Eastern Karameikos Sandbox Tarina 1-50
Table of Contents

Tarina

1. sessio 30.3.2016 (Ivanovin linna)

Pelaajahahmot ovat uudenkarheita seikkailijoita, jotka ovat aloittaneet uransa eri syistä. He olivat kuulleet tarinoita karameikoslaisista seikkailijoista kuten Penhaligonin nuoresta Lordista, joka surmasi Kauhujen kukkuloilla punaisen lohikäärmeen ja kelviniläisistä Great club ryhmästä, joka teki urotekoja läntisessä Karameikoksessa. Roman Ivanov on seikkailijoiden ystävä ja hän palkkasi heidät puhdistamaan lääninsä.

Seikkailijat tapasivat Romanin ja toisensa Igorin majatalossa itäisen tien varrella. Roman kertoi linnasta ja päätti maksaa 200 kullan palkkion sen puhdistamisesta. Ryhmäläiset myivät painavia kamojaan ja jättivät osan tavaroistaan majatalonapulaisen hoiviin.

SLVL1.jpg

Seikkailijat marssivat linnalle 10 mailin matkan Romanin ohjeiden mukaan. Linna oli rapistunut, muttei autio. Ensimmäisestä tornista löytyi piruntoukkia (lapsenkasvoisia pieniä vampyyriolentoja), jotka pääsivät puraisemaan Ranoita ja Josefia. Papin mukaan vaarana on sairastua pseudovampyrismiin.

Toisesta tornista löytyi liitolisko, jota seikkailijat luulivat ensin lohikäärmeeksi. Linnassa oli kymmeniä huoneita, joita tutkittiin hartaudella. Löytyi suuri kaukoputki, myrkkykaasusta pullistunut mies, suuri epäjumalaa esittävä patsas ja maalauksia aatelisista. Linnan portilla kävi vakoilemassa muutama Susikallon klaaniin kuuluva goblin.

Seikkailijat joutuivat vielä taistelemaan ghouleja ja syvyyksien goblineita vastaan.Viimeisestä huoneesta löytyi selkäreppu, jossa oli tuoretta retkimuonaa.

2. sessio (Linnan syvä kaivo)

Seikkailijat löysivät kaivon, josta kuului huilumusiikkia ja kömpi ulos pahalta löyhkääviä sammakkohirviöitä. Kaivo vaikutti pohjattomalta.

Linnasta löytyi vielä lisää piruntoukkia ja ghouleja, jotka kokivat seikkailijoiden raivon. Taistelussa Tolman sai pahan iskun päähänsä ja hänen käytökseensä tuli outo piirre.

Rufina laati linnasta kartan ja seikkailijat palasivat Igorin majataloon antamaan raportin Roman Ivanoville. Majatalolle oli saapunut Romanin veli Boris, joka johti kymmenpäistä asemiesten joukkoa.

Roman oli tyytyväinen seikkailijoiden suoritukseen ja koko joukko meni linnalle seuraavana päivänä. Seikkailijat saivat reilun korvauksen linnasta löytyneistä isoista esineistä (taulut, seinävaatteet, trofee päät) ja 200 sovitun palkkion linnan puhdistamisesta.

Kaivosta kömpi ulos lisää sammakkohirviöitä. Romanin seurueessa oli myös traladaranilainen tietäjä, joka osasi kertoa kaivon johtavan syvyyteen ja olisi parasta kaikille, että kaivo muurattaisiin umpeen.

Seikkailijat olivat ansainneet linnan puhdistamisesta 130 kultaa per pää. Romanilla oli ryhmälle lisää töitä. Hän palkkasi seikkailijat puhdistamaan koko läänin vaarallisista hirviöistä ja laatimaan alueesta tarkan kartan sekä ilmoittamaan läänin asukkaille uudesta herrasta ja laista ja järjestyksestä.

Palkkioksi Roman lupasi 200 kultaa per puhdistettu 8 mailin heksa. Lisäksi Roman antoi seikkailijoille Sheriffin arvonimet (asiakirja), asetakin Ivanovin vaakunalla (pöllökarhu) ja ratsun varusteineen.

Seikkailijat suuntasivat tutkimusmatkansa Orlanen kylään, josta voi ostaa uusia varusteita ja pappi Josefilla on kirje toimitettavaksi Orlanen kappalaiselle.

Seikkailijat saavuttivat kolmannen tason.

3. sessio (Orlanen kylä)

Seikkailijat kulkivat kärrypolkua pitkin kohti Orlanen kylää. Metsäaukiolla he törmäsivät satyyriin joka tanssitti joukkoa goblineita ja suurta ogrea. Seikkailijat kävivät hirvitysten kimppuun ja saivat surmattua kaikki muut paitsi ärsyttävän satyyrin, joka pakeni metsän siimeksiin.

Orlane oli pieni kylä jonka keskellä virtasi pieni joki. Kyläläiset vaikuttivat oudoilta. Maanviljelijä valitti asioiden muuttuneen huonompaan. Kultaisen jyvän majatalon isäntä Bertram Beswill tuntui liian ystävälliseltä ja uteliaalta. Seikkailijat ottivat kuitenkin huoneen majatalosta.

Image Unavailable
Orlanen kylä

Seikkailijat tapasivat kylän pormestarin Zakarias Ormondin. He kertoivat olevansa Lordi Ivanovin asioilla. Pormestari ei ollut kuullut Ivanovista, mutta vaikutti tyytyväiseltä uuden herran saapumisesta alueelle. Pormestari oli myös huomannut outoja asioita tapahtuneen kylässä. Ihmisiä oli kadonnut, joista osa oli palannut kylään ja osa jäänyt kadonneeksi. Pormestari epäili jotain olevan tekeillä ja hän epäili erityisesti kauppiasta, puuseppää, seppää ja Marikkan temppelin pappeja. Lisäksi hänellä oli teoria voimasta, joka oli tämän kaiken takana. Pormestari toivoi seikkailijoiden selvittävän mysteerin.

Seikkailijat kävivät tapaamassa kauppiasta (valehteli matkastaan) ja seppiä (olivat ärtyisiä, Gavilus tilasi uuden haarniskan). Lisäksi seikkailijat kävivät esiintymässä kylän poliiseille. Niitä oli kolme ja ne vaikuttivat tietämättömilta kylän ongelmista.

Seikkailijat menivät illan tullen Kultaisen jyvän majataloon ja söivät ja joivat hyvän illallisen. Gavilus ja Indigo tulivat pahoinvoiviksi ja poistuivat omiin huoneisiinsa. Rufina veti peruskännit ja Tolman oli hyvin epäileväinen koko majatalosta.

Aamuyöllä Tolman kuuli ääntä seinän takaa ja löysi salaoven. Hän meni herättämään Rufinan ja yhdessä he löysivät saloven takaa käytävän, jossa joukko miehiä kantoi huumattuja Gavilusta ja Indigoata. Kaksikko huomasi joukkoa johtavan viittaan ja huppuun pukeutuneen hoikan naisen, jolla oli mace vyöllä.

Rufina ja Tolman kävivät miesten kimppuun, jotka yrittivät kantaa huumattuja pois. Yksitellen Rufina ja Tolman saivat rosvot surmattua, mutta yksi rosvoista ja nainen pääsivät pakoon kylän varjoihin. Huumatut heräsivät majatalossa ja seikkailijat aloittivat talon tutkimisen. He löysivät majatalon isäntä Bertramin nukkumassa. Bertram joutui seikkailijoiden kuulustelun kohteeksi ja pian myös Gaviluksen kidutuksen kohteeksi, mutta mies vakuutti syyttömyyttään.

Seikkailijat lähtivät pormestarin luokse selvittämään asioita. Pormestarin mielestä asia kuului poliiseille, jonne seikkailijat seuraavaksi suuntasivat. Konstaapelit kuulustelivat seikkailijoita ja majatalonisäntää. He halusivat pidättää koko joukon, koska kertomukset olivat niin ristiriitaiset. Seikkailijat eivät suostuneet laskemaan aseitaan ja menemään selliin. Konstaapelit varoittivat seikkailijoita seuraamuksista, mutteivat uskaltaneet käydä kimppuun.

Seikkailijat palasivat majatalolle. Koko majatalo tutkittiin ja yläkerrasta löytyi thyatialainen matkamies nukkumasta. Mies vaikutti harmittomalta. Alakerrasta löytyi salaovia ja käynti isännän makuuhuoneeseen. Tolman myös tyhjensi majatalon kassan ryhmän aarresäkkiin. Kellarista löytyi ovi, joka johti luolaan…

4. sessio (Kylän tutkintaa)

Seikkailijat työntyivät tuoreeseen luolaan. Sokkeloa vartio erilaisia käärmeitä ja lauma ghouleja. Perältä löytyi arvokas käärmepatsas, jolla oli ihmisen pää. Se tuhottiin epäjumalankuvana.

Seikkailijat nousivat takaisin majataloon. He huomasivat olevansa piiritettyinä paikallisen militia johdosta. Militiaa komentava vanhempi konstaapeli ei lämmennyt diplomatialle ja niinpä seikkailijat piiloutuivat yläkerran salakäytävään.

Militia tutki majatalon ja löysi piilossa odottavat seikkailijat. Syntyi verilöyly, jossa kuoli 20 paikallista militiamiestä ja kolme kylän konstaapelia. Majatalonisäntä katosi.

Seikkailijat tutkivat konstaapelien talon ja asettuivat levolle sinne.

Image Unavailable
Against the Cult of the Reptile God

Seikkailijat menivät selittämään tekemisiään pormestarille. Poliitikko ei halunnut ottaa vastuuta, mutta kertoi pääepäillyn olevan kylän reunalla asuva maagikko Ramne. Seikkailijat tapasivat Ramnen, mutta mies vaikutti syyttömältä.

Seikkailijat kävivät tapaamassa kansaa Torkkuvan käärmeen majatalossa. Siellä he saivat tietoa monesta epäilyttävästä kyläisestä ja erityisesti Merikkatemppelin papeista ja kahdesta haltiasta.

Seikkailijat vierailivat kahden callarii haltian luona. Miehet paljastuivat pormestarin agenteiksi, jotka yrittivät selvittää kylän ongelmia.

Seuraavaksi seikkailijat päättivät käydä vierailulla illan jo pimetessä Merikkan temppelissä…

5. sessio (Merikkan temppeli ja Josefin mahdollisuus)

Seikkailijat menivät tutustumaan Merikkan temppeliin. Papitar Misha otti heidät vastaan. Josef antoi kirjeen neidille vietäväksi Orlanen kappalaiselle Ambralle, joka oli matkalla. Seikkailijat pyysivät majapaikkaa, mutta Misha halusi majoittaa vain pappi Josefin ja lähettää muut yön selkään.

Ryhmä sai suostuteltua Josefin lähtemään yöksi konstaapelien talolle, jossa he yöpyivät. Aamulla Gavilus haki sepältä uuden haarniskan.

Seikkailijat odottivat iltaan ja juonivat katalan suunnitelman. Illan hämärtyessä pappi Josef ja bardi Ranoi anoivat yösijaa Mishalta ja muu ryhmä kiipesi temppelin muureille. Seikkailijat myrkyttivät piha-aluette vartioivat sudet ja hiipivät temppeliin.

Josef oli innoissaan Mishan lupauksesta yksityisestä keskusteluhetkestä ja meni valmistautumaan omaan makuukammariinsa. Ranoille tarjottiin viintä, joka nukutti miehen.

Muut ryhmäläiset hiipivät sisään temppeliin, mutta valppaat munkit hoksasivat tunkeilijat. Syntyi taistelu, jossa kolme munkkia sai surmansa. Ranoi löytyi huumattuna ja hänet herätettiin. Josef oli vaipunut omiin unelmiinsa eikä välittänyt ryhmän pahoista puheista munkkeja ja Mishaa vastaan.

Pian temppelin iskuryhmä iski. Misha oli pukeutunut tyylikkääseen ketjupaitaan ja hyökkäsi eliittimunkin kanssa ryhmän kimppuun. Salaoven takaa ilmestyi jo majatalolla kohdattu selkäänpuukottaja, joka haavotti pahoin Josefia.

Papitar Misha sai käsiinsä bardi Ranoin, joka sai kriittisen kosketuksen papittaren loitsusta silmäänsä ja kaatui kuolleena maahan.

Seikkailijat kuitenkin voittivat taistelun ja saivat luutattua Mishalta käärmeamuletin, joka osottautui maagiseksi. Amuletin laittoi kaulaansa ryöväri Tolman. Kirkon arvokkaat aarteet jätettiin kuitenkin rauhaan.

Yläkerrasta marssi 20 aseistettua luurankoa, jotka yrittivät nirhata seikkailijat. Hyvällä sotataktiikalla seikkailijat saivat kuitenkin luurangoista makean voiton…

6. sessio (Kulttilaiset paljastuvat)

Seikkailijat siirtyivät temppelin yläkertaan. Siellä heitä odotti ryhmä luurankoja ja kappalainen Abramo, joka oli muuttunut pahuuden palvojaksi. Taistelu oli tiukka, jonka tuloksena Rufina alkoi ontua vasenta jalkaansa ja Josefin mieli järkkyi.

Kappalaiselta löytyi maaginen mace +1, jolla pystyi loitsimaan blessin kerran päivässä.

Yläkerrassa oli häkki, jossa oli pidetty Cirille nimistä paikallista nuorta neitoa. Hän oli joutunut julman papin hoiteisiin, mutta Gavilus sai tytön kertomaan tietonsa. Hänet oli siepattu perheineen kolme kuukautta sitten ja viety suolle. Siellä heidät oli viety luolastoon ja vihdoin naiskasvoisen käärmeen eteen, joka oli lumonnut uhrejaan. Cirilli ei ollut alistunut lumoukseen ja paha pappi oli ottanut tytön matkaansa. Cirilli oli seurannut kulttilaisia ja tiesi niiden salaisen tervehdyksen.

Yläkerrassa oli myös tuhansien arvoinen jadepatsas, joka esitti naiskasvoista käärmettä. Josef tuhosi patsaan.

Seikkailijat nukkuivat yön temppelissä ja aamulla tutkintavuoroon joutui temppelin alla oleva luolasto. Sieltä löytyi labyrintti, jota vartioi kaksi ogrea. Syvemmällä oli luolasto, jota asutti kahdeksan troglodyyttiä.

Seikkailijat suuntasivat kylän velhon Ramnen luokse kysymään neuvoa. Vanha mies kannettiin temppeliin, jossa hän kertoi tietonsa. Pieni suo sijaitsi Orlanesta länteen 12 mailin päässä. Ramne pystyi myös murtamaan loitsullaan lumottuja kulttilaisia. Seikkailijat keräsivät kylän kulttilaiset kasaan käyttäen hyväksi salaista kulttitervehdystä.

Kulttilaisten lumoukset saatiin murrettua ja he vahvistivat nuoren Cirillin tarinan. Seikkailijat suuntasivat suota kohden. Lähimetsässä he joutuivat piiloutumaan wyvernin kaarrellessa lähettyvillä.

Samooja Rufina pystyi seuraamaan kulttilaisten jälkiä suolle, josta löytyi pieni saari. Sitä ennen seikkailijat joutuivat kolmen krokotiilin hampaisiin, mutta selviytyivät voittajina matsista.

Seikkailijat saavuttivat neljännen tason.

7. sessio (Kulttilaisten tukikohdan yläkerta ja Konak barbaari)

Seikkailijat laskeutuivat alas luolaan, jonka suuaukon he löysivät saarelta. Portaat olivat liukkaat ja suuri osa porukasta liukui kulttilaisten etuvartion jalkoihin. Ihmispäisen käärmeen kuva oli maalattu kulttilaisten asetakkiin ja he iskivät keihäänsä seikkailijoiden ihoon. Seikkailijat saivat kuitenkin rivinsä kuntoon ja kulttilaiset heittivät veivinsä.

Konak barbaari oli eksynyt kavereistaan ja saapui ryhmän luokse. Hän oli Inigon tutu sillä hän oli palvellut Inigon laivalla, jonka merirosvot valtasivat. Konak liittyi ryhmään.

Syvemmältä luolasta löytyi lisää kulttilaisia, jättisammakoita, harpyijoita ja limahirviö. Koko taso putsattiin, vietettiin pitkä lepo ja suunnattiin luolaston syvemmälle tasolle…

8. sessio (Kulttilaisten tuho ja nuorukaiset)

Seikkailijat tunkeutuivat tukikohdan alakertaan. Siellä he kohtasivat kalmalta tuoksahtavan coffer corpse epäkuolleen, joka ei ottanut vahinkoa normaaleista aseista. Pappi Josef moukaroi maagisella nuijallaan ja Gavilus loitsuillaan hirviön maihin.

Käytävä jatkui pohjoiseen, josta löytyi pahuuden kappeli. Matelijajumalaa palvova pappi ja sen kätyri wight olivat kova vastus. Wight tyhjensi elinvoimat melkein tyhjiin Rufinasta. Papilta löytyi avaimet, jotka helpottivat luolastossa liikkumista.

Papin kammion takaa löytyi salaovi pääpahiksen luokse. Käärmehirviö Naga asusteli isossa luolassaan aarrearkkujen ja henkivartija yu-antinsa kanssa. Naga laukoi salamoita ja yritti katsellaan hurmata seikkailijoita. Naga saatiin kuitenkin hengiltä ja yu-anti tulitti jousellaan ryhmää. Käärmemies kuitenkin sortui seikkailijoiden yhteistulitukseen.

Arkuista löytyi mammonaa ja maagista juomaa monta pulloa. Yu-antin pitkäjousi paljastui Vyalia haltioiden pyhäksi artifaktiksi. Se oli maaginen ja teki extravauriota goblinoideja vastaan. Rufina otti jousen käyttöön.

Seikkailijat pelastivat muutaman kyläläisen vankiselleistä ja puhdistivat loppuluolan tuhatjalkaisista, käärmeistä ja ansasta.

Seikkailijat lepäsivät puhdistustyön jälkeen ja jakoivat saaliin. Kunkin osuudeksi tuli 500 kultakolikkoa.

Image Unavailable
Explictica Defilus Naga

Sitten oli vuorossa matka takaisin Orlanen kylään. Samooja Rufina havaitsi puolimatkassa savua ja lihan tuoksua. Pian kuului karhun karjaisu ja pöllön huhuilua, jota seurasi taistelun ääniä. Seikkailijat ryntäsivät paikalle ja näkivät kahden pöllökarhun ahdistelevan kahta nuorukaista. Seikkailijat päättivät auttaa ja kävivät pöllökarhujen kimppuun. Nuorukaiset taistelivat urheasti, mutta pöllökarhut tiputtivat molemmat kuten myös voro Tolmanin. Hyväsydäminen pappi Josef pelasti haavoittuneet loitsuillaan. Pian pöllökarhut makasivat kuolleina maassa.

Nuorukaisilla oli repaleinen viitan alaosa, joka merkitsi heidän olevan Shearing riitin mukaisella matkalla. Shearing oli paikallinen tapa, jossa aikuisuuden kynnyksellä olevat lapset lähtivät kotoa pois ja koittivat tulla toimeen omillaan. Matkan jälkeen he voivat palata kotiinsa ja ottaa asemansa.

Nuorukaisista kiinnostavampi oli thyatialinen tyttö, joka väitti olevansa kauppiaan tytär. Hovilordi Gavilus kuitenkin huomasi tytön olevan aatelinen. Tolman yritti tehdä vaikutuksen nuoreen leidiin, mutta epäonnistui surkeasti. Toinen nuorukainen oli traladaran poika, joka tuli maanviljelijäperheestä.

Nuorukaiset halusivat kuulla seikkailijoiden tarinoita ja lyöttäytyivät heidän seuraansa matkalle Orlanen kylää…

9. sessio (Sankarilaulu ja satyyrin tuho)

Seikkailijat saapuivat Orlanen kylään. Kyläläiset pitivät heitä sankareina ja pormestari oli valinnut kylälle uuden konstaapelin. Nagan luolasta seikkailijoiden pelastamat kyläläiset olivat jääneet wyvernin saaliiksi kotimatkalla.

Seikkailijat aloittivat kylän lähialueen tutkimisen. Lähistöltä löytyi velhottaren asumus, jonka oli tuhonnut outo elementaalidemoni, jonka ryhmäläiset tuhosivat. Seikkailijat löysivät velhottaren ruumiin ja aarrearkun, jonka maagisen lukituksen avasi Orlanen kylän velho.

Seikkailijat lähtivät etelään tutkimaan kärrypolun vierustaa. He tapasivat joukon callarii haltioita, jotka kertoivat kauppamahdollisuuksista ja goblinjoukon jäljistä. Seikkailijat lähtivät jälkien perään.

Jäljet johtivat keijumetsään, jossa seikkailijat törmäsivät taisteluun. Pahat susihirviöt worgit olivat käyneet pienien keijujen, buckawnien, kimppuun. Urheat seikkailijat päättivät auttaa buckawneja ja kävivät worgien kimppuun. Pian hukat makasivat kuolleina maassa kuten myös Rufinan susikumppani.

Buckawnit halusivat palkita pelastajansa. He pyysivät valita kunnian ja aarteen väliltä. Puoliverisen Gaviluksen ääni ratkaisi kunnian puolesta ja niinpä buckawnit johdattivat seikkailijat luolalle, jonka suulla oli nuotio, jossa paistettiin kokonaista hevosta. Nuotion vieressä makasi sidottu traladaranilainen mies. Buckawn heitti kiviä luolaan ja hävisi.

Luolasta tuli kolme suurinta ogrea, joita seikkailijat olivat nähneet. Seikkailijat teurastivat ogret tiukassa taistelussa. Sidottu mies paljastui bardiksi, jonka Gavilus tunnisti kuuluisaksi esiintyjäksi Egoriksi, joka oli viihdyttänyt herttuankin hoviväkeä. Egor lupasi kiitokseksi laulaa seikkailijoista sankaritarua ympäri Karameikosta. Seikkailijat veivät Egorin näytille Ivanovin linnalle, jossa bardi esiintyi ja esitti hienon laulun seikkailijoista.

Image Unavailable
Hirviöitä lumoava satyyri

Seikkailijat siirtyivät etsimään aikaisemmin tapaamaansa satyyriä. Se löytyikin perusteellisten etsintöjen jälkeen. Ensin seikkailijat kohtasivat kaksi juopottelevaa kentauria, jotka pyysivät seikkailijoita maistamaan olutta ja kääpiöpirtua. Rufina ei voinut hillitä itseään ja alkoi kiskoa ilojuomia kaksin käsin.

Myöhemmin satyyri tuli piilostaan ja alkoi taistelu. Satyyri saatiin tapettua, mutta sen aiheuttama lumous puri edelleen kentaureihin. Ne tainnutettiin aseiden tylpällä päällä. Kentaurit vapautuivat myöhemmin satyyriin lumouksesta ja seikkailijat usuttivat kentaureita liittymään lordi Ivanovin palvelukseen kalja ja viinapalkalla.

Seikkailijat saavuttivat viidennen tason ja he suuntasivat etelään kohti Igorin majataloa…

10. sessio (Eläinten kesyttäjä ja piraattikylä)

Seikkailijat saapuivat Igorin majatalolle. He kuulivat huhuja paikallisesta vampyyristä ja idässä riehuvista lykantroopeista. Lisäksi heille kerrotiin rannikolla nähdyistä tuntemattomista ihmisistä ja läheisestä kalastajakylästä. Tolman osti isäntä Igorin häälahjana saamat hopeisen veitsen ja haarukan.

Seikkailijat päättivät lähteä selvittämään lykantrooppien aiheuttamaa tuhoa. He siirtyivät Puolituisen Krouviin, joka olikin täynnä kauppiaita Thyatiksestä. Kalliit huoneet järjestyivät seikkailijoille ja illalla seurue nautti illallista thyatilaisten kauppiaiden kanssa. Lykantroopeista oli ollut ongelmia jo useaan kertaan. Huhut kertoivat karhuista, villisioista ja jopa kotkista, jotka kävivät armottomasti matkalaisten kimppuun.

Illansuussa paikalle saapui kaksi vankkurilastillista traladaranilaisia matkustavaisia. Heille ei löytynyt tilaa Krouvista, mutta seikkailijat taivuttivat puolituisen ottamaan matkustavaiset sisään ruokasaliin.

Kaksi matkustavaista jäi vartioimaan vankkureita Krouvin pihan ulkopuolelle ja heidät surmattiin yöllä. Seikkailijat lähtivät seuraamaan surmaajien jälkiä ja löysivät karhuja ja sotakoiria, jotka kävivät päälle. Eläimet kuitenkin pakenivat kuultuaan kutsun metsään. Tolman käyttää hopeaveistä eläinten tappamiseen.

Seikkailijat seurasivat ja kohtasivat polulla kaksi isoa villisikaa. Polku johti metsäaukiolle, jossa oli talo, jota ympäröi aita. Pihalla oli häkeissä karhuja ja koiria. Seikkailijat kiipesivät aidan yli ja kulkivat kohti ovea. Talon katolta hyökkäsi karjuva tiikeri, joka kävi barbaari Konakin kimppuun. Karhut ja koirat ryntäsivät häkeistään ja taivaalta laskeutui pari jättiläiskotkaa. Kaikki kävivät seikkailijoiden kimppuun.

Seikkailijat siirtyivät talon sisään. Talo oli komeasti sisustettu seinävaattein, tyynyin ja sohvalla. Kirjoutuspöydän takana istui thyatialainen mies, joka esittäytyi Gregoriksi. Hän valitteli eläinten kohtaamista ja tarjosi teetä ja keksejä. Seikkailijat olivat epäluuloisia ja Konak kävi miehen rinnuksiin kiinni.

Gregor vihelsi ja huonekalujen ja seinävaatteiden kätköstä hyökkäsi uusi eläinlauma seikkailijoiden kimppuun. Konak joutui tiikerin hampasiin ja Josef pääsi painimaan ison ruskean karhun kanssa. Seikkailijat saivat eläimet hengiltä ja Gregor antautui.

Seikkailijat luuttasivat tilan ja kuulustelivat Grogoria. Mies tunnusti olleensa Thyatiksen kaupungissa eläintenkouluttajana gladiaattoriareenalla. Siellä oli tullut vaikeuksia ja mies oli siirtynyt keisarikunnan perämetsiin Karameikokseen eläintensä kanssa. Hän halusi palkkautua Lordi Ivanovin palvelukseen.

Seikkailijat menivät käymään lordinsa luona. Ivanov tuomitsi Gregorin teloitettavaksi pienen suostuttelun jälkeen.

Seikkailijat tutkivat Igorin majatalon ympäristön, mutteivat löytäneet mitään kiinnostavaa. He siirtyivät rannikolle ja löysivät sieltä pienen eristäytyneen kyläyhteisön. Sinne ei johtanut edes polkua vaan kyläläiset olivat yhteydessä muualle vesiteitse.

Kyläläiset olivat kotoisin eri maista ja kulttuureista. Rotuja oli myös useita erilaisia kuten ihminen, tiefling, haltia ja puolituinen. Vähitellen kävi selväksi, että kyläläiset olivat viettäneet paljon aikaa merillä. Kylää johti silmälappuinen neiti Carmen.

Kyläläiset eivät olleet innostuneet Lordi Ivanovin läänityksestä ja kertoivat kirjoittaneen Suurherttualle valituksen. Kyläläiset kutsuivat seikkailijat illalliselle, joista muodostuivatkin kunnon pidot.

Hyvää ruokaa ja juomaa oli tarjolla yllin kyllin. Rufina tutustui etelästä kotoisin olevaan yönmustaan Lothariin. Lothar tanssitti Rufinaa ja vei neidin jatkoille omaan kivitaloonsa. Utelias Tolman seurasi Rufinan touhuja. Pappi Josef pääsi kauniin seuralaistytön suosioon. Gavilus tanssitti neiti Carmenia, joka paljastui herraksi. Carmenia kutsuttiin myös kapteeniksi.

Aamulla seikkailijat totesivat olevansa hengissä ja päättivät lähteä kohti toista rannikolla sijaitsevaa kylää kohti…

11. sessio (Bugbearit ja Skullcreeper)

Seikkailijat saapuivat Kutinovin kalastajakylään. Kylää hallitsi traladaranilainen Kutinovin suku, joka piti vanhoista tavoista ja inhosi thyatialaisia. Heillä oli kuitenkin ongelma. Kylän laidalla oli nähty bugbeareita ja kyläläiset olivat huolissaan.

Pimeällä Kutinovin suvun poika heräsi yövartioon. Mies oli kalpea ja piti erityisesti verimakkarasta. Josef diagnisoi miestä vaivaavan pseudovampyrismin. Seikkailijat menivät nukkumaan.

Yöllä alkoi bugbeareiden hyökkäys. Seikkailijat puolustivat Kutinovin suvun päärakennusta ja antoivat bugbeareiden raidata muita rakennuksia. Bugbeareilla oli mukana lemmikkinä myös hellhound.

Pitkän taistelun jälkeen yksi bugbear pääsi karkuun ja sen kaverit makasivat kuolleina. Puolet kyläläisistä oli saanut surmansa mukaanlukien Kutinovin suvun poika. Kyläläiset eivät olleet kovin tyytyväisiä Herra Ivanovin lähettämiin pöllökarhusotureihin, jotka eivät pystyneet paremmin suojelemaan kylää.

Helläsydämiset pöllökarhuryhmään kuuluvat seikkailijat päättivät kuitenkin puhdistaa tienoon hirviöistä vaikka kiitosta ei kuulunutkaan. He jäljittivät bugbearin läheiselle luolalle, jonka porttia vartio lauennut kuoppa-ansa.

Luolasta löytyi kasa bugbeareita, joita johti iso tyhmä haarniskoitu Brainy Loosemuscles niminen bugbear. Pomo kantoi Skullcreeper nimistä maagista suurnuijaa.

Pappi Josef otti Skullcreeperin kantoonsa. Nuija kertoi telepatialla ajatuksiaan Josefille, mutta Josef sai nuijan pysyttyä aisoisssa. Nuija oli kuulunut suurelle barbaarikuninkaalle, joka oli yhdistänyt barbaariheimot yhdeksi kuningaskunnaksi. Skullcreeper inhosi ihmisiä. Nuija pystyi luomaan dimension doorin kahdesti päivässä, löytämään ansoja ja tunnistamaan magiaa, Se oli myös lahjakas tunnistamaan, jos sille valehdeltiin. Ase oli maaginen +2 ja se tekee 2d6 lisävauriota ihmisille.

12. sessio (Dorl Tyvyani ja Kivimetsä)

Syvemmältä luolaa löytyi Dorl Tyvyani nimisen Immortalin krypta. Dorl Tyvyani oli pappi Josefin mukaan satoja vuosia sitten elänyt miekkamestari, jota ihmiset palvoivat. Kelanen niminen paha Immortal hyökkäsi demoneineen Dorl Tyvanin kryptaan ja tuhosi suositun pyhiinvaelluskohteen.

Suuresta salista löytyi lähde, joka siunasi aseet maagisiksi yhdeksi päiväksi. Salia vartioi Kelasen tuoma chimera. Salista löytyi salaovi Dorl Tyvyanin huoneeseen.

Dorl Tyvyani oli kuollut aikoja sitten ja hän oli muuntunut aaveeksi. Dorl luuli seikkailijoita palvelijoikseen ja suostui ryhmän epäreiluun haasteeseen. Dorl vastaan seikkailijaryhmä. Dorl tuhottiin ja huone luutattiin.

Luuttina löytyi iso kasa kääröjä sekä Dorl Tyvyanin salainen miekkatemppu kirja. Tolman luki kirjan ja oppi blademaster featin. Kirja muuttui tomuksi.

Seikkailijat tutkivat loput merenrannasta löytämättä mitään kiintoisaa. Samooja Rufina halusi päästä susikallon goblineiden kimppuun ja niinpä seurua lähti kohti kivimetsää, jossa susikallon klaanin tukikohdan piti sijaita.

Matkalla ryhmä kohtasi kaksi displacer beastiä.

Kivimetsä oli muodostunut normaalista metsästä, jossa kaikki elollinen oli muuntunut kiveksi. Siellä oli vaikea liikkua, mutta pian Rufina paikansi goblineiden polkuja. Ryhmää vastaan tuli goblineiden partio kolmella worgilla ratsastajineen vahvistettuna. Gavilus poltti tulipallollaan suuren osan monsuista, mutta yksi goblin pääsi pakoon.

Syvemmältä kivimetsästä löytyi goblinien linna, joka sijaitsi joen toisella puolella. Joen vesi oli pahaenteisesti mustaa ja ryhmä päätti ylittää joen kauempana goblinien linnasta. Ryhmä koitti hypätä joen yli. Gavilus epäonnistui surkeasti ja alkoi kauhoa kohti vastarantaa. Paikallinen piraja parvi kävi kimppuun, muttei onnistunut haavoittamaan noitaa. Seuraavaksi rohkea Tolman hyppäsi ja jäi vähän vajaaksi maalista. Pirajat kalvoivat puolituisen puolikuolleeksi. Hienohelma Rufina ylitti joen levitaatioloitsun avulla.

Seikkailijat hiippailivat linnalle ja Tolman kiipesi muurin harjalle. Puolituinen näki kuusi ketjussa kiinni olevaa worgia ja päätti katsella parempaa laskeutumisalustaa. Seuraavassa osassa oli goblin kuninkaan hovi; valtaistuin, goblin kuningas, henkivartioita ja tavallisia goblineita. Tämä oli sopiva paikka laskeutua. Tolman huikkasi muut ryhmäläiset paikalle ja laskeutuminen alkoi…

13. sessio (Susikallon Klaani)

Seikkailijat jakoivat luutin. Jokaiselle tuli 800 kultaa.

Vuorikääpiö Hird Sleggebard tuli Highforgesta vahvistamaan pöllökarhuryhmää. Highforge on muutaman tuhannen gnomen ja 600 kääpiön asuttama kommuuni Karameikoksessa. Kääpiöklaanin klaanimestari on Lordi Ivanovin ystävä ja hän lähetti nuoren Hirdin Lordin palvelukseen.

Seikkailijat iskivät Susikallon goblinklaanin kuninkaan saliin. Läski kunkku ja useimmat goblinit saatiin surmattua. Rufina kuulusteli yhtä goblinia ja sai tietoa saarilinnakkeen oudoista asukkaista.

Ryhmä tutki lisää linnaa ja löysi vankiluolan, jonka vartijat antautuivat. Kaltereiden takaa löytyi GILF Bansheka, jonka goblinit olivat siepanneet sienimetsältä.

Seikkailijat puhdistivat seuraavaksi linnan eteishuoneet goblineista ja worgeista. Hirdiä nöyryytti onnekas goblin, joka piti kääpiötä painiotteessa useamman kierroksen.

Seikkailijat suuntasivat linnanosaan, joka sijaitsi saarella. Sitä asutti oudot karvattomat vihertäväihoiset ja mustahiuksiset humanoidit, Niillä oli pitkä putkimainen nenä, keltaiset hampaat ja valkoiset silmät ilman pupilleja. Paljastui, että olennot olivat thouleja, hobgoblinien, trollinen ja ghoulien ristisiitoksia.

Thouleja johti warlock, jolta löytyi Goblin Boomstick, joka toimii kuten uncommon Rod of the Pact Keeper. Jotain muuta mystistä siinä myös on. Rod annettiin Gavilukselle.

Kriittiset vammat:

Silmävamma Josefilla

-disadvantage to ranged attacks and perception checks

14. sessio (Palkkionmetsästäjät)

Seikkailijat törmäsivät Eremenkon veljeksiin, jotka kertoivat alueella ryöstelevistä ja murhaavista ex-gladiaattoreista. Gladiaattorit olivat paenneet ja surmanneet Machetoksen Herttuan pojan Thyatiksen Keisarikunnassa. Gladiaattoreista oli luvattu 100 kullan palkkio per pää palkkionmetsästäjien toimesta.

Konak saapui retkiltään ja paljastui yhdeksi gladiaattoriksi, jota nyt etsittiin. Eremenkon veljekset vaativat miehen vangitsemista, mutta pöllökarhuryhmä piti Konakin puolta. Miehet lahjottiin muualle ja ryhmä suuntasi Puolituisen Krouviin etsimään palkkionmetsästäjiä ja gladiaattoreita. Konak naamioitiin munkkikaavulla.

Matkalla ryhmä kohtasi kaksi outoa villisikaa, joissa kasvoi lonkeroita ja silmiä.

Puolituisen Krouvista löytyi viisi etsintäkuulutusjulistetta, joissa oli gladiaattoreiden kuvat ja 100 kullan palkkiolupaus. Kuvissa oli kaksi viikinkiä kirveineen, tumma villimies keihäineen, Konak susitaljoineen ja keltainen mies potkuineen. Lähistöllä oli tapahtunut pari murhapolttoa, joita seikkailijat lähtivät selvittämään.

Pari maatilaa oli poltettu ja asukkaat teurastettu. Konak kutsui loitsullaan oravan kertomaan havannoistaan. Orava kertoi pihalle saapuneen useampia hevosia ratsastajineen ennen tilan polttamista. Palkkionmetsästäjien tiedettiin liikkuneen hevosilla ja niinpä seikkailijat lähtivät niiden perään.

Seikkailijat kulkivat itätietä ja tulivat Kutinovin kalastajakylän risteykseen. Metsästä ryntäsi esiin apua huutava pelokas poika, joka kertoi julmien miesten laittaneen isänsä pyörimään.

Seikkailijat lähtivät pimeään metsään selvittämään asiaa. He saapuivat maatilalle, jossa oli tuulimylly, talli, päärakennus ja puucee. Tuulimyllyn lapaan oli sidottu mies, joka pyöri. Miestä kuulusteli kaksi soturia ja heidän välissään oli itkevä lapsi.

Seikkailijat jututtivat sotureita, jotka paljastuivat thyatialaisiksi palkkionmetsästäjiksi. He kuulustelivat talon isäntää, koska tällä oli tietoa etsityistä gladiaattoreista. Konak ja Hird eivät hyväksyneet toimintatapaa ja kävivät päälle. Miehet huusivat apua ja pian muista rakennuksista tuli lisää sotureita sekä heidän kapteeninsa. Taistelu kesti kauan, mutta seikkailijat kestivät. Yksi palkkionmetsästäjä pakeni hevosella metsään.

Seikkailijat auttoivat maalaisia selviytymään hirmutekojen jälkeen. He jahtasivat paakoonpäässeen miehen kiinni. Tämän seurassa liikkui vyalia haltia,joka livisti metsään.

Konak ja Hird teloittivat antautuneet palkkionmetsästäjät. Seikkailijat löysivät kapteenilta viisi etsintäkuulutusta gladiaattoreista. Niissä palkkioksi luvattiin 1000 kultaa per pää. Palkkio oli noudettavissa Machetoksen kaupungista. Kapteenilla oli myös yksi säilötty pää, joka paljastui Konakin keltaisen gladiaattoriveljen pääksi.

15. sessio (Jättiläiset ja rosvot)

Seikkailijat menivät Ivanovin linnalle antamaan selontekoa Lordille. Sinne oli saapunut Ritari Retameron Vergen läänistä seuralaistensa kanssa. Ritari Retameron oli kuuluisa puoliverinen seikkailija, joka oli saanut jättivoimavyön kukistettuaan pilvijättien klaanin. Suurherttua Karameikos oli lyönyt miehen ritariksi ja antanut Vergen läänityksen hänen hoidettavakseen. Hänen seurueeseensa kuului kaksi aseenkantajaa (ottopoika ja Penhaligonin suvun nuorin poika) ja vanha traladaranilainen samooja. Nuori Penhaligon kertoi veljestään, joka oli myös kuuluisa seikkailija ja Thyatiksen kirkon Ritari.

Ritari Retameron halusi heittää noppaa seikkailijoiden kanssa isosta kasasta kultaa, mutta pöllökarhulaiset eivät olleet kiinnostuneet. Seuraavana päivänä järjestettiin hirttäjäiset, jossa hirtettiin seikkailijoiden kiinniottama eläintenkesyttäjä. Ritari Retameron lähti seuralaisineen lahtaamaan Dymarakin metsän vihreää lohikäärmettä.

Seikkailijat päättivät etsiä kadonneet ex-gladiaattorit. Vihjeet toivat pöllökarhuryhmän vanhaan tuttuun piraattikylään, jossa seikkailijat olivat jo käyneet. Kolme gladiaattoria oli palkkautunut kylän palkkalistoille ha he tuntuivat viihtyvän siellä. Gladiaattorit kielsivät vilpittömästi polttaneensa taloja ja surmanneensa väkeä pakomatkallaan Karameikoksessa. Tumma Lothar lähetti terveisiä Rufinalle.

Seikkailijat suuntasivat tutkimaan Ivanovin linnan lähialuetta. Alue oli vapaa hirviöistä, mutta he törmäsivät miesjoukkoon, jotka väittivät olevansa goblinien metsästäjiä. Kelvinin kaupungissa oli luvattu goblinin korvasta kullan palkkio. Seikkailijat olivat epäluuloisia ja ajoivat miehet pois Ivanovin läänistä.

Seuraavaksi vuorossa oli tonttumetsän tutkinta, jossa pöllökarhulaiset olivat törmänneet tonttuolentoihin (Buckawns). Tontut pysyivät piilossa, mutta metsän siimeksestä löytyi valtava puutalo, jonka pihapiirissä oli porkkanamaa.

Urhea Tolman meni koputtamaan ovelle ja sen avasi isoin jättiläinen, jonka ryhmä oli koskaan kohdannut. Olento oli 15 jalkaa korkea, roteva, punahiuksinen ja karhuntaljoihin pukeutunut. Jättiläinen oli talon emäntä ja isäntä istui massiivisen pöydän ääressä. Inigo osasi jättien kieltä ja ymmärsi jättiläisrouvan kutsuvan matkalaiset sisälle taloon.

Jättiläiset tarjosivat pöllökarhuryhmälle ruokaa ja juomaa. Ne valittivat tonttujen varastaneen porkkanoita ja kurkistelleen sisälle taloon. Pöydän alla nukkui jättien lemmikkikarhu.

Talon emäntä kävi vaivihkaan lukitsemassa talon ovet ja jälkiruoaksi jätit yrittivät kahmia seikkailijat sisuksiinsa. Seikkailijat olivat kuitenkin varuillaan ja syntyi aikamoinen matsi. Jätit käyttivät loitsujaan, jolla Gavilus muutettiin pieneksi. Seikkailijat saivat kuitenkin voiton ja löysivät talosta 10000 kullan aarteen. Konak otti muistoksi toisen jätin pään.

Image Unavailable
Firbolg jätti ja lemmikki

Seikkailijat löysivät kuolleen yksisarvisen, jonka sarvi oli leikattu poikki. Yksisarvinen oli kuollut johonkin loitsuun. Läheinen lampi tuoksui kuolemalta.

Seikkailijat lähtivät Ivanovin linnalle päin viemään saalista kotiin. He joutuivat väijytykseen, jonka suoritti aiemmin tavattu goblineita metsästävä miesjoukko. Joukon johtaja loitsi mandoliinistaan tulipallon ja miehet tulittivat jousillaan. Seikkailijat kestivät kuitenkin hyvin ja Gavilus sai uniloitsullaan johtajan nukutettua. Lopuksi kaikki rosvot lahdattiin.

Mandoliini oli legendaarisen traladaranilaisen bardiseikkailija Svoganin instrumentti. Sen avulla pystyi loitsimaan kerran päivässä seuraavat loitsut: fireball, invisibility, misty step, protection from good and evil, cure wounds (5th level), dispel magic, protection from energy (cold only).

Seikkailijat saavuttivat kuudennen tason.

16. sessio (Peikkoluola)

Seikkailijat lähtivät putsaamaan heksaa, jossa oli aikaisemmin asunut eläintenkouluttaja. Metsän läpi laski joki, joka katosi maan uumeniin. Samalta paikalta löytyi myös suuren humanoidin ulosteet. Rohkea kääpiö Hird kiipesi kuoppaan, jonne joki katosi. Sieltä paljastui iso luola, jossa joki virtasi. Hird näki veden pohjalla aseita ja haarniskoja.

Myös muut seikkailijat laskeutuivat alas kukin omalla tyylillään. Osa hyppäsi veteen ja osa pystyi kiipeämään liukasta seinämää. Köysi ei ollut vaihtoehto, sillä kukaan seikkailijoista ei ollut kyllin vahva raahaamaan sellaista painolastia mukanaan.

Luolaan saapui peikko ruuanhankintamatkaltaan. Se hyppäsi Gaviluksen niskaan ja yritti hukuttaa puoliverisen. Myös toinen peikko heräsi ja kävi ryhmän kimppuun. Kääpiö Josef joutui veden varaan ja kuopan pohjalle, josta uimataidoton kääpiö yritti epätoivoisesti päästa pinnalle. Lopulta peikot saatiin hengiltä Gaviluksen tuliloitsun ansiosta.

Seikkailijat sukelsivat kuopan pohjaan ja löysivät maagisen taistelukirveen. Se oli +1 giant slayer ja siinä oli kääpiöiden riimukirjoitusta. Ahne vuorikääpiö Hird omi kirveen.

Seikkailijat tutkivat luolaa lisää ja löysivät suurpeikon nukkumasta. Se kuitenkin vain esitti nukkuvaa ja pian lauma peikkoja kävi seikkailijoiden kimppuun. Suurpeikon luolassa oli kuoppa, jossa pidettiin kansalaista nimeltä Garret, joka paljastui Tolmanin serkuksi. Puolituinen valitti kovaa kohtaloaan ja seikkailijat yrittivät pelastaa miehen.

Syntyi paha matsi peikkoja vastaan, jossa ryhmä jakaantui kahteen osaan. Josef sai taas iskun päähänsä ja maksoi hintaa. Hän selvisi lopulta hengissä, mutta oli poissaoleva (disadvantage aloitteeseen).

Puolituinen Garret kertoi olevansa osa seikkailijaryhmää, joka lähti rikkauksien perään seikkailemaan. Peikot ilmeisesti olivat syöneet muut ryhmäläiset, mutta Garret oli selvinnyt, sillä suurpeikko piti hänen luolutaidoistaan.

Garret kertoi tarinaa serkustaan Tolmanista. Miehen mukaan Tolman oli pidätetty thyatialaisen kauppiaan murhasta ja oli sen jälkeen kadonnut. Tolman selitti asian olleen väärinkäsitys, mutta jäi valheesta kiinni. Asia jäi selvittämättä. Garret oli Tolmanin mukaan Speculariumin alamaailmaan sekaantunut lurjus.

Peikoilta löytyi useita maagisia juomia. Helmenä oli valkoisen lohikäärmeen henkäysjuoma, jonka Josef valitsi itselleen noppakisan voittajana. Garret vaati löytynyttä kääpiökirvestä itselleen, sillä hän oli luvannut sen entiselle omistajalle vievänsä kirveen leskelle. Pöllökarhuryhmäläiset pitivät puolituista valehtelijana ja antoivat hänelle sen sijaan 200 kultaa.

Tutkimatta enää wyvernin asuttama heksa…

17. sessio (Wyvernit ja erikoisleivoksia)

Seikkailijat lähtivät tutkimaan wyvernin asuttamaa heksaa. Heksassa asui päätön humanoidimonsteri, jota kutsuttiin blemmyes nimellä. Seikkailijat pääsivät yllättämään monsun, mutta se ehti nielaista kääpiö Hirdin happomahaansa. Seikkailijat tekivät siitä kuitenkin nopeasti silppua ja kääpiö pääsi pälkähästä.

Wyvernejä tuli paikalle pian blemmyesin kuoleman jälkeen kaksin kappalein. Ne kävivät raivoisasti päälle, mutta niistä ei ollut juuri vastusta jo kokeneille seikkailijoille.

Koko Ivanovin lääni oli puhdistettu ja Lordi Ivanov piti sen kunniaksi juhlat. Seikkailijoille annettiin 500 kullan arvoiset pöllökarhusormukset. Juhlissa oli monia tärkeitä henkilöitä paikalla kuten Lordi Atticus (maineeltaan Thresholdin alamaailman pomo), Lady Sascia Lulnin kaupungista, Boris Tornescu ja Anton Radu vanhojen traladaranilaisklaanien edustajina sekä traladaranin kirkon patriarkka Aleksyev Nikelnevich.

Patriarkka Aleksyev Nikelnevich haastatteli akolyytti Josefia ja huomasi miehen kantavan Skullcreeper suurnuijaa. Hän pyysi nuijaa säilöttäväksi kirkon huostaan ja Josef suostui luovuttamaan Skullcreeperin.

Tolman osti Ivanovin linnan kylästä majatalon ja laittoi Garret serkkunsa johtamaan sitä.

Seikkailijat miettivät unelmiaan ja sen saavuttamiseksi tarvittavia resursseja. Seikkailijan ammatti oli tuonut jo hieman rahaa taskuihin ja paremmat varusteet haastavampia seikkailuita varten. Josef mietti oman kirkon rakentamista, Gavilus oman läänin perustamista, Hird oman kaivoksen avaamista ja Tolman oman majataloketjun perustamista. Lisäksi Inigolla oli suunnitelmia sukunsa kunnian palauttamiseksi. Siis kaikilla oli vielä paloa seikkailuita ja rikkauksia kohtaan.

Juhlissa tapahtui myrkytystapaus, kun juhlaväki söi erikoisleivoksia. Ne sisälsivät ainetta, joka laittoi uhrinsa transsiin muutamaksi tunniksi. Huumeen uhri tunsi olevansa mielyttävässä paikassa. Konak ja Tolman jäivät koukkuun erikoisleivoksiin.

Lordi Ivanov suuttui myrkytyksestä ja sai selville thyatialaisen sisustussuunnittelijan tuoneen erikoisleivokset lahjana juhliin. Seikkailijat kuulustelivat miestä ja hän kertoi ostaneensa erikoisleivoksensa kolmelta tuulimyllyssä asuvalta sisarukselta kuultuaan kehuja erikoisleivoksista Speculariumin yössä.

Seikkailijat lähtivät tuulimyllylle sisarusten luokse. Matkalla he törmäsivät mieheen, joka liikkui kärryillä mukanaan kolme pikkulasta. Mies oli myös matkalla ostamaan sisarusten erikoisleivoksia.

Tuulimylly oli suuri ja ränsistynyt. Sen lavat eivät enää pyörineet. Mies meni lastensa kanssa heti tuulimyllyyn sisälle ja Tolman hiippaili mukaan. Sisällä oli tuoreita erikoisleivoksia uunissa. Tolman sai ostettua kymmenen erikoisleivosta ja tuli ulos tuulimyllystä. Konak ja Tolman söivät ihania erikoisleivoksia, mutta ilonpilaajapappi Josef poisti miesten nautinnon neutralize poison loitsullaan.

Tuulimyllystä tuli ulos mies ilman lapsiaan mukanaan kasa erikoisleivoksia. Seikkailijat pysäyttivät miehen nautintohetken ja alkoivat kuulustella miestä. Pettynyt ja pelästynyt miesparka tunnusti vaihtaneensa lapsen erikoisleivoksiinsa. Seikkailijat toruivat miestä ja Hird oli vamis mestaamaan miesparan.

Seikkailijat lähtivät tutkimaan tuulimyllyä. He löysivät maustekaapin, jossa oli erilaisia alkemistin juomia ja tahnoja. Vanhin sisar tuli portailla vastaan ja tervehti seikkailijoita lighting boltilla. Samalla sisar muuttui susirumaksi naiseksi, jolla oli hoitamaton tukka ja kynnet sekä paskaiset vaatteet. Sisaret analysoitiin night hageiksi.Kuvahaun tulos haulle night hag.

if_d2526d_morgantha2527spastrycart_rl_1000px.jpg?w=748

Taistelu jatkui kakkoskerroksessa kun paikan koirahirviö astui dimension doorista sisää. Se hönkäisi kauheanhajuisen pilven, joka pökerrytti Tolmanin moneksi kierrokseksi. Samalla yläkerrasta tuli kaksi rumaa sisarta, jotka onnistuivat pelottamaan loitsuillaan Konakin ja Hirdin ja koko pöllökarhulauma oli pulassa.

Seikkailijat kuitenkin taistelivat urheasti ja vähitellen taistelu kääntyi heidän voitokseen. He luuttasivat tornin ja löysivät miehen lapset häkeistä. He myös huomasivat, että myllyn kivissä oli hienonnettu lasten luita ja jauhetta oli lisätty erikoisleivoksiin. Konakin ja Tolmanin ei enää tehnyt mieli erikoisleivoksia…

Kriittiset vammat:

Josef
Poissaoleva (disadvantage aloitteeseen)
Silmävamma parantunut

18. sessio (Lämmintä graniittia)

Eastern%20Karameikos%20Sandbox9.png
Seikkailijoiden tutkimat alueet

Lordi Ivanov esitteli seikkailijoille lämmintä graniittia, josta aikoi rakentaa kylpyosaston linnaansa. Kiviexpertti Hird Sledgehammer halkaisi kiven ja huomasi sen olevan magneettista siten, että se veti itseään kasaan.

Kauppias oli luvannut graniitit kylpysosastoon 10000 kullalla. Lordi Ivanov piti hintaa kohtuuttomana ja lupasi seikkailijoille 5000 kultaa kivistä, jos pöllökarhulaiset hakisivat itse kivet. Seikkailijoiden mielenkiintoa nosti tieto kivien alkuperästä ja varsinkin siitä mistä niitä kaivettiin.

Lämpimiä kiviä oli alettu kaupitella vuosi sitten. Kivet louhittiin Yandakin kylässä Alta Tepen vuoriston itänurkassa lähellä Highreach jokea. Alueesta oli kuultu tarinoita, kuten kannibaaleista ja epämuodostuneista kyläläisistä sekä maanjäristyksistä.

Pöllökarhulaiset päättivät lähteä hakemaan kiviä ja tutkimaan epämääräistä aluetta. Lordi Ivanov antoi seikkailijoille 5000 kultaa kiviä vastaan.

Seikkailijat suunnittelivat matkaa ja päätyivät vaeltaa suorinta reittiä Yandekin kylään. Paluumatka kivien kanssa suunniteltiin joutuvan jokea pitkin Kelvinin ja siitä rattailla Ivanovin linnalle.

Samooja Rufina johdatti erätaidoillaan kohti Yandekin kylää. Lähimetsässä ryhmää seurasi entti, mutta se antoi ryhmäläisten kulkea vapaasti. Kukkuloilta löytyi kymmenen gnomen jäljet, jotka johtivat itään.

Rufina sekosi suunnasta kukkuloilla, mutta virhe ei olllut suuri. Yö oli kylmä, mutta iso nuotio lämmitti mukavasta matkalaisa. Nuotio houkutteli paikalle myös kolme isoa mäkijättiä, jotka ryhmäläiset teurastivat. Jättien säkeistä löytyi kiinnostavia tavaroita ja runsain mitoin kultaa.

attachment.php?attachmentid=2063963&stc=1

Matka jatkui Highreach joelle, jonka toisella puolella oli kauppapaikka. Seikkailijat otettiin vastaan ja heti kävi selväksi, että kauppias laskutti tolkuttomia hintoja. Seikkailijat ostivat kärryn ja aasin, joilla kivet kuljetettaisiin Yandekin kylästä kauppapaikalle.

Kauppapaikalla seikkailijat kuulivat uusia huhuja Yandekista. Siellä asuu puolituinen, joka ulvoo öisin kuuta. Sinne oli matkannut aatelinen seurueineen kolme päivää sitten hakemaan kivilastia.

Yandekiin johti kärrypolku, joka kulki tuoreen maanjäristyksen kohteena olleen vuorien rinteitä pitkin. Uusi maanjäristys iski ja Konak jäi hevosensa alle loukkuun. Samalla pari demonia lennähti paikalle ja alkoi taistelu. Seikkailijat selviytyivät voittajina.

Matka jatkui kohti Yandekin kylää. Keskipäivällä ryhmäläiset tapasivat Bloodin perheen isän ja kaksi poikaa sekä heidän lemmikkikoiransa. Perhe oli epämuodostunut ja he eivät tykänneet tunkeilijoista maillaan. Koirat kävivät seikkailijoiden kimppuun ja ryhmäläiset puolustautuivat. Bloodin perhe oli kovanahkaista väkeä ja niitä sai ihan tosissaan teloa ennen kuin kuolonkorahdus päästi miehet tuskistaan. Yksi pojista joi pontikkapullon ja alkoi laatata vaarallista happoa seikkailijoiden niskaan. Pöllökarhuryhmä kuitenkin teurasti bloodin perheen ja saaliksi löytyi kaksi pontikkapulloa.

19. sessio (Yandek)

Seikkailijat sapuivat Yandekin pieneen kylään. Siellä oli muutamia taloja ja kolme kaivoskuilua.Kylän kauppaa pyöritti hobitti Tovord, joka oli murheellinen mies. Kaupasta löytyi iso valikoima tarvikkeita, aseita ja haarniskoja. Kaikki olivat käytettyjä, mutta pääosin hyväkuntoisia. Löytyi sieltä kilpikin, jossa oli Kelvinin suvun vaakuna.

Hobitti Tovard surkutteli vaimonsa ja syntymättömän lapsensa kuolemaa. Vaimo Sophie oli ollut Bloodin perheen tytär ja oli kasvanut vain kolmisen jalkaa pitkäksi. Seikkailijat halusivat ostaa kärryllisen lämmintä kiveä ja tarjosivat siitä 1000 kultaa. Hobitti kertoi kauppojen onnistuvan illalla jumalanpalveluksen jälkeen.

Seikkailijat menivät tutustumaan paikalliseen kirkkoon. Siellä vanha papitar otti seikkailijat vastaan ja kertoi Lordi-Mestarisista, jonka paluuta kyläläiset odottivat.

Rufinan jalat veivät ryhmän seuraavaksi tislaamoon, josta sai ostaa perinteistä ja hapokasta pontikkaa. Kaupat tuli tehtyä.

Kylän laitamilla oli maatila, jonka seikkailijat kävivät tsekkaamassa. Pihalla oli huonostikohdeltuja kotieläimiä ja vihainen maalainen ajoi seikkailijat tiehensä.

Seuraavaksi seikkailijat tutkivat kaivokset. Kaksi kaivosta oli vanhoja, jo vuosikymmeniä sitten suljettuja. Hird ei löytänyt mitään syytä, miksi kaivokset oli perustettu.

Kolmas kaivos oli käytössä. Sen edustalla oli isot kasat lämmintä graniittia. Seikkailijat menivät kaivokseen sisään ja törmäsivät kaivajiin. Ne ajoivat seikkailijat pois kaivoksesta ja niiden esimies tuli jutuille. Kiveä oli myytävänä vasta illalla seikkailijoille.

Seikkailijat lähtivät maleksimaan kylän kaivolle. Rufina korkkasi ponupullon ja tarjosi Hirdille ryyppyä. Pian kaksikko oli vauhdissa. Gavilus ja Tolman suunnittelivat tiedusteluretkeä lämpimän kiven kaivokseen.

f75555ad36ecd6fb.jpg

Hird maisteli pari annosta paikallista perinteistä pontikkaa

Gavilus päätti lähteä yksin kaivokseen näkymättömyysloitsun turvin. Siellä hän kohtasi useita kiviä, jotka animoituivat ja hyökkäsivät hänen päälleensä. Henki melkein lähti. Tiedusteluretken tuloksena oli, että kaivoksesta louhittiin lämmintä kiveä. Sitä oli kaikkialla paitsi kaivoksen länsiosissa.

Illalla seikkailijat menivät kirkkoon katsomaan kyläläisten päivittäistä palvontahetkeä. Siellä ylistettiin Lordi-Mestaria, jonka paluun eteen koko seurakunta painoi hommia.

Kylän vanhimmat suostuivat myymään kärryllisen lämmintä kiveä Tolmanin ehdottamaan 1000 kullan hintaan. Lastaus tapahtuisi huomenna ja seikkailijat jäivät nukkumaan kirkkoon. Hird kävi vielä yövierailulla vanhan papittaren luona, joka paljastui 250 vuotiaaksi. Hän oli ollut paikalla, kun Lordi-Mestaria oli aloitettu palvomaan ja tekemään töitä hänen paluunsa eteen.

Aamulla seikkailijat saivat kivilastin ja lähtivät paluumatkalle kauppa-asemalle. Matka sujui rauhallisesti ja lautta saapuisi viiden päivän päästä asemalle.

Aseman suojissa oli myös pahasti haavoittunut sotilas Kit nimeltään. Hän kertoi olleensa Petrus Kelvin nimisen aatelisen vartijana. Petrus oli saapunut muutama päivä sitten seurueensa kanssa lämmintä kiveä ostamaan Yandekista. Matkalla heidän kimppuunsa oli hyökännyt kolme sisäsiittoista vuoristolaista demonikoiriensa kanssa. Kit oli haavoittunut ja menettänyt tajuntansa.

Pöllökarhuryhmäläiset päättelivät hyökkääjien olleen samoja, jotka he olivat aiememmin kohdanneet ja tappaneet. Sotilas Kit pyysi seikkailijoita selvittämään aatelisen Petrus Kelvinin kohtalon ja kertoi suvun maksavan ruhtinaallisesti Petruksen pelastamisesta.

Ryhmäläiset epäröivät. Olihan heillä kivilasti vietävänä ja hyvä voitto tulossa. Toisaalta seikkailu kutsui ja siitä saatava ruhtinaallinen palkkio. Pöllökarhuryhmäläisten seikkailuhalu voitti vielä tällä kertaan turvallisen voitontavoittelun ja ryhmä lähti takaisin kohti Yandekin kylää.

Matkalla ei näkynyt vilaistustakaan Kelvinistä. Pöllökarhulaiset päättivät lähteä yöllä katsomaan maatilaa ja siellä asuvaa Bloodin perhettä. Seikkailijat lähestyivät hiipien kohdetta ja menivät takaovesta sisään. He löysivät oven kellariin ja laskeutuivat alas.

Kellarissa oli kidutuskammio ja kahlittu pahoinkidutettu nuorukainen. Hän kertoi nimikseen Petrus Kelvin. Seikkailijat päättivät vetäytyä turvaan, mutta Petrus päätti koston ajan kohdanneen.

"Herätys mulkerot! Pöllökarhuryhmä on täällä! Ne vetää teitä nyt hanuriin!" huusi Petrus Kelvin kostonhimoissaan seikkailijoiden yrittäessä viedä nuorukaista turvaan. Bloodin perhe heräsi ja Petrus siirtyi ulkohuussiin seuraamaan tilannetta, jossa ylistyslauluja kerännyt pöllökarhuryhmä kohtasi sisäsiittoisen Bloodin perheen.

498x630.jpeg

Bloodin perheen poika

Seikkailijat teurastivat Bloodin perheen kolme veljestä ja niiden noitaäidin. Taistelun tuokinassa Rufina menetti kuulonsa ja Tolman sai pahan käsivamman. Saaliikseen he löysivät 10000 kultaa, maagisen säilän ja mithral rengaspaidan. Rengaspaidassa oli Kelvinin vaakuna ja säiläkin oli koristeellinen. Tolman otti ne molemmat.

Seikkailijat lähtivät takaisin kauppa-asemalle. Petrusta nuhdeltiin erityisesti Rufinan toimesta tämän aiheutettua tappelun Bloodin tilalla. Petrus lupasi palkkion ja bailausta Kelvinin yössä.

Asemalla oli saapunut Karameikoksen kirkon pappi, joka puhui demonikivestä. Kirkko oli tutkinut lämmintä kiveä ja todennut sen aiheuttavan mutaatioita ja olevan paholaisen luomaa. Pappi kertoi kääpiövelhon sulkeneen demonin 250 vuotta sitten Yandekin vuoren sisään. Kulttilaiset koittivat kaivaa Lordi-Mestariaan ulos vankilastaan. Papin mukaan Yandekin kivikauppa oli saatava pysähtymään ja pahuudelle oli tehtävä loppu.

Seikkailijat kaivoivat kivilastinsa maan poveen ja lähtivät Karameikoksen Kirkon 1000 kullan palkkio per mies tavoitteenaan tehdä loppu Yandekin pahuuksista…

Kriittiset vammat:

Rufina
Kuuro (disadvantage to perception)

Tolman
Käsivamma (voi käyttää vain yhtä kättä)

20. sessio (Glabrezu)

Pöllökarhuryhmä suuntasi takaisin Yandekin kylään. Kylän kaivolla norkoili viisi aseistettua kyläläistä. He olivat kiinnostuneet vaihtamaan lämmintä kiveä ruokaan. Pappi Josef yritti käännyttää kyläläisiä pois Lordi-Mestarin uskosta, mutta kyläläiset olivat fanaattasia uskossaan. Ryhmä päätti, että kyläläiset oli tapettava, jotta demonin uloskaivaminen loppuisi.

Ärsytetyt kyläläiset kävivät päälle ja seikkailijat teurastivat niitä puhtaalla omallatunnolla. Kirkosta tuli vanha papitar, joka loitsuillaan yritti kääntää taistelun. Seikkailijat olivat voitokkaita.

Kaivoksessa oli useita kyläläisiä kaivamassa. Seikkailijat suunnittelivat koko kaivoksen romahduttamista ja ongelman hautaamista. Josef oli kuitenkin huolissaan mahdollisista siviiliuhreista ja niinpä seikkailijat päättivät putsata kaivoksen. He tappoivat 40 kyläläistä.

Josefin kieliloitsulla he juttelivat yhden kivihirviön kanssa, joka paljastui elementaaliolioksi. Olennon oli kutsunut paikalle 250 vuotta sitten kääpiövelho, joka oli vanginnut demonin vuoren sisään ja määrännyt olennot vartijoiksi. Demonin vankilan maagiset sinetit olivat kuitenkin osittain murtuneet ja oli vain ajan kysymys, koska demoni olisi vapaa.

Seikkailijat päättivät mennä korjaamaan demonin vankilan sinetit. Kiviolento louhi seikkailijoille tien demonin vankilaan. Demoni oli kauhea Glabrezu. Demoni imarteli seikkailijoita ja lupasi kaikkea maan ja taivaan väliltä, jos seikkailijat vapauttaisivat hänet. Pöllökarhyryhmäläisiin demonin vakuuttelut eivät uponneet.

1000?cb=20161120142628

Pappi josef ryhtyi korjaamaan maagisia sinettejä. Kaikki meni pileen. Sinetit repeytyivät ja Glabrezu oli vapaa. Se kävi päälle ja pökerrytti loitsullaan Tolmanin. Josef joutui sen saksien vangiksi. Seikkailijat saivat kuitenkin demoniin muutaman hyvän osuman ja pian se kuoli ja pääsi takaisin "Syvyyteen", josta se oli tullutkin.

Demonilla ei ollut aarteita, mutta Yandekin kylän taloista löytyi yli kymppitonni kultaa. Kauppias hobitti Tovord lähti seikkailijoiden mukana pois kylästä.

Seikkailijat palasivat kauppa-asemalle, jonne lautta saapuisi viiden päivän kuluttua. Seikkailijat päättivät tutkia lähimaastoa Lordi Ivanovin toiveen mukaisesti. He kiertelivät vuoristoa ja törmäsivät kolmeen läskijättiläiseen. Jätit yrittivät istua seikkailijoiden päälle ja Josef koki tämän kohtalon. Pian Josef makasi kuoleman kielissä maassa. Läskijättiläiset saatiin teurastettua ja pappi Josef tolpilleen. Kokemuksesta Josefille jäi kuitenkin pelko jättiläisiä kohtaan.

Seikkailijat saavuttivat seiska tason.

flab_giant_sm_by_bryansyme-da9clhq.jpg

Kriittiset vammat

Josef

Pelkää jättiläisiä: Jättiläisen nähdessään wis saving throw DC 15. Jos mokaa on frightened. Pelko lähtee lyhyessä tai pitkässä levossa.

21. sessio (Tolmanin paljastus ja ihmissusia)

Seikkailijat menivät hakemaan palkkion Kelvinin Paronilta Petrus Kelvinin pelastamisesta. Paroni Desmond Kelvin II oli Karameikoksen kirkon korkea-arvoinen pappi. Palkkioksi tuli mukavat korut ja tonni käteistä jokaiselle. Lisäksi Paroni lupasi auttaa muissa asioissa, jos seikkailijat apua tarvitsisivat.

Tolman matkusti Speculariumiin ja kertoi vihdoin muille pöllökarhuryhmäläisille salaisuudestaan. Tolman oli tappanut pari vuotta sitten thyatialaisen kauppiaan ja jäänyt siitä kiinni. Puolituinen oli luullut joutuvansa elinkautista viettämään kaivoksilla, mutta hänen ystävänsä nykyinen Lordi Ivanov tavallaan pelasti hänet.

Lordi Ivanov oli juuri saanut uuden läänityksen ja tarvitsi seikkailijoita. Tolman oli Ivanovin ystävä ja seikkailuhaluinen. Tämän tiedon sai Karameikoksen Suurherttuakunnan sisäisen turvallisuuden Ministeri Korrigan, joka päätti kysyä Tolmania ottamaan seikkailijapestin vapautta vastaan. Tolamnin piti vain raportoida seikkailuistaan ja tuoreen Lordi Ivanovin suunnitelmista ja teoista. Tolman oli lähettänyt tietoja Korriganille väittäen kirjoittavansa perheelleen.

Nyt Ministeri Korrigan halusi Tolmanin jatkavan toimintaa ja tutkivan itäisen Karameikoksen aluetta. Tolman ei enää halunnut salata asiaa.

Pöllökarhuryhmän muut jäsenet ottivat asian tyynesti. He eivät mielestään olleet tehneet mitään rikollista ja vahinkoa ei ollut tapahtunut. Asian jatko jäi avoimeksi.

Lordi Ivanov ja traladaranilaiset vanhat suvut halusivat pöllökarhuryhmän tutkivan Itäistä Karameikosta, sillä alueella oli alkanut tapahtua. Herttua oli myöntämässä/myymässä lisää läänityksiä itäalueilta, joista traladaranilaiset halusivat osansa. He lupasivat tuplata palkkion 400 kultaan per tutkittu 8 mailin heksa. Tutkiminen tarkoitti kartan ja tietojen keräämistä alueesta. Yhden heksan tutkiminen kestää noin 2-4 päivää, jollei mitään kummallista satu.

Itäkarameikoksesta oli liikkeellä monenlaisia tietoja ja huhuja:

-aateliset ja aatelisarvoa tavoittelevat ovat lähettäneet tiedustelupartioita alueelle

-hukat siepanneet lapsia, tappaneet aikuiset. Hukkia käynyt Ivanovin läänin koilisnurkassa.

-kukkuloilla runsaasti hopeaa. Moni aikoo lähteä kaivamaan sitä kunhan monsterit alueelta saadaan lahdattua.

-kukkuloilla mäkijättien tukikohta. Ovat tehneet raideja joen yli Penhaligonin alueelle. Mäkijätit kantavat säkeissään suunnattomia aarteita.

-kukkuloilla traladaranilainen kylä, jossa liikkuu runsaasti hopeaa

-dymrakin metsän siimeksissä asuu muinainen suuri lohikäärme. Väristä useita eri huhuja; vihreä, musta, punainen. Vartioi satojen vuosien aikana keräämäänsä aarretta.

-dymrakin metsässä on hobgoblinklaani Vihreä Kuolema. Tunnuksena vihreä pääkallo. Ryöstelevät itätietä ja Rugalovia. Klaanin lemmikkinä on vihreä lohikäärme.

-Haven on keijuolentojen, haltioiden, kääpiöiden ja puolituisten kaupunki. Ihmiset eivät ole tervetulleita. Niillä on varmasti aarteita piilossa, koska sinne ei saa mennä.

-Stoyanovichin kylä kukkuloilla. Gaviluksen äiti asuu siellä Jaarlin puolisona. Äitiä pidetään noitana.

Pöllökarhuryhmä päätti ottaa työn vastaan. Ensin he suuntasivat tutkimaan siepattujen lapsien kohtaloa. Lapset oli siepattu viikko sitten, mutta mestarijäljittäjä Rufina pääsee niiden jäljille. Jäljet paljastuvat ihmissusien jättämiksi.

Jäljittäessään metsä läpi lapsia he törmäsivät ihmismäiseen kasviolenteen, joka komensi suurta puuta ja kahta heikompaa kasviolentoa. Ne kaadettiin.

vine_lord_by_danrobart-d97dq9l.jpg

Rufina seurasi jälkiä kukkuloille, josta löytyi luola. Sen ulkoaukko muistutti suden kuonoa. Luola oli valaistu ja sen sisältä kuului luutun soittoa. Sisällä oli vartiossa kaksi rääsyihin pukeutunutta naista. Ryhmä yritti harhauttaa vartijoita, mutta suunnitelma ei mennyt aivan putkeen. Naiset muuttuivat ihmissusiksi ja sisemmältä luolaa tuli esiin lauma susia ja kolmas ihmissusi. Pari seikkailijaa sai ihmissuden pureman, mutta kaikki hirviöt saatiin teurastettua. Seikkailijat löysivät luutun ja olivat valmiina tunkeutumaan syvemmälle maan uumeniin…

dca16werewolf.png?w=242&h=300

22. sessio (Ihmissusi Kirill, Gaviluksen äiti ja Stoyanovichin kylä)

Seikkailijat tunkeutuivat syvemmälle luolaan ja kohtasivat ihmissusijoukon. Niiden johtajana oli haukkatunnuksin koristeltua miekkaa kantava Kirill ihmissusi. Taistelu huipentui Yön äidille pyhitettyyn kappeliin, jossa Kirill ja papitar saatiin hengiltä.

Yön äidin alttarilla oli aarteita, jotka ahneet seikkailijat luuttasivat (Rufina ei tähän osallistunut). Seikkailijat löysivät myös neljä lasta, jotka oli laitettu häkkeihin. Yksi lapsista paljastui ihmissudeksi, joka pakeni yön pimeyteen. Rufina otti kolme muuta lasta huostaansa. Ne olivat Ivanovin läänistä kaapattuja ja niiden vanhemmat oli surmattu.

Yöllä ryhmäläiset nukkuivat erittäin huonosti (poislukien Rufina). Yön äidin aarteen luuttaus oli aiheuttanut kirouksen, joka esti lepäämisen öisin. Lisäksi päänvaivaa aiheutti ihmissusien puremat, jotka Josefin mukaan aiheuttavat lykantropiaa.

Seikkailijat punnitsivat kotiin lähtöä tai menemistä Stoyanovichin kylään. Gaviluksen äiti asui kuulemma Stoyanovichissa, joten seikkailijat lähtivät sinne.

Stoyanovichin kylä oli kahdensadan traladaranilaisen asuttama paaluvarustuksen ympäröimä asutus. Rufinalle ystävällinen portinvartija päästi seikkailijat sisään ja ohjasi paikallisen papin luokse. Pappi poisti kirouksen väsyneestä Josefista ja niin Josef pääsi lepäämään.

Seikkailijat menivät Jaarli Stoyanovichin luokse. Gavilus esitteli itsensä ja Jaarlin vaimo Tatjana tunnisti Gaviluksen pojakseen. Jälleennäkeminen oli lämmin. Tatjana esitteli perheensä. Hänen uusi miehensä oli Stoyanovichin Jaarli ja Gaviluksella oli kaksi velipuolta ja siskopuoli. Vanhempi velipuoli oli Kirill, joka oli matkoilla. Nuorempi velipuoli oli nuori innokas soturi Emil. Siskopuoli oli teini-ikäinen ja utelias Slava.

Kääpiö Hird iski pöydälle haukalla koristellun miekan ja ihmissusi Kirillin pään. Tatjana tunnisti heti pään kuuluvan pojalleen Kirilille. Tilanne muuttui epämiellyttäväksi, mutta diplomaatti Gavilus sai puheillaan ja järkeilyillään tilanteen haltuunsa.

dca11kiril.jpg

Velipuoli ja ihmissusi Kirill Stoyanovich

Kirill oli joutunut ihmissuden uhriksi ja hävinnyt kuusi kuukautta sitten. Poika oli palannut käymään kotonaan pari kertaa, muttei halunnut asua enää kylässä, koska kylänmiehet aistivat pojassa asuvan pahuuden.

Seikkailijat kuulivat Stoyanovichin ongelmista. Mäkijättiläiset olivat hyökänneet viereiseen Hirotin kylään. Velipuoli Emil piti Hirotilaisia kaiken pahan alkuna ja ehdotti pöllökarhuryhmän hyökkäystä sinne. Olihan Hirotilaiset leuhkoja hopeakaivoksestaan ja Yasminin talostaan. Lisäksi kylien välillä oli ollut jo kauan pahaa verta.

Seikkailijat päättivät lähteä ensin tiedustelemaan Hirotin kylään. Josef poiti loitsuillaan seikkailijoita vaivanneet kiroukset. Rufina jätti kolme pelastettua lasta kyläläisten hoivaan. Niistä saattaisi myöhemmin kasvaa Rufinan koulutuksessa samoojia.

Matkallla Hirotiin seikkailijat kohtasivat joukon ogreja ja ogre magen.

23. sessio (Hirot ja Mäkijättien pesä)

Seikkailijat saapuivat Hirotin kylään, joka sijaitsi korkean kukkulan päällä. Kylä oli aidattu paaluvarustuksella. Kylän ulkopuolella oli tuhottuja taloja ja latoja sekä rosvottuja peltoja.

Image Unavailable
Mäkijätit raidaamassa

Pöllökarhuryhmäläiset menivät tapaamaan kylän Jaarli Serebroa, joka oli vanha karismaattinen mies. Jaarli oli kuullut Pöllökarhuryhmäläisten seikkailuista ja halusi palkata seikkailijat tuhoamaan mäkijättiläisten tukikohdan 10000 kullan palkkiota vastaan.

Yasminen talo sijaitsi keskellä kylää. Se oli kylän ylpeyden aihe. Darokinilaisen Yasminen pyörittämä talo tarjosia kattavia ja laadukkaita palveluita maanalla raskasta hopeankaivuutyötä tekeville työmiehille. Seikkailijat tutustuivat talon antimiin.

Iskokoinen atleettinen nainen lähestyi Gavilusta suorasukaisten ehdotusten kera. Gavilus huomasi naisen olevan naimisissa ja käänsi diplomaattisesti naisen toisaalle. Kävi ilmi, että nainen oli Jaarlin rouva.

Aamulla ryhmää vaivasi kova krapula, mutta seikkailijat purivat hammasta ja lähtivät tienaamaan ropoja.

Puolessavälissä matkaa jättien pesälle seikkailijat kohtasivat pienen pronssisen lohikäärmeen. Se hyökkäsi henkäyksillään ryhmän kääpiöiden kimppuun. Lohikäärme ei kuunnellut järkipuhetta ja niinpä Rufina ampui sitä nuolella.

Pieni lohikäärme kirkaisi ja kutsui apuun isosikonsa, joka paljastui nuoreksi pronssiseksi lohikäärmeeksi. Ryhmä selitteli tekojaan ja kertoi olevansa matkalla mäkijättien pesälle tuhoamaan sen. Lohikäärme nieli selityksen ja toivotti onnea pahojen mäkijättien tuhoamiseen.

Image Unavailable
Pikkuruinen pronssilohikäärme

Mäkijättien tukikohta sijaitsi joella. Ne olivat padonneen joen ja rakentaneet suuren talon ja kaivaneet luolia. Seikkailijat lähestyivät huolimattomasti tukikohtaa ja vartijat tornista huomasivat heidät ja soittivat gongia.

Image Unavailable
Grudd Haug

Seikkailijat menivät tukikohdan ulkopuoliseen luolaan. Sieltä löytyi mäkijättien ja örkkien pesä. Jättien säkeistä löytyi kasa kultaa.

Talon alta löytyi iso luola, jonka keskeltä virtasi joen yksi uoma. Luolan katossa oli kolme isoa harvan puunristikon sulkemaa aukkoa. Lattialla oli paljon sikoja ja ettin sekä bugbeareita lapioimassa sikojen paskaa jokeen. Seikkailijat teurastivat hirviöt.

Seuraavaksi pöllökarhulaiset ajoivat sikalauman ulos luolasta sisäpihalle, jossa oli kaksi mäkijättiä ja örkkejä. Rufina ohjasi sikoja "strategisiin" paikkoihin. Sisäpiha saatiin putsattua. Seikkailijat palasivat luolaan…

24. sessio (Mäkijättien pesän putsaus)

Seikkailijat löysivät vankeja kellarista. Haltiavaatturi Kelvinin kaupungista, Olof soturi ja maalaisperhe Hirotista. Vangit päästettiin kotimatkalle Olofin johdolla.

Syvemmältä luolaa löytyi teurastamo, jota asutti verinen mäkijätti ja tämän kätyri otyugh. Teurastamosta pääsi ylös jättien päärakennukseen.

latest?cb=20141208151330

Otyugh

Rakennuksen keittiössä goblinit olivat juuri aloittamassa hobitin grillausta, kun seikkailijat saapuivat paikalle. Goblinit pakenivat ulos. Hobitti oli Penhaligonista kotoisin ja pyysi seikkailijoilta apua lampaidensa keräämiseen. Hobitti laitettiin matkoihinsa. Seikkailijat hoitelivat myös nukkuvan hobgoblin, jonka huoneessa oli runsaasti kalastusvälineitä.

Seikkailijat löysivät mäkijättipomon salin. Salissa oli suunnattoman lihava mäkijättitär, joka makasi vankkureissa. Vankkurin ympärillä oli röykkiöittäin aarteita. Lisäksi salissa oli kolme mäkijätti ja kolme ogrea sekä muutama goblin. Salissa oli kaksi isoa aukkoa lattiassa, jotka johtivat alempaan luolaan.

WZK72463.jpg

Seikkailijat hyökkäsivät saliin ja näkymätön Gavilus ampui loitsuillaan mäkijättipomoa sillä seuraukselle, että se rojahti yhdestä lattia-aukosta alas. Syntyi kaamea taistelu, jonka tuoksinassa Gavilus ampui toisen jättiläisen luukusta alas. Vartijat saivat lisävoimiksi örkin susilauman kera, mutta niistäkään ei ollut apua. Pöllökarhuryhmä oli voitokas. Ainoastaan örkki pääsi pakoon.

Aarre oli valtava. Ainakin 50000 kullan arvoinen. Lisäksi löytyi wand of fireballs, staff of insects, sentinel shield, elixir of health ja elemental gem. Rufina joi eliksiirin ja hänen kuulonsa palasi.

Seikkailijat saavuttivat kahdeksannen tason.

25. sessio (Gnolleja, aarteen rahtausta ja petos)

Seikkailijat päättivät tutkia lähiseudun. Parin päivän päästä he törmäsivät gnollipartioon. Seikkailijat teurastivat gnolleja ja antoivat yhden niistä johtaa seikkailijat gnollien pesällä. Siellä oli kasa gnolleja ja piikikäs pahaa ääntä pitävä howler monsu. Gnolleilla oli pieni luola, jonka seikkailijat ryöstivät putipuhtaaksi.

howler.jpg

Howler

Seikkailjat palasivat mäkijättien tukikohtaan Grudd Haug:iin. Ahne kääpiöseikkailija Hird keräsi jokaisen kuparikolikon ja arvotavaran ja lastasi ne jättikuningattaren käyttämiin vaunuihin. Hän sai suostuteltua Tolmanin, Rufinan ja Gaviluksen kiskomaan täpötäysiä vaunuja kohti Serebron kylää. Homma oli raskasta ja seikkailijat väsyivät. Rufina sortui pulloon ja lähetti kännipäissään susikumppaninsa viestin kera hakemaan apua Serebron kylästä.

Matka ei tuntunut edistyvän ja apuja ei tullut. Niinpä Gavilus lähti hakemaan Serebrosta apuja ja toi mukanaan kaksi vankkuria ajanineen ja tiedon Rufinan suden kuolemasta. Matka uusilla hevosvetoisilla vankkureilla sujui mukavasti.

Serebron kylässä seikkailijat otettiin iloisesti vastaan. Portinvartija välitti kutsun Jaarlin luokse juhlimaan voittoa jättiläisistä ja palkkion maksua. Hirdin mielestä portinvartijalla oli jokin juoni mielessään. Rufina kyseli sudestaan ja sai tietää, että paha susi oli ammuttu portilla pitkäjousimies Igorin toimesta. Rufina vannoi kostoa.

Jaarli otti seikkailijat vastaan hirsikartanossaan. Hän tarjoili ruokaa ja juomaa. Jotain mies kuitenkin peitteli. Asia tulikin pian esille hänen kirotessaan Stoyanovichin sukua ja piti seikkailijoita niiden kätyrinä.

Jaarlin vartijat kävivät seikkailijoiden kimppuun. Hilparein aseistautuneet veteraanit kävivät seurueen kimppuun ja ylätasanteella pitkäjousimiehet tulittivat Igorin johdolla.

Seikkailijat selvisivät ensi iskusta. Hird kävi Jaarlin päälle ruokailuveitsen kanssa ja sai miehen tolaltaan. Muut ahdistelivat hilparimiehiä. Tilanne vaikutti kuolettavalta, mutta seikkailijat saivat kuitenkin yliotteen ja taistelu kääntyi seikkailijoiden voitoksi. Rufina tiputti tarkalla laukauksella Igorin ja Hird murhasi Jaarlin.

Muutama vartija karkasi kartanosta.

26. sessio (Jaarli Gavilus ja termiittejä)

Gavilus haistoi tilaisuutensa tulleen. Jaarli oli yrittänyt murhata hänet. Kylä olisi pian hänen. Hirdillä oli muuta tekemistä. Pöytähopeat, ikonit, matot, rahat ja muut arvotavarat Jaarlin kartanosta sujahti kääpiön pohjattomaan säkkiin.

Kartanon eteen oli kerääntynyt vihaisia kyläläisiä. Niitä johti edesmenneen Jaarlin puoliso. Gavilus päätti puhua kyläläisille ja pyysi johdatusta Josefilta ja inspiraatiota Inigolta. Gavilus piti hyvän puheen kyläläisille ja kehotti rauhaan Serebron ja Stoyanovichin välille. Kansa kuunteli, mutta Jaarlitar vaati hyvitystä. Gavilus ehdotti oikeutta taistelun kautta.

Kaikkien yllätykseksi Gavilus päätti puolustaa oikeuttaan itse. Vastassa oli voimakas atleettinen Jaarlitar. Gavilus käytti loitsujaan tehokkaasti ja pain tyhmä barbaaritar makasi kuolleena maassa.

"Uusi Jaarli Gavilus" huudot alkoivat ensin hiljaisena, mutta pian lähes koko kylän väki hurrasi Gavilusta. Klonomir niminen mies lähestyi Gavilusta ja kertoi olevansa kuolleen Jaarlin poika. Klonomir kertoi ankarasta isästään, joka suosi hänen veljeään Igoria, joka oli taitava soturi. Klonomir oli kuitenkin terävä päästään ja hän oli hoitanut kylän talousasioita. Ne olivatkin menneet hyvin ja Klonomir ehdotti liittoa Gaviluksen kanssa.

Gaviluksen Jaarlinnimityksen vuoksi järjestettiin suuret pidot. Gavilus kustansi ne. Muutaman päivän juhlinnan jälkeen seikkailijoita tuli tapaamaan traladaranin vanhojen sukujen asiamies. Hän kertoi Herttuan tiedotuksesta, jonka mukaan oli sata päivää aikaa hakea läänityksiä ja maksaa ne. Asiamies kertoi myös muiden olevan liikkeellä uusien läänitysten perässä, joten Gaviluksen kavereineen olisi aika toimia, valita ja tutkia maat, joita tavoitteli.

Seikkailijat pohtivat tulevan läänin paikkaa ja päätyivät tiettyyn alueeseen. Ensin he tutkivat Serebron lähiseutua, jossa he tapasivat ihmisiä, jotka olivat menettäneet omaisuuttaan mäkijättiläisten hyökkäyksessä. Gavilus maksoi heille korvauksia ja sai heiltä hyväksynnän.

Seuraavaksi he tutkivat useita heksoja. He kohtasivat vaatimattomia hirviöitä, joista ei ollut vastusta. Muutamia ihmisiä asui kylien ulkopuolella ja ne halusivat pysyä omillaan.

Eräässä mökissä asui nainen, jonka mies oli siepattu pihasta termiittien toimesta. Urheat Pöllökarhuryhmäläiset päättivät pelastaa miehen ja etsivät termiittikeon. He ryömivät sisään ja löysivät gnomen luurangon. Sisältä pesästä löytyi suuria termiittejä ja pienien termiittien muodostamia laumoja. Josef ampui uudella tulipallotaikakepillään ja Gavilius säesti omilla tuliplloloitsuillaan ja pian termiitit oli käristetty ja pilkottu. Hird löysi jätekasasta emeraldilla koristetun tikarin.

Syvemmällä luolassa seikkailijat kohtasivat paholaisprinssi Arbeyachin kätyrin, termiittikuningattaren ja lisää jättiläistermiittejä. Loppukohtauksessa paholaisprinssin kätyrit yrittivät kutsua pahaloisprinssi Arbeyachia maailmaan. Tähän he käyttivät siepattua miestä. Seikkailijat saavuttivat kuitenkin voiton.

Eräässä heksassa seikkailijat kohtasivat gnome ryhmän. Gnomet olivat Highforgesta kotoisin ja Hird tunsi gnomet ja kertoi kuolleesta gnomesta ja palautti emeraldein koristellun tikarin, joka oli kuulunut kuolleelle gnomelle. Gnomet arvostivat Hirdin toimintaa.

Kävi ilmi, että gnomet etsivät alueelta mineraaliesiintymiä ja myivät sitten esiintymät kaivosyrittäjille. Gavilus ei ehtinyt kissaa sanoa, kun Hird oli jo tuhlannut 10000gp jalokiviesiintymän paikkatietojen ostoon. Gnomeilla oli myynnissä myös kultaesiintymä, mutta siitä ei kukaan innostunut. Gavilus olisi halunniut rahat mielummin lääniinsä. Hird lähetti sanan kääpiöveljilleen Highforgeen gnomejen matkassa. Hän pyysi miehiä saapumaan uudelle kaivokselle jalokiviä kaivamaan.

Seikkailijat saapuivat toiseen heksaan, jossa he kohtasivat linnoitettuja metsätiloja. Ihmiset halusivat asua rauhassa ilman esivaltaa korvessa ja pärjätä omillaan. He kuitenkin valittivat etelässä asuvista kulttilaisista, joita he kutsuivat hunajapojiksi. Seikkaillijat suuntasivat sinne…

27. sessio (Hunajapojat ja Pyhän Vladimirin Veljeskunta)

Heksassa oli paljon karhujen jälkiä, joista osa johti hunajapoikien tilalle, Tilalla ei ollut ketään kotona, mutta hirvipata oli porisemassa ja kellarista löytyi 5000 kullan edestä kauppatavaraa. Pihalla oli useita mehiläispesiä.

Pöllökarhuhulaiset jäivät odottamaan ja pian tilalle saapui tilan emäntä, joka ei ollut aikoihin karvojaan ajanut. Ementä oli kohtelias ja kutsui seikkailijat sisälle syömään. Seuraavaksi paikalle tuli tilan poika. Seikkailijat alkoivat tivaamaan arvokkaiden kauppatavaroiden alkuperää ja kyselemään onko tilan väki lykantrooppeja. Isäntäväki suuttui ja ajoi seikkailijat pihalle.

Pöllökarhuliaset laittoivat leirin pystyyn tilan lähelle ja valmistuivat yölliseen hyökkäykseen. Pari karhua ilmestyi pusikoista ja ärhäkkä mehiläisparvi kävi seikkailijoiden kimppuun. Hyökkääjät olivat ihmiskarhuja. Mehiläisparvi oli ihmiskarhun loitsu. Seikkailijat saivat ihmiskarhut maihin ja ne muuttuivat kahdeksi nuoreksi mieheksi ja teinitytöksi. Toinen mies oli tuttu tilalta.

Seikkailijat lähtivät tutkimaan yöllä tilaa. Hird havaitsi emännä olevan hereillä ja juovan teetä tuvassa. Niinpä seikkailijat päättivät tunkeutua tilan päätaloon kellarin kautta. Hiipiminen onnistui aluksi hyvin ja joukko kuuli tilan isännän nukkuvan.

Josef ja Hird kuitenkin löivät kypäränsä yhteen kiivetessään kellarista ylös ja taistelu alkoi. Emäntä ja uninen isäntä kävivät raivokkaasti kimppuun, mutta pöllökarhut kukistivat ihmiskarhut. Seikkailijat keräsivät luutin.

Seikkailijat saivat alueen tutkittua ja siirtyivät seuraavaan heksaan. Siellä he tapasivat Pyhän Vladimirin munkkiveljeskunnan, joka rakensi luostaria. Munkit olivat nälissään, sillä apotti Pavelia ja täydennyskuormaa ei ollut näkynyt.

Uskonveli Josef loi loitsuillaan ruokaa ja munkit kiintyivät kääpiöpappiin. He kertoivat ihanasta uudesta veljeskunnastaan ja Josef oli tavannut veljeskunnan johtajan Pavelin, joka oli nuori nousukas traladarin kirkossa.

Aamulla leiriin saapui pullea munkki Boris, joka toi kauhean viestin Speculariumista. Apotti Pavel oli kadonnut ja samoin veljeskunnan 50000 kullan omaisuus, jonka jäsenet olivat saaneet kasaan liityttyään veljeskuntaan.

Munkit olivat näreissään ja pyysivät apua rikkailta seikkailijoilta. Josef antoi 5000 kultaa, josta munkit olivat erityisen innoissaan. He pyysivät myös Josefia littymään veljeskuntaan sillä he kaipasivat kokenutta johtajaa.

Rufina löysi Boriksesta hengenheimolaisen. Boris unelmoi luostaripanimosta ja Rufina sijoitti siihen 1000 kultaa. He suunnittelivat myös hunajatuotantoa ja Rufina muisteli Yandekin kylään jääneen pontikantekovälineet…

Munkeilla oli myös ongelmia lähiseudun synkän metsän asukeista. Viereisessä heksassa oli synkkä hämärä metsä, josta oli tullut haltioita, jotka olivat vieneet kahdelta munkilta korvat ja päänahan. Seikkailijat suuntasivat metsään.

Metsä oli varjojen valtakunta Josefin mukaan. Siellä oli hämärää keskipäivälläkin. Rufina seurasi haltioiden jälkiä, jotka johtivat metsäukiolle, josta jälkien mukaan haltiat olisivat lähteneet juoksemaan pakoon. Metsäaukion laidalla seikkailijat kohtasivat kyynelehtivän entin, joka käski seikkailijoita poistumaan. Hird näki aukiolla olevan kivimuodostelman, jossa vilahti lohikäärmeen varjo.

Seikkailijat lähtivät seuraamaan pakenevien haltioiden jälkiä…

28. sessio (Pimeä metsä ja Vyalia haltiat)

Pakenevien haltioiden jäljet johtivat linnanraunioille. Sen edustalla oli lampi, jonka pohjassa oli kultainen sormus, joka hohti valoa. Ahne kääpiö Hird sukelsi suinpäin lampeen ja sai sormuksen, joka oli irtileikatun kämmenen nimettömässä. Samalla lampea vartioiva krokotiili kävi Hirdin perslihaksiin kiinni eikä päästänyt irti. Hird paini irti krokotiilistä ja Gavilus tulitti hirviötä loitsuillaan. Samalla pimeydestä alkoi sataa nuolia niskaan.

Krokotiili saatiin liistittyä ja Hird spottasi muureilta sarvipäisen haltian. Seikkailijat ryntäsivät linnan portista sisään, jossa vaani yönhurtta, joka puhalsi kylmyyttä. Seikkailijat hoitelivat sarvipäisen haltian ja yönhurtan.

Seikkailijat hiipivät sisälinnaan, josta löytyi valtavankokoinen lihaksikas haltia, joka oli selvästi sukua aiemmin kohdatulle sarvipäälle. Korsto taisteli raivokkaasti ja sai avuksi kaksi sarvipäistä haltiaa. Toinen oli röyhkeä viettelevä narttu, joka sai Gaviluksen ja Tolmanin lumottua. Toinen haltia oli taitava säilänheiluttaja, jonka myrkkysäilä ei kuitenkaan purrut kunnolla Hirdin sitkeään kääpiölihaan.

Pian hirviöt oli voitettu ja seurue keräsi suuren luutin, joka koostui vyaliahaltioiden valmistamista arvoesineistä.

Yhdestä huoneesta löytyi kolme vyaliahaltiaa kahlittuna. Kielimies Gavilus puhui sujuvaa haltiaa ja sai lypsettyä pidättäytyvistä korpihaltioista tietoa irti. Ne olivat Diamarakin klaania, joka asui Rugalovinjoen länsipuolella olevalla metsäkaitaleella. Pari kuukautta sitten pimeys oli vallannut yhden heksan haltioiden alueesta ja heidän pyhä rituaalipaikka oli vallattu. Rituaalipaikka oli sama, jossa seikkailijat olivat jo kohdanneet entin. Seikkailijat lupasivat hoidella pahuuden ja poistaa pimeyden. Haltiat lupasivat palkita seikkailijat.

Seikkailijat kulkivat rituaalipaikalle ja hiipivät metsäaukion laitaan. Enttiä ei näkynyt. Urheat ja ahneet pöllökarhulaiset hiipivät suraavaksi mäelle, jonka päällä oli kivimuodostelma stonehengen tapaan. Keskellä kiviä oli pääkallojen ympäröimä aukko, joka hohti pimeyttä.

Hird huomasi kuolleen haltian yhden kiven takana, joka yritti selkeästi piilottaa hopeista riipusta takinliepeensä alle. Riipus oli 1000 kullan arvoinen. Silloin pimeästä aukosta lennähti musta varjolohikäärme. Se puhalsi kylmyyttä ja pöllökarhuryhmä vapisi kauhusta. Varjolohikäärme viihtyi varjoissa ja siihen oli tosi vaikea osua. Lisäksi se lensi ylös kivien päälle, jonne Hirdin lyhyet, mutta paksut kätöset eivät yltäneet. Kääpiö käytti elementaalijalokiveään ja kutsui paikalle ilmaelementaalin.

Syntyi pitkä taistelu, jonka seikkailijat lopulta voittivat. Lähistöltä löytyi lisää haltiaruumiita, joilta löytyi runsaasti aarteita. Tolman sai käsiinsä vyaliahaltioiden takoman +1 lyhyt miekan, jossa oli alter self loitsuominaisuus.

Musta aukko vaikutti portilta toiseen ulottuvuuteen. Ryhmä kaipasi älykääpiötä, koska loitsija Gavilus ei ymmärtänyt mitään ulottuvuusportista. Niinpä he lähtivät kysymään Gaviluksen äidiltä apua, joka oli tunnettu noita sekä kätkemään haltia-aarteet Stoyanovichin kylään.

Gaviluksen äiti kertoi pojalleen ulottuvuusportin olevan hänen taitojensa ulottomattomissa. Speculariumista löytyisi varmasti velho tai pappi, joka voisi auttaa. Seikkailijat raahsivat omaisuutensa Speculariumiin ja veivät ne varmaan pankkiin säilytettäviksi. Velhojen killasta löytyi velho, joka oli valmis pieneen seikkailuun kuuluisan pöllökarhuryhmän mukana. Seikkailijat maksoivat velholle 2000 kultaa vaivan näöstä ja kävivät sulkemassa ulottuvuusportin. Pimeys hälveni heksasta.

Seikkailijat menivät Diamarakin klaanin luokse noutamaan palkkiota. Haltiat olivat tyytyväisiä ja palkitsivat seikkailijat haltiaviitalla, haltiakengillä ja 5000 kullalla. Gavilus sai myös aloitettua kauppaneuvottelut tulevan lääninsä ja haltioiden välillä.

29. sessio (Gnomepatsaita, kivijättejä ja Lääninherra Gavilus)

Eastern%20Karameikos%20Sandbox14_zps0xxtbrlp.png

Seikkailijat tutkivat viimeisiä heksoja Gaviluksen tulevan läänin alueelta. He saapuivat korkeille kukkuloille, jonka rinteeseen oli louhittu kaivoskuilu. Sisääntuloaukon luona oli kolmet vaunut ja kivinen gnomepatsas. Vaunuissa oli hopeamalmia. Gnomepatsas vaikutti kivettyneeltä gnomelta.

Ryhmä työntyi syvemmälle kaivokseen. Kuilun tukki iso kivi, joka siirrettiin kovan työn jälkeen sivuun. Kiven takana avautui suojaisa laakso ja lähellä oli outoja kanoja, joiden siivet oli leikattu. Kanat kävivät kimppuun ja paljastuivat coctarice hirviöiksi.

Pian maa tärisi ja paikalle kiirehti laakson isäntä, valtava kivijättiläinen. Se yritti keilata kivillä ryhmää hengiltä ja hälytti emäntänsä apuun. Pihalla oleva isäntä saatiin lahadattua, mutta emäntä heitteli ilkeästi kiviä ylempänä olevalta tasanteelta.

Tolman kiiruhti toiseen luolaan sisään. Hobitti huomasi luolassa väijyvän kivijättiläisteinin ja päätti antaa sille opetuksen. Hird yritti juosta mahdollisimman nopeasti luolaan, mutta joutui emännän kivien maalitauluksia ja kaatui. Gavilus tulitti emäntäjättiä loitsuillaan.

Tolman otti matsia yksin teinijättiä vastaan ja oli pulassa. Vihdoin Hird lyllersi paikalle, mutta emäntäjättikin tuli luolaan ja ryhmä oli pulassa. Gavilus pinkoi myös paikalle. Kovan uurastuksen jälkeen jätit saatiin hengiltä.

Jäteillä saatiin kohtalainen luutti ja gnomepatsaita löytyi lisää muun muassa puutarhasta. Patsaita oli yhteensä kuusi. Seikkailijat piilottivat gnomepatsaat ja vaunut jättien luoliin ja jatkoivat tutkimusmatkaansa.

Pohjoisempana seikkailijat törmäsivät kahteen hobgobliniin, jotka he pääsivät yllättämään ja surmaamaan. Kaksikko oli kuitenkin vain etujoukko ja metsässä marssi suurempi hobgoblin soturijoukko, jota johti hukalla ratsastava sotalordi. Joukossa oli myös hobgoblin velho ja kapteeni. Hobgoblinit kantoivat raskaita säkkejä ja seikkailijat yrittivät väijyttää joukon.

Väijytys onnistui ja seikkailijat pääsivät antamaan hobgoblineille kunnon sodankäynnin oppitunnin. Hobgoblinit olivat kuitenkin sitkeitä ja pääsivät lopulta taisteluun mukaan. Hobgoblin velho loihti tulipallon ja sotalordi huitoi hukan selästä. Lopulta kuitenkin seikkailijat saivat kaikki surmattua.

Hobgoblin sotalordilta löytyi rautahansikkaat, jotka olivat Gauntlets of Hobgoblin Power (+2 to strength, d6 fist dmg, stunning strike con save dc 15/rest) ja säkeistä löytyi kääpiö, gnome ja haltiaseppien valmistamia arvoesineitä ja elektriumista valmistettuja Havenin kolikoita. Kääpiö Hird puki hanskat karvaisiin käsiinsä.

Myöhemmin paikalle tuli kolme tyyppiä; levyhaarniskaan sonnustautunut Vyalia haltia, joka esittäytyi Havenin Suojelijaksi. Callarii haltia pitkäjousimies ja levyhaarniskaan sonnustaunut kääpiö. He kertoivat hobgoblinien raidanneen Havenin aluetta. He kiittivät seikkailijoita hobgoblinien lahtaamisesta ja antoivat seikkailijoiden pitää ryöstösaaliin palkkiona.

Seikkailijat kertoivat kivettyneistä gnomeista ja hopeakaivoksesta Havenin porukalle. Gnomet olivat Havenin tietojen mukaan aloittaneet kaivaukset muutama kuukausi sitten. Seikkailijat antoivat gnomepatsaat miesten huoleksi.

Lääni oli nyt tutkittu ja seikkailijat riensivät Speculariumiin neuvottelemaan Suurherttuan kanssa läänistä. Gavilus teki hakemuksen ja piirsi kartalle ison maakaistaleen läänikseen. Suurherttua Stefan Karameikos oli kuullut pöllökarhuryhmästä ja oli vakuuttunut Gaviluksen hakemuksesta.

Parin päivän päästä ilmeni ongelmia. Kelvinin tukema Ritari oli kiinnostunut Serebron kylän liittämisestä lääniinsä. Penhaligonin tukema aatelismies taasen oli kiinnostunut Grudd Haugin mäkijättilinnakkeesta, jonka seikkailijat olivat aikaisemmin tyhjentäneet.

Tolmanin käsi alkoi olemaan kunnossa ja hän palutti Paroni Kelvinin veljelle säilän, jonka ryhmä oli aikaisemmin löytänyt. Veli oli innoissaan ja lupasi palveluksen tai rahaa. Tolman otti palveluksen ja pyysi Kelviniä puhumaan kilpailijaansa Penhaligonia vastaan, jotta Gavilus saisi Grudd Haugin tukikohdan lääniinsä.

Gavilus kertoi Suurherttualle olevansa jo Serebron Jaarli ja pystyvänsä hallitsemaan Serebron ja Stoyanovichin sukujen välienselvittelyt. Suurherttua vakuuttui ja Serebro pysyi Gaviluksen läänissä. Paroni Kelvin kävi juttelemassa Suurherttualle ja sai Suurherttuan vakuutetuksi siitä, että Grudd Haug on parempi antaa Gavilukselle kuin Penhaligonin miehelle.

Gavilus sai Maalordin arvonimen ja maat. Hän vannoi uskollisuutta Suurherttualle.

Gavilusta kävi käännyttämässä Karameikoksen kirkko ja Traladaranin kirkko. Karameikoksen kirkko lupasi enemmän kaikenlaista, mutta Gavilus liittyi Traladaranin kirkkoon.

Hird ja Tolman maksoivat osan Gaviluksen läänistä. Vastineeksi he saivat verovapauden bisneksilleen.

Tolman alkoi rakentaa Grudd Haugiin joen rannalle satamaa ja majataloa. Hird laittoi jalokivikaivoksen rakentamisen käyntiin.

Seikkailijoiden pelastamat kivettyneet gnomet oli loitsuilla muutettu takaisin lihaksi. Ne kävivät vierailulla ja antoivat ison palkkion. Gavilus antoi gnomeille luvan jatkaa kaivostoimintaa ilman veroja kunhan gnomet huolehtivat kaivosheksan järjestyksestä.

Gavilus aloitti henkilökunnan palkkaamisen lääniinsä…

Seikkailijat saavuttivat 9. tason.

30. sessio (Bisnesten hoitoa ja pöllökarhu)

Tolman rakennutti joen rantaan Grudd Haugin viereen pienen jokisataman ja majatalon. Hän alkoi pyörittää bisnestä ja palkkasi kourallisen palkkasotureita vartioimaan omaisuuttaan ja lähiseutua. Gaviluksen lääniin ja Hirdin kaivokseen alkoi kulkemaan monenmoista työläistä ja kauppiasta. Bisnes meni ihan mukavasti.

Gavilus rakennutti kärrypolun lääninsä halki. Hän nimitti Serebron kaivoksen johtajaksi entisen Jaarlin pojan Klonomirin, joka vaikutti pätevältä bisnesmieheltä. Stoyanovichin Jaarlin Gavilus palkkasi yhdeksi päälliköksi. Läänin sijaishallitsijaksi hän palkkasi kokeneen thyatialaisen Paulus nimisen soturin, joka oli palvellut useita aatelisia pitkällä urallaan.

Traladaran kirkko lähetti papin Gaviluksen lääniin, joka alkoi heti rakennuttaa kirkkoa Serebron kylään. Hyväsydäminen ja hurskas pappi Josef lahjoitti kirkon rakentamiseen 5000 kultaa. Juuri kirkkoon liittyneet Gavilus ja Tolman lahjoittivat 500 kultaa kumpikin.

Gaviluksen lääniä alkoi piinata suuri rosvojoukko, joka varasteli kuljetuksia kärrypolulla. Gavilus ei saanut joukkoa kuriin ja menetti 20% vuoden verotuloistaan. Lääni kasvoi hyvin ja Serebron kylä alkoi muistuttaa kaupunkia. Läänin asukasluku tuplaantui vuodessa.

Pappi Josef syventyi luonnontieteiden tutkintaan ja vietti päivänsä tutkimustyötä tehden. Iltaisin pappi viihtyi Tolmanin uudessa majatalossa. Pyhän Vladimirin Veljeskunta yritti saada Josefia johtajakseen, mutta Josef ei pitänyt itseään johtajana eikä muutenkaan halunnut liittyä veljeskuntaan.

Haug Gruddin läheisyydessä tapahtui hirviön hyökkäys, jossa yhden perheen talo tuhottiin ja perhe revittiin kappaleiksi. Seikkailijat lähtivät tutkimaan ja seurasivat jälkiä luolalle. Jäljet kuuluivat suunnattoman suurelle pöllökarhulle. Joukkon liittyi mysö barbaari Konak, joka oli ollut pitkään omilla reissuillaan.

Luolan ensimmäisessä kammiossa oli suuria sieniä, joista yksi laji oli kirkujia ja toinen laji oli violettinen tappajasieni. Kirkujat aloittivat kirkunansa ja Konak paloitteli sienet. Seikkailijat lähestyivät varovasti toisia huoneita tietäen kirkujasienten varoittaneen muita asukkaita. Shambling mound kaksikko pääsi kuitenkin yllättämään ja yritti tukahduttaa seikkailijat.

Image Unavailable
Shambling mound

Kuvahaun tulos haulle Shambling mound

Shambling mound

Shambling moundit saatiin lahdattua ja tutkimen jatkui. Konak tipahti ansakuoppaan, jonka pohjalla oli syövyttävä happoa.

Seuraavaksi ryhmä tuli isoon luolaan, jossa oli vesikuoppa. Tolman ja Gavilus muuntautuivat loitsuilla vesiolennoiksi ja tutkivat kiinnostavaa paskasta ja sameaa vesikuoppaa. Tutkimuksen aikana suunnattoman suuri ja berserkki pöllökarhu pääsi hiipimään seikkailijoiden viereen ja otti Konakin kynsiinsä ja nokkasi. Syntyi tiukka taistelu, sillä pöllökarhulla oli raivo päällä ja se osui seikkailijoihin helposti ja teki tuntuvaa vauriota.

Image Unavailable
Huge Owlbear

Pöllökarhu saatiin kellistettyä. Sen puoliso ja kaksi pentua löytyi viereisestä kammiosta. Samasta kasasta löytyi myös joukko kuolleita seikkailijoita. Yhden seikkailijan käsistä löytyi Gloves of Thievery, jotka Tolman veti käteensä.

Kasan takana oli piilossa nälkiintynyt pöllökarhunpentu. Gladiaattorina taistellut Konak sai heti idean. Hän kesyttäisi pennun ja käyttäisi pentua sen kasvettua isoksi gladiaattoriareenoilla.

Image Unavailable
Bodak

Luolan toisesta päästä hankalakulkulkuisten tunneleiden takaa löytyi kaksi bodak hirviötä. Ne katsoivat pahoilla silmillään ja aiheuttivat katseellaan psyykkistä vauriota. Tolman peljästyi katseesta niin, että tippui kuolleena maahan. Pappi Josef kuitenkin pääsi loitsuillaan parantamaan Tolmanin tolpilleen. Bodakit saatiin surmattua.

Seikkailijat tarvitsivat lisää rahaa, sillä bisnesten ja läänin pitäminen tuntui tarvitsevan lisää pääomaa. He alkoivat etsiä ja kuunnella huhuja rikkaina tiedettyjen hirviöiden sijainnista…

31. sessio (Lohikäärmettä me metsästetään)

Hird laittoi kaivoksensa pyörimään. Highforgesta saapui kääpiöitä, jotka rakensivat kaivoksen ja alkoivat kaivaa jalokiviä. Kääpiöt rakensivat myös kärrypolun Grudd Haugin satamaan. Hird palkkasi varakomentajaksi kääpiöritarin Dwinorin ja 10 kääpiövartijaa. Kaivos menestyi todella hyvin ja tuotti ensimmäisenä vuonna tuplasti sen, mitä oli ollut suunnitelmissa. Hird oli liittynyt Kagyarin kirkkoon ja maksoi kiltisti kirkollisverot.

Tolman alkoi rakentamaan uutta satamaa Gaviluksen läänin itäpäähän Rugalov joen rantaan lähelle gnomejen hopeakaivosta. Hobitti huomasi myös maksaneensa viime vuodelta 50% liikaa kirkollisveroa Traladaranin kirkolle. Hän yritti saada rahat takaisin, muttei se onnistunutkaan helposti. Liikemies Tolman antoi asian olla.

Tolman sai vieraakseen Karameikoksen sisäministerin agentin, joka vaati Tolmania raportoimaan Gaviluksen läänin asioita. Tolman suostui.

Gavilus palkkasi lääniinsä lisää palkkasotureita. Yasminen talon emäntä tuli tapaamaan Gavilusta ja oli närkästynyt Gaviluksen käytökseen. Vanha Jaarli oli käyttänyt 500 kultaa kuukaudessa talon palveluksiin ja Gavilus ei ollut laittanut ropoakaan. Gavilus ei muuttanut käytöstään. Gavilusta neuvottiin hommaamaan aatelisnainen vaimoksi.

Tolmanin vanhaan satamaan saapui Castellan linnakkeen huoltoalus. Sen kapteeni kertoi Pyraxus nimisestä punaisesta lohikäärmeestä, jota linnake metsästi. Tolman innostui ja kutsui pöllökarhuryhmän kasaan.

Seikkailijat lähtivät huoltoaluksella kohti Castellan linnaa. Päivämatkan päässä linnasta seikkailijat kohtasivat toisen jokialuksen, joka toimi linnakkeen kapteeni Platoniuksen aluksena. Kapteeni oli thyatialaista alkuperää eikä oikein piitannut siviileistä eikä pöllökarhuryhmästä.

Gavilus koki tulleensa loukatuksi aatelisena ja ojensi kapteenia. Kapteenin arvo vastasi Läänilordin arvoa, joten Gavilus ja Platonius olivat samanarvoisia. Ääni kellossa muuttui ja kapteeni keskusteli asiallisesti Gaviluksen kanssa.

Pian jokilaivalle saapui viestinviejä, joka selitti tilanteen. Sotilaat olivat vahingoittaneet lohikäärmettä ja ajaneet sen pesäänsä vanhaan kääpiöiden kaivokseen. Sotilaat olivat seuranneet petoa ja joutuneet ansakenttään. Lisäksi lohikäärmeellä oli jotain kätyreitä apunaan. 29 sotilasta oli kuollut ja vain viestinviejä oli selvinnyt.

Komentaja Platonius huolestui ja päätti vetäytyä linnakkeeseen. Gavilus neuvotteli sopimuksen lohikäärmeen tappamisesta. Komentaja vaati 10% aarteesta. Olivathan sotilaat jo haavoittaneet lohikäärmettä ja löytäneet sen pesän. Ryhmä suostui pitkin hampain ehtoihin ja sai puhuttua sotilaita kuljetusapuun, jos lohikäärmeen aarre olisi liian suuri ryhmän kannettavaksi.

Pöllökarhuryhmä kiipesi vuorelle ja saapui tasanteelle, jossa oli suuri luolan suuaukko. Tarkkasilmäiset seikkailijat huomasivat kuitenkin salaoven pääsisäänkäynnin vieressä ja menivät siitä sisään.

Käytävistä löytyi Karameikoksen sotilaiden tuoreita ruumiita, jotka olivat kuolleet kierojen kääpiöiden valmistamiin ansoihin. Kaikki ansat oli laukaistu. Seikkailijat huomasivat ruumiiden alkavan liikkua ja pian ruumiiden ruuminaukoista alkoi ryömiä hämähäkkiparvia, jotka alkoivat ahdistella seikkailijoita.

Gavilus huomasi nurkan takana lymyävän puolilohikäärmeen, joka hihitti seikkailijoiden kohtaloa. Pian ryhmä kävi puolilohikäärmeen kimppuun, joka paljastui drudiksi, sillä olento muuttui Tyrannusaurus rexiksi. Mahtava peto otti kääpiö Hirdin kitaansa ja puri niin että kääpiön itku kuului yli koko Karameikoksen.

Hirdillä oli kuitenkin ässä käsissään. Hän pamautti Hobgoblinien voimahanskoillaan T-rexiä poskipäihin ja pyörrytti näin suuren pedon. Loppu oli helppoa ja druidi saatiin hengiltä.

Luola oli varsin sokkeloinen ja monitasoinen. Hird pysyi kuitenkin kääpiönvaistojensa vuoksi hyvin kartalla. Luolan uumenista kohdattiin vielä puolilohikäärme Minotauri ja ikävä cloaker. Luolassa oli myös useita ansoja. Vanhasta kääpiöjumala Kagyarin kappelista seikkailijat löysivät lohikäärmen nesteitä, jotka oli pullotettu huolella.

Image Unavailable
Cloaker

Syvemmältä luolaa seikkailijat löysivät skitsofreenisen pappipuolilohikäärmeen, jonka Tolman hurmasi kertomaan Lohikäärmekultin tarinan. Kuusi kulttilaista oli saanut haltuunsa rituaalikirjan, jossa kerrottiin miten muututaan puolilohikäärmeeksi. Muutosprosessiin tarvittiin tuoretta lohikäärmeen verta ja niinpä kuusikko tutustui Pyraxus lohikäärmeeseen. Useiden kokeiden jälkeen kulttilaiset onnistuivat muuttamaan olentoja yhä enemmän lohikäärmeen kaltaisiksi pedoiksi.

