Harhaoppinen Kaukahaisessa

Oli kolea syysaamu vuonna 1133. Karl oli syönyt kevyen aamiaisen tuntia
aiemmin. Hänellä ei ollut tällä hetkellä varaa enempää kuin muutamaan
kananmunaa ja nokareeseen juustoa, mutta hänen magiansa ansiosta sekin
maistui rikkaalta aterialta. Ruuan maun muuttaminen kuului osana hänen
päivittäistä rutiiniaan, pitäähän taikurinkin pitää taitonsa yllä. Ja
miten paremmin omia illuusion luonti- ja havaitsemistaitojaan kehittää
kuin yrittää hämätä itseään.

Karl pystytti jekuttajanpöytänsä tuttuun tapaan suuren markkinakadun
viereen. Seuraavien tuntien aikana hänen kätensä liikkuivat näppärästi
korttipakan ympäri ja kolikot kuppien alla joita hän käänteli ja
sekoitti yleisön edessä katosivat maagisesti. Kaikki mitä hän
tavallisilta kansalaisilta sai oli taskurahaa, sillä ei heillä ollut
käyttää rahaa moiseen. Varsinkaan, kun Karl oli heiltä vienyt rahaa jo
monen kuukauden ajan.

Sitten tapahtui se mitä Karl oli odottanut. Vanhempi herrasmies
pysähtyi hänen pöytänsä ääreen ja pienen jutustelun ohessa sanoi
'Luoteessa olevilla pilvillä oli eilen hopeareunus'. Tämä oli
koodikieltä siitä että hän oli valmis maksamaan runsaan kasan hopeaa
Karlin palveluksista vakoojana. Tästä alkoi viattoman juttelun somassa
tapahtuva tehtävänanto. Toisin kuin jotkut hänen palkkaajistaan, tämä
mies oli etevä. Hänen kätensä sujauttivat pienen paperilapun kenenkään
muun huomaamatta osana pöydällä tapahtuvan tempun vedonlyöntiä. Mies
tottakai hävisi vetonsa kun Karl onnistui ennustamaan miehen
valitseman kortin sijainnin sekoitetussa korttipakassa (tai näin
ainakin kaikki sivustakatsojat luulivat).

Työn etumaksu taskussaan Karl pakkasi tavaransa talteen ja luki vielä
kertaalleen saadut ohjeet. Hänen työnantajansa on salaperäinen ja
mahtava St Cuthbertin inkvisiitio. Tehtävä on selvittää paikallisen
linnanherran suhde pohjoisesta tulleisiin uusiin pappeihin ja kaikki
mahdollinen heidän toimistaan. Jos heidän välillään on kirjeenvaihtoa,
niin siitä varmasti selviäisi kaikki tarpeellinen. Karl hymyili. Eli
ei mitään mitä Karl ei olisi joskus ennenkin tehnyt. Nopea homma.

Karlin kävellessä mäkeä ylös kohti paroni Petronin linnaa häntä
vastaan tuli nuori palvelustyttö, ilmeisesti matkalla
markkinoille. Siellä tytöltä menisi ainakin tunti. 'Hyvä', Karl
ajatteli, 'lippuni sisään'. Hän voisi ottaa tytön identiteetin ja
käyttää sitä soluttautuessaan sisään Sumukallioon. 'Päivää. Kaunis
ilma tänään.' 'Päivää', tyttö vastasi. 'Onko paroni linnassa?', Karl
kysyi. 'Kyllä, herra' 'Kiitos', Karl hymyili ja jatkoi matkaan.

Karl sai tytöltä mitä halusi. Hän painoi huolellisesti mieleensä tytön
ulkonäön ja äänensävyn. Siirtyen hetkeksi syrjään tieltä Karl
keskittyi ensin ulkonäköön. Loitsien paljon mutkikkaampaa magiaa kuin
mitä hän käytti aiemmin esityksessään Karl kutoi illuusion päälleensä
muovaten ulkonäkönsä vastaamaan ohittamaansa tyttöä. Jopa hänen
olkalaukkunsa ulkonäkö muuttui tytön kantamaksi punotuksi
koriksi. 'Sievä. Mutta nyt minun on päästävä sisään ja ulos ennen kuin
loitsu haihtuu.' Seuraavaksi Karl kokeili toista hieman
yksinkertaisempaa illuusiota ja harjoitteli tytön äänen
matkimista. 'Aina hieman hankalaa. Täytyy pitää huoli että liikutan
huuliani sopivaan aikaan äänen suhteen'.

Valmistelut tehtynä Karl jatkoi matkaansa kohti porttia ja sitä
vartioivia miehiä. Karl yritti kävellä neidolle luontevalla tavalla ja
näki että hänen valeasunsa oli onnistunut kun vartija kysyi häneltä
mitä hän oli unohtanut. 'Kirjeen', Karl vastasi ja astui portista
sisään kun vartijat antoivat hänelle tietä. Hän ei ollut varma, mutta
vaikutti siltä että illuusio pienestä punasta hänen pisamien
peittämillä poskilla kiinnitti vartijan huomiota enemmän kuin hänen
vastauksensa.

Siirtyessään kulkemaan linnan käytäviä Karl toivoi että voisi kysyä
tietä paronin huoneeseen paljastamatta valeasuaan, mutta hän ei
keksinyt miten sen tekisi. Sen sijaan hän turvautui muistiinsa
juoruista ja poliittisista tiedonjyvistä koskien paroni
Petronia. Puhutaan että hän on ihastunut viikunoihin ja istutti niitä
työhuoneensa ikkunan edustalle. Karl oli huomannut tarkoilla
silmillään muutaman nuoren viikunapuun linnan pohjoispuolella, joten
hän oletti että paronin työhuone sijaitsee linnan ylemmissä
kerroksissa pohjoisseinustalle. Hänen arvauksensa osui oikeaan, sillä
varmasti vain paronin työhuoneen ovi olisi tehty vastaavalla tavalla
jykevästä puusta muuten kivisessä linnassa ja vain sen ulkopuolella
seisoisi vartija estämästä ketä tahansa marssimasta sisään. Vartija
ovella tarkoittaa todennäköisesti myös että paroni on huoneessaan
sisällä. Komplikaatioita.

Onneksi Karl osaa myös liikkua hiljaa ja pysyä huomaamattomana linnan
hämärