledgehammer halkaisi kiven ja huomasi sen olevan magneettista siten, että se veti itseään kasaan.

Kauppias oli luvannut graniitit kylpysosastoon 10000 kullalla. Lordi Ivanov piti hintaa kohtuuttomana ja lupasi seikkailijoille 5000 kultaa kivistä, jos pöllökarhulaiset hakisivat itse kivet. Seikkailijoiden mielenkiintoa nosti tieto kivien alkuperästä ja varsinkin siitä mistä niitä kaivettiin.

Lämpimiä kiviä oli alettu kaupitella vuosi sitten. Kivet louhittiin Yandakin kylässä Alta Tepen vuoriston itänurkassa lähellä Highreach jokea. Alueesta oli kuultu tarinoita, kuten kannibaaleista ja epämuodostuneista kyläläisistä sekä maanjäristyksistä.

Pöllökarhulaiset päättivät lähteä hakemaan kiviä ja tutkimaan epämääräistä aluetta. Lordi Ivanov antoi seikkailijoille 5000 kultaa kiviä vastaan.

Seikkailijat suunnittelivat matkaa ja päätyivät vaeltaa suorinta reittiä Yandekin kylään. Paluumatka kivien kanssa suunniteltiin joutuvan jokea pitkin Kelvinin ja siitä rattailla Ivanovin linnalle.

Samooja Rufina johdatti erätaidoillaan kohti Yandekin kylää. Lähimetsässä ryhmää seurasi entti, mutta se antoi ryhmäläisten kulkea vapaasti. Kukkuloilta löytyi kymmenen gnomen jäljet, jotka johtivat itään.

Rufina sekosi suunnasta kukkuloilla, mutta virhe ei olllut suuri. Yö oli kylmä, mutta iso nuotio lämmitti mukavasta matkalaisa. Nuotio houkutteli paikalle myös kolme isoa mäkijättiä, jotka ryhmäläiset teurastivat. Jättien säkeistä löytyi kiinnostavia tavaroita ja runsain mitoin kultaa.

attachment.php?attachmentid=2063963&stc=1

Matka jatkui Highreach joelle, jonka toisella puolella oli kauppapaikka. Seikkailijat otettiin vastaan ja heti kävi selväksi, että kauppias laskutti tolkuttomia hintoja. Seikkailijat ostivat kärryn ja aasin, joilla kivet kuljetettaisiin Yandekin kylästä kauppapaikalle.

Kauppapaikalla seikkailijat kuulivat uusia huhuja Yandekista. Siellä asuu puolituinen, joka ulvoo öisin kuuta. Sinne oli matkannut aatelinen seurueineen kolme päivää sitten hakemaan kivilastia.

Yandekiin johti kärrypolku, joka kulki tuoreen maanjäristyksen kohteena olleen vuorien rinteitä pitkin. Uusi maanjäristys iski ja Konak jäi hevosensa alle loukkuun. Samalla pari demonia lennähti paikalle ja alkoi taistelu. Seikkailijat selviytyivät voittajina.

Matka jatkui kohti Yandekin kylää. Keskipäivällä ryhmäläiset tapasivat Bloodin perheen isän ja kaksi poikaa sekä heidän lemmikkikoiransa. Perhe oli epämuodostunut ja he eivät tykänneet tunkeilijoista maillaan. Koirat kävivät seikkailijoiden kimppuun ja ryhmäläiset puolustautuivat. Bloodin perhe oli kovanahkaista väkeä ja niitä sai ihan tosissaan teloa ennen kuin kuolonkorahdus päästi miehet tuskistaan. Yksi pojista joi pontikkapullon ja alkoi laatata vaarallista happoa seikkailijoiden niskaan. Pöllökarhuryhmä kuitenkin teurasti bloodin perheen ja saaliksi löytyi kaksi pontikkapulloa.

19. sessio (Yandek)

Seikkailijat sapuivat Yandekin pieneen kylään. Siellä oli muutamia taloja ja kolme kaivoskuilua.Kylän kauppaa pyöritti hobitti Tovord, joka oli murheellinen mies. Kaupasta löytyi iso valikoima tarvikkeita, aseita ja haarniskoja. Kaikki olivat käytettyjä, mutta pääosin hyväkuntoisia. Löytyi sieltä kilpikin, jossa oli Kelvinin suvun vaakuna.

Hobitti Tovard surkutteli vaimonsa ja syntymättömän lapsensa kuolemaa. Vaimo Sophie oli ollut Bloodin perheen tytär ja oli kasvanut vain kolmisen jalkaa pitkäksi. Seikkailijat halusivat ostaa kärryllisen lämmintä kiveä ja tarjosivat siitä 1000 kultaa. Hobitti kertoi kauppojen onnistuvan illalla jumalanpalveluksen jälkeen.

Seikkailijat menivät tutustumaan paikalliseen kirkkoon. Siellä vanha papitar otti seikkailijat vastaan ja kertoi Lordi-Mestarisista, jonka paluuta kyläläiset odottivat.

Rufinan jalat veivät ryhmän seuraavaksi tislaamoon, josta sai ostaa perinteistä ja hapokasta pontikkaa. Kaupat tuli tehtyä.

Kylän laitamilla oli maatila, jonka seikkailijat kävivät tsekkaamassa. Pihalla oli huonostikohdeltuja kotieläimiä ja vihainen maalainen ajoi seikkailijat tiehensä.

Seuraavaksi seikkailijat tutkivat kaivokset. Kaksi kaivosta oli vanhoja, jo vuosikymmeniä sitten suljettuja. Hird ei löytänyt mitään syytä, miksi kaivokset oli perustettu.

Kolmas kaivos oli käytössä. Sen edustalla oli isot kasat lämmintä graniittia. Seikkailijat menivät kaivokseen sisään ja törmäsivät kaivajiin. Ne ajoivat seikkailijat pois kaivoksesta ja niiden esimies tuli jutuille. Kiveä oli myytävänä vasta illalla seikkailijoille.

Seikkailijat lähtivät maleksimaan kylän kaivolle. Rufina korkkasi ponupullon ja tarjosi Hirdille ryyppyä. Pian kaksikko oli vauhdissa. Gavilus ja Tolman suunnittelivat tiedusteluretkeä lämpimän kiven kaivokseen.

f75555ad36ecd6fb.jpg

Hird maisteli pari annosta paikallista perinteistä pontikkaa

Gavilus päätti lähteä yksin kaivokseen näkymättömyysloitsun turvin. Siellä hän kohtasi useita kiviä, jotka animoituivat ja hyökkäsivät hänen päälleensä. Henki melkein lähti. Tiedusteluretken tuloksena oli, että kaivoksesta louhittiin lämmintä kiveä. Sitä oli kaikkialla paitsi kaivoksen länsiosissa.

Illalla seikkailijat menivät kirkkoon katsomaan kyläläisten päivittäistä palvontahetkeä. Siellä ylistettiin Lordi-Mestaria, jonka paluun eteen koko seurakunta painoi hommia.

Kylän vanhimmat suostuivat myymään kärryllisen lämmintä kiveä Tolmanin ehdottamaan 1000 kullan hintaan. Lastaus tapahtuisi huomenna ja seikkailijat jäivät nukkumaan kirkkoon. Hird kävi vielä yövierailulla vanhan papittaren luona, joka paljastui 250 vuotiaaksi. Hän oli ollut paikalla, kun Lordi-Mestaria oli aloitettu palvomaan ja tekemään töitä hänen paluunsa eteen.

Aamulla seikkailijat saivat kivilastin ja lähtivät paluumatkalle kauppa-asemalle. Matka sujui rauhallisesti ja lautta saapuisi viiden päivän päästä asemalle.

Aseman suojissa oli myös pahasti haavoittunut sotilas Kit nimeltään. Hän kertoi olleensa Petrus Kelvin nimisen aatelisen vartijana. Petrus oli saapunut muutama päivä sitten seurueensa kanssa lämmintä kiveä ostamaan Yandekista. Matkalla heidän kimppuunsa oli hyökännyt kolme sisäsiittoista vuoristolaista demonikoiriensa kanssa. Kit oli haavoittunut ja menettänyt tajuntansa.

Pöllökarhuryhmäläiset päättelivät hyökkääjien olleen samoja, jotka he olivat aiememmin kohdanneet ja tappaneet. Sotilas Kit pyysi seikkailijoita selvittämään aatelisen Petrus Kelvinin kohtalon ja kertoi suvun maksavan ruhtinaallisesti Petruksen pelastamisesta.

Ryhmäläiset epäröivät. Olihan heillä kivilasti vietävänä ja hyvä voitto tulossa. Toisaalta seikkailu kutsui ja siitä saatava ruhtinaallinen palkkio. Pöllökarhuryhmäläisten seikkailuhalu voitti vielä tällä kertaan turvallisen voitontavoittelun ja ryhmä lähti takaisin kohti Yandekin kylää.

Matkalla ei näkynyt vilaistustakaan Kelvinistä. Pöllökarhulaiset päättivät lähteä yöllä katsomaan maatilaa ja siellä asuvaa Bloodin perhettä. Seikkailijat lähestyivät hiipien kohdetta ja menivät takaovesta sisään. He löysivät oven kellariin ja laskeutuivat alas.

Kellarissa oli kidutuskammio ja kahlittu pahoinkidutettu nuorukainen. Hän kertoi nimikseen Petrus Kelvin. Seikkailijat päättivät vetäytyä turvaan, mutta Petrus päätti koston ajan kohdanneen.

"Herätys mulkerot! Pöllökarhuryhmä on täällä! Ne vetää teitä nyt hanuriin!" huusi Petrus Kelvin kostonhimoissaan seikkailijoiden yrittäessä viedä nuorukaista turvaan. Bloodin perhe heräsi ja Petrus siirtyi ulkohuussiin seuraamaan tilannetta, jossa ylistyslauluja kerännyt pöllökarhuryhmä kohtasi sisäsiittoisen Bloodin perheen.

498x630.jpeg

Bloodin perheen poika

Seikkailijat teurastivat Bloodin perheen kolme veljestä ja niiden noitaäidin. Taistelun tuokinassa Rufina menetti kuulonsa ja Tolman sai pahan käsivamman. Saaliikseen he löysivät 10000 kultaa, maagisen säilän ja mithral rengaspaidan. Rengaspaidassa oli Kelvinin vaakuna ja säiläkin oli koristeellinen. Tolman otti ne molemmat.

Seikkailijat lähtivät takaisin kauppa-asemalle. Petrusta nuhdeltiin erityisesti Rufinan toimesta tämän aiheutettua tappelun Bloodin tilalla. Petrus lupasi palkkion ja bailausta Kelvinin yössä.

Asemalla oli saapunut Karameikoksen kirkon pappi, joka puhui demonikivestä. Kirkko oli tutkinut lämmintä kiveä ja todennut sen aiheuttavan mutaatioita ja olevan paholaisen luomaa. Pappi kertoi kääpiövelhon sulkeneen demonin 250 vuotta sitten Yandekin vuoren sisään. Kulttilaiset koittivat kaivaa Lordi-Mestariaan ulos vankilastaan. Papin mukaan Yandekin kivikauppa oli saatava pysähtymään ja pahuudelle oli tehtävä loppu.

Seikkailijat kaivoivat kivilastinsa maan poveen ja lähtivät Karameikoksen Kirkon 1000 kullan palkkio per mies tavoitteenaan tehdä loppu Yandekin pahuuksista…

Kriittiset vammat:

Rufina
Kuuro (disadvantage to perception)

Tolman
Käsivamma (voi käyttää vain yhtä kättä)

20. sessio (Glabrezu)

Pöllökarhuryhmä suuntasi takaisin Yandekin kylään. Kylän kaivolla norkoili viisi aseistettua kyläläistä. He olivat kiinnostuneet vaihtamaan lämmintä kiveä ruokaan. Pappi Josef yritti käännyttää kyläläisiä pois Lordi-Mestarin uskosta, mutta kyläläiset olivat fanaattasia uskossaan. Ryhmä päätti, että kyläläiset oli tapettava, jotta demonin uloskaivaminen loppuisi.

Ärsytetyt kyläläiset kävivät päälle ja seikkailijat teurastivat niitä puhtaalla omallatunnolla. Kirkosta tuli vanha papitar, joka loitsuillaan yritti kääntää taistelun. Seikkailijat olivat voitokkaita.

Kaivoksessa oli useita kyläläisiä kaivamassa. Seikkailijat suunnittelivat koko kaivoksen romahduttamista ja ongelman hautaamista. Josef oli kuitenkin huolissaan mahdollisista siviiliuhreista ja niinpä seikkailijat päättivät putsata kaivoksen. He tappoivat 40 kyläläistä.

Josefin kieliloitsulla he juttelivat yhden kivihirviön kanssa, joka paljastui elementaaliolioksi. Olennon oli kutsunut paikalle 250 vuotta sitten kääpiövelho, joka oli vanginnut demonin vuoren sisään ja määrännyt olennot vartijoiksi. Demonin vankilan maagiset sinetit olivat kuitenkin osittain murtuneet ja oli vain ajan kysymys, koska demoni olisi vapaa.

Seikkailijat päättivät mennä korjaamaan demonin vankilan sinetit. Kiviolento louhi seikkailijoille tien demonin vankilaan. Demoni oli kauhea Glabrezu. Demoni imarteli seikkailijoita ja lupasi kaikkea maan ja taivaan väliltä, jos seikkailijat vapauttaisivat hänet. Pöllökarhyryhmäläisiin demonin vakuuttelut eivät uponneet.

1000?cb=20161120142628

Pappi josef ryhtyi korjaamaan maagisia sinettejä. Kaikki meni pileen. Sinetit repeytyivät ja Glabrezu oli vapaa. Se kävi päälle ja pökerrytti loitsullaan Tolmanin. Josef joutui sen saksien vangiksi. Seikkailijat saivat kuitenkin demoniin muutaman hyvän osuman ja pian se kuoli ja pääsi takaisin "Syvyyteen", josta se oli tullutkin.

Demonilla ei ollut aarteita, mutta Yandekin kylän taloista löytyi yli kymppitonni kultaa. Kauppias hobitti Tovord lähti seikkailijoiden mukana pois kylästä.

Seikkailijat palasivat kauppa-asemalle, jonne lautta saapuisi viiden päivän kuluttua. Seikkailijat päättivät tutkia lähimaastoa Lordi Ivanovin toiveen mukaisesti. He kiertelivät vuoristoa ja törmäsivät kolmeen läskijättiläiseen. Jätit yrittivät istua seikkailijoiden päälle ja Josef koki tämän kohtalon. Pian Josef makasi kuoleman kielissä maassa. Läskijättiläiset saatiin teurastettua ja pappi Josef tolpilleen. Kokemuksesta Josefille jäi kuitenkin pelko jättiläisiä kohtaan.

Seikkailijat saavuttivat seiska tason.

flab_giant_sm_by_bryansyme-da9clhq.jpg

Kriittiset vammat

Josef

Pelkää jättiläisiä: Jättiläisen nähdessään wis saving throw DC 15. Jos mokaa on frightened. Pelko lähtee lyhyessä tai pitkässä levossa.

21. sessio (Tolmanin paljastus ja ihmissusia)

Seikkailijat menivät hakemaan palkkion Kelvinin Paronilta Petrus Kelvinin pelastamisesta. Paroni Desmond Kelvin II oli Karameikoksen kirkon korkea-arvoinen pappi. Palkkioksi tuli mukavat korut ja tonni käteistä jokaiselle. Lisäksi Paroni lupasi auttaa muissa asioissa, jos seikkailijat apua tarvitsisivat.

Tolman matkusti Speculariumiin ja kertoi vihdoin muille pöllökarhuryhmäläisille salaisuudestaan. Tolman oli tappanut pari vuotta sitten thyatialaisen kauppiaan ja jäänyt siitä kiinni. Puolituinen oli luullut joutuvansa elinkautista viettämään kaivoksilla, mutta hänen ystävänsä nykyinen Lordi Ivanov tavallaan pelasti hänet.

Lordi Ivanov oli juuri saanut uuden läänityksen ja tarvitsi seikkailijoita. Tolman oli Ivanovin ystävä ja seikkailuhaluinen. Tämän tiedon sai Karameikoksen Suurherttuakunnan sisäisen turvallisuuden Ministeri Korrigan, joka päätti kysyä Tolmania ottamaan seikkailijapestin vapautta vastaan. Tolamnin piti vain raportoida seikkailuistaan ja tuoreen Lordi Ivanovin suunnitelmista ja teoista. Tolman oli lähettänyt tietoja Korriganille väittäen kirjoittavansa perheelleen.

Nyt Ministeri Korrigan halusi Tolmanin jatkavan toimintaa ja tutkivan itäisen Karameikoksen aluetta. Tolman ei enää halunnut salata asiaa.

Pöllökarhuryhmän muut jäsenet ottivat asian tyynesti. He eivät mielestään olleet tehneet mitään rikollista ja vahinkoa ei ollut tapahtunut. Asian jatko jäi avoimeksi.

Lordi Ivanov ja traladaranilaiset vanhat suvut halusivat pöllökarhuryhmän tutkivan Itäistä Karameikosta, sillä alueella oli alkanut tapahtua. Herttua oli myöntämässä/myymässä lisää läänityksiä itäalueilta, joista traladaranilaiset halusivat osansa. He lupasivat tuplata palkkion 400 kultaan per tutkittu 8 mailin heksa. Tutkiminen tarkoitti kartan ja tietojen keräämistä alueesta. Yhden heksan tutkiminen kestää noin 2-4 päivää, jollei mitään kummallista satu.

Itäkarameikoksesta oli liikkeellä monenlaisia tietoja ja huhuja:

-aateliset ja aatelisarvoa tavoittelevat ovat lähettäneet tiedustelupartioita alueelle

-hukat siepanneet lapsia, tappaneet aikuiset. Hukkia käynyt Ivanovin läänin koilisnurkassa.

-kukkuloilla runsaasti hopeaa. Moni aikoo lähteä kaivamaan sitä kunhan monsterit alueelta saadaan lahdattua.

-kukkuloilla mäkijättien tukikohta. Ovat tehneet raideja joen yli Penhaligonin alueelle. Mäkijätit kantavat säkeissään suunnattomia aarteita.

-kukkuloilla traladaranilainen kylä, jossa liikkuu runsaasti hopeaa

-dymrakin metsän siimeksissä asuu muinainen suuri lohikäärme. Väristä useita eri huhuja; vihreä, musta, punainen. Vartioi satojen vuosien aikana keräämäänsä aarretta.

-dymrakin metsässä on hobgoblinklaani Vihreä Kuolema. Tunnuksena vihreä pääkallo. Ryöstelevät itätietä ja Rugalovia. Klaanin lemmikkinä on vihreä lohikäärme.

-Haven on keijuolentojen, haltioiden, kääpiöiden ja puolituisten kaupunki. Ihmiset eivät ole tervetulleita. Niillä on varmasti aarteita piilossa, koska sinne ei saa mennä.

-Stoyanovichin kylä kukkuloilla. Gaviluksen äiti asuu siellä Jaarlin puolisona. Äitiä pidetään noitana.

Pöllökarhuryhmä päätti ottaa työn vastaan. Ensin he suuntasivat tutkimaan siepattujen lapsien kohtaloa. Lapset oli siepattu viikko sitten, mutta mestarijäljittäjä Rufina pääsee niiden jäljille. Jäljet paljastuvat ihmissusien jättämiksi.

Jäljittäessään metsä läpi lapsia he törmäsivät ihmismäiseen kasviolenteen, joka komensi suurta puuta ja kahta heikompaa kasviolentoa. Ne kaadettiin.

vine_lord_by_danrobart-d97dq9l.jpg

Rufina seurasi jälkiä kukkuloille, josta löytyi luola. Sen ulkoaukko muistutti suden kuonoa. Luola oli valaistu ja sen sisältä kuului luutun soittoa. Sisällä oli vartiossa kaksi rääsyihin pukeutunutta naista. Ryhmä yritti harhauttaa vartijoita, mutta suunnitelma ei mennyt aivan putkeen. Naiset muuttuivat ihmissusiksi ja sisemmältä luolaa tuli esiin lauma susia ja kolmas ihmissusi. Pari seikkailijaa sai ihmissuden pureman, mutta kaikki hirviöt saatiin teurastettua. Seikkailijat löysivät luutun ja olivat valmiina tunkeutumaan syvemmälle maan uumeniin…

dca16werewolf.png?w=242&h=300

22. sessio (Ihmissusi Kirill, Gaviluksen äiti ja Stoyanovichin kylä)

Seikkailijat tunkeutuivat syvemmälle luolaan ja kohtasivat ihmissusijoukon. Niiden johtajana oli haukkatunnuksin koristeltua miekkaa kantava Kirill ihmissusi. Taistelu huipentui Yön äidille pyhitettyyn kappeliin, jossa Kirill ja papitar saatiin hengiltä.

Yön äidin alttarilla oli aarteita, jotka ahneet seikkailijat luuttasivat (Rufina ei tähän osallistunut). Seikkailijat löysivät myös neljä lasta, jotka oli laitettu häkkeihin. Yksi lapsista paljastui ihmissudeksi, joka pakeni yön pimeyteen. Rufina otti kolme muuta lasta huostaansa. Ne olivat Ivanovin läänistä kaapattuja ja niiden vanhemmat oli surmattu.

Yöllä ryhmäläiset nukkuivat erittäin huonosti (poislukien Rufina). Yön äidin aarteen luuttaus oli aiheuttanut kirouksen, joka esti lepäämisen öisin. Lisäksi päänvaivaa aiheutti ihmissusien puremat, jotka Josefin mukaan aiheuttavat lykantropiaa.

Seikkailijat punnitsivat kotiin lähtöä tai menemistä Stoyanovichin kylään. Gaviluksen äiti asui kuulemma Stoyanovichissa, joten seikkailijat lähtivät sinne.

Stoyanovichin kylä oli kahdensadan traladaranilaisen asuttama paaluvarustuksen ympäröimä asutus. Rufinalle ystävällinen portinvartija päästi seikkailijat sisään ja ohjasi paikallisen papin luokse. Pappi poisti kirouksen väsyneestä Josefista ja niin Josef pääsi lepäämään.

Seikkailijat menivät Jaarli Stoyanovichin luokse. Gavilus esitteli itsensä ja Jaarlin vaimo Tatjana tunnisti Gaviluksen pojakseen. Jälleennäkeminen oli lämmin. Tatjana esitteli perheensä. Hänen uusi miehensä oli Stoyanovichin Jaarli ja Gaviluksella oli kaksi velipuolta ja siskopuoli. Vanhempi velipuoli oli Kirill, joka oli matkoilla. Nuorempi velipuoli oli nuori innokas soturi Emil. Siskopuoli oli teini-ikäinen ja utelias Slava.

Kääpiö Hird iski pöydälle haukalla koristellun miekan ja ihmissusi Kirillin pään. Tatjana tunnisti heti pään kuuluvan pojalleen Kirilille. Tilanne muuttui epämiellyttäväksi, mutta diplomaatti Gavilus sai puheillaan ja järkeilyillään tilanteen haltuunsa.

dca11kiril.jpg

Velipuoli ja ihmissusi Kirill Stoyanovich

Kirill oli joutunut ihmissuden uhriksi ja hävinnyt kuusi kuukautta sitten. Poika oli palannut käymään kotonaan pari kertaa, muttei halunnut asua enää kylässä, koska kylänmiehet aistivat pojassa asuvan pahuuden.

Seikkailijat kuulivat Stoyanovichin ongelmista. Mäkijättiläiset olivat hyökänneet viereiseen Hirotin kylään. Velipuoli Emil piti Hirotilaisia kaiken pahan alkuna ja ehdotti pöllökarhuryhmän hyökkäystä sinne. Olihan Hirotilaiset leuhkoja hopeakaivoksestaan ja Yasminin talostaan. Lisäksi kylien välillä oli ollut jo kauan pahaa verta.

Seikkailijat päättivät lähteä ensin tiedustelemaan Hirotin kylään. Josef poiti loitsuillaan seikkailijoita vaivanneet kiroukset. Rufina jätti kolme pelastettua lasta kyläläisten hoivaan. Niistä saattaisi myöhemmin kasvaa Rufinan koulutuksessa samoojia.

Matkallla Hirotiin seikkailijat kohtasivat joukon ogreja ja ogre magen.

23. sessio (Hirot ja Mäkijättien pesä)

Seikkailijat saapuivat Hirotin kylään, joka sijaitsi korkean kukkulan päällä. Kylä oli aidattu paaluvarustuksella. Kylän ulkopuolella oli tuhottuja taloja ja latoja sekä rosvottuja peltoja.

Image Unavailable
Mäkijätit raidaamassa

Pöllökarhuryhmäläiset menivät tapaamaan kylän Jaarli Serebroa, joka oli vanha karismaattinen mies. Jaarli oli kuullut Pöllökarhuryhmäläisten seikkailuista ja halusi palkata seikkailijat tuhoamaan mäkijättiläisten tukikohdan 10000 kullan palkkiota vastaan.

Yasminen talo sijaitsi keskellä kylää. Se oli kylän ylpeyden aihe. Darokinilaisen Yasminen pyörittämä talo tarjosia kattavia ja laadukkaita palveluita maanalla raskasta hopeankaivuutyötä tekeville työmiehille. Seikkailijat tutustuivat talon antimiin.

Iskokoinen atleettinen nainen lähestyi Gavilusta suorasukaisten ehdotusten kera. Gavilus huomasi naisen olevan naimisissa ja käänsi diplomaattisesti naisen toisaalle. Kävi ilmi, että nainen oli Jaarlin rouva.

Aamulla ryhmää vaivasi kova krapula, mutta seikkailijat purivat hammasta ja lähtivät tienaamaan ropoja.

Puolessavälissä matkaa jättien pesälle seikkailijat kohtasivat pienen pronssisen lohikäärmeen. Se hyökkäsi henkäyksillään ryhmän kääpiöiden kimppuun. Lohikäärme ei kuunnellut järkipuhetta ja niinpä Rufina ampui sitä nuolella.

Pieni lohikäärme kirkaisi ja kutsui apuun isosikonsa, joka paljastui nuoreksi pronssiseksi lohikäärmeeksi. Ryhmä selitteli tekojaan ja kertoi olevansa matkalla mäkijättien pesälle tuhoamaan sen. Lohikäärme nieli selityksen ja toivotti onnea pahojen mäkijättien tuhoamiseen.

Image Unavailable
Pikkuruinen pronssilohikäärme

Mäkijättien tukikohta sijaitsi joella. Ne olivat padonneen joen ja rakentaneet suuren talon ja kaivaneet luolia. Seikkailijat lähestyivät huolimattomasti tukikohtaa ja vartijat tornista huomasivat heidät ja soittivat gongia.

Image Unavailable
Grudd Haug

Seikkailijat menivät tukikohdan ulkopuoliseen luolaan. Sieltä löytyi mäkijättien ja örkkien pesä. Jättien säkeistä löytyi kasa kultaa.

Talon alta löytyi iso luola, jonka keskeltä virtasi joen yksi uoma. Luolan katossa oli kolme isoa harvan puunristikon sulkemaa aukkoa. Lattialla oli paljon sikoja ja ettin sekä bugbeareita lapioimassa sikojen paskaa jokeen. Seikkailijat teurastivat hirviöt.

Seuraavaksi pöllökarhulaiset ajoivat sikalauman ulos luolasta sisäpihalle, jossa oli kaksi mäkijättiä ja örkkejä. Rufina ohjasi sikoja "strategisiin" paikkoihin. Sisäpiha saatiin putsattua. Seikkailijat palasivat luolaan…

24. sessio (Mäkijättien pesän putsaus)

Seikkailijat löysivät vankeja kellarista. Haltiavaatturi Kelvinin kaupungista, Olof soturi ja maalaisperhe Hirotista. Vangit päästettiin kotimatkalle Olofin johdolla.

Syvemmältä luolaa löytyi teurastamo, jota asutti verinen mäkijätti ja tämän kätyri otyugh. Teurastamosta pääsi ylös jättien päärakennukseen.

latest?cb=20141208151330

Otyugh

Rakennuksen keittiössä goblinit olivat juuri aloittamassa hobitin grillausta, kun seikkailijat saapuivat paikalle. Goblinit pakenivat ulos. Hobitti oli Penhaligonista kotoisin ja pyysi seikkailijoilta apua lampaidensa keräämiseen. Hobitti laitettiin matkoihinsa. Seikkailijat hoitelivat myös nukkuvan hobgoblin, jonka huoneessa oli runsaasti kalastusvälineitä.

Seikkailijat löysivät mäkijättipomon salin. Salissa oli suunnattoman lihava mäkijättitär, joka makasi vankkureissa. Vankkurin ympärillä oli röykkiöittäin aarteita. Lisäksi salissa oli kolme mäkijätti ja kolme ogrea sekä muutama goblin. Salissa oli kaksi isoa aukkoa lattiassa, jotka johtivat alempaan luolaan.

WZK72463.jpg

Seikkailijat hyökkäsivät saliin ja näkymätön Gavilus ampui loitsuillaan mäkijättipomoa sillä seuraukselle, että se rojahti yhdestä lattia-aukosta alas. Syntyi kaamea taistelu, jonka tuoksinassa Gavilus ampui toisen jättiläisen luukusta alas. Vartijat saivat lisävoimiksi örkin susilauman kera, mutta niistäkään ei ollut apua. Pöllökarhuryhmä oli voitokas. Ainoastaan örkki pääsi pakoon.

Aarre oli valtava. Ainakin 50000 kullan arvoinen. Lisäksi löytyi wand of fireballs, staff of insects, sentinel shield, elixir of health ja elemental gem. Rufina joi eliksiirin ja hänen kuulonsa palasi.

Seikkailijat saavuttivat kahdeksannen tason.

25. sessio (Gnolleja, aarteen rahtausta ja petos)

Seikkailijat päättivät tutkia lähiseudun. Parin päivän päästä he törmäsivät gnollipartioon. Seikkailijat teurastivat gnolleja ja antoivat yhden niistä johtaa seikkailijat gnollien pesällä. Siellä oli kasa gnolleja ja piikikäs pahaa ääntä pitävä howler monsu. Gnolleilla oli pieni luola, jonka seikkailijat ryöstivät putipuhtaaksi.

howler.jpg

Howler

Seikkailjat palasivat mäkijättien tukikohtaan Grudd Haug:iin. Ahne kääpiöseikkailija Hird keräsi jokaisen kuparikolikon ja arvotavaran ja lastasi ne jättikuningattaren käyttämiin vaunuihin. Hän sai suostuteltua Tolmanin, Rufinan ja Gaviluksen kiskomaan täpötäysiä vaunuja kohti Serebron kylää. Homma oli raskasta ja seikkailijat väsyivät. Rufina sortui pulloon ja lähetti kännipäissään susikumppaninsa viestin kera hakemaan apua Serebron kylästä.

Matka ei tuntunut edistyvän ja apuja ei tullut. Niinpä Gavilus lähti hakemaan Serebrosta apuja ja toi mukanaan kaksi vankkuria ajanineen ja tiedon Rufinan suden kuolemasta. Matka uusilla hevosvetoisilla vankkureilla sujui mukavasti.

Serebron kylässä seikkailijat otettiin iloisesti vastaan. Portinvartija välitti kutsun Jaarlin luokse juhlimaan voittoa jättiläisistä ja palkkion maksua. Hirdin mielestä portinvartijalla oli jokin juoni mielessään. Rufina kyseli sudestaan ja sai tietää, että paha susi oli ammuttu portilla pitkäjousimies Igorin toimesta. Rufina vannoi kostoa.

Jaarli otti seikkailijat vastaan hirsikartanossaan. Hän tarjoili ruokaa ja juomaa. Jotain mies kuitenkin peitteli. Asia tulikin pian esille hänen kirotessaan Stoyanovichin sukua ja piti seikkailijoita niiden kätyrinä.

Jaarlin vartijat kävivät seikkailijoiden kimppuun. Hilparein aseistautuneet veteraanit kävivät seurueen kimppuun ja ylätasanteella pitkäjousimiehet tulittivat Igorin johdolla.

Seikkailijat selvisivät ensi iskusta. Hird kävi Jaarlin päälle ruokailuveitsen kanssa ja sai miehen tolaltaan. Muut ahdistelivat hilparimiehiä. Tilanne vaikutti kuolettavalta, mutta seikkailijat saivat kuitenkin yliotteen ja taistelu kääntyi seikkailijoiden voitoksi. Rufina tiputti tarkalla laukauksella Igorin ja Hird murhasi Jaarlin.

Muutama vartija karkasi kartanosta.

26. sessio (Jaarli Gavilus ja termiittejä)

Gavilus haistoi tilaisuutensa tulleen. Jaarli oli yrittänyt murhata hänet. Kylä olisi pian hänen. Hirdillä oli muuta tekemistä. Pöytähopeat, ikonit, matot, rahat ja muut arvotavarat Jaarlin kartanosta sujahti kääpiön pohjattomaan säkkiin.

Kartanon eteen oli kerääntynyt vihaisia kyläläisiä. Niitä johti edesmenneen Jaarlin puoliso. Gavilus päätti puhua kyläläisille ja pyysi johdatusta Josefilta ja inspiraatiota Inigolta. Gavilus piti hyvän puheen kyläläisille ja kehotti rauhaan Serebron ja Stoyanovichin välille. Kansa kuunteli, mutta Jaarlitar vaati hyvitystä. Gavilus ehdotti oikeutta taistelun kautta.

Kaikkien yllätykseksi Gavilus päätti puolustaa oikeuttaan itse. Vastassa oli voimakas atleettinen Jaarlitar. Gavilus käytti loitsujaan tehokkaasti ja pain tyhmä barbaaritar makasi kuolleena maassa.

"Uusi Jaarli Gavilus" huudot alkoivat ensin hiljaisena, mutta pian lähes koko kylän väki hurrasi Gavilusta. Klonomir niminen mies lähestyi Gavilusta ja kertoi olevansa kuolleen Jaarlin poika. Klonomir kertoi ankarasta isästään, joka suosi hänen veljeään Igoria, joka oli taitava soturi. Klonomir oli kuitenkin terävä päästään ja hän oli hoitanut kylän talousasioita. Ne olivatkin menneet hyvin ja Klonomir ehdotti liittoa Gaviluksen kanssa.

Gaviluksen Jaarlinnimityksen vuoksi järjestettiin suuret pidot. Gavilus kustansi ne. Muutaman päivän juhlinnan jälkeen seikkailijoita tuli tapaamaan traladaranin vanhojen sukujen asiamies. Hän kertoi Herttuan tiedotuksesta, jonka mukaan oli sata päivää aikaa hakea läänityksiä ja maksaa ne. Asiamies kertoi myös muiden olevan liikkeellä uusien läänitysten perässä, joten Gaviluksen kavereineen olisi aika toimia, valita ja tutkia maat, joita tavoitteli.

Seikkailijat pohtivat tulevan läänin paikkaa ja päätyivät tiettyyn alueeseen. Ensin he tutkivat Serebron lähiseutua, jossa he tapasivat ihmisiä, jotka olivat menettäneet omaisuuttaan mäkijättiläisten hyökkäyksessä. Gavilus maksoi heille korvauksia ja sai heiltä hyväksynnän.

Seuraavaksi he tutkivat useita heksoja. He kohtasivat vaatimattomia hirviöitä, joista ei ollut vastusta. Muutamia ihmisiä asui kylien ulkopuolella ja ne halusivat pysyä omillaan.

Eräässä mökissä asui nainen, jonka mies oli siepattu pihasta termiittien toimesta. Urheat Pöllökarhuryhmäläiset päättivät pelastaa miehen ja etsivät termiittikeon. He ryömivät sisään ja löysivät gnomen luurangon. Sisältä pesästä löytyi suuria termiittejä ja pienien termiittien muodostamia laumoja. Josef ampui uudella tulipallotaikakepillään ja Gavilius säesti omilla tuliplloloitsuillaan ja pian termiitit oli käristetty ja pilkottu. Hird löysi jätekasasta emeraldilla koristetun tikarin.

Syvemmällä luolassa seikkailijat kohtasivat paholaisprinssi Arbeyachin kätyrin, termiittikuningattaren ja lisää jättiläistermiittejä. Loppukohtauksessa paholaisprinssin kätyrit yrittivät kutsua pahaloisprinssi Arbeyachia maailmaan. Tähän he käyttivät siepattua miestä. Seikkailijat saavuttivat kuitenkin voiton.

Eräässä heksassa seikkailijat kohtasivat gnome ryhmän. Gnomet olivat Highforgesta kotoisin ja Hird tunsi gnomet ja kertoi kuolleesta gnomesta ja palautti emeraldein koristellun tikarin, joka oli kuulunut kuolleelle gnomelle. Gnomet arvostivat Hirdin toimintaa.

Kävi ilmi, että gnomet etsivät alueelta mineraaliesiintymiä ja myivät sitten esiintymät kaivosyrittäjille. Gavilus ei ehtinyt kissaa sanoa, kun Hird oli jo tuhlannut 10000gp jalokiviesiintymän paikkatietojen ostoon. Gnomeilla oli myynnissä myös kultaesiintymä, mutta siitä ei kukaan innostunut. Gavilus olisi halunniut rahat mielummin lääniinsä. Hird lähetti sanan kääpiöveljilleen Highforgeen gnomejen matkassa. Hän pyysi miehiä saapumaan uudelle kaivokselle jalokiviä kaivamaan.

Seikkailijat saapuivat toiseen heksaan, jossa he kohtasivat linnoitettuja metsätiloja. Ihmiset halusivat asua rauhassa ilman esivaltaa korvessa ja pärjätä omillaan. He kuitenkin valittivat etelässä asuvista kulttilaisista, joita he kutsuivat hunajapojiksi. Seikkaillijat suuntasivat sinne…

27. sessio (Hunajapojat ja Pyhän Vladimirin Veljeskunta)

Heksassa oli paljon karhujen jälkiä, joista osa johti hunajapoikien tilalle, Tilalla ei ollut ketään kotona, mutta hirvipata oli porisemassa ja kellarista löytyi 5000 kullan edestä kauppatavaraa. Pihalla oli useita mehiläispesiä.

Pöllökarhuhulaiset jäivät odottamaan ja pian tilalle saapui tilan emäntä, joka ei ollut aikoihin karvojaan ajanut. Ementä oli kohtelias ja kutsui seikkailijat sisälle syömään. Seuraavaksi paikalle tuli tilan poika. Seikkailijat alkoivat tivaamaan arvokkaiden kauppatavaroiden alkuperää ja kyselemään onko tilan väki lykantrooppeja. Isäntäväki suuttui ja ajoi seikkailijat pihalle.

Pöllökarhuliaset laittoivat leirin pystyyn tilan lähelle ja valmistuivat yölliseen hyökkäykseen. Pari karhua ilmestyi pusikoista ja ärhäkkä mehiläisparvi kävi seikkailijoiden kimppuun. Hyökkääjät olivat ihmiskarhuja. Mehiläisparvi oli ihmiskarhun loitsu. Seikkailijat saivat ihmiskarhut maihin ja ne muuttuivat kahdeksi nuoreksi mieheksi ja teinitytöksi. Toinen mies oli tuttu tilalta.

Seikkailijat lähtivät tutkimaan yöllä tilaa. Hird havaitsi emännä olevan hereillä ja juovan teetä tuvassa. Niinpä seikkailijat päättivät tunkeutua tilan päätaloon kellarin kautta. Hiipiminen onnistui aluksi hyvin ja joukko kuuli tilan isännän nukkuvan.

Josef ja Hird kuitenkin löivät kypäränsä yhteen kiivetessään kellarista ylös ja taistelu alkoi. Emäntä ja uninen isäntä kävivät raivokkaasti kimppuun, mutta pöllökarhut kukistivat ihmiskarhut. Seikkailijat keräsivät luutin.

Seikkailijat saivat alueen tutkittua ja siirtyivät seuraavaan heksaan. Siellä he tapasivat Pyhän Vladimirin munkkiveljeskunnan, joka rakensi luostaria. Munkit olivat nälissään, sillä apotti Pavelia ja täydennyskuormaa ei ollut näkynyt.

Uskonveli Josef loi loitsuillaan ruokaa ja munkit kiintyivät kääpiöpappiin. He kertoivat ihanasta uudesta veljeskunnastaan ja Josef oli tavannut veljeskunnan johtajan Pavelin, joka oli nuori nousukas traladarin kirkossa.

Aamulla leiriin saapui pullea munkki Boris, joka toi kauhean viestin Speculariumista. Apotti Pavel oli kadonnut ja samoin veljeskunnan 50000 kullan omaisuus, jonka jäsenet olivat saaneet kasaan liityttyään veljeskuntaan.

Munkit olivat näreissään ja pyysivät apua rikkailta seikkailijoilta. Josef antoi 5000 kultaa, josta munkit olivat erityisen innoissaan. He pyysivät myös Josefia littymään veljeskuntaan sillä he kaipasivat kokenutta johtajaa.

Rufina löysi Boriksesta hengenheimolaisen. Boris unelmoi luostaripanimosta ja Rufina sijoitti siihen 1000 kultaa. He suunnittelivat myös hunajatuotantoa ja Rufina muisteli Yandekin kylään jääneen pontikantekovälineet…

Munkeilla oli myös ongelmia lähiseudun synkän metsän asukeista. Viereisessä heksassa oli synkkä hämärä metsä, josta oli tullut haltioita, jotka olivat vieneet kahdelta munkilta korvat ja päänahan. Seikkailijat suuntasivat metsään.

Metsä oli varjojen valtakunta Josefin mukaan. Siellä oli hämärää keskipäivälläkin. Rufina seurasi haltioiden jälkiä, jotka johtivat metsäukiolle, josta jälkien mukaan haltiat olisivat lähteneet juoksemaan pakoon. Metsäaukion laidalla seikkailijat kohtasivat kyynelehtivän entin, joka käski seikkailijoita poistumaan. Hird näki aukiolla olevan kivimuodostelman, jossa vilahti lohikäärmeen varjo.

Seikkailijat lähtivät seuraamaan pakenevien haltioiden jälkiä…

28. sessio (Pimeä metsä ja Vyalia haltiat)

Pakenevien haltioiden jäljet johtivat linnanraunioille. Sen edustalla oli lampi, jonka pohjassa oli kultainen sormus, joka hohti valoa. Ahne kääpiö Hird sukelsi suinpäin lampeen ja sai sormuksen, joka oli irtileikatun kämmenen nimettömässä. Samalla lampea vartioiva krokotiili kävi Hirdin perslihaksiin kiinni eikä päästänyt irti. Hird paini irti krokotiilistä ja Gavilus tulitti hirviötä loitsuillaan. Samalla pimeydestä alkoi sataa nuolia niskaan.

Krokotiili saatiin liistittyä ja Hird spottasi muureilta sarvipäisen haltian. Seikkailijat ryntäsivät linnan portista sisään, jossa vaani yönhurtta, joka puhalsi kylmyyttä. Seikkailijat hoitelivat sarvipäisen haltian ja yönhurtan.

Seikkailijat hiipivät sisälinnaan, josta löytyi valtavankokoinen lihaksikas haltia, joka oli selvästi sukua aiemmin kohdatulle sarvipäälle. Korsto taisteli raivokkaasti ja sai avuksi kaksi sarvipäistä haltiaa. Toinen oli röyhkeä viettelevä narttu, joka sai Gaviluksen ja Tolmanin lumottua. Toinen haltia oli taitava säilänheiluttaja, jonka myrkkysäilä ei kuitenkaan purrut kunnolla Hirdin sitkeään kääpiölihaan.