Tolmanin hurmausvoima loppui ja puolilohikäärmepappi valmistautui henkäisemään…

32. sessio (Pyraxus ja raidaava örkkijoukko)

Inigo liittyi joukkoon. Hän oli ostanut itselleen kauppalaivan ja bisnes kulki odotetun tavoin. Inigo mietti kirkkoon liittymistä ja mihinkä maahan liputtaisi laivansa.

Pöllökarhuryhmä kohtasi puolilohikäärmepapin raivon. Se syöksi tulta Gaviluksen päälle ja seuraavaksi yritti parantaa Gaviluksen palohaavoja. Sekasikiö oli todella sekaisin päästään. Seikkailijat päästivät otuksen päiviltä. Papin kammiosta löytyi kiintoisa rituaalikirja, jossa oli ohjeet lohikäärmeeksi muuttumisen.

Seikkailijat kulkivat luolaston sokkelikossa ympäriinsä ja johtajaksi valittu Gavilus johdatti joukkonsa luolan alakertaan. Sieltä löytyi barrikadi, jota puolusti goblinklaani. Ne jätettiin rauhaan, sillä resursseja ei haluttu tuhlata.

Image Unavailable
Pyraxus

Gavilus löysikin Pyraxus lohikäärmeen, joka oli väriltään punainen. Se vartioi 110000 kullan arvoista aarretta ja Belt of dwarvenkind taikaesinettä ja kolmea taikajuomaa. Pyraxus oli todellakin verillä Karameikoksen urheiden miesten ansiosta, mutta silti peto laittoi uljaasti hanttiin ahneita seikkailijoita vastaan.

Pyraxus pääsi hönkimään tulta pari kertaa ja Gavilus ja Hird kävivät kontillaan lukua ottamassa, mutta lopulta suuri peto kaatui. Seikkailijat laskivat aarteen ja antelias Inigo luovutti Belt of Dwarvenkindin Tolmanille, vaikka olikin voittoisa taikaesinearvonnassa. Kapteeni Platonius miehineen kutsuttiin paikalle. Armeijalle luovutettiin sovittu 10% osuus aarteesta ja armeijan jokilaivat kuljettivat lopun aarteen seikkailijoiden kotikonnuille.

Seikkailijat palasivat arkiaskareidensa pariin. Gavilus sai tiedon örkkien hyökkäyksestä Stoyanovichin kylään. Tiedustelijat eivät olleet huomanneet ajoissa lähestyviä örkkijoukkoja ja hälytys Stoyanovichiin tuli myöhässä. Vain puolet militiasta ja palkkasotureista saatiin paikalle puolustamaan Stoyanovichin paaluvarustusta. Sotaonnikin oli örkkien puolella ja he onnistuivat murhaamaan, raiskaamaan, luuttaamaan ja polttamaan koko Stoyanovichin kylän. Stoyanovichin Jaarli kuoli ja Gaviluksen äiti, siskopuoli Slava ja velipuoli Emil olivat kadonneet.

Lääninherra Gavilius kutsui koolle palkkasoturit sekä urhoolliset pöllökarhuryhmäläiset sotureineen. Gaviluksen armeija marssi kohti örkkikomppaniaa. Örkit oli havaittu tappavan tehokkaaksi iskujoukoksi, joten Gaviluksen pieni armeija ei sille tulisi pärjäämään.

Image Unavailable
Örkkihorde

Pöllökarhuryhmä päätti haastaa örkkien eliittijoukot taisteluun ja loi näin mahdollisuuden voittoon. Neljä urheaa pöllökarhuryhmäläistä asettui 30 örkkiä, kolmea tanarukk örkkiä ja neljää eliittiörkkiä vastaan. Seikkailijat asettuivat kapealle kangakselle torjumaan verenhimoisten örkkien rynnäkön.

Gavilus pehmitti örkkijoukkoa tulipalloilla ja Inigo loihti sauvastaan hyönteisparven seikkailijoiden suojaksi. Örkit eivät voineet käyttää heittokeihäitään vaan joutuivat käymään hyönteisten sokaisemana seikkailijoiden kimppuun.

Taistelu oli tiukka. Useampi seikkailija otti lukua maassa, mutta loitsut pitivät heidät hengissä. Gavilus oli jo menettämässä uskoaan kun hän tajusi muuttua loitsullaan valtavaksi ihmisapinaksi ja alkoi nyrkein paukuttaa örkkejä turpaan. Örkit saatiin lyötyä ja seikkailijat keräsivät 8000 kullan luutin, jonka örkit olivat päivää aiemmin ryöstäneet Stoyanovichin kylästä.

Seuraavaksi seikkailijat suunnittelivat Havenin kaupungin ja Rugalovin joen tutkimista…

Myös rituaalikrja ja lohikäärmeen nesteet odottivat myymistä…

33. sessio (Haven ja Rugalov joki)

Gavilus sai ohjeita lääninhallintaa varten Ritariltaan. Lisää linnoituksia pitäisi rakentaa. Gavilus sai järjestettyä rahoitusta Tolmanilta ja Tolmanian satamaan alettiin rakentaa tornia. Gavilus myös nosti puolustusbudjettiaan 500 kullalla kuussa.

Kaivoksenomistaja Hird alkoi rakentaa tornia kaivoksen suojaksi ja palkkasi lisää kääpiöpalkkasotureita.

Tolman lähti Havenin kaupunkiin neuvottelemaan Gaviluksen asiamiehenä kauppasuhteita. Tolman näki kääpiö Josefin kaksoisolennon kaupungintalolla. Havenin pormestari gnome von Trotter selitti, ettei Haven käy kauppaa ihmisten kanssa. Tolman tilasi jokilaivan Havenin veneenveistäjiltä.

Älykääpiö Josef kertoi Havenin asioista. Alueella oli asunut klaanittomia ja vainottuja demihumaneita (hobitteja, gnomeja, callarii ja vyalia haltioita) jo satojen vuosien ajan. Heidän joukossaan oli asununut myös traladaran ihmisiä. Suurherttua Karameikoksen vallattua Karameikoksen alueen oli hän lähettänyt 200 sotilasta valloittamaan Havenin alueita. Havenissa asuneet traladaran asukkaat olivat pettäneet Havenin muut asukkaat ja kaupunki oli vaarassa. Kuitenkin Suurherttuan 200 sotilasta oli saanut surmansa lohikäärmeen käsissä ja Haven oli jätetty rauhaan. Havenin asukkaat eivät kuitenkaan enää laskeneet ihmisiä mailleen.

Seikkailijat menivät tutustumaan Havenin kaupunkiin. Gavilus lainasi Tolmanin miekkaa, josta pytyi loitsimaan naamioitumisloitsun, jolla Gavilus teki itsestään puolihaltian.

Havenin satamassa oli suuri purjelaiva Magnificent Melville. Se oli tullut jokea ylös 10 vuotta sitten ja oli siitä asti ollut satamassa. Laivan kapteeni callarii haltia Lhoris oli kuulemma tullut hakemaan nuoruudenihastustaan. Kapteeni Lhoris oli purjehtinut kaikilla Mystaran merillä ja kiertänyt maailmaa 40 vuoden ajan. Älykääpiö Josefin mukaan Kapteeni Lhoriksesta oli etsintäkuulutus Thyatiksen toimesta, jossa kapteenia syytettiin merirosvoudesta. Palkkioksi luvattiin 20000 kultaa. Nyt laivaa hoiti Mighty Sanders niminen suurikokoinen hobitti.

Havenin kaupungissa oli noin 1000 asukasta ja sitä suojelivat korkeat muurit ja tornit. Väestö koostui pääosin callarii ja vyalia haltioista, hobiteista, gnomeista, kääpiöistä, puolihaltioista ja puoliörkeistä. Seassa oli myös dragonborneja ja tieflingejä.

Seikkailijat etsivät itselleen majapaikkaa ja päätyivät Rosalinan taloon. Talon emäntä Rosalina "hurmasi" Hirdin, mutta kateelliset ryhmäläiset eivät antaneet kääpiön mennä kuuman Rosalinan mukaan vaan kääpiö Josef poisti Rosalinan lumouksen. Seikkailijat ohjattiin ulos talosta.

Seikkailijat asettuivat Havenin kaupungin hotelliin, jonka aulabaarista Tolman tutustui "seuraneiti" vyaliahaltiattareen Evelyniin. Nainen kertoi kolmiodraamasta, jossa hän menetti Havenin teatterin omistajuuden näyttelijä puoliörkki Roshanille. Hänen miehensä, teatterin omistaja, sai surmansa senhetkisen Havenin marsalkka puolihaltia Halrosin toimesta. Tämä kaikki tapahtui kymmenisen vuotta sitten. Halroksesta oli voimassa etsintäkuulutus, jossa miehestä luvattiin 20000 kultaa elävänä ja 5000 kultaa kuolleena. Halroksesta liikkui huhu, jonka mukaan puolihaltia oli nähty veljeilevän Dymrakin metsän goblinoiden kanssa.

Seikkailijat menivät kaupungille kävelemään. Siellä he menivät baariin, jossa puhetta piti kääpiö Rudolf. Mies oli kaupungin raatimies ja selvästi konservatiivi. Hän paasasi ihmisten tuomista vaaroista ja kertoi kaupungilla liikkuneen ihmisrotan. Kuulemma kaupungin liberaalit olivat antamassa lykantroopeille havenlaisten oikeudet. Koskahan liberaalit ehdottavat oikeuksia vampyyreille.

Älykääpiö Josef selitti Havenia johtavan Pormestari von Trotterin yhdessä viiden raatimiehen kanssa, Koko johto valittiin kymmenen vuoden välein vaalein, jotka seuraavaksi järjestetään kahden vuoden päästä. Ehdolle voi päästä 10 vuoden asumisen jälkeen Havenissa. Raatimiehinä kaupungissa toimivat kääpiö Rudolfin lisäksi toinen konservatiivi vyalia haltia Karandriel. Liberaalia siipeä edustavat teatterinjohtaja puoliörkki Roshan ja kaupungintietäjä puolihaltia Wilhelm. Lisäksi on kaupunginvelho callarii haltia Datron.

Seikkailijat menivät tapaamaan kaupungintietäjää puolihaltia Wilhelmiä, joka asui isossa kartanossa. Mies oli maagisten esineiden keräilijä. Hän kiinnostui seikkailijoiden lohikäärmerituaalikirjasta ja lohikäärmen nesteistä. Hän maksoi niistä hyvin ja antoi kaupan päälle levitaatio juoman, joita hänellä löytyi tuplana. Wilhelm oli kuullut huhun, että kaupungin konservatiivit olivat pohtineet opetuksen antamista Havenin rajoille asettuville Karameikoksen käskyläisille. Yhtenä vaihtoehtona oli ollut isku rikkaisiin jalokivi- ja hopeakaivoksiin.

Seikkailijat menivät tapaaman teatterijohtaja puoliörkki Roshania. Mies vaikutti erittäin hyvältä näyttelijältä ja oli arvoiltaan ääriliberaali. Tolman palkkasi miehen Gaviluksen syntymäpäiville esiintymään 2000 kullan palkkiota vastaan.

Lopulta seikkailijat menivät tapaamaan Josefin kaksoisolentoa, joka paljastui velhon oppipojaksi. Tyylikkäästi pukeutunut velho-oppilas tunnettin nimellä Ilja ja kädessään hän kantoi selvästikin maagista sauvaa. Ilja oli kiireinen, sillä häntä odotti deitti. Selvisi kuitenkin, että Ilja oli myös orpo. Hänet oli jätetty Velho Datronin ovelle ja hyväsydäminen mies oli ottanut kääpiön oppipojakseen.

Seuraavana päivänä seikkailijat kävivät aamupalalla Josefin kaksoisveljen kanssa Magnificent Melville laivan ravintolassa. Kääpiöveljeksetr keskustelivat elämästään ja kävi ilmi, että velho-oppilas Ilja tavoitteli kaupunginvelhon virkaa, sillä nykyinen velho Datron oli jo 1000 vuotias rahnainen haltiavanhus, Lisäksi Ilja oli rahapulassa kalliin elintapojensa vuoksi ja pyysi veljeltään 1000 kullan lainaa, jota ei saanut.

Veljesten syntyperästä oli eniten kiinnostunut kääpiö Hird. Hän palkkasi ammattietsivän selvittämään "korilasten" arvoitusta.

Seuraavaksi seikkailijat käänsivät katseensa uuden kauppareitin avaamiseen Rugalovin jokea pitkin. He keräsivät tietoa alueesta ja älykääpiö Josefkin muisteli alueen historiaa. Rugalov jokea oli ennen muinoin vartioinut callarii haltioiden linnake, joka sijaitsi Rugalovin joessa olevalla saarella. Callarii haltiat oli ajettu pois linnakkeesta noin sata vuotta sitten ja linna oli jäänyt heitteille. Linnaa asutti huhujen mukaan nykyään musta lohikäärme. Rugalovin joessa asui myös trolleja, joita Havenin asukkaat olivat kohdanneet.

Pöllökarhulaiset päättivät tutkia joen ja lähtivät Tolmanin uudella jokilaivalla risteilylle jokea alas. Alkumatka meni rauhallisesti, mutta sitten iski jokea vartioinut lake troll hirviö. Kyseinen järvipeikko ei suostunut kuolemaan tavanomaisin keinoin. Järvipeikon surmaamiseen tarvittiin sekä tulivauriota että kylmävauriota. Kylmyyttä ei ollut seikkailijoiden temppuarsenaalissa. Niinpä järvipeikko vangittiin ja seikkailijat menivät takaisin Havenin kaupunkiin. Tietäjä Wilhelm osti elävän järvipeikon ja velho Datron myi seikkailijoille 10 chill touch loitsukääröä.

Seikkailijat palasivat joelle ja kohtasivat toisen järvipeikon. Se saatiin helposti teilattua uusien loitsujen avulla.

Seikkailijat havaitsivat saaren joella, jossa seisoi linna. Se oli pöllökarhuryhmän seuraava tutkimuskohde.

34. sessio (Gavilus valeasussa, puoliörkkihipit ja punalakit)

Pöllökarhuryhmä nousi soutuveneeseen ja Tolman komensi uuden jokilaivansa turvaan. Linna oli pienellä saarella ja se ei ollut raunioina ja asumaton. Korkean tornin katolta tähysti pari puolihaltiaa, jotka ilkeyksissään ampuivat soutuvenettä katapultilla. Tuurilla päänkokoinen kivi osui soutuveneeseen ja seikkailijat joutuivat vedenvaraan.

Rannalla oli pari soutuvenettä ja lautta, joiden luokse seikkailijat uivat. Rannassa oli myös mökki ja pari vartijaa. Parimetriset vartijat olivat eksoottisia koljatteja kaukaa pohjoisesta. Linnalta tuli paikalle myös hobgoblinpartio vahvistettetuna kykloopilla. Gavillus alkoi neuvottelemaan kykloopin kanssa, mutta se ei oikein sujunut. Seikkailijat turvautuivat väkivaltaa ja pian tanner oli täynnä lahdattuja monsuja.

Seikkailijat hiipivät linnalle ja kiipesivät yhteen torniin, joka vaikutti autiolta. Torni oli huonossa kunnossa ja siinä ei ollut ovia paikoillaan. Seikkailijat tunkeutuivat tornin sisuksiin ja törmäsivät torrnia asuttavaan callarii haltiatar haamuun. Haamu ei tykännyt seikkailijoiden reaktiosta kysyessä ulkonäostään. Niinpä haamu aloitti vaikerruksen, jonka vaikutuksesta Gavilus tippui maahan kuolemaan. Muut seikkailijat kävivät haamun kimppuun tuhoten sen. Gavilus saatiin loitsulla takaisin elävien kirjoihin.

Haamulla oli vanhoja kuluneita mekkoja ja koruja, joihin Gavililus pukeutui. Tämä "valeasu" päällä Lordi Gavilus koputti seuraavan tornin oveen ja yrmeä hobgoblin avasi sen. Tornia vartioi joukko hobgoblineita, jotka eivät Gaviluksen asusta pitäneet. Syntyi taistelu, jossa pari suurta öljytynnyriä räjähti palamaan. Lopulta hobgoblinit makasivat verisinä torni lattialla.

Gavilus jatkoi tornien vyörytystä "valeasussaan". Seuraavasta tornista kuului iloista ja kovaäänistä merimieslaulua, jossa pilkattiin punalakkeja. Gavilus pyydettiin tornin sisään, jossa kolme isoa puoliörkkiä poltteli pilveä ja valmistautui grillatun villisisan syömiseen. Gavilukselle katettiin lautanen ja annettin kunnon pala hyvää villisianpotkaa.Gavilus tarjoi vuosia säästämiään erikoisleivoksia, jotka oli aiemmin saanut haltuunsa kolmelta hag noidalta. Erikoisleivokset oli valmistettu salaisella reseptillä, jossa yhtenä aineosana luujauhoa, jota oli jauhettu lapsien luista.

Kaksi puoliörkkiä tipahti syötyään Gaviluksen erikoisleivoksia. Kolmas kutsui yläkerrasta apua, mutta puoliörkit jäivät nopeasti tappiolle kokeneiden seikkailijoiden kättelyssä. Hird löysi punalakin, joka muistutti tonttulakkia. Lakin sisään oli lirutettu erinäisä eritteitä. Tornissa oli myös iso huumekätkö, jonka sisällön lainkuuliaiset seikkailijat tuhosivat.

Seuraavan tornin ovet oli valmistettu teräksestä ja niissä oli hyvät lukot. Ne eivät kuitenkaan pitäneet loitolla mestaritiirikoitsija Tolmania, joka avasi lukon helposti. Sisällä tornissa asui tonttuolentoja, joilla oli punaiset lakit ja rautakengät. Ne olivat ilkeitä paskiaisia ja ne koittivat potkia rautakengillä munille ja sirpillä viiltää seikkailijoiden kaulat auki. Eivät onnistuneet.

Image Unavailable
Punalakki

Tornissa oli rauta-arkku, joka oli ansoitettu. Siinä oli kuolema-ansa, mutta Tolman täpärästi vältti sen. Tornin kellarista löytyi sidottu ja kidutettu puoliörkki…

35. sessio (Nilbogit ja Marsalkka Halrus)

Rufina oli saanut tyttären mustahipiäisen Lotharin kanssa. Nimeksi tuli Ludmila. Lothar oli tyytyväinen ja yritti kouluttaa Rufinasta hyvää äitiä. Rufina pisti hanttiin.

Rufina kävi hakemassa Yandekin kylästä viinanpolttoon soveltuvia tarvikkeita. Niiden avulla hän rakensi yhdessä munkki Boriksen kanssa viinanpolttamon tulevan Pyhän Vladimirin luostarin maille. Munkit olivat hakeneet ihmiskarhuilta heitteille jääneet mehiläispesät ja alkoivat pyörittää hunajabisnestä. Rufina ja Boris perustivat pienpanimon, jonka tuotteissa oli hunajan vivahde.

Rufinan bisnekset sujuivat suunnitelmien mukaan. Tosin ahnaat traladaranin kirkko ja Maalordi Gavilus halusivat osan tuotosta.

Rufina sai Suurherttualta ehdotuksen ryhtyä Dymrarkn metsän suojelijaksi. Rufinalle luvattiin linna ja varuskunta. Suurherttua lupasi rahoittaa toiminnan. Luonnollisesti Suurherttua halusi Rufinalta uskollisuusvalan ja se oli traladaranilaiselle maalaistytölle kova paikka. Aateliset Lordi Ivanov ja Gavilus kertoivat elämän realiteettejä Rufinalle ja hempukka suostui vannomaan valan. Voihan niitä valoja rikkoa, jos tarve niin vaatii.

Suurherttualla ei ollut antaa suoraan linnaa Rufinalle, mutta Rugalov joella oli vanha callarii haltioiden linna saaressa, joka oli kunnostusta ja valtausta lukuunottamatta valmis tukikohta Rufinalle. Rufina liittyi seikkailiryhmään puhdistamaan uutta asuntoaan.

Seikkailijat kuulustelivat puoliörkkivankia, joka lauloi tiedot linnoituksesta. Pahiksia komensi puolihaltia Halros, josta oli luvattu Havenissa 20000 kullan palkkio. Halroksella oli hippogriff, jota pidettiin ison tornin katolla.

Seikkailijat tunkeutuivat isoon torniin. He kohtasivat nilbog goblineita, jotka olivat ärsyttäviä vastustajia. Nilbogeilla oli ominaisuuksia, jotka estivät niiden vahingoittamista ja ne jopa paranivat hyökkäysten ansiosta. Nilbogeilla oli kaverina jääjättiläinen.

Seikkailijat laskeutuivat ison tornin alaosiin. Sieltä löytyi varasto, jossa oli Karameikoksen armeijan leimalla varustettuja ruokatynnyreitä. Varastossa oli myös kaivo, josta nousi silmähirviö gauth. Seikkailijat olivat pulassa gauthin kanssa kunnes neuvokas Inigo käytti hyönteissauvaansa luoden sankan pilven hyönteisä ympärilleen. Gauth vetäytyi syvemmälle kaivoon.

Image Unavailable
Gauth

Seikkailijat tutkivat loput varastosta ja törmäsivät kauttaaltaan ajeltuun bugbeariin, joka toimi vankityrmän vartijana. Sellistä löytyi kääpiökauppias Troma, joka oli Havenin kaupungista. Troma oli myynyt laadukasta kääpiöpirtua linnan komentaja Halrukselle, mutta kiero puolihaltia ei ollut suostunut maksamaan luvattua summaa. Kiitokseksi Halrus heitätytti Troman tyrmään. Kääpiö alkoi myös kaupata tavaroita seikkailijoille.

Seikkailijat seurasivat gauthia linnan kellariin. Se kävi raivoisasti kimppuun silmäsäteillä, mutta kokeneet seikkailijat tekivät siitä silppua. Kellarista pääsi vielä alemmas linnan alle luoliiin, mutta seikkailijat jättivät ne vielä rauhaan.

Linna yläkerrassa hovia piti etsitty puolihaltia Halrus. Seuranaan miehellä oli haarniskoitu ritari ja nilbog. Gavilus yritti neuvotella Halruksen kanssa, mutta puolihaltia ei taipunut mihinkään. Seurasi raivoisa taistelu, jossa pöllökarhuryhmä näytti kaapin paikan. Halrus saatiin tainnutettua ja köytettyä. Ison tornin katolta pääsi pakoon puolihaltiasoturi hippogriffillä lentäen.

Seikkailijat keräsivät luutin, jota kertyi 60000 kullan arvoisesti. Lisäksi Rufina sai löytyneen +2 studded leather haarniskan. Mustaa lohikäärmettä ei vielä löytynyt, mutta alakerta odotti vielä tutkimista…

36. sessio (Linnan kellari ja naimakauppoja)

Pöllökarhuryhmä laskeutui linnan kellariin, josta pääsi luolastoon. He saapuivat isoon kammioon, jota halkoi maanalainen joki.. Kammiossa oli valtaistuin, jossa istui ruma vanha eukko. Hird lähti tutkimaan eukkoa, jolloin se loihti cloudkill loitsun. Kaksi järvipeikkoa ui joesta ryhmän kimppuun ja pian oli taas kunnon turpaanveto käynnissä. Tolman joutui ruman eukon hiuksien otteeseen ja olento yritti kuoria puolituisen kasvot voitonmerkiksi. Nopeat refleksit omaava Tolman onnistui kuitenkin kääntämään kasvonsa sivuun ja pääsi eukon takkuisista hiuksista karkuun.

Kovalla työllä seikkailijat saivat eukon kellistettyä maahan. Järvipeikkoja sai takoa kauan ja hartaasti, mutta lopulta peikot kaatuivat. Gavilus poltti ja kylmetti loitsuillaan peikot kuolleiksi.

Seikkailijat jatkoivat eteenpäin ja tulivat lohikäärmeen kammioon. Siellä oli mustan lohikäärmeen luuranko ja aarrekasa. Hieno valkoinen kaapu hopeariimuinen oli aarrekasan päällä. Sen vieressä oli runsaasti luita. Hird meni tutkimaan aarteita ja kaapu alkoi liikkumaan. Luut liikkuivat kaavun sisään ja muodostivat luurangon kaavun alle.

Hird alkoi takoa luuotusta kirveellään ja aarrekasan alta ryömi toinen luuotus, joka muuttui luuparveksi. Otukset iskivät lujaa ja levittivät myrkkyä hampaistaan. Rufina sai kriittisen osuman luuhirviön puremasta ja kaatui maahan. Seikkailijat kuitenkin saivat luut murskattua ja luutin kerättyä. Kaapu oli robe of the archmage.

Rufina saatiin elvytettyä loitsuilla. Samooja oli muuten kunnossa, mutta luut tuntuvat pelottavan naista.

Seikkailijat tutkivat loput linnasta. Luolastoon pääsi kahden kaivon kautta. Lisäksi luolaan johtaa kaksi luolaa Rugalov joelta.

Seikkailijat jatkoivat joen tutkimista ja lahtasivat vielä yhden järvipeikon. He saapuivat Rugalovin kylää ja tapasivat alueen uuden lääninherran Lordi Doriuksen. Gavilus kävi lordin kanssa kauppaneuvotteluja, mutta mitään mullistavaa ei saatu aikaan. Dorius valitti Dymrakin ilkeistä keijuolennoista Rufinalle, joka oli uusi Dymrakin metsän suojelija.

Seikkailijat veivät vangitun puolihaltia Halruksen Haveniin ja kuittasivat 20000 kullan palkkion.

Hird palasi jalokivikaivokselle ja pettyi, sillä vuositulos oli odotettua puolet pienempi. Kääpiö osti Highforgen gnomeilta kultaesiintymän tiedot. Uusi esiintymä sijaitsi läheisillä vuorilla.

Josef matkasi Speculariumiin ja keskittyi historian opiskeluun. Lukutoukka oppi paljon uutta (advantage on history checks).

Tolman johti bisneksiään ja tulos oli odotettu. Hän rakensi ilotalon Grudd Haugiin.

Rufina palkkasi linnaan varuskunnan ja hankki jokilaivan. Varuskunta koostui linnaa puolustavista vartioista ja metsäpartioon soveltuvista joukoista. Rufina sai uhkailtua Lotharin linnaansa ja musta mies alkoi rakentaa jokisatamaa. Viina ja olutbisnes pyöri Boriksen kanssa odotusten mukaan.

Gavilus palasi lääniinsä ja alkoi järjestellä Suurherttuan vierailua. Siitä syntyikin suuri juhlatilaisuus. Gavilus järjesti samanaikaisesti kolmipäiväiset turnajaiset. Lisäksi Gaviluksella oli suunnitemissa hankkia vaimo.

Gaviluksen turnajaiset saivatkin liikkeelle runsaasti Karameikosin aatelisia ja muita tärkeitä henkilöitä. Karameikosen Suurherttua oli hyvin tyytyväinen Gavilukseen, jonka lääni läpäisi tarkistuksen ja Gaviluksen aatelisarvo oli pysyvä.

Suurherttuan tytär Adriana oli isänsä mukana. Pöllökarhuryhmäläiset tunnistivat Adrianan sillä he olivat kolme vuotta sitten pelastaneet tytön pöllökarhujen kynsistä. Gavilus tiedusteli Suurherttualta tyttären kättä, mutta isä ei ollut kiinnostunut tästä naimakaupasta.

Paikalle tuli myös Kelvinin Paroni Desmond Kelvin, joka yritti saada Adriana Karameikosta vaimokseen.

Paroni Vorloi tuli myös paikalla tyttärensä Octavian kanssa. Gavilus kävi tutustumassa kauppatavaraan ja alkoi neuvottelut Paronin kanssa. Tytär Octavia oli valmis avioon. Gavilus sai neuvoteltua 30000 kullan myötäjäiset (lisäksi Paroni maksaa häät) suostuessaan ottamaan Octavian vaimokseen. Häät päätettiin järjestää vuoden päästä.

Paikalle tuli myös muita läheisten alueiden hallitsijoita. Yksi näistä oli Kerendaksen Herttuan poika Terentius, joka hallitsi uutta lääniä Gaviluksen läänin naapurissa. Muut olivat Penhaligonin, Nedvedin, Rugalovin, Ivanovin ja Chandlerin lääninherrat.

Seikkailijat saavuttivat kymppitason.

37. sessio (Turnajaiset ja Dymrakin metsän olentoja)

Gaviluksen turnajaiset alkoivat melee taisteluilla, joihin saivat osallistua ritarit. Gaviluksen läänin ritari Sir Attius yllätti kaikki kukistamalla finaalissa Herttuan mestariritarin loppuottelussa.

Toisena päivänä oli vuorossa jousikilpailu, johan sai osallistua kaikki halukkaat. Dymrakin metsän suojelija Rufina hallitsi hyvin hermonsa ja voitti kilpailun. Tumma aviomies Lothar löi vetoa Rufinan puolesta ja teki hyvän tilin.

Viimeisenä päivänä oli vuorossa peitsitaistelu. Sir Attius pääsi jatkoon toiselle kierrokselle, mutta sai vastaansa Herttuan mestariritarin ja tippui.

Illalla vietettiin suuria juhlia, johon pääsivät osallistumaan aatelisten lisäksi myös koko pöllökarhuryhmä. Rufina teki vaikutuksen juhlaväkeen. Tuore äiti ryyppäsi ja rillutteli sydämensä kyllyydestä. Pidättyväiset aateliset eivät arvostaneet metsäläisen tempauksia. Muut pöllökarhuryhmän jäsenet tutustuivat tanssien ja ruokailujen aikana tärkeisiin ihmisiin ja saivat luotua kontakteja (+10% seuraavan vuoden bisnesten ja läänien tuottoon).

