Garon Taustaa
her_scent.jpg

Vanhan mantereen itäisissä osissa sijaitsee suuri vuoristoinen alue "Hukkamaa", luonnontilassa ja vailla sivistyneitä humanoidi rotuja lukuunnottamatta muutamia jätti ja peikko heimoja, jossa asuu valtavia susilaumoja. Alueen sudet ovat osin humanoidien vaikutuksen saastuttamia, yleisimpinä on tapa puhua ja harkita, mutta tauti on saanut eräät jopa kulkemaan kahdella jalalla ajoittain ja käyttämään välineitä eturaajoillaan. Garon lauma kuuluu läntiseen superlaumaan joka pitää symbolinaan kolme kynnenviiltoa tehtynä oikealta ylhäältä vasemmalle alas kostutettuna saaliin verellä; ihmiset kutsuvat merkkiä "Veriset Kynnet", yksinkertaistus harkitsevien luonteen mukaisesti.

200px-TribeRedTalons.png

Veriset Kynnet on läntisin superlauma Hukkamaassa, tuhannen susilauman kokonaisuus joka saalistaa ihmisten itäisillä vuorilla. Kielen ja harkinnan tauti on vahvana laumoissa ja yhtyminen ihmisten maan väen kanssa. Vanhimmat, hukkamaan todelliset sudet elävät kauemmin kuin vähäpätöiset sudet, ovat hävittäneet useita laumoja liiallisen sekaantumisen vuoksi, mutta ryöstely ja sekaantuminen rehottaa siitä huolimatta hukkien parissa. Lukuisia lumen sulamisia sitten vanhimmat päättivät hävittää humanoidit hukkamaasta ja sen lähimailta. Tuhannet Veriset Kynnet laskeutuivat rajavuorilta ja tuhosivat kaikki ihmisten maiden asutukset viiden hukan matkan päästä vuorista. Veriset yöt jäivät ihmisten tarustoon; "Hukka tulee ja syö", "Hukka vie" ja niin edelleen syntyi tuona tuhon viikkona. Mutta humanoidit unohtavat nopeasti, harkinnan hämärtäessä heidän vaistonsa.

Monen uuden lumen myötä ihmiset ja muiden humanoidian uhmakkuus on kasvanut ja puhdistetut maat joissa osa laumoista vaeltaa ovat täynnä ihmispesäkkeitä. Garon lauma on saanut tartunnan pahoin. Nuorena pentuna Garo kuljeksi kylien laidoilla, metsämajojen varjoissa ja lopulta matkalaisten perässä. Tauti hänessä kasvoi pahemmaksi ja pahemmaksi, hän ymmärsi ihmisten ja näiden humanoidi tuttavien puhetta ja pian oppi itsekin vääntämään kuononsa näiden äänteiden mukaisesti. Äänen mukana tuli liha. Ihmis naaraiden tuoksun hurmaamana Garo muuntautui kädelliseen muotoon ja lähestyi näitä, jotka kauhuissaan karkasivat. Usean lähestymisen jälkeen, vanhojen pelkojen herättyä, Heden Annulin metsästäjät saapuivat. Teloitus rovioiden loimussa Garo kummasteli ihmisten tapaa käyttää Pahaa Tulta näin laumansa jäsentä vastaan.

Kun Heden Annulin metsästäjät viimein keräsivät joukkonsa ja alkoivat vainota vähäisiä susia ja susien siunaamia Garo vaistomaisesti iski näitä vastaan ja houkutteli verisillä jäljillä nämä pois alueelta. Reitillään Garo törmäsi muihin vainottuihin, taas sai todistaa miten Pahaa Tulta käytettiin oman lauman jäseniin ja suuri omituinen suru syöpyi Garon sisinpään, hiljalleen parantaen häntä humanoidien taudista. Hän puhui harvemmin ja harkitsi vain harvoin. Vainottujen joukossa Garo näki erikoisen näyn; humanoideja jotka käyttivät Hyvää Tulta, lluonnollista ja puhdasta, hyvän tuoksuista ja puhdistavaa, Hyvää Tulta jota vanhimmat käyttävät. Varovaisesti Garo seuraili vainottuja, odottean tilannetta josssa pystyi auttamaan näitä; tarjoten osan saaliistaan näille kun nämä olivat leiriytyneet, vartioiden näiden lepoa ja varoittaen heitä jahtaajistaan ja vainoten heidän perässään olleita. Lopulta yhteystyö tiedostettiin ja Hyvän Tulen käyttäjät tarjosivat vanhaa saalistaan Garolle. Humanoidien saalis maistui pahalta, mutta Garo ymmärsi takoituksen ja söi tarjotun.

Tuntematto Maalle siirryttyä Garo on pysynyt tekaistussa risukuutiossa, jossa ihmisten on tapana häntä pitää kun matkataan veden yli puisilla taloilla. Garo inhoaa molempia; risukuutioita ja veden ylittäviä taloja. Tuntematon maa on kuuma, kostea ja epämukava maa kaikkinensa, täynnä omituisia tuoksuja. Kukaan ei tarkalleen ottaen ole kysynyt Garolta haluaako hän tulla tänne, mutta ei sillä niin suurta väliä ole. Garo on monella tapaa Kalmankoira matkalaisille, onnenkalu ja samalla tuhon symboli, kävelevä muistutus "Hukka Vie" taruista.

Hukkamaalla tunnetaan useita lauluja maasta kaukana lännessä, meren tuolla puolen, josta kauan sitten vanhimpiakin vanhemmat hukat tulivat, aikana jolloin lumi ei sulanut ja meri itsessään oli suuri metsästysmaa, lumisine vuorineen ja untuvaisine laaksoineen.

winter_by_sandara.jpg
Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License