Pian hirviöt oli voitettu ja seurue keräsi suuren luutin, joka koostui vyaliahaltioiden valmistamista arvoesineistä.

Yhdestä huoneesta löytyi kolme vyaliahaltiaa kahlittuna. Kielimies Gavilus puhui sujuvaa haltiaa ja sai lypsettyä pidättäytyvistä korpihaltioista tietoa irti. Ne olivat Diamarakin klaania, joka asui Rugalovinjoen länsipuolella olevalla metsäkaitaleella. Pari kuukautta sitten pimeys oli vallannut yhden heksan haltioiden alueesta ja heidän pyhä rituaalipaikka oli vallattu. Rituaalipaikka oli sama, jossa seikkailijat olivat jo kohdanneet entin. Seikkailijat lupasivat hoidella pahuuden ja poistaa pimeyden. Haltiat lupasivat palkita seikkailijat.

Seikkailijat kulkivat rituaalipaikalle ja hiipivät metsäaukion laitaan. Enttiä ei näkynyt. Urheat ja ahneet pöllökarhulaiset hiipivät suraavaksi mäelle, jonka päällä oli kivimuodostelma stonehengen tapaan. Keskellä kiviä oli pääkallojen ympäröimä aukko, joka hohti pimeyttä.

Hird huomasi kuolleen haltian yhden kiven takana, joka yritti selkeästi piilottaa hopeista riipusta takinliepeensä alle. Riipus oli 1000 kullan arvoinen. Silloin pimeästä aukosta lennähti musta varjolohikäärme. Se puhalsi kylmyyttä ja pöllökarhuryhmä vapisi kauhusta. Varjolohikäärme viihtyi varjoissa ja siihen oli tosi vaikea osua. Lisäksi se lensi ylös kivien päälle, jonne Hirdin lyhyet, mutta paksut kätöset eivät yltäneet. Kääpiö käytti elementaalijalokiveään ja kutsui paikalle ilmaelementaalin.

Syntyi pitkä taistelu, jonka seikkailijat lopulta voittivat. Lähistöltä löytyi lisää haltiaruumiita, joilta löytyi runsaasti aarteita. Tolman sai käsiinsä vyaliahaltioiden takoman +1 lyhyt miekan, jossa oli alter self loitsuominaisuus.

Musta aukko vaikutti portilta toiseen ulottuvuuteen. Ryhmä kaipasi älykääpiötä, koska loitsija Gavilus ei ymmärtänyt mitään ulottuvuusportista. Niinpä he lähtivät kysymään Gaviluksen äidiltä apua, joka oli tunnettu noita sekä kätkemään haltia-aarteet Stoyanovichin kylään.

Gaviluksen äiti kertoi pojalleen ulottuvuusportin olevan hänen taitojensa ulottomattomissa. Speculariumista löytyisi varmasti velho tai pappi, joka voisi auttaa. Seikkailijat raahsivat omaisuutensa Speculariumiin ja veivät ne varmaan pankkiin säilytettäviksi. Velhojen killasta löytyi velho, joka oli valmis pieneen seikkailuun kuuluisan pöllökarhuryhmän mukana. Seikkailijat maksoivat velholle 2000 kultaa vaivan näöstä ja kävivät sulkemassa ulottuvuusportin. Pimeys hälveni heksasta.

Seikkailijat menivät Diamarakin klaanin luokse noutamaan palkkiota. Haltiat olivat tyytyväisiä ja palkitsivat seikkailijat haltiaviitalla, haltiakengillä ja 5000 kullalla. Gavilus sai myös aloitettua kauppaneuvottelut tulevan lääninsä ja haltioiden välillä.

29. sessio (Gnomepatsaita, kivijättejä ja Lääninherra Gavilus)

Eastern%20Karameikos%20Sandbox14_zps0xxtbrlp.png

Seikkailijat tutkivat viimeisiä heksoja Gaviluksen tulevan läänin alueelta. He saapuivat korkeille kukkuloille, jonka rinteeseen oli louhittu kaivoskuilu. Sisääntuloaukon luona oli kolmet vaunut ja kivinen gnomepatsas. Vaunuissa oli hopeamalmia. Gnomepatsas vaikutti kivettyneeltä gnomelta.

Ryhmä työntyi syvemmälle kaivokseen. Kuilun tukki iso kivi, joka siirrettiin kovan työn jälkeen sivuun. Kiven takana avautui suojaisa laakso ja lähellä oli outoja kanoja, joiden siivet oli leikattu. Kanat kävivät kimppuun ja paljastuivat coctarice hirviöiksi.

Pian maa tärisi ja paikalle kiirehti laakson isäntä, valtava kivijättiläinen. Se yritti keilata kivillä ryhmää hengiltä ja hälytti emäntänsä apuun. Pihalla oleva isäntä saatiin lahadattua, mutta emäntä heitteli ilkeästi kiviä ylempänä olevalta tasanteelta.

Tolman kiiruhti toiseen luolaan sisään. Hobitti huomasi luolassa väijyvän kivijättiläisteinin ja päätti antaa sille opetuksen. Hird yritti juosta mahdollisimman nopeasti luolaan, mutta joutui emännän kivien maalitauluksia ja kaatui. Gavilus tulitti emäntäjättiä loitsuillaan.

Tolman otti matsia yksin teinijättiä vastaan ja oli pulassa. Vihdoin Hird lyllersi paikalle, mutta emäntäjättikin tuli luolaan ja ryhmä oli pulassa. Gavilus pinkoi myös paikalle. Kovan uurastuksen jälkeen jätit saatiin hengiltä.

Jäteillä saatiin kohtalainen luutti ja gnomepatsaita löytyi lisää muun muassa puutarhasta. Patsaita oli yhteensä kuusi. Seikkailijat piilottivat gnomepatsaat ja vaunut jättien luoliin ja jatkoivat tutkimusmatkaansa.

Pohjoisempana seikkailijat törmäsivät kahteen hobgobliniin, jotka he pääsivät yllättämään ja surmaamaan. Kaksikko oli kuitenkin vain etujoukko ja metsässä marssi suurempi hobgoblin soturijoukko, jota johti hukalla ratsastava sotalordi. Joukossa oli myös hobgoblin velho ja kapteeni. Hobgoblinit kantoivat raskaita säkkejä ja seikkailijat yrittivät väijyttää joukon.

Väijytys onnistui ja seikkailijat pääsivät antamaan hobgoblineille kunnon sodankäynnin oppitunnin. Hobgoblinit olivat kuitenkin sitkeitä ja pääsivät lopulta taisteluun mukaan. Hobgoblin velho loihti tulipallon ja sotalordi huitoi hukan selästä. Lopulta kuitenkin seikkailijat saivat kaikki surmattua.

Hobgoblin sotalordilta löytyi rautahansikkaat, jotka olivat Gauntlets of Hobgoblin Power (+2 to strength, d6 fist dmg, stunning strike con save dc 15/rest) ja säkeistä löytyi kääpiö, gnome ja haltiaseppien valmistamia arvoesineitä ja elektriumista valmistettuja Havenin kolikoita. Kääpiö Hird puki hanskat karvaisiin käsiinsä.

Myöhemmin paikalle tuli kolme tyyppiä; levyhaarniskaan sonnustautunut Vyalia haltia, joka esittäytyi Havenin Suojelijaksi. Callarii haltia pitkäjousimies ja levyhaarniskaan sonnustaunut kääpiö. He kertoivat hobgoblinien raidanneen Havenin aluetta. He kiittivät seikkailijoita hobgoblinien lahtaamisesta ja antoivat seikkailijoiden pitää ryöstösaaliin palkkiona.

Seikkailijat kertoivat kivettyneistä gnomeista ja hopeakaivoksesta Havenin porukalle. Gnomet olivat Havenin tietojen mukaan aloittaneet kaivaukset muutama kuukausi sitten. Seikkailijat antoivat gnomepatsaat miesten huoleksi.

Lääni oli nyt tutkittu ja seikkailijat riensivät Speculariumiin neuvottelemaan Suurherttuan kanssa läänistä. Gavilus teki hakemuksen ja piirsi kartalle ison maakaistaleen läänikseen. Suurherttua Stefan Karameikos oli kuullut pöllökarhuryhmästä ja oli vakuuttunut Gaviluksen hakemuksesta.

Parin päivän päästä ilmeni ongelmia. Kelvinin tukema Ritari oli kiinnostunut Serebron kylän liittämisestä lääniinsä. Penhaligonin tukema aatelismies taasen oli kiinnostunut Grudd Haugin mäkijättilinnakkeesta, jonka seikkailijat olivat aikaisemmin tyhjentäneet.

Tolmanin käsi alkoi olemaan kunnossa ja hän palutti Paroni Kelvinin veljelle säilän, jonka ryhmä oli aikaisemmin löytänyt. Veli oli innoissaan ja lupasi palveluksen tai rahaa. Tolman otti palveluksen ja pyysi Kelviniä puhumaan kilpailijaansa Penhaligonia vastaan, jotta Gavilus saisi Grudd Haugin tukikohdan lääniinsä.