Turnajaisten päätyttyä seikkailijat palasivat koteihinsa.

Rufinan joukot alkoivat tiedustella lähiseutua. He törmäsivät hobgoblin partioon ja onnistuivat väijyttämään ne. Hobgoblit pakenivat Dymrakin metsän siimeksiin.

Rugalovista tullut metsurijoukko oli joutunut outojen olentojen hyökkäysten kohteeksi. Rufinan palkkaama druidi kävi tiedusteluretkellä ja löysi olentojen mahdollisen alkulähteen. Metsässä kasvoi suunnattoman suuri tammi, jonka oksilla oli tuhansia variksia. Tammen ympärillä seisoi outoja kiviä muodostelmassa. Aluetta vartioi outo itkevä entti ja pari shambler mound kasvihirviötä.

Rufina sai tiedusteluraportin druidilta ja päätti kutsua pöllökarhuryhmän kasaan. Yhdessä he matkustivat kohti suurta tammea. Matkalla he kohtasivat happoa itkevän entin ja kaksi shambler moundia. Hirviöitä johti paha druidi, joka kantoi mystistä oksanpätkää. Kasvit saatiin lahdattua, mutta druidi pakeni.

Seikkailijat tulivat suurelle tammelle ja joutuivat taistelemaan kahta demonista villisikaa vastaan. He löysivät tammen juurien peittämän oviaukon. Seikkailijat väänsivät juuret pois tieltä ja saivat oven auki. Hirdin johdolla ryhmä laskeutui luolaan.

Luolassa oli monia ansoja. Ensin juuret yrittivät kampata seikkailjat jyrkissä portaissa. Sitten lattiasta työntyi teräviä piikkejä jalkapohjiin (Tolman ja Hird liikkuvat loppupäivän hitaasti).

Seikkailijat saapuivat suureen kammioon, jossa oli tekoaurinko ja puita. Siellä piti majaa hunajainen dryad, joka sai Hirdin pauloihinsa. Hird puolusti dryadia voro Tolmanilta ja ystävysten välillä vaihdettiin iskuja.

Syvemmältä luolasta löytyi epäilyttävä komposti, jota Gavilus ampui loitsullaan. Kompostista hyökkäsi shambler mound ja kaamea tuoksu valtasi kammion.

Aarteita löytyi myös. Tarkkaan valvotusta ja eristetystä kammiosta löytyi eksoottisia siemeniä. Näistä Rufinan tietojen mukaan pystyi taitava puutarhuri kasvattamaan mm. assassin vinen tai shambler moundin. Siemenet päätettiin myydä Havenin kaupungin keräilijälle. Rufina laittoi muutamia siemeniä taskuunsa.

Seikkailijat kohtasivat druidin, joka oli aikaisemmin karannut. Druidi oli valmistautunut kunnon otteluun…

38. sessio (Druidin tuho)

Druidi oli kammiossa, jossa oli tekoaurinko, iso puu ja paljon köynnöksiä. Seikkailijat tunkeutuivat kammioon ja yrittivät ottaa druidin hengiltä. Hird ja Rufina joutuivat köynnösten kuristamiksi ja köynnökset vetivät kaksikon ylös puun oksille killumaan. Druidi summonoi muutaman varisparven ja muuttui isoksi krokotiiliksi. Gavilus joutui krokotiiliin hampaisiin ja Tolman pelkäsi varisparvea. Tilanne oli luisumassa pöllökarhuryhmäläisten hallusta.

Gavilus sai ammuttua itsensä rekyylin ansiosta pois krokotiilin kidasta, Hird hakkasi kirveellään puuhirviötä ja Rufina laukoi tappavia nuolia krokotiiliin. Tolman voitti varispelkonsa ja pian taistelu kääntyi seikkailijoiden voitoksi.

Druidi menehtyi ja hänen maaginen sauvansa hävisi. Sormesta löytyi ring of spell storing, jonka Rufina voitti noppakisan päätteeksi. Seikkailjat jäivät nuolemaan haavojaan yöksi.

Aamulla alkoi loppuluolan puhdistus. He tapasivat puoliksi linnuksi muuttuneen puutarhurin, joka johdatti seikkailijat katsomaan altaita. Kammiossa oli kuusi isoa tynnyriä pystyssä, joiden päällä oli rakennettu telineet. Puutarhuri hyppäsi yhteen tynnyriin ja yhdestä tynnyristä nousi kasvihirviö. Kammiossa oli paljon hyttysiä, jotka muodostivat ikävän hyttysparven. Telineiden alla oli piilossa muutama suuri stirge hirviö. Rufina ja Hird taistelivat kasvihirviötä vastaan ja liukastuivat samaan tynnyriin. Hird jäi päälle.

Stirget ahdistelivat Tolmania ja hyttyset Gavilusta. Kasvihirviö nosti Hirdin pois Rufina päältä ja laski kääpiön oman tynnyrin pohjalle. Rufinan tynnyrissä oli parvi nälkäisiä pirajoita, jotka kävivät samoojan kimppuun. Hird pidätti hengitystä tynnyrin pohjalla ja kasvihirviön lonkerot puristivat kääpiötä voimakkaasti.

Gaviluksen hyvintähdätty tulipallo laukaisi tilanteen ja taas kerran pöllökarhuryhmä pääsi tilanteen herraksi.

Seikkailijat tunkeutuivat luolaston sydänmeen. Iso kammio oli pohjaton ja katoton. Siinä kasvoi puita ja keskellä kammiota oli puinen taso. Seikkailijoiden aiemmin näkemä puinen sauva oli tasolla. Hird loikki apinan lailla oksalta toiselle ja nappasi arvokkaan mystisen sauvan.

Lehvistöstä pyrähti paikalle naismainen lentävä demoni, joka alkoi ahdistella Hirdiä. Oksilta lensi muutama varisparvi seikkailijoiden kimppuun ja taas oli kauhea taistelu käynnissä. Demoni oli vahva legendaarinen otus, mutta kokeneet pöllökarhulaiset saivat sen silvottua.

Maagisesta sauvasta nämä pöllökarhuryhmäläiset eivät tajunneet mitään. He veivät sauvan pappi Josefin tutkittavaksi. Sauva oli Root of Malontoch, pahuuden esine, joka houkutteli pahoja olentoja puoleensa. Josefin mukaan mahtavia pahoja voimia omaava esine oli tuhottava.

Hird oli ajatellut myyvänsä sauvan. Murheen murtamana kääpiö otti sauvan käsiinsä ja mursi sen. Sauvaan kerääntynyt magia vapautui valtavan pamauksen saattelemana.

Rufina ilmoitti druideille, että druidien pyhä paikka oli nyt puhdistettu. Uusi druidi saisi muuttaa sinne.

Rugalovin lordille kerrottiin metsureita vaivaavien hirviöiden poistamisesta. Lordi oli tyytyväinen, mutta valitti pahoista keijuista ja muista metsän vaaroista Rufinalle. Dymrakin metsän suojelijana Rufina oli kuulemma vastuussa metsän olennoista. Syntyi pientä sanaharkkaa ja Rugalovin Lordi ymmärsi Rufinan toivovan lahjusta, jotta keijuongelma poistetaan. Lordi maksoi Rufinalle 1000 kultaa. Maalaistyttö oli ymmällään. Rufina palkkasi vakoojan tarkkailemaan lordia.

Hird alkoi suunnitella uuden kultakaivoksen tutkimista. Ensin lähialue oli tutkittava ja pöllökarhyryhmälle oli taas puuhaa tiedossa…

39. sessio (Kivijättiläisten tukikohta)

Hird halusi varmistaa uuden kultakaivoksensa turvallisuuden. Josef kertoi vuoriston historiasta, jonne kultakaivos tullaan rakentamaan. Vuoristossa oli asunut kääpiöitä, jotka olivat poistuneet alueelta takaisin kääpiövaltakuntaan Rockhomeen. Alue oli ollut autiona kunnes kivijättiläiset olivat tulleet vuorille. Havenin kaupunki ja kivijättiläiset olivat eläneet naapureina ilman suurempia kiistoja.

Seikkailijat suuntasivat Havenin kaupunkiin etsimään lisää tietoa. Havenin pormestari kertoi uudempia uutisia. Kivijättien johtaja Thane Arnak oli palkannut Havenista 10 kääpiötä uuden tukikohdan valmistamiseksi puolisen vuotta sitten. Kuukausi sitten yksi Havenin maatila oli tuhottu ja paikalta löytyi jättiläisten jälkiä. Pormestari oli lähettänyt neuvottelukunnan tapaamaan Thane Arnakkia, mutta heistä ei oltu kuultu virallisesti mitään.

Yksi neuvottelukunnan jäsen oli lähettänyt vaimolleen kirjeen, jossa hän kertoi kaiken olevan kunnossa ja pian olisi rahaa tulossa. Danica Stonesong niminen kääpiö oli lähtenyt tapaamaan 10 kääpiötä, mutta hänestä ei oltu kuultu mitään.

Seikkailijat päättivät mennä katsastamaan kivijättien tukikohdan, vaikka pormestari ei heitä palkannutkaan. Jättiläiset olivat rakentaneet tien vuoristoon, joten tukikohta pitäisi löytyä helposti. Vuorilla heitä vastaan ratsasti joukko Havenin rajavartioita jättiläisten maiden suunnasta. Niiden johtajan toimi raatimies Karandriel, lyhyt konservatiinen vyalia haltia, joka kertoi ajaneensa kivijättiläiset karkuun kahakassa. Kivijättiläiset olivat saaneet onnekkaasti anastettua joukkojen tunnuksen, kultaisen haukan, jonka Karandriel haluaisi takaisin.

Seikkailijat tunnistivat Karandrielin valehdelleen taistelun kulusta, mutta Hird kiinnostui palauttamaan tunnuksen sopivaa korvausta vastaan. Haltia tarjosi ruosteenpoistoa Hirdin haarniskasta.

Matka jatkui kapeaa vuoritietä pitkin. Seikkailijat havaitsivat taivaalla ison linnun, jolla ratsasti kivijättiläinen. Gaviluksen viittoili otuksia lähemmäs. Kivijättiläinen loihti ääniloitsun, joka vahingoitti pöllökarhulaisia. Iso lintu oli roc, joka syöksyi alas ryhmän kimppuun.

Iskuja vaihdettiin tosissaan ja seikkailijat saivat jättiläisen teurastettua. Roc nappasi Hirdin kynsiinsä ja lähti lentämään kohti taivasta. Gavilus ampui rocia loitsullaan ja lintu tiputti rimpuilevan kääpiön 120 jalan korkeusta. Hird selvisi pienillä kolhuilla.

Seikkailijat jatkoivat matkaansa ja tulivat kolmen kartion vuorelle. Niihin ja niiden väliin oli tehty kivijättien tukikohta. Tukikohtaan johti yksi tie, sillä muualla oli jyrkät kallionjyrkänteet. Tuuli ulvoi kolmen kartion vuorella voimakkaasti, joka haittasi äänten kuulumista.

Porttia vartioi kaksi kivijättiä torneissaan. Gavilus halusi neuvotella kivijättien kanssa. Olivathan kivijätit käyneet kauppaa Havenilaisten kanssa eivätkä olleet rotuna täysin läpimätiä paholaisen kätyreitä. Josef osasi jättien kieltä ja toimi tulkkina.

Kivijätit yrittivät pelotella seikkailijat matkoihinsa, mutta Gavilus sai suostuteltua jätit hakemaan lupaa neuvotteluun esimieheltään. Pian portit aukenivat ja seikkailijat kutsuttiin sisään. Ansan vaara oli suuri ja Tolman kiipeili taikajuomansa avulla toista reittiä jättien tukikohtaan.

Kolmen kartion keskellä oli tukikohdan piha, jossa oli grilli kuumana ja pöllökarhu häkissä. Päivystäjänä toimiva kivijätti alkoi kuulustella seikkailijoita. Josef huomasi jääjättiläisen piileskelevän yhden luolansuun suojassa.

Image Unavailable
Kivijättiläisten tukikohdan yläkerta

Gavilus laittoi kovan kovaa vastaan ja uhkaili kivijättejä. Yksi kivijätti lähtikin hakemaan tukikohdan komentajaa neuvotteluja varten. Seikkailijat päättivät iskeä ja pian olikin käynnissä melkoinen kahakka. Pöllökarhulaiset taistelivat ihan tosissaan jääjättiä, neljää kivijättiä, vuoripöllökarhua ja jäälintua vastaan. Hird kutsui elementaalijalokivellään tulielementaalin avuksi. Kääpiö kuitenkin tippui pari kertaa ja sai kriittisen vamman (varomaton).

Seikkailijat tutkivat lähikammiot ja löysivät kääpiötar Danice Stonesongin. Lisäksi kammiosta löytyi Havenilaisten sotalippu, jota koristi kultainen haukka.

Kääpiötar Danicea oli pidetty vankina ja hänellä olikin paljon kerrottavaa:

Beneath Howling Crag is a sprawling network of tunnels and caverns known as the Thane’s War-rens. The stone giants have spent years expanding the network.

A few months ago, the giants unearthed a purple, eggshaped stone in the great cavern beyond Arnak’s throne room. Shortly thereafter, the thane went mad. The stone seems to have corrupted Arnak, driving him to forge alliances with the other giant lords. Utanu, the tribe’s seer, has convinced the stone giants that a mighty primordial spirit formerly bound within the stone has possessed Arnak. The stone giants fear the possessed thane and follow him without question.

Belastraya, the castellan of Howling Crag, is Arnak’s sister. Distrustful of non-giants, she has long urged her brother to form alliances with the other giant lords. Although she obeys Arnak’s every command, Belastraya holds more influence over the stone giants than he does at present, mostly because he wants no hand in surface affairs.

The peace delegates sent to negotiate with Thane Arnak are now in league with the giants. Belastraya convinced Merlian Saar, the leader of the delegation, to help her plan raids and identify weaknesses in her enemies’ defenses. Somewhere deep in the warrens is a cave containing three crystal formations that can be used as scrying devices. Saar is using them to gather information for the giants.

An adamantine dragon named Ezevon lives in the warrens. Arnak appeases the dragon with offerings of food and treasure.

15 kivijättiläistä lähti kolme päivää sitten ryöstöretkelle. Tukikohdassa on nyt minimimiehitys, joten on aika iskeä Thane Arnakin kimppuun ennen kuin ryöstöpartio palaa.

Danice Stonesong lähti Haveniin kertomaan kuulumisia.

Seikkailijat yrittivät mennä tapaamaan tukikohdan komentajaa, Thane Arnakin siskoa. Suuri kiviovi oli kuitenkin liian raskas Hirdin siirrettäväksi ja kääpiö väsyi.

Seikkailijat menivät ensin tapaamaan kivijättien tietäjää, Utanua. Tietäjä oli kolmisilmäinen ja suostui puhumaan Danice Stonesongin kavereille. Gavilus sai suostuteltua Utanun päästämään seikkailijoiden kulkemaan tukikohtaan ja etsimään maagista kiveä, joka piti Thane Aranakkia otteessaan. Utanu poisti Hirdin väsymyksen ja hänen liittolaiskivihirviöt avasivat suuret kiviovet tukikohdan komentajan luokse.

Tukikohdan komentajan oli Thanen sisko, voimakas kivijättiläinen. Hänen suojanaan oli toinen kivijättiläinen ja vuoriston villlisika. Seikkailijat hoitelivat kaikki ja löysivät arvokkaan luutin. Alas tukikohtaan johti kolme luolaa…

40. sessio (Hird ratsastaa lohikäärmeellä ja Inigo löytää Tuuriterän)

Pöllökarhyryhmä sukelsi luolaan Inigon komennossa. He saapuivat kammioon, jossa oli outoja sähköpurkauksia päästeleviä stalagmiitteja. Yhteen nurkkaan oli kasattu 15 paunasia kiviä, joissa oli sähkövaraus. Hird laittoi muutaman pohjattomiin säkkeihinsä.

Seikkailijat löysivät ryöstettyä tavaraa ja kuusi lihavaa lammasta. Matka jatkui stalagmiittimetsään, jossa yksi stalagmiitti paljastuikin lonkerohirviöksi, joita kutsutaan roper:iksi. Hird testasi aiemmin löytämäänsä sähköllä varatun kiven heittoa ja saikin kiven särkymää ja salamointia aikaiseksi. Kaksi kivijättiläistä oli myös lähistöllä ja ne alkoivat myös heittää sähkövarauksin varattuja kiviä.

Seikkailijat tulivat rinteeseen, jossa kasvoi erilaisia sieniä. Satunnainen sienestäjä Rufina tunnisti toisen sienen. Se oli sieni, joka kosketuksesta hajoaa ja muodostaa läpinäkymättömän pilven. Suuremmat sienet olivat outoja ja ryhmä yritti tuhota ne. Gavilus pamautti loitsullaan yhtä, mutta ampui ohi. Sieni alkoi kirkua.

Image Unavailable
Kivijättiläisten luolan pohjoisosa

Seikkailijat jatkoivat ylemmäs rinnettä ja tulivat tasanteelle, jossa oli kaksi lammikko. Rufina yritti tunnistaa lammikoiden tummaa nestettä, muttei onnistunut. Hird hokasi ylempänä rinteessä adamanttisen lohikäärmeen, joka piileskeli aarrekasan alla.

Hird kiipesi lohikäärmeen luokse ja antoi kirveensä laulaa. Isku työnsi lohikäärmeen alemmalla tasolle. Lohikäärme päätti käyttää henkäystään. Valtava ukkospuuska tulvi sen kidasta haavoittaen pahoin Inigoa.

Loitsijat Inigo ja Gavilus käyttivät ovelina poikina hiljaisuus loitsuja, jotka tekivät lohikäärmeen henkäyksen tehottomaksi. Loitsijat pomppasivat loitsualueelta pois ja ampuivat käärmettä ja hyppäsivät takaisin loitsun alueelle turvaan.

Hird hyppäsi lohikäärmeen selkään ja lohikäärme yritti tiputtaa takiaiskääpiön mustiin lammikoihin. Lohikäärme kävi lopulta Inigon kimppuun kynsin ja hampain ja sai miehen tajuttomaksi. Loppuryhmä sai lohikäärmeen surmattua ja autettua Inigon takaisin elävien kirjoihin. Inigo oli kuitenkin käynyt rajan toisella puolella ja tunsi olevansa vainottu (disadvantage to wisdom saves).

Lohikäärmeen aarrekasasta löytyi maaginen säilä, Tuuriterä. Säilän toivomukset oli jo käytetty, mutta se sopi mainiosti vainotun Inigon käteen.

Seikkailijat jatkoivat matkaa ja tulivat lammelle, jonka yläpuolisella kielekkeellä seisoi 12 gargoilea. Ne tuhottiin.

Keskellä luolastoa oli pitkä käytävä, jota koristi isot kivestäveistetyt kivijättiläisten päät. Yksi niistä animoitui ja rullasi seikkailijoiden yli. Hird jäi pahasti ylirullatuksi ja sai vainoharhaisuuden oireita.

Seikkailijat tunkeutuivat yhä syvemmälle luolaan ja tulivat harjanteelle, joka jakoi luolan kahtia. Sen päällä oli valtava kivititaani, jonka ohi seikkailijat koittivat hiipiä. Ei onnistunut. Titaani murskattiin.

Harjanteen toiselta puolelta löytyi 10 kivettynyttä kääpiötä. Seikkailijat päättelivät niiden olevan Havenista palkattuja kääpiöitä.

41. sessio (Petolliset neuvottelijat ja Thane Arnak palaa järkiinsä)

Seikkailijat tutkivat pohjoista kammiota ja he kuulivat ääniä. Tolman hiipi ääntä kohden ja huomasi eladrin naisen tutkivan kristallimuodostelmaa. Kristalleissa näkyi kuvia ja eladrin ihmetteli ääneen missä vanha Uthor piti rahojaan. Eladrinin kanssa oli viittaan pukeutunut hobitti ja kaksi levyhaarniskaan sonnustautunutta dragonbornia.

Pöllökarhuryhmä meni keskustelemaan joukon kanssa. Selvisi, että he edustivat Havenin kaupunkia ja olivat tulleet neuvottelemaan Thane Arnakin kanssa. Seikkailijat olivat kuulleet aikaisemmin Havenista lähteneestä joukosta. Neuvottelijoiden johtajana toimi eladrin nainen, Merlian Saar.

Image Unavailable
Tukikohdan eteläinen osa

Seikkailijat kertoivat omista kokemuksistaan jättiläisten suhteen ja eladrin kertoi joukkonsa saaneen Thanen luottamuksen ja luvan liikkua tukikohdassa. Thane oli hullu, mutta eladrinilla oli tilanne hallinnassa. Hän ehdotti seikkailijoiden menevän tapaamaan Thane Arnakia.

Hyväuskoiset seikkailijat saatettiin Thane Arnakin saliin. Salissa oli iso valtaistuin, jossa isokokoinen Thane Arnak istui. Valtaistuimen molemmin puolin oli gorgon hirviö. Katosta roikkui häkkejä, joihin oli säilötty nälkiintyneitä ihmisiä, haltioita, kääpiöitä jne.

Thane Arnak julisti olevansa Elder Elemental Jumalan palvelija ja kysyi seikkailijoiden uskollista vakuutusta. Gavilus bluffasi jättiä väärällä uskonnollisella lorulla ja Tolman näytti käärmekultin amulettia. Thane Arnak uskoi seikkailijoita ja antoi heille luvan liikkua tukikohdassa.

Image Unavailable
Thane Arnak

Seikkailijat menivät valtaistuinsalin takaiseen suureen kammioon, jossa oli happoaltaita. Niiden päälle oli nostettu köysien varaan häkkejä, joissa oli vankeja. Isossa kuopassa oli mystinen munanmuotoinen kivi, jonka ympärillä parveili neljä aavetta. Tiedoistaan tunnettu Josef arvioi kiven pitävän hallussaan Thane Arnakia ja kiven tuhoaminen olisi mahdollista, mutta vaikeaa.

Ryhmä laati suunnitelman ja Josef yritti tuhota kiveä arcane käskyillään. Tolman tökki miekallaan kiveä, saaden siihen pieniä halkeamia. Aavet kävivät Tolmaniin kiinni ja Gavilus ja Rufina tuhosivat aaveita. Aaveet tuhoutuivat helposti, mutta tuhoutuneen tilalle kivi loi aina uuden.

Uuvuttavan session jälkeen kivi alkoi olemaan tuhoutumispisteessä. Silloin paikalle riensi Thane Arnak ja kaksi gorgonia. Ne kävivät seikkailijoiden kimppuun ja gorgon onnistui henkäyksellään kivettämään Rufinan. Pöllökarhulaiset onnistuivat lopulta tuhoamaan kiven.

Thane Arnak tuli järkiinsä ja lopetti hyökkäykset pöllökarhuryhmää vastaan. Thane kelasi asioita hetken ja kertoi olleensa kiven vallassa ja katuvansa tekojaan. Hän lupasi hyvittää kaiken. Seikkailijoille hän antoi 100000 kultaa palkkioksi ja päästi kaikki häkkeihin sullotut vangit vapaaksi.

Rufina ja 10 kääpiötä oli kivettyneinä, mutta Thanella oli lääke tähän. Thane johdatti seikkailijat sieniviljelyksille, josta löytyi sopivaa lajiketta. Sientä hierottiin kivettyneisiin henkilöihin ja ne muuttuivat takaisin lihaksi.

Seikkailijat alkoivat etsiä Havenin neuvotteluryhmää, mutta ne olivat kadonneet kristallihuoneesta. Gavilus alkoi käyttää kristallia ja kuvitteli neuvottelukunnan johtajan eladrinin mielessään. Kristalliin tuli kuva eladrinista, joka seisoskeli kivijättien tukikohdan ylimmällä tasolla. Mukanaan hänellä oli kaksi valpasta dragonborn soturia. Gavilus käytti kristallia vielä neuvottelukunnan hobitin tarkasteluun. Hobitti oli vakoilemassa pöllökarhuryhmää nurkan takaa.

Ryhmä jakaantui kolmeen osaan ja he alkoivat piirittää vakoilevaa hobittia. Gavilus ampui hobittia pari kertaa ja nukutti sen loitsullaan. Mies sidottiin ja sen kaulasta löytyi amuletti. Se oli Holy Symbol of Petra (yksi traladaranin uskon immortal), vahva papeille suunnattu esine. Josef otti helyn haltuunsa.

Hobitti Wilbert kertoi tietonsa pienen suostuttelun jälkeen. Eladrin Merlian Saar oli joukon johtaja ja päättänyt ryhtyä pahoille teille. Hobitti ja dragonborn olivat vain palkollisia. Eladrinin suunnitelmana oli hoidella seikkailijat näiden noustessa takaisin maanpintaan.

Seikkailijat päättivät yllättää väijyttäjät. He pyysivät Thane Arnakilta apua, joka johdatti seikkailijat yläkerroksessa asuvan tietäjän luokse. Arnak selitti tietäjälle asioiden laidan. Sieltä pääsi hiipimään eladrinin ja dragonbornien kimppuun.

Pöllökarhuryhmä iski tehokkaasti petollisen eladrinin ja sen kätyreiden kimppuun. Dargonbornit saivat aiheutettua vakavaa vahinkoa henkäyksillään ja eladrin sai puheillaan pöllökarhuryhmän epäilemään aikomuksiaan. Pöllökarhuryhmä voitti kuitenkin taistelun, muttei saanut eladrinia elävänä kiinni.

Thane Arnak ja seikkailijat keskustelivat pitkään asioista. Tulijättiläisten Kuningas Snurre kiristi kivijättiläisiltä 20000 kultaa vuodessa suojelurahaa. Thanen oli maksettava summa, jotta hänen kansansa saisi olla rauhassa. Gavilus ehdotti kaupankäyntiä lääninsä ja kivijättien välille. Thane lupasi harkita asiaa ja kutsui Gaviluksen palaamaan parin kuukauden kuluttua. Kuningas Snurren valtakunta sijaitsi Thyatiksen mailla idässä. Thane ja seikkailijat kirjoittivat kirjeen Havenin Raadille, jossa selitettiin asioiden laita. Vakoilukristalleista ei mainittu kirjeessä mitään.

Thane Arnakin iskujoukko palasi takaisin tukikohtaan. Se oli käynyt ryöstöretkellä pronssilohikäärmen mailla. Suuri peto jälkeläisineen oli surmattu ja suuri aarre anastettu.

Thane Arnak antoi kirjeen seikkailijoiden mukaan Haveniin vietäväksi. Seikkailijat lähtivät kohti Havenin kaupunkia jättiläisten polkua pitkin. Heitä tuli vastaan 30 ratsastajaa. Niitä johti vanha tuttu Raatimies Karandriel, jolle seikkailijat palauttivat kultaisen kotkan koristaman sotalipun. Raatimies karkotti Rufinan ja Gaviluksen Havenin alueelta. Olivathan ne epäilyttäviä ja petollisia ihmisrodun edustajia.

Tolman ja Josef saapuivat Havenin kaupunkiin ja pääsivät kaupungin raadin eteen selittämään tekojaan ja tilannetta. Raati kuulusteli miehiä pitkään ja hartaasti sekä luki Thane Arnakin kirjeen. Raati julisti seikkailijoiden toimineen oikein. Seikkailijat saivat kiitokset.

Raatimies puoliörkki Roshan tuli pyytämään vaaliavustusta lähestyviä vaaleja varten. Ryhmä antoi 10000 kultaa.

Tolman palkkasi työttömäksi jääneen hobitti Wilburin, joka vaikutti pätevältä vakoojalta.

Seikkailijat saavuttivat 11. tason.

42. sessio (Asioiden hoitoa ja Nihileth Aboleth)

Seikkailijat palasivat kotiseuduilleen hoitamaan asioita ja rentoutumaan.

Pyhän Vladimirin veljeskunta pyysi lisää lahjoituksia luostarin rakentamista varten. Josef lahjoitti 10000 kultaa ja pääsi munkkien rukouksiin. Rufina ja Tolman lahjoittivat muutaman tuhat kultaa ja saivat kiitoksia. Veljeskunta sai tarpeeksi varoja, jotta luostari saadaan rakennettua loppuun asti.

Josef tutkiskeli selviytymistä luonnossa ja oppi nopeasti. Lisäksi pappi oppi uuden KIELEN.

Rufina haastatteli tiedustelijoita Dymrakin metsän tutkimista varten. Ensin hän palkkasi haltiakaksikon, joka tunsi lähiseudut. Ne tunsivat erityisen hyvin haltioiden ja goblinoiden metkut. Toinen kaksikko oli isä ja poika, traladaranilaisia idästä. Rufina aisti kaksikossa jonkin olevan pielessä, mutta antoi heille mahdollisuuden.

Haltiakaksikko tutki Dymrakin metsää ja löysi ikäviä asioita. Hobgoblin klaani Rautakallo oli rakentanut puista linnan metsän siimeksiin. Kolme wyverniä nähtiin kiertelevän linnan ympärillä. Haltiat arvioivat linnan varuskunnaksi 300 hobgoblinia.

Toinen tukikohta sijaitsi metsäisillä kukkuloilla ja sitä vartioi aikuinen sininen lohikäärme. Suuresta luolan suuaukosta lennähti myös nuori musta lohikäärme, jolla ratsasti lohikäärmeen ja hobgoblinen ristisiitos. Haltiat eivät uskaltaneet mennä lähemmäs luolaa.

Kolmas tukikohta sijaitsi metsäisessä laaksossa. Siellä oli useita luolan suuaukkoja ja aluetta asutti neljä goblin klaania ja yksi bugbear klaani. Haltiat arvioivat goblineita olevan 2000 ja bugbeareita 100.