Gavilus kertoi Suurherttualle olevansa jo Serebron Jaarli ja pystyvänsä hallitsemaan Serebron ja Stoyanovichin sukujen välienselvittelyt. Suurherttua vakuuttui ja Serebro pysyi Gaviluksen läänissä. Paroni Kelvin kävi juttelemassa Suurherttualle ja sai Suurherttuan vakuutetuksi siitä, että Grudd Haug on parempi antaa Gavilukselle kuin Penhaligonin miehelle.

Gavilus sai Maalordin arvonimen ja maat. Hän vannoi uskollisuutta Suurherttualle.

Gavilusta kävi käännyttämässä Karameikoksen kirkko ja Traladaranin kirkko. Karameikoksen kirkko lupasi enemmän kaikenlaista, mutta Gavilus liittyi Traladaranin kirkkoon.

Hird ja Tolman maksoivat osan Gaviluksen läänistä. Vastineeksi he saivat verovapauden bisneksilleen.

Tolman alkoi rakentaa Grudd Haugiin joen rannalle satamaa ja majataloa. Hird laittoi jalokivikaivoksen rakentamisen käyntiin.

Seikkailijoiden pelastamat kivettyneet gnomet oli loitsuilla muutettu takaisin lihaksi. Ne kävivät vierailulla ja antoivat ison palkkion. Gavilus antoi gnomeille luvan jatkaa kaivostoimintaa ilman veroja kunhan gnomet huolehtivat kaivosheksan järjestyksestä.

Gavilus aloitti henkilökunnan palkkaamisen lääniinsä…

Seikkailijat saavuttivat 9. tason.

30. sessio (Bisnesten hoitoa ja pöllökarhu)

Tolman rakennutti joen rantaan Grudd Haugin viereen pienen jokisataman ja majatalon. Hän alkoi pyörittää bisnestä ja palkkasi kourallisen palkkasotureita vartioimaan omaisuuttaan ja lähiseutua. Gaviluksen lääniin ja Hirdin kaivokseen alkoi kulkemaan monenmoista työläistä ja kauppiasta. Bisnes meni ihan mukavasti.

Gavilus rakennutti kärrypolun lääninsä halki. Hän nimitti Serebron kaivoksen johtajaksi entisen Jaarlin pojan Klonomirin, joka vaikutti pätevältä bisnesmieheltä. Stoyanovichin Jaarlin Gavilus palkkasi yhdeksi päälliköksi. Läänin sijaishallitsijaksi hän palkkasi kokeneen thyatialaisen Paulus nimisen soturin, joka oli palvellut useita aatelisia pitkällä urallaan.

Traladaran kirkko lähetti papin Gaviluksen lääniin, joka alkoi heti rakennuttaa kirkkoa Serebron kylään. Hyväsydäminen ja hurskas pappi Josef lahjoitti kirkon rakentamiseen 5000 kultaa. Juuri kirkkoon liittyneet Gavilus ja Tolman lahjoittivat 500 kultaa kumpikin.

Gaviluksen lääniä alkoi piinata suuri rosvojoukko, joka varasteli kuljetuksia kärrypolulla. Gavilus ei saanut joukkoa kuriin ja menetti 20% vuoden verotuloistaan. Lääni kasvoi hyvin ja Serebron kylä alkoi muistuttaa kaupunkia. Läänin asukasluku tuplaantui vuodessa.

Pappi Josef syventyi luonnontieteiden tutkintaan ja vietti päivänsä tutkimustyötä tehden. Iltaisin pappi viihtyi Tolmanin uudessa majatalossa. Pyhän Vladimirin Veljeskunta yritti saada Josefia johtajakseen, mutta Josef ei pitänyt itseään johtajana eikä muutenkaan halunnut liittyä veljeskuntaan.

Haug Gruddin läheisyydessä tapahtui hirviön hyökkäys, jossa yhden perheen talo tuhottiin ja perhe revittiin kappaleiksi. Seikkailijat lähtivät tutkimaan ja seurasivat jälkiä luolalle. Jäljet kuuluivat suunnattoman suurelle pöllökarhulle. Joukkon liittyi mysö barbaari Konak, joka oli ollut pitkään omilla reissuillaan.

Luolan ensimmäisessä kammiossa oli suuria sieniä, joista yksi laji oli kirkujia ja toinen laji oli violettinen tappajasieni. Kirkujat aloittivat kirkunansa ja Konak paloitteli sienet. Seikkailijat lähestyivät varovasti toisia huoneita tietäen kirkujasienten varoittaneen muita asukkaita. Shambling mound kaksikko pääsi kuitenkin yllättämään ja yritti tukahduttaa seikkailijat.

Image Unavailable
Shambling mound

Kuvahaun tulos haulle Shambling mound

Shambling mound

Shambling moundit saatiin lahdattua ja tutkimen jatkui. Konak tipahti ansakuoppaan, jonka pohjalla oli syövyttävä happoa.

Seuraavaksi ryhmä tuli isoon luolaan, jossa oli vesikuoppa. Tolman ja Gavilus muuntautuivat loitsuilla vesiolennoiksi ja tutkivat kiinnostavaa paskasta ja sameaa vesikuoppaa. Tutkimuksen aikana suunnattoman suuri ja berserkki pöllökarhu pääsi hiipimään seikkailijoiden viereen ja otti Konakin kynsiinsä ja nokkasi. Syntyi tiukka taistelu, sillä pöllökarhulla oli raivo päällä ja se osui seikkailijoihin helposti ja teki tuntuvaa vauriota.

Image Unavailable
Huge Owlbear

Pöllökarhu saatiin kellistettyä. Sen puoliso ja kaksi pentua löytyi viereisestä kammiosta. Samasta kasasta löytyi myös joukko kuolleita seikkailijoita. Yhden seikkailijan käsistä löytyi Gloves of Thievery, jotka Tolman veti käteensä.

Kasan takana oli piilossa nälkiintynyt pöllökarhunpentu. Gladiaattorina taistellut Konak sai heti idean. Hän kesyttäisi pennun ja käyttäisi pentua sen kasvettua isoksi gladiaattoriareenoilla.

Image Unavailable
Bodak

Luolan toisesta päästä hankalakulkulkuisten tunneleiden takaa löytyi kaksi bodak hirviötä. Ne katsoivat pahoilla silmillään ja aiheuttivat katseellaan psyykkistä vauriota. Tolman peljästyi katseesta niin, että tippui kuolleena maahan. Pappi Josef kuitenkin pääsi loitsuillaan parantamaan Tolmanin tolpilleen. Bodakit saatiin surmattua.

Seikkailijat tarvitsivat lisää rahaa, sillä bisnesten ja läänin pitäminen tuntui tarvitsevan lisää pääomaa. He alkoivat etsiä ja kuunnella huhuja rikkaina tiedettyjen hirviöiden sijainnista…

31. sessio (Lohikäärmettä me metsästetään)

Hird laittoi kaivoksensa pyörimään. Highforgesta saapui kääpiöitä, jotka rakensivat kaivoksen ja alkoivat kaivaa jalokiviä. Kääpiöt rakensivat myös kärrypolun Grudd Haugin satamaan. Hird palkkasi varakomentajaksi kääpiöritarin Dwinorin ja 10 kääpiövartijaa. Kaivos menestyi todella hyvin ja tuotti ensimmäisenä vuonna tuplasti sen, mitä oli ollut suunnitelmissa. Hird oli liittynyt Kagyarin kirkkoon ja maksoi kiltisti kirkollisverot.

Tolman alkoi rakentamaan uutta satamaa Gaviluksen läänin itäpäähän Rugalov joen rantaan lähelle gnomejen hopeakaivosta. Hobitti huomasi myös maksaneensa viime vuodelta 50% liikaa kirkollisveroa Traladaranin kirkolle. Hän yritti saada rahat takaisin, muttei se onnistunutkaan helposti. Liikemies Tolman antoi asian olla.

Tolman sai vieraakseen Karameikoksen sisäministerin agentin, joka vaati Tolmania raportoimaan Gaviluksen läänin asioita. Tolman suostui.

Gavilus palkkasi lääniinsä lisää palkkasotureita. Yasminen talon emäntä tuli tapaamaan Gavilusta ja oli närkästynyt Gaviluksen käytökseen. Vanha Jaarli oli käyttänyt 500 kultaa kuukaudessa talon palveluksiin ja Gavilus ei ollut laittanut ropoakaan. Gavilus ei muuttanut käytöstään. Gavilusta neuvottiin hommaamaan aatelisnainen vaimoksi.

Tolmanin vanhaan satamaan saapui Castellan linnakkeen huoltoalus. Sen kapteeni kertoi Pyraxus nimisestä punaisesta lohikäärmeestä, jota linnake metsästi. Tolman innostui ja kutsui pöllökarhuryhmän kasaan.