Traladaran isä ja poika kaksikko tutki Rugalovjoen länsirantaa. Rufina lähetti yhden oman vanhan tiedustelijan varjostamaan kaksikkoa. Isä palasi tiedusteluretkeltä ja väitti haltioiden käyneen kimppuun. Rufina meni tapaamaan Diamarak klaania, joka kuului vyalia haltioiden haaraan. Diamarak klaani uhosi pitävänsä maansa koskemattomia ja kertoi, mistä pojan ja tiedustelijan ruumiit sai noutaa.

Rufina pahoitteli välikohtausta ja kertoi suuresta goblinuhasta lännessä. Diamarak klaani vakuutti puolustavansa aluettaan. Rufina tarjosi Keep Ludmilaa turvapaikaksi, jos hätä tulee.

Rufina lähetti yhdessä Tolmanin kanssa Wilbur hobitin ottamaan selvää Rugalovin läänin lordista.

Hird meni tapaamaan Thane Arnakkia. Reilu kivijättipomo antoi kääpiölle luvan aloittaa kultakaivoksen pyörittämisen 20% veroa vastaan. Hird yritti saada summaa pienemmäksi, mutta Thane ei suostunut tähän. Kivijättiläiset suostuivat kuitenkin rakentamaan kärrypolun oman tukikohdan ja kultakaivoksen väliin. Lisäksi oli puhetta muustakin yhteistyöstä.

Hird aloitti kärrypolun rakentamisen jalokivikaivokseltaan uudelle kultakaivokselle. Kukkuloilla hän tapasi hevosmiehiä pohjoisesta. Miehet olivat kotoisin Ethengarin kaanikunnasta ja etsivät työtä. He kertoivat olevansa erinomaisia ratsastajia ja osasivat ampua tehokkailla jousillaan ratsun selästä tappavan tarkasti. Hird palkkasi soturit siltä istumalta miettimättä sen enempää niiden käyttötarkoitusta.

Tolman oli saanut uskonnolisen herätyksen. Hän oli opiskellut uutterasti uskonnoista ja aloitti kirkon rakentamisen Tolmanian satamaan. Tolman yritti palkata Josefin kirkon vetonaulaksi.

Tolmanin bisnekset sujuivat hyvin. Hobitti mietti kartanon rakentamista, mutta päätyi kuitenkin rakentamaan lisää bisnesrakennuksia.

Seikkailijat kävivät vierailulla Gaviluksen luona ja menivät katsomaan Tolmanin satamaa ja rakennustyömaata. Tolmaniassa oli oudon hiljaista, kunnes vesizombien hyökkäys rikkoi hiljaisuuden. Josef tuhosi epäkuolleet kanavoimalla energiaa immortaliltaan pyhän symbolin kautta.

Seikkailijat löysivät vedestä ihmisiä, jotka olivat muuttuneet oudon limaisiksi ja osittain läpinäkyviksi. He olivat sidottuja veteen, sillä kuivalla maalla he muuttuisivat pian zombeiksi. Piilossa oli myös asukkaita, jotka kertoivat juomaveden pilaantuneen ja ihmisten sairastuneen. Kappalainen oli koonnut iskujoukon ja lähtenyt selvittämään ongelmaa.

Seikkailijat seurasivat erätaitoisen Josefin johdolla jälkiä ja päätyivät luolalle. Tolman muistelikin kuulleensa luolasta ja siellä olevasta uimapaikasta ja keinusta. Luolassa kohdattiin Tolmanin entisiä vartijoita, jotka olivat muuttuneet vesizombeiksi. Niistä ei ollut vastusta.

Sahuagin pappi yritti nostattaa kuolleita kyläläisiä vesizombeiksi epäpyhän alttarin edessä. Kammiossa oli vesikuoppa, josta yritti kiivetä sahuageneita kammioon, mutta saivatkin maistaa Hirdin kirvestä.

Keskellä luolaa oli iso kammio, jossa oli allas. Sen yläpuolelle oli kiinnitetty köysi kattoon ja sen toisessa päässä oli kilpi. Altaassa lymysi nihileth aboleth, joka yritti hallita mielellään Josefia. Pöllökarhuryhmä päätti tutkia ensin loput luolasta ja jättää nihileth abolethin tuonnemmaksi.

Image Unavailable
Nihileth Aboleth

Seikkailijat löysivät epäkuolleita lepakoita, jotka kiinnittyivät ikävästi seikkailijoiden ympärille ja ja purivat kipeästi.

Seikkailijat palasivat allashuoneeseen ja sinne oli ilmestynyt kolme sahuagiania. Nihileth aboleth oli piilossa. Josef loi altaaseen tornadon loitsullaan ja muut hoitelivat sahuagineita. Nihileth aboleth joutui tornadon otteeseen, mutta otus muutti muotonsa eeteeriseksi ja leijui Josefin luokse. Se yritti hallita mielellään seikkailijoita, muttei onnistunut. Pian lonkero-otus oli lyöty kuolleen maahan.

Josef hyppäsi kilpeen, joka roikkui altaan yllä. Kääpiö huomasi kilven ruosteettomaksi ja siinä oli muutama riimu. Kilpi olikin maaginen ja Josef sai sen.

Seikkailijat palasivat takaisin Tolmaniaan ja huomasivat pian juomaveden olevan taas terveellistä juoda.

43. sessio (Dymrakin metsän puhdistus alkaa)

Gaviluksen lääninhoito sujui erinomaisesti ja vuoden lopputulos osoitti 65% kasvua tuloihin. Asukasmäärä lisääntyi 50%. Gavilus astui myös avioon Octavia Vorloin kanssa. Paroni Vorloi maksoi 30000 kullan myötäjäiset.

Pöllökarhuryhmäläiset antoivat Gavilukselle ja Octavialle häälahjoja. Tolman antoi arvokkaita koruja ja lemmenjuoman, Rufina hienostuneen kehdon ja Hird palkkasi pariskunnalle kääpiöpalvelijan.

Gavilus palkkasi tiedustelijaryhmän tutkimaan Dymrakin metsää. Ensimmäisen kuun raportti toi tiedon 50 ihmissudesta ja 200 sudesta, jotka olivat asettuneet jo kertaalleen seikkailijoiden puhdistamaan susiluolaan. Dymrakin metsän pohjoisosissa oli myös tavattu goblin susiratsastajia. Tiedustelijat siirtyivät tutkimaan Dymrakin metsän keskikohtaan ja heistä ei kuultu enää mitään.

Rufina sai tietoja hobitti Wilburilta, joka toimi vakoojana Rugalovin läänityksessä. Läänistä selvisi, että sen lääninherra Dorius oli thyatialainen entinen keisarikunnan legioonan komentaja, joka oli mennyt rikkaan suvun tyttären kanssa naimisiin. Rahoilla he olivat ostaneet Rugalovin läänin ja rouva oli tullut raskaaksi. Rouva oli kuitenkin kuollut synnytyksessä, mutta poikalapsi oli selvinnyt. Lääninherra Dorius oli mennyt uudelleen naimisiin Sanja nimisen traladaranilaisen kaunottaren kanssa. Vakooja Wilbur oli saanut selville, että Sanjalla oli salasuhde läänin sotilaskomentaja Stankovicin kanssa.

Druidi Perick tuli tapaamaan Rufinaa ja ilmoitti asettuvansa suuren puun tukikohtaan, jonka pöllökarhuryhmä oli aiemmin puhdistanut. Druidi vaikutti reilulta ja periaatteen mieheltä, joka ei todellakaan halunnut sivistystä metsäänsä.

Rufina lähetti raportin Herttualle Dymrakin metsän tilanteesta. Herttua lähetti ritarin tapaamaan Rufinaa ja kutsui koko pöllökarhuryhmän tapaamaan Herttuaa Speculariumiin.

Seikkailijat olivat kuulleet huhuja, että Suurherttua Stefan Karameikos halusi irrottautua Thyatiksen keisarikunnasta ja tekevän Karameikoksesta kuningaskunnan.

Herttua oli ihastunut pöllökarhuryhmään ja halusi heidän hoitavan Dymrakin metsän puhdistuksen. Palkkiot tulisivat olemaan ruhtinaalliset. Hirdille luvattiin lääni vuoristosta ja Tolmanille yksinoikeus 10 vuodeksi Rugalov joen kauppaan.

Herttua antoi seikkailijoille käskykirjeen, joka oikeutti heidät hakemaan apua Dymrakin metsään rajoittuvilta läänityksiltä. Lääninherra Gavilus nimitettiin koko hankkeen ylipääliköksi ja vastuuhenkilöksi.

Pöllökarhuryhmä päätti koota suuren armeijan, jolla Dymrakin metsä saataisiin putsattua.

Hird lähti tapaamaan kivijättien thane Arnakkia ja sai palkattua 10 kivijättiläistä riveihinsä. Hird lupasi suojella kivijättejä Kuningas Snurrelta. Seuraavaksi Hird matkusti kotiklaaninsa luokse Rockhomeen. Hän kertoi saavutuksistaan, Herttuan tehtävästä ja mahdollisesta läänityksestä Karameikoksessa. Klaanimestarit olivat haltioissaan ja antoivat Hirdin palkata ison kääpiöarmeijan ja marssittaa sen Karameikokseen.

Tolman ja Rufina menivät Rugalovin lääniin tapaamaan sotilaskomentaja Stankoviciä aikeinaan kiristää vakoojan löytämällä salasuhteella. Suunnitelmat menivät uusiksi, kun he paljastui, että Stankovic olikin Rufinan isoveli. Stankovic oli käyttänyt Egor nimeä lähtiessään kotoaan Karameikoksen armeijaan Rufinan olessa viisivuotias. Egor ei ollut käynyt kotona sen jälkeen ja Rufinalle oli kerrottu isoveljen kuolleen.

Seikkailijat kävivät usean lääninherran puheilla ja saivat kasaan suuren kolehdin, jolla armeija oli mahdollista palkata kolmeksi kuukaudeksi. Kelvin ja Penhaligon puhuttiin myös ympäri auttamaan.

Gavilus käytti aikansa miettimällä armeijan kokoonpanoja ja sotasuunnitelmaa. Hän palkkasi kentaureja Myrskytuulen klaanista, callarii haltioita ja ihmisiä. Lisäksi hän palkkasi kaksi piirystystaisteluihin erikoistunutta ryhmää ja yhden tunnelisodankäyntiin erikoistuneen kääpiöryhmän.

Suuri armeija kokoontui kuukauden kuluttua Nedvedin läänissä. Armeija koostui useista erirotuisesta ja kurissa oli pieniä ongelmia. Pöllökarhuryhmä lähti tiedusteluretkelle Dymrakin metsään kentaurien ja callariihaltioiden kanssa.

He löysivät pian goblin susiratsastajia ja päättivät käydä niiden kimppuun. Gavilus ohjasi kentaurit ja haltiat huonoilla ohjeilla ja taistelu oli tasainen. Pöllökarhuryhmä päätti sankaroida ja kävi valtavalla hellhoundilla ratsastavaa goblin sotalordia vastaan. Seurasi tiukka taistelu, jossa sotalordi saatiin nitistettyä.

Gavilus käski joukkojensa käydä uudelleen susiratsastajien kimppuun, jotka olivat ilman johtajaa…

44. sessio (Dymrakin goblinluolien puhdistus)

Gavilus määräsi kentaurit ja haltiat uudelleen goblin susiratsastajien kimppuun. Heikentyneet goblinit eivät pystyneet pitämään puoliaan vaan joukosta kuoli puolet ja muut pakenivat ties minne.

Voitokas armeija marssi Kenraali Gaviluksen johdolla kohti ihmissusien tunnettua tukikohtaa kohden. Tiedustelijat ilmoittivat haavoittuneista ihmissusista, joita harhaili metsässä. Ihmissusien tukikohdalla oli käyty taistelu goblinklaanin ja ihmissusien välillä ja ihmissudet olivat hävinneet. Goblin tiedustelijat lähtivät pakoon Gaviluksen armeijan saapuessa paikalle.

Ihmissudet olivat asuneet luolassa, jonka pöllökarhuryhmä oli jo kertaalleen putsannut. Se oli ilmeisesti ihmissusille pyhä paikka. Gavilus määräsi kääpiöpioneeriosaston sorruttamaan luolan.

Armeija marssi seuraavaksi kohti Dymrakin luolia, jossa asui kolme goblin klaania ja yksi bugbear klaani. Tiedustelijat huomasivat klaanien kantavan punaisen käden tunnusta ja niitä johti mustalla lohikäärmeellä ratsastava hobgoblinin ja lohikäärmeen sekasikiö.

Pöllökarhuryhmä mietti hyökkäyssuunnitelmaa luoliin. Niitä oli helppo puolustaa ja niinpä hyökkäystä lykättiin. Kärsimättömät goblinoidit päättivät käydä vastahyökkäykseen ja kohtasivat Gaviluksen armeijan Dymrakin metsässä.

Gavilus epäonnistui sotasuunnitelmissa ja hänen armeijansa joutui perääntymään. Pöllökarhuryhmä päätti sankaroida ja kävi lohikäärmeratsastajan kimppuun. Musta lohikäärme pääsi henkäisemään happoa pari kertaa ja ratsastaja päästi suustaan salamoita. Rufina ja susilemmikki kaatuivat näihin henkäyksiin ja ryhmä oli pulassa.

Ahne hobgoblin lohikäärme sekasikiö laskeutui maihin ja se oli virhe. Hird ja Tolman pääsivät iskuetäisyydelle ja pian musta lohikäärme oli kuollut ja hobgoblin pakeni. Rufina tokeni takaisin elävien kerhoon.

Goblinit eivät vetäytyneet luoliinsa ja pian sankareidensa inspiroima Gaviluksen armeija kävi goblinoidinen kimppuun uudelleen ja ajoi ne luolinnsa. Gaviluksen armeija "piiritti" luolat ja alkoi sorruttamaan suuria luolien suuaukkoja.

Yön pimeydessä yksi goblinklaani pakeni metsään ja lähti vetäytymään kohti Sinisen lohikäärmeen vartioimaa luolaa. Gavilus lähetti nopeat joukkonsa klaanin perään ja sai kahakan aikaan. Taas taistelu ei sujunut suunnitelmien mukaan ja Gaviluksen armeija koki tappion. Goblinin klaani pääsi sinisen lohikäärmeen luolaan.

Dymrakin luolien putsaaminen alkoi. Hirdin kääpiöt laitettiin hyökkäämään yhteen goblin klaanin luolaan. Kääpiöt yrittivät putsata luolaa, mutta goblinit saivat kääpiöt tolaltaan ja ajoivat ne pakosalle tappaen puolet.

Taistelun keskellä pöllökarhuryhmä pääsi sisälle goblinien tukikohtaan ja hiiviskeli goblinkuninkaan hoviin. Siellä oli ainoastaan kunkku henkivartioineen ja goblin velho. Seikkailijat iskivät ja surmasivat kaikki. Kuningas kyllä yritti antautua, mutta sitä pahuuden otukselle ei suotu.

Rufina otti kuolleen goblin kuninkaan pään kainaloonsa ja meni puhumaan muille goblinoideille. Hän uhkasi niitä verilöyllä, jolleivat ne poistuisi Rugalov joen itäpuolelle. Raivoisan äti Rufinan puhe sai goblinoidien polvet tutisemaan ja klaanit pakenivat itäänpäin suoraan vyalia haltioiden maille. Niistä ei kuultu enää koskaan.

Pöllökarhuryhmä luuttasi goblinoidien luolat ja saivat suuren saaliin. Kirsikkanan kakun päällä oli Holy Avenger miekka, jota oli kantanut traladaranin kansan suurin sankari ja immortaali Halav…

Seikkailijat saavuttivat 12. tason.

45. sessio (Hobgoblin linnoituksen tuho)

Seikkailijat marssivat armeijansa kanssa hobgoblin linnoituksen luokse. He suorittivat tiedusteluja ja päättivät piirittää linnan. Kääpiöosasto alkoi kaivaa tunnelia linnan pihalle ja kaksi piiritystaisteluiden erikoisryhmää alkoi rakentaa sotakoneita.

Hobgoblineilla oli linnassaan kaksi isoa trebuchet heitintä, jotka estivät seikkailijoiden armeijaa marssimasta lähelle linnaa. Luola linnan pihalle saatiin kuitenkin kaivettua ja pöllökarhuryhmä päätti itse antaa ensi-iskun luolan kautta.

Kääpiö Hird tunkeutui linnan pihalle luolan kautta. Samalla räjähti ja seikkailijat hautautuivat maan alle. Inigo pääsi ylös maan alta ja loihti sauvastaan hyönteisparven, joka esti useiden hobgoblin sotilaiden näköyhteyden seikkailijoihin. Pöllökarhuryhmäläiset kaivautuivat vähitellen takaisin maan pinnalle ja aloittivat armottoman taistelun hobgoblineita vastaan.

Pöllökarhuryhmä onnistui lyömään hobgoblin osaston ja vahvistukseksi tulleet kolme wyverniä. Hobgoblinien marsalkka tuli henkivartijoineen viimeisenä joukkona kimppuun. Inigo kuumensi loitsullaan marsalkan haarniskan ja hobgoblinit saatiin teurastettua.

Gavilus antoi armeijansa ryöstää ja putsata linnakkeen. Seuraavaksi sankarit marssivat joukkoineen kohti sinisen lohikäärmeen luolaa.

Matkalla luolalle heitä vastaan tuli valtava sininen lohikäärme ja goblin klaani. Sininen lohikäärme haastoi pöllökarhuryhmän kaksintaisteluun. Lohikäärme oli tiukka vastus, mutta kokeneet pöllökarhuryhmän jäsenet tekivät siitä hakkelusta.

Nyt oli tie auki lohikäärmeen luolaan…

46. sessio (Tiamatin temppeli ja Liskokutsujan tuho)

Pöllökarhuryhmä vahvistettuna Ritari Appiuksella kiipesi sinisen lohikäärmeen luolaan. Sen pesä oli vartioimatta ja sisälsi kohtalaisen aarteen. Seikkailijat löysivät myös oven, jossa oli viisipäisen lohikäärmeen kuva.

Oven takaa paljastui kammio, jota vartioi pari hobgoblinia ja zombie beholder. Toinen hobgoblin pääsi hälyttämään vartioston kasarmista. Pöllökarhuryhmä iski kuitenkin tehokkaasti ja pian kaikki vastustajat oli surmattu.

Syvemmältä luolaa löytyi keittiö kokkeineen ja viisipäistä lohikäärmettä palvovia pappeja. Kaikki surmattiin.

Ryhmä hoksasi salaoven, joka johdatti heidät suureen temppeliin. Temppeliä hallitsi suuri viisipäistä lohikäärmettä esittävä patsas, jonka takana piileskeli ryhmän vanha vihollinen, hobgoblinin ja lohikäärmeen ristisiitos. Olento kutsui itseään Liskokutsujaksi ja kertoi uhraavansa seikkailijat Tiamatille, viisipäiselle lohikäärmeelle.

Seinällä olevassa syvennyksessä piileskeli valkoinen lohikäärme, joka ei ehtinyt tehdä mitään, sillä Gavilus loihti syvennyksen tukkoon kivimuuriloitsullaan. Liskokutsuja joutui taistelemaan yksin pöllökarhuryhmää vastaan ja oli pulassa. Se oli kuitenkin legendaarinen olento ja sai loitsullaan poistettua Gaviluksen loitsiman kiviseinän.

Taistelu tasoittui valkoisen lohikäärmeen liittyessä taisteluun. Muutama lohikäärmeen henkäys ja Liskokutsujan terävä salamamiekan sivallus sai Ritari Appiuksen maihin ja Tolman sekä Hird saivat runsaasti vahinkoa.

Lopulta pöllökarhuryhmä sai kuitenkin puristettua voiton. Liskokutsujalla oli sinisen lohikäärmeen suomuista tehty maaginen levyhaarniska ja salamoiva pitkämiekka. Hird omi molemmat esineet itselleen. Ritari Appius löysi salaoven, jonka taakse oli kätketty Liskokutsujan mahtava rahallinen aarre.

Seikkailijat lepäsivät lyhyen hetken ja löysivät neuvotteluhuoneen. Siellä oli kartta Karameikoksen alueesta, johon oli merkitty goblin kielellä merkintöjä. Kartta otettiin talteen.

Pöllökarhuryhmä löysi myös tukikohdan tyrmän, jossa Bone devil kidutti miestä rautarouvassa. Seikkailijat kävivät kimppuun ja toinen devil loihti tulipalloja ryhmän niskaan. Pian paholaiset oli saatu surmattua.

Rautarouvan sisältä löytyi Lucius niminen Karameikoksen kirkon paladiini. Hän vannoi palvelevansa ryhmää vuoden ajan. Yhdestä sellistä löytyi Rasmus niminen traladaranilainen kauppias, joka oli siepattu eteläiseltä tieltä. Kauppias halusi tulla Gaviluksen lääniin tekemään bisnestä.

Seikkailijat palasivat armeijansa luokse ja näyttivät löytämäänsä karttaa goblinkielen taitajalle. Karttaan oli merkattu lohikäärmeen pesä, the Mighty Argos, ancien green dragon, jätetään toistaiseksi rauhaan. Sitten siinä oli merkattu useita goblinoiden tukikohtia, jotka seikkailijat olivat jo tuhonneet. Speculariumin kaupungin kohdalle oli merkattu nimi Sumsar.

Hird yhdisti heti Sumsar nimen tyrmästä löydettyyn Rasmus nimiseen kauppiaaseen. Olihan Rasmus toisinpäin kirjoitettuna Sumsar. Kauppiasta kuulusteltiin ja mies oli pätevä valehtelija. Pöllökarhuryhmä oli kuitenkin pätevämpi. Rasmus oli toiminut Liskokutsujan vakoojana ilmoittaen hyvistä iskukohteista eteläisellä tiellä. Liskokutsuja oli kuitenkin luullut kauppiaan pettäneen hänet ja heitättänyt miehen tyrmään kuulusteluja varten.

Armeijan ylipäällikkö Gavilus tuomitsi Kauppias Rasmuksen alias Sumsarin kuolemaan. Teloituksen hoiti uskollinen Ritari Appius.

Gavilus valitsi sotajoukoista pätevimmät veteraanit ja palkkasi heidät lääninsä armeijaan.

Suurherttua Karameikos kutsui pöllökarhuryhmän luokseen. Hän sai täydellisen raportin sodan kulusta ja nykyisestä tilanteesta. Dymrakin metsässä pesää pitävä the Mighty Argos päätettiin jättää rauhaan, koska sopivia seikkailijoita ei ollut paikalla, jotka voisivat suurella varmuudella hoidella muinaisen jättimäisen vihreän lohikäärmeen.

Suurherttua jakoi myös palkintoja. Maalordi Gavilukselle annettiin Paronin arvo. Kääpiö Hirdille annettin Maalordin arvo ja lääni. Hobitti Tolmanille annettiin Rugalov joen kauppaan 10 vuoden yksinoikeus.

Seikkailijat palasivat kotiinsa…

47. sessio (Bisneksiä ja Hirdin uusi epäilyttävä kaivos)

Tolman palasi hoitamaan bisneksiään. Yksi jokialus oli uponnut ja Tolman laittoi uusia jokialuksia tilaukseen Havenin telakalle. Rugalovin jokiliikenne tarvitsi uusia aluksi, sillä kauppa oli alkanut pyöriä hyvin. Lisäksi Tolman rakennutti itselleen kartanon.

Lordi Gavilus palasi hoitamaan lääniään. Hän käynnisti kaupunginmuurien rakennustyöt Serebron ympärille. Vaimo Octavia toivoi miehensä rakennuttavan kirkon Karameikoksen kirkolle, sillä Serebron kaupungissa oli vain pieni kappeli Karameikoksen kirkkoon kuuluville.

Gaviluksen puheille pyrki kolmen kirkkokunnan edustajaa, sillä uutinen Pyhän Halavin miekan löytymisestä oli tullut ilmi. Karameikoksen kirkko, Traladaran kirkko ja Halavin kulttilaiset halusivat Pyhän Halavin miekan. Miekkaa pystyi käyttämään Halaviin uskovat pyhät soturit. Kaikki kolme kirkkokuntaa palvoi Halavia, joten kaikilla oli hyvä syy haluta miekka.

Gavilus neuvotteli kaikkien kirkkokuntien kanssa. Halavin kulttilaiset uskoivat, että Suurherttua Karameikos oli uudelleensyntynyt Halav, joka johtaisi Karameikoksen kuningaskunnaksi ja uusiin valloituksiin. He kertoivat Gavilukselle Kuninkaan palkitsevan palvelijansa uusilla mailla ja titteleillä. Traladaranin kirkko esitti köyhää eikä oikein tarjonnut mitään muuta kuin kunnioitusta. Karameikoksen kirkko tarjosi 15000 kultaa kirkon rakentamiseen, mutta se ei Gavilukselle riittänyt.

Pöllökarhuryhmä päätti järjestää turnajaiset, joiden pääpalkintona oli Pyhän Halavin miekka. Tähän sarjaan saivat osallistua vain Halavin palvojat. Näin ratkaistaisiin kenelle miekka kuuluu. Samaan aikaan järjestettäisiin tavalliset turnajaiset aatelisille ja kansalaisille jousiammunta kilpailut. Lisäksi samoissa juhlissa Gavilus saisi virallisesti Paronin arvon.

Karameikoksen kirkon kanssa Gavilus teki sopimuksen, jonka mukaan Gavilus rakennuttaisi kirkon Serebroon ja kirkko lupasi palveluksen Gavilukselle.

Hird palasi hoitamaan kaivoksiaan ja järjestämään tulevan lääninsä asioita. Bisnes luisti normaaliin tapaan. Ugri Mugrimin johtama kääpiöretkikunta oli saapunut Rockhomesta ja tarjosi Hirdille malminetsintä palvelua. Hird palkkasi retkikunnan vuodeksi etsimään lähistöltä lupaavia malmiesiintymiä.

Malminetsintäretkikunnasta ei kuulunut mitään puoleen vuoteen, mutta sitten yksi retkikunnan jäsen löytyi. Kääpiö oli selkeästi mieleltään epävakaassa tilassa, mutta pöllökarhuryhmä sai kääpiöstä irti muutamia tiedonjyväsiä. Kääpiö mutisi luista ja malmista, jota ei saada antaa pois.

Pöllökarhuryhmä palkkasi vuorien tuntijan oppaakseen ja he onnistuivat jäljittämään retkikunnan. Seikkailijat laskeutuivat luolaan vuoren syvyyteen. He tulivat risteykseen, jossa yksi käytävä oli verholla peitetty. Verho oli ommeltu kääpiöiden nahanpaloista.

Luolan seinästä ilmestyi joukko aaveita, jotka kävivät pöllökarhuryhmän päälle. Aaveet olivat kääpiöitä ja seikkailijat tunnistivat ne retkikunnan jäseniksi. Aaveet kävivät kovasti päälle ja luolaan tuli sisälle hahmo, jolla oli viitta ja sen sisällä luista muodostunut humanoidin vartalo. Aaveet saatiin lahdattua ja luuhahmo pakeni ulos luolasta.

Kääpiönahkaverhon takaa paljastui kaksi isoa luista rakennettua rakennusta, joiden sisällä oli sykkivä jalokivi luualttarilla. Rakennuksiin johti salaovet ja Tolman meni avaamaan niistä toisen. Luurakennus animoitui luuparveksi ja kävi päälle.

Tolman oli uskontotunneillaan oppinut paljon luuparvista ja kertoi niiden liikkuvan hitaasti. Niinpä pöllökarhuryhmä liikkui viisaasti aina lyöntien jälkeen etäälle luuparvesta jättäen sen haromaan tyhjää. Myös toinen rakennus animoitui luuparveksi, mutta niistä ei siltikään ollut juuri vastusta kokeneille seikkailijoille.

Valoa sykkiviä timantteja oli kaksi ja seikkailijat eivät tienneet mitä tehdä niille. Hird laittoi timantit pohjattomaan säkkiinsä.

Seikkailijat jatkoivat syvemmälle luolaan ja tulivat pienen lammen rannalle. He löysivät lautan, jolla seikkailijat lähtivät ylittämään lampea.

Lammen pinnan alta nousi lauma darakhul ghouleja, jotka kävivät nälkäisesti seikkailijoiden kimppuun.

Image Unavailable
Darakhul ghoul

Lampi johti toiseen kammioon, jossa oli myös vettä. Yhdellä saarekkeella makasi sidottu pahoinpidelty kääpiö, joka huusi tuskissaan. Kammion seinillä oli purppuranhohtoista rautamalmia, jonka Hird tunnisti splitsoul malmiksi. Siitä tehdyt aseet aiheuttivat bonuksena yhden pisteen necrotic vahinkoa.

Seikkailijat menivät auttamaan kääpiötä ja veden alta hyökkäsi kolme hirviöitä. Kaksi toisesta ulottuvuudesta kotoisin olevaa lich houndia kiljuivat inhottavasti ja Hirdillä meni pupu pöksyyn. Hirviöitä johti haarniskaan pukeutunut ghoul, joka heilutti taitavasti pitkämiekkaansa.

Seikkailijat liikkuivat viisaasti ja Hird sai rohkeutensa takaisin. Sivukäytävästä ryntäsi vielä lauma luurankoja, mutta Gavilus poltti ne tulipalloilla.

Image Unavailable
Lich hound

Taistelu oli pian ohi ja kääpiö kertoi epäkuolleiden saapuneen paikalle heidän louhittua purppuranhohtoista rautamalmia. Epäkuolleet olivat kiduttaneet ja tappaneet pikkuhiljaa muut kääpiöt ja hän oli ainoa elossa oleva.

Seikkailijat tutkivat loppuluolan ja löysivät retkikunnan jäännöksiä. Seassa oli vähän kultaa ja silmälasit, joilla saattoi kerran päivässä havaita magiaa.

Hird oli kovin kiinnostunut valoa sykkivistä timanteista ja vei ne Speculariumiin Karameikoksen kirkkoon tutkittavaksi. Patriarkka tutki kiviä ja sanoi niiden sisältävän kääpiöiden siuluja. Hird pyysi Patriarkkaa vapauttamaan kääpiöiden sielut loitsullaan. Patriarkka teki loitsut ja sielut vapautuivat. Samalla myös arvokkaat timantit murenivat pölyksi Hirdin harmiksi.

Hird päätti aloittaa splitsoul malmin louhinnan…

48. sessio (Korriganin pyyntö, tulijättiläisiä ja torni pimeässä)

Tolman havaitsi Havenilaisten harjoittavan kauppaa Rugalov joella vaikka hänellä oli Herttuan antama yksinoikeus jokikauppaan. Tolman pysäytti kauppa-aluksen ja taivutteli Kapteenin luovuttamaan lastinsa hänen laivojen kuljetettaviksi.

Tolman meni Havenin kaupunkiin sopimaan jokikaupasta pormestari Roshanin kanssa. Puoliörkki Roshan kuunteli Tolmanin juttuja ja perusteluja ja suostui Tolmanin ehdotukseen. Haven saisi pitää Rugalov joella kahta jokialusta ja suostui maksamaan 20% veron tuotoista. Alukset kävisivät aina Tolmaniassa ohikulkiessaan tarkastuksessa ja maksamassa verot.

Apulaisministeri Korrigan tuli tapaamaan Tolmania tämän uudelle kartanolle. Miehellä oli uusi tehtävä vakoojalleen. Tolmanin piti lähettää tietoja omistamistaan majataloista ja satamista Korriganille ja vuoden kuluessa Tolmanin piti hankkia Haveniin ja Rugalovin kylään majatalo lisätietojen saamiseksi.

Tolman oli juuri sijoittanut lähes kaikki varansa ja hän joutui ottamaan lainaa uusia hankkeitaan varten.

Hird laati lääniinsä suunnitelman ja päätti rakentaa teitä ja tukikohdan. Hän meni neuvottelemaan asioista kijättiläisten johtajan Thane Arnakin kanssa. Hird kertoi saaneensa Herttualta läänin, johon kivijättiläisten kotimaa kuului. Kivijättien pitäisi tästedes maksaa veroa Hirdille, koska Herttua tulisi vaatimaan osansa kivijättiläisten tulosta ja Hird ei halunnut tätä maksaa.

Herrasmiehet neuvottelivat ja Hird ehdotti, että hän ei maksaisi enää kaivoksista veroa kivijäteille ja hoitaisi alueen suojelun. Thane Arnak olikin huolissaan tulijättien Kuningas Snurresta ja odotti tulijättien tulevan hakemaan vuosittaista 20000 kullan veroa. Hird lupasi suojella ja Thane antoi Hirdin näyttää kykynsä tulijättien veronkantajia vastaan.

Hird kutsui pöllökarhulaiset tutustumaan lääniinsä ja lahtaamaan paikalle tulevat tulijättiläiset.

Konak barbaari oli viihtynyt pöllökarhupennun kanssa luonnossa pari vuotta. Pennusta oli kasvanut valtava pöllökarhu ja Konak päätti tienata karhunsa kanssa muutaman lantin gladiaattoriareenalla.

Karameikoksessa oli gladiaattoritaistelut kielletty, mutta Mustan Kotkan Paronikunnassa sellaista kuitenkin huhujen mukaan harjoitettiin. Konak ja pöllökarhu matkustivat paikalle ja löysivät Fort Doomin kaupungista areenan, jossa gladiaattoritaisteluita järjestettiin viikottain.

Gladiaattorimatsit sujuivat hyvin ja Konak tutustui alueen merkkihenkilöihin kuten Paroni Ludwig von Henriksiin ja Velho Bargleen. Kaupunkina Fort Doom oli hyvinkin monikulttuurinen. Kaduilla käveli vapaana ihmisten, kääpiöiden, puolituisten ja haltioiden seassa örkkejä, hiisejä, suurhiisejä ja bugbeareita. Lisäksi Paroni oli työllistänyt jokaisesta perheestä vähintään yhden suureen linnoitukseensa.

Epäluuloiset ihmiset kertoivat Konakille hurjia juttuja Paronin sotilaiden tekemistä julmuuksista ja areenan väki alkoi kyllästyä aina voittoisaan Konakiin ja pöllökarhukumppaniin. Konak sai Hirdiltä kutsun lääniinsä ja Konak päätti lähteä katsomaan mitä vanhoille ystäville kuuluu.

Image Unavailable
Velho Bargle ja Paroni Ludwig von Henriks

Inigo pyöritti kauppalaivabisnestä. Bisnes kulki hyvin ja hän tilasi Specularumin telakalta kaksi uutta alusta. Yksi kauppalaivoista upposi myrskyssä, mutta tuotot olivat silti hyviä. Inigo kustansi vanhemmilleen mukavia eläkepäiviä kymmenen vuoden kärsimyksen jälkeen. Inigon suku oli palannut muiden kauppasukujen rinnalle. Kuriiri toi Inigolle kirjeen Hirdiltä ja hän jätti bisnekset luotettavan sihteerinsä hoidettavaksi ja suuntasi takaisin seikkailijan elämään.

Hird esitteli lääninsä pöllökarhuryhmälle ja he valmistautuivat tulijättien veronkantajien tuloon. Ryhmä teki kiviansan tielle ja asettui väijytyksiin.

Viisi tulijättiä käveli suoraan ansaan. Kivet vahingoittivat kolmea jättiä ja ryhmä pääsi vielä iskemään ensin ennen kuin tulijätit tointuivat toimimaan. Jättiläiset löivät painavia iskuja ja ryhmä sai muutamia kipeitä osumia. Bardi Inigo kuitenkin ratkaisi taistelun hypnoottisuusloitsulla ja pian jätit olivat maissa.

Yksi tulijätti otettiin vangiksi ja sitä "kuulusteltiin" armottomasti. Jätti vannoi Kunigas Snurren kostavan, mutta lipsautti tulijättejä olevan noin satakunta. Kuningas Snurre haluaa myös muiden jättien palvelevan häntä ja hän onkin alistanut myös Karameikoksen pohjoisosassa olevat kuurajätit valtansa alle. Tulijätti päästettiin kärsimyksistään Hirdin toimesta.

Kivijättien Thane Arnak oli tyytyväinen Hirdin suojeluun ja suostui antamaan Hirdin harjoittaa kotimaassaan ilmaiseksi kaivostoimintaa. Hird lupasi jäteille verovapauden ja suojelua.

Hird oli huolissaan Kuningas Snurren mahdollisista vastatoimista. Hän palkkasi Konak barbaarin johtamaan tiedustelutoimintaa tulijättien ja kivijättien maiden välisellä vyöhykkeellä.

Tolman meni Haveniin ostamaan majataloa Ministeri Korriganin toiveen mukaisesti. Yhtään majataloa ei ollut myytävänä ja tilaa uuden rakentamiseen kaupungissa ei ollut. Apua löytyi Pormestari Roshanilta, jolla oli tarve kovan tason seikkailijoista.

Pormestari Roshan toimi myös teatteriohjaajana ja oli valmistellut uutta mestariluokan näytelmää jo pari kuukautta. Näytelmässä oli roolit haltialle, kääpiölle ja gnomelle. Näitä rooleja näyttelevät näyttelijät olivat viikko sitten lähteneet piknikille Rugalov joen toiselle puolle Vyalia haltioiden kielletylle alueelle. He eivät olleet saapuneet takaisin ja Roshan oli lähettänyt kokeneen samoojan etsimään heitä.

Samooja oli löytänyt näyttelijöiden jäljet ja ne johtivat epämiellyttävään hämärään metsään, jonka keskellä kohosi kolmiopoikkileikkauksellinen torni. Samooja ei ollut ennen kuullut pimeästä metsästä ja oudosta tornista ja niinpä hän oli palannut peloissaan takaisin Haveniin.

Roshan ehdotti pöllökarhuryhmän selvittävän näyttelijöiden kohtalon ja lupasi Tolmanille ratkaisun majatalo-ongelmaan. Tolman kutsui pöllökarhuryhmän paikalle.

Seikkailijat yliitivät Rugalov joen ja saapuivat hämärään metsään. Konak barbaari kadotti näyttelijöiden jäljet, mutta hän kutsui eläinystävän johdattamaan ryhmän tornille. Tornissa ei ollut ikkunoita ja niinpä Tolman tiirikoi oven auki.

Ryhmä hiippaili sisään torniin ja tuli siististi kalustettuun aulaan. Tarjolla oli drinkkejä pöydällä, jotka Hird kumosi. Ne sisälsivät myrkkyä, mutta kovavatsainen kääpiö kesti ne ilman ongelmia. Sisempää tornia löytyi runoja kirjoittavan selangin (tumma satyyri) huone ja kenneli, jossa majaili neljä yön hurttaa. Pöllökarhuryhmä joutui hurttien yllättämiksi ja ne henkivät ikävän kylmää ilmaa. Seinien läpi ilmestyi kolme varjohirviötä (haltia, kääpiö ja gnome) ja vielä selang tuli paikalle kuultuaan hurttiensa haukuntaa.

Pöllökarhuryhmä oli pulassa, mutta Inigo pelasti taas tilanteen hypnotisointiloitsullaan. Pian hirviöt oli lyöty maan rakoon.

Alakerrasta löytyi vielä kidutuskammio ja lihavarasto. Sieltä löytyi kääpiön, haltian ja gnomen silvottuja ruumiinosia. Teatteriohjaaja Roshan saisi hommata uudet näyttelijät.

Yläkerrassa oli iso juhlatila, jonka seinällä oli eriskummalliset ja yököttävät urut. Ne oli koottu humanoidien ruumiinosista. Päät toimivat pilleinä, sormet koskettimina ja luut runkona. Inigo ei suostunut edes tutkimaan soitinta, mutta Hird ei voinut pitää näppejään erossa soittimesta. Ukko nooa ei luonnistunut, mutta soittimesta lähti karmeita ääniä.

Pöllökarhuryhmä kipusi tornin ylimpään kerrokseen. Siellä oli seinällä hieno näkymä suureen kaupunkiin. Huoneessa oli iso sänky, jonka kätköistä paholainen, umbral vampyyri, loihti mustia lonkeroita seikkailijoiden niskaan. Toinen umbral vampyyri tuli ovesta ja loihti peilikuvia itsestään.

Konak barbaari joutui umbral vampyyrin iskujen kohteiksi ja paholainen kuihdutti barbaarin lihasmassaa lapsen tasolle. Inigo, Hird ja Tolman pääsivät helposti irti mustista lonkeroista ja pian soi taas pöllökarhuryhmän voitonhuuto tornin käytävillä.

Seinältä löytyi kiinnostavia aseita, joista yksi oli Aurinkoterä pitkämiekka. Konak barbaari otti aseen ja palautti Hirdille lainassa olleen Sähkömiekan.

Oven takaa löytyi kylpyamme, jossa oli varjoja ja verta. Näkymä kaupunkiin paljastui maagiseksi projektioksi. Inigo tutki urkuja ja tuli siihen johtopäätökseen että niitä soittamalla torni oli tuotu varjojen ulottuvuudesta tänne normimaailmaan. Tolman valeli urut runsaalla öljyllä ja poltti ne poroiksi. Pimeys tornin ympäriltä hävisi ja samoin maaginen näkymä yläkerrasta. Outo torni jäi seisomaan metsään.

Seikkailijat palasivat Haveniin ja menivät kertomaan Roshanille suru-uutisen näyttelijöiden kohtalosta. Teatteriohjaaja oli kovasti huolissaan näytelmänsä kohtalosta. Hän palkitsi Tolmanin järjestämällä kaupan majatalosta, jonka omistaja oli valmis eläkkeelle.

Seikkailijat saavuttivat 13. tason.

49. sessio (Pyhän Halavin miekka ja lunnasvaatimus)

Gaviluksen läänissä järjestettiin turnajaiset, jonka suurimpana palkkiona oli Pyhän Halavin miekka. Traladaranin kirkko värväsi Tolmanin pitämään kannustuspuheen paladiineilleen. Lordi Hird katsasti ottelijoita ja arvioi niiden kykyjä ja mietti vedonlyöntimahdollisuuksia.

Turnauksen voitti Traladaninin kirkon paladiini Krutov. Karameikoksen kirkko ja Halavin kultti olivat harmissaan Pyhän Halavin miekan päädyttyä Traladaranin kirkon haltuun.

Turnajaisten yhteydessä Suurherttua Stefan Karameikos löi virallisesti Gaviluksen Paroniksi. Seurasi pitkä juhlat, jossa pöllökarhuryhmäläiset verkostuivat valtakunnan merkkihenkilöiden kanssa.

Viikon juhlimisen jälkeen Gavilus sai kirjeen Iron Ring rikollisjärjestöltä. Ne olivat löytäneen Gaviluksen äidin, siskopuoli Slavan ja velipuoli Emilin sekä pikkuisen. Perheenjäsenet olivat kadonneet kaksi vuotta sitten örkkien hyökkäyksessä, jossa Stankovichin kylä oli tuhottu. Gaviluksen joukot olivat lopulta lyöneet örkit, mutta kadonneista ei ollut löytynyt jälkeäkään. Iron Ring pyysi perheenjäsenistä 65000gp lunnaita.

Iron Ring tunnettiin rikollisjärjestönä, joka harjoittaa orjabisnestä, vakoilua ja salamurhia. Huhujen mukaan Iron Ring käyttää bisneksiensä välikätenä Karameikoksen lukuisia goblinoidi ja örkkiheimoja.

Gavilus ja muu pöllökarhuryhmä laati suunnitelman. He aikoivat maksaa lunnaat ja saada perheenjäsenet turvaan. Sen jälkeen oli kostotoimien aika.

Gavilus vastasi Iron Ringille maksavansa lunnaat. Ne piti saada kasaan kahden viikon aikana kultakolikoina. Gaviluksen kassasta löytyi suoraan vaadittu summa.

Kivijättiläisten tukikohdasta oli aiemmin löydetty kristalli, josta pystyi katsomaan tuttuja 100 mailin päästä. Gavilus yritti katsoa äitiään kristallia ja viikon päästä se onnistui. Gaviluksen äiti oli laivan ruumassa siskopuolen ja velipuolen kanssa. Siskopuolella oli puoliörkkilapsi sylissään. Laiva jäi ankkuriin jonkin kylän edustalle.

Pöllökarhuryhmä kävi viemässä ohjeiden mukaan vaaditut lunnasrahat muinaiselle kivikehälle ja poistui paikalta. He odottivat muutaman tunnin ja palasivat kiville. Barbaari Konak kutsui eläimiä ja kysyi niiltä, kuka oli rahat noutanut. Orava osasi kertoa kentaurijoukosta, joka oli pyörinyt kivikolla.

Seikkailijat vetäytyivät odottamaan ja katsomaan kristallia. Muutaman päivän päästä Gaviluksen perhe haettiin laivan ruumasta. Heidät huumattiin ja laitettiin tynnyreihin, jotka siirrettiin Havenilaisesten jokilaivaan.

Pöllökarhuryhmä tuli jokilaivaa vastaan Tolmaniaan ja tynnyrit avattiin. Sisältönä oli huumatut perheenjäsenet. Huume vaikutti vielä päivän ennen kuin he tulivat tajuihinsa. He olivat kokeneet kovia kahden vuoden aikana, kun olivat olleet vankeudessa. Siskopuoli Slava oli synnyttänyt puoliörkkilapsen ja hoitanut sitä.

Gavilus halusia kostoa ja alkoi etsiä örkkijoukkoa, joka oli kaapannut perheenjäsenet. Hän palkkasi etevät etsijät, jotka pääsivätkin örkkijoukkojen rippeiden jäljille. Etsijät saivat kiinni örkin, joka osasi kertoa tapahtumista.

Örkit olivat myyneet perheenjäsenet Karameikoksen sotilaille, joita oli johtanut viiksekäs, voimakasrakenteinen ja lyhyt kapteeni. Kauppa oli tapahtunut Rugalovin kylän lähistöllä metsän suojissa. Örkki teloitettiin.

Pöllökarhuryhmä meni Rugalovin kylään ja aloitti tietojen keruun. Selvisi, että satamassa oli ollut Suvituuli-niminen alus, jonka ruumassa perheenjäsenet olivat olleet. Alus oli häipynyt.

Karameikoksen sotilaista selvisi, että alueella ei enää ollut Karameikoksen sotilaita vaan vartiointia suoritti nyt Rugalovin Lordin sotilaat. Monet entiset Karameikoksen sotilaat olivat liittyneet näihin joukkoihin ja kävi ilmi, että myös entinen kapteeni oli nykyään Lordin armeijan Komentaja.

Kyseinen Komentaja oli Stankovic eli Rufinan veli, josta seikkailijoilla oli ennestään arkaluontoista tietoa. Stankovicillä oli suhde Lordin vaimon Sanjan kanssa. Gavilus järjesti tapaamisen Komentaja Stankovicin kanssa kylän ulkopuolelle olevaan majataloon.

Komentaja Stankovic saapui paikalle 20 sotilaan kanssa. Pöllökarhuryhmä keskusteli Stankovichin kanssa ja esitti vakavia syytöksiä orjakaupasta ja salasuhteesta. Stankovic meni paniikkiin ja kertoi olevansa itse uhri ja Iron Ringin kynsissä. Hän pyysi uutta tapaamista Björnin metsästysmajalla, jolloin hän voisi puhua vapaasti.

Pöllökarhuryhmä meni metsästysmajalle ja odotti ansaa. He valmistautuivat ja yöllä kylään tuli joukko kentaureja tuliharjan klaanista. Kentaurit yrittivät polttaa majan tulinuolilla, mutta seikkailijat olivat valmiina.

Syntyi kiivas taistelu, jonka pöllökarhuryhmä voitti. He saivat vangiksi kentaurijoukon noidan, joka paljastui herkäksi sieluksi. Noita oli saanut verenperintönä mahtavia maagisia voimia, joita tuliharjan klaani halusi käyttää väkivaltaisiin tekoihin. Noita itse olisi halunnut kirjoittaa runoja ja muovailla puuveistoksia. Tuliharjaklaani sai toimeksiantoja Komentaja Stankovicilla erilaisiin rikollisiin toimiin. Noita suostui todistamaan Stankovicia vastaan oikeudessa ja pöllökarhuryhmä lupasi auttaa noidan uuteen elämään Havenin suvaitsevaan kaupunkiin.

Gavilus pyysi tapaamista Rugalovin Lordin kanssa ja se järjestyi. Rugalovin Lordina toimi Dorius niminen thyatialainen, joka oli evp thyatianin armeijan Kenraali. Paroni Gavilus sai miehen vakuuttuneeksi Komentaja Stankovicin syyllisyydestä ja Lordi käski tuoda Komentajan paikalle.

Komentaja Stankovic onnsitui kuitenkin lisvistämään, mutta yksi hänen uskottu kersanttinsa saatiin kiinni. Kersantti kertoi toimineensa Komentajan käskyjen mukaan eikä nähnyt niissä mitään väärää. Konak barbaari "haastatteli" kersanttia ankarasti ja mies kertoi kaikki rikokset, mitä Komentaja Stankovicin käskystä oli suoritettu. Lordi Dorius tuomitsi miehen kuolemaan.

Pöllökarhuryhmä kertoi vielä Lordin vaimon Sanjan petturuudesta. Lordi Dorius kävi noutamassa vaimonsa ja alkoi uudet kuulustelut. Sanjasta saatiin tietoa irti. Naikkonen myönsi kuuluvansa Iron Ring järjestöön, jonka Rugalovin haaran johtajana toimi Komentaja Stankovic. Stankovic oli paennut Ashenportin kylään, josta laiva tulisi häntä pian noutamaan. Lordi Dorius tuomitsi vaimonsa Sanjan kuolemaan. Pöllökarhuryhmä ratsasti nopeasti kohti Ashenportin kylää…

50. sessio (Rufinan veljen kohtalo ja Ashenport)

Rufina oli viimeisimpien sotakokemustensa jälkeen tullut kovien valintojen äärellä ja päätti uppoutua ruhtinaansa asettamiin velvollisuuksiin, perheensä kasvattamisen ja viinasta luopumiseen. Totaaliseen keitottomuuteen on vielä(kin) matkaa, mutta Rufina löysi uuden hengellisyyden tason jo valmiiksi vahvasta luontoyhteydestään meditaation ja kehon harjoitteiden avulla. Seurauksina oli hieman kaventunut perse, vähempään impulsiivisuuteen pyrkivä luonne ja lujittunut suhde Ludmila-tyttäreen (ja riimutatuoinnit käsivarsiin ja ajeltu tukka).

Aviomies Lothar toivoi purjelaivaa, mutta Rufina ei asialle lämmennyt. Rufina suostui kuitenkin rakentamaan linnasaarelle majatalon, sillä saarelle asui jo parisataa kyläläistä, jotka metsästivät ja kävivät kauppaa. Välit läheiseen Diamarak vyaliahaltiaklaaniin olivat lämmenneet ja kauppatavaraa virtasi haltiaklaanista Karameikoksen markkinoille.

Pyhän Vladimirin Veljeskunnan munkki Boris halusi laajentaa alkoholibisnestä ja ehdotti Rufinalle uusia sijoituksia. Viinasuhdettaan miettivä Rufina suostui sijoittamaan uuteen panimoon ja viinapolttamoon muutaman lantin.

Rufinan maaginen niittinahkahaarniska oli jäänyt turhaksi uusien taistelutyylien omaksumisten takia. Rufian etsi Specularumin kaupungista velhon, joka tekisi siitä hyödyllisen susilemmikilleen. Rufina löysi Terari nimisen maagin, joka velhotaidoillaan ja tuhansilla kultapaloilla muutti haarniskan sudelle sopivaksi. Samalla hän uhrasi osan haarniskan suojauslumouksesta suden puremahyökkäyksen kaato-ominaisuuden parantamiseen (studded leather barding +1 AC ja +2 kaadon DEX saveen).

Rufinan veljen sotkeutuminen mitä kammottavimpaan rikolliseen toimintaan riipaisi rouvaa syvältä ja herätti naarastiikerin unestaan. Rufina uhkuu nyt oikeamielisen vihaa ja on vannonut omin käsin osallistuvansa perheensä maineen puhdistamiseen. Niinpä linnan vartija ja perheenäiti on taas pakannut jousensa, uuden keihäänsä ja reppunsa, jättänyt pitkin hampain kääpiöpirtupullot kotiin ja liittynyt Pöllökarhu-ryhmän riveihin jakaakseen oikeutta suvun sysimustalle lampaalle…

Ashenport.jpg

Ashenportin säätila

Pöllökarhuryhmä ratsasti pahan myrskyn vallassa olevaan Ashenportin kylään. Kylässä oli määrä alkaa markkinat, mutta sää ei ollut suotuisa. Tuuli ulvoi korvissa, sadetta tuli vaakasuoraan ja salamat iskivät sarjana.

Kylästä löytyi yksi majatalo, jonka talliin seikkailijat veivät hevosensa. Rufina ja Tolman olivat saaneet pahan flunssan. Gavilus lähetti demoniotuksensa tiedustelemaan majataloon ja Tolman muutti ulkonäköään ja siirtyi rohkeasti majatalon baariin. Muut jäivät tallin heinäkasoihin lepäämään.

Baarissa oli kolme joukkoa, joista yhdessä istui komentaja Stankovic uskottujen soturiensa kanssa. Tolman hivuttautui lähemmäs salakuuntelemaan porukan juttuja.

Parin tunnin päästä tallipoika tuli kertomaan Stankovicille sotureista, jotka olivat jääneet talliin lepäilemään. Stankovic poistui kylpytilojen puolelle ja Tolman jäi baariin.

Stankovic palasi baariin ja kertoi pöllökarhuryhmän tulleen heidän peräänsä. Tolman meni ilmoittamaan tovereilleen Stankovicin tietävän heistä.

Pöllökarhuryhmä keräsi rohkeutta ja astui baariin. Paroni Gavilus julisti komentaja Stankovicin murhamieheksi. Komentaja ei jäänyt sanattomaksi vaan syytti pöllökarhuryhmäläisiä kierteleviksi rosvoiksi. Stankovic oli vakuuttavampi ja pöllökarhuryhmä päätti ryhtyä fyysiseen kamppailuun, koska sanat eivät olleet tällä kertaa heidän puolellaan.

Tolman ja Hird kiipesivät kaiteen yli komentaja Stankovicin kimppuun. Rufina ja Gavilus jäivät alas antamaan tulitukea. Kolme ulkopuolista asemiestä kävi Gaviluksen kimppuun ja Paroni loukkaantui ja jakoi kuolemantuomioita sotureille.

Hird otti vastaan monia osumia, mutta kovakalloinen kääpiö pysyi pystyssä. Pöytien alta hiipi salamurhaaja-ammattikunnan edustaja vielä Stankovicin apuun, mutta mikään ei pelastanut miestä pöllökarhuryhmän raivolta. Hird sivalsi salamamiekallaan komentajan käden poikki ja niin Rufinan ainoa veli sai surmansa.

Paroni Gavilus ajoi ulkopuoliset asemiehet karkuun ja Rufina tyrmäsi salamurhaajan tajuttomaksi. Lisäksi yksi komentajan uskotuista sotureista jäi Gaviluksen hold loitsun saaliiksi.

Majatalonisäntä Pioter oli kovin huolissaan kun asiakkaita oli kuollut ja halusi varmistaa, että haavoittuneet jäivät eloon. Isäntä Pioter ei ollut kiinnostunut kutsumaan paikalle sheriffiä ja heitti ruumiit ulos. Rufina halusi haudata kunnolla veljensä ruumiin ja löysi veljensä sormesta ring of free action maagisen esineen.

Selvisi, että Stankovic oli palkannut kolme ulkopuolista asemiestä avuksi pöllökarhuryhmää vastaan. Rufina kovisteli vangiksi saatuja salamurhaajaa ja soturia, mutta Iron Ringin kätyrit eivät puhuneet mitään.

Pöllökarhuryhmä vuokrasi huoneet majatalosta ja kuljetti kaksi vankia kylän selleihin. Vanginvartija lupasi pitää vangit lukkojen takana. Seikkailijat vetäytyivät yöpuulle pitkän päivän päätteeksi.

ashenport.jpg

Ashenport

Pari tuntia keskiyön jälkeen koko kylä heräsi kauheaan valittavaan ääneen, joka kutsui seikkailijoita kävelemään mereen. Yksikään pöllökarhuryhmän jäsen ei pystynyt vastustamaan kutsua ja he lähtivät kävelemään kohti myrskyävää merta.

Pari sotilasta, joita Gavilus oli aiemmin kironnut, kopautti Gaviluksen järkiinsä. Paroni alkoi herättämään muita ryhmäläisiä ja näki pari haltiaa ja asemiestä kävelevän veteen. Lordi Hirdin pelasti haltiasoturi ja järkyttynyt kääpiö lupasi omistautua tästedes Kagyarin palvontaan, jotta vastaavaa ei enää koskaan tapahtuisi. Pöllökarhuryhmäläiset palasivat majataloon lepäämään ja juttelemaan muiden majatalon asukkaiden kanssa. Kukaan ei tiennyt mitä oli tapahtunut ja miksi.

Pöllökarhuryhmä palasi huoneihinsa ja kauhukseen Gavilus ja Tolman huomasivat parin maagiseen esineen kadonneen. He yrittivät löytää syyllisiä, mutteivat löytäneet mitään.

Pöllökarhuryhmä lepäsi vielä aamuntunnit, mutta lepokin oli puolittainen. Päivä oli yhä sateinen ja myrskyinen. Pöllökarhuryhmä alkoi selvittää, mikä Ashenportin kylää vaivasi. He menivät kylän kirkolle, joka sijaitsi kalliolla meren rannalla.

Traladaranin kirkkoa johti papitar Sharallan, jonka katse oli kylmäkiskoinen, mutta sanat ystävälliset. Hän ei osannut kertoa mitään hyödyllistä.

Seikkailijat menivät tutkimaan kylän keskellä sijaitsevaa hyvin hoidettua saarnilehtoa ja löysivät Meloran (yksi Traladaranin kirkon palvomista Immortaleista) patsaan, joka oli kasvien peittämä ja sen naama oli leikattu pois.

Tullessaan pois lehdosta kävi joukko miehiä seikkailijoiden kimppuun. Neljä miestä heilutti taitavasti varstoja ja kaksi miestä loihti ikäviä myrskypilviä. Paroni Gavilus joutui kahden myrskypilviloitsun uhriksi ja vielä harteikas varstamies huitaisi Paroni varstaniskulla Ashenportin mutaiselle kadulle.

Miehet saatiin nopeasti hoideltua ja seikkailijat menivät kylän pormestaria tapaamaan. Pormestari ei ollut paikalla, mutta kirjuri oli. Miestä kuulusteltiin ja uhkailtiin. Lopulta kirjuri tunnusti kylässä olevan kultti, jotka houkuttelivat ulkopuolisia kylään uhrattavaksi. Pormestari ja muut kylän merkkihenkilöt olivat valmistelemassa paraikaa riittiä kylän kirkossa.

Pöllökarhuryhmä suuntasi uudestaan kohti kirkkoa…

Tarina 51-

Tarina 51- LINKKI

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License