Seikkailijat lähtivät huoltoaluksella kohti Castellan linnaa. Päivämatkan päässä linnasta seikkailijat kohtasivat toisen jokialuksen, joka toimi linnakkeen kapteeni Platoniuksen aluksena. Kapteeni oli thyatialaista alkuperää eikä oikein piitannut siviileistä eikä pöllökarhuryhmästä.

Gavilus koki tulleensa loukatuksi aatelisena ja ojensi kapteenia. Kapteenin arvo vastasi Läänilordin arvoa, joten Gavilus ja Platonius olivat samanarvoisia. Ääni kellossa muuttui ja kapteeni keskusteli asiallisesti Gaviluksen kanssa.

Pian jokilaivalle saapui viestinviejä, joka selitti tilanteen. Sotilaat olivat vahingoittaneet lohikäärmettä ja ajaneet sen pesäänsä vanhaan kääpiöiden kaivokseen. Sotilaat olivat seuranneet petoa ja joutuneet ansakenttään. Lisäksi lohikäärmeellä oli jotain kätyreitä apunaan. 29 sotilasta oli kuollut ja vain viestinviejä oli selvinnyt.

Komentaja Platonius huolestui ja päätti vetäytyä linnakkeeseen. Gavilus neuvotteli sopimuksen lohikäärmeen tappamisesta. Komentaja vaati 10% aarteesta. Olivathan sotilaat jo haavoittaneet lohikäärmettä ja löytäneet sen pesän. Ryhmä suostui pitkin hampain ehtoihin ja sai puhuttua sotilaita kuljetusapuun, jos lohikäärmeen aarre olisi liian suuri ryhmän kannettavaksi.

Pöllökarhuryhmä kiipesi vuorelle ja saapui tasanteelle, jossa oli suuri luolan suuaukko. Tarkkasilmäiset seikkailijat huomasivat kuitenkin salaoven pääsisäänkäynnin vieressä ja menivät siitä sisään.

Käytävistä löytyi Karameikoksen sotilaiden tuoreita ruumiita, jotka olivat kuolleet kierojen kääpiöiden valmistamiin ansoihin. Kaikki ansat oli laukaistu. Seikkailijat huomasivat ruumiiden alkavan liikkua ja pian ruumiiden ruuminaukoista alkoi ryömiä hämähäkkiparvia, jotka alkoivat ahdistella seikkailijoita.

Gavilus huomasi nurkan takana lymyävän puolilohikäärmeen, joka hihitti seikkailijoiden kohtaloa. Pian ryhmä kävi puolilohikäärmeen kimppuun, joka paljastui drudiksi, sillä olento muuttui Tyrannusaurus rexiksi. Mahtava peto otti kääpiö Hirdin kitaansa ja puri niin että kääpiön itku kuului yli koko Karameikoksen.

Hirdillä oli kuitenkin ässä käsissään. Hän pamautti Hobgoblinien voimahanskoillaan T-rexiä poskipäihin ja pyörrytti näin suuren pedon. Loppu oli helppoa ja druidi saatiin hengiltä.

Luola oli varsin sokkeloinen ja monitasoinen. Hird pysyi kuitenkin kääpiönvaistojensa vuoksi hyvin kartalla. Luolan uumenista kohdattiin vielä puolilohikäärme Minotauri ja ikävä cloaker. Luolassa oli myös useita ansoja. Vanhasta kääpiöjumala Kagyarin kappelista seikkailijat löysivät lohikäärmen nesteitä, jotka oli pullotettu huolella.

Image Unavailable
Cloaker

Syvemmältä luolaa seikkailijat löysivät skitsofreenisen pappipuolilohikäärmeen, jonka Tolman hurmasi kertomaan Lohikäärmekultin tarinan. Kuusi kulttilaista oli saanut haltuunsa rituaalikirjan, jossa kerrottiin miten muututaan puolilohikäärmeeksi. Muutosprosessiin tarvittiin tuoretta lohikäärmeen verta ja niinpä kuusikko tutustui Pyraxus lohikäärmeeseen. Useiden kokeiden jälkeen kulttilaiset onnistuivat muuttamaan olentoja yhä enemmän lohikäärmeen kaltaisiksi pedoiksi.

Tolmanin hurmausvoima loppui ja puolilohikäärmepappi valmistautui henkäisemään…

32. sessio (Pyraxus ja raidaava örkkijoukko)

Inigo liittyi joukkoon. Hän oli ostanut itselleen kauppalaivan ja bisnes kulki odotetun tavoin. Inigo mietti kirkkoon liittymistä ja mihinkä maahan liputtaisi laivansa.

Pöllökarhuryhmä kohtasi puolilohikäärmepapin raivon. Se syöksi tulta Gaviluksen päälle ja seuraavaksi yritti parantaa Gaviluksen palohaavoja. Sekasikiö oli todella sekaisin päästään. Seikkailijat päästivät otuksen päiviltä. Papin kammiosta löytyi kiintoisa rituaalikirja, jossa oli ohjeet lohikäärmeeksi muuttumisen.

Seikkailijat kulkivat luolaston sokkelikossa ympäriinsä ja johtajaksi valittu Gavilus johdatti joukkonsa luolan alakertaan. Sieltä löytyi barrikadi, jota puolusti goblinklaani. Ne jätettiin rauhaan, sillä resursseja ei haluttu tuhlata.

Image Unavailable
Pyraxus

Gavilus löysikin Pyraxus lohikäärmeen, joka oli väriltään punainen. Se vartioi 110000 kullan arvoista aarretta ja Belt of dwarvenkind taikaesinettä ja kolmea taikajuomaa. Pyraxus oli todellakin verillä Karameikoksen urheiden miesten ansiosta, mutta silti peto laittoi uljaasti hanttiin ahneita seikkailijoita vastaan.

Pyraxus pääsi hönkimään tulta pari kertaa ja Gavilus ja Hird kävivät kontillaan lukua ottamassa, mutta lopulta suuri peto kaatui. Seikkailijat laskivat aarteen ja antelias Inigo luovutti Belt of Dwarvenkindin Tolmanille, vaikka olikin voittoisa taikaesinearvonnassa. Kapteeni Platonius miehineen kutsuttiin paikalle. Armeijalle luovutettiin sovittu 10% osuus aarteesta ja armeijan jokilaivat kuljettivat lopun aarteen seikkailijoiden kotikonnuille.

Seikkailijat palasivat arkiaskareidensa pariin. Gavilus sai tiedon örkkien hyökkäyksestä Stoyanovichin kylään. Tiedustelijat eivät olleet huomanneet ajoissa lähestyviä örkkijoukkoja ja hälytys Stoyanovichiin tuli myöhässä. Vain puolet militiasta ja palkkasotureista saatiin paikalle puolustamaan Stoyanovichin paaluvarustusta. Sotaonnikin oli örkkien puolella ja he onnistuivat murhaamaan, raiskaamaan, luuttaamaan ja polttamaan koko Stoyanovichin kylän. Stoyanovichin Jaarli kuoli ja Gaviluksen äiti, siskopuoli Slava ja velipuoli Emil olivat kadonneet.

Lääninherra Gavilius kutsui koolle palkkasoturit sekä urhoolliset pöllökarhuryhmäläiset sotureineen. Gaviluksen armeija marssi kohti örkkikomppaniaa. Örkit oli havaittu tappavan tehokkaaksi iskujoukoksi, joten Gaviluksen pieni armeija ei sille tulisi pärjäämään.

Image Unavailable
Örkkihorde

Pöllökarhuryhmä päätti haastaa örkkien eliittijoukot taisteluun ja loi näin mahdollisuuden voittoon. Neljä urheaa pöllökarhuryhmäläistä asettui 30 örkkiä, kolmea tanarukk örkkiä ja neljää eliittiörkkiä vastaan. Seikkailijat asettuivat kapealle kangakselle torjumaan verenhimoisten örkkien rynnäkön.

Gavilus pehmitti örkkijoukkoa tulipalloilla ja Inigo loihti sauvastaan hyönteisparven seikkailijoiden suojaksi. Örkit eivät voineet käyttää heittokeihäitään vaan joutuivat käymään hyönteisten sokaisemana seikkailijoiden kimppuun.

Taistelu oli tiukka. Useampi seikkailija otti lukua maassa, mutta loitsut pitivät heidät hengissä. Gavilus oli jo menettämässä uskoaan kun hän tajusi muuttua loitsullaan valtavaksi ihmisapinaksi ja alkoi nyrkein paukuttaa örkkejä turpaan. Örkit saatiin lyötyä ja seikkailijat keräsivät 8000 kullan luutin, jonka örkit olivat päivää aiemmin ryöstäneet Stoyanovichin kylästä.

Seuraavaksi seikkailijat suunnittelivat Havenin kaupungin ja Rugalovin joen tutkimista…

Myös rituaalikrja ja lohikäärmeen nesteet odottivat myymistä…

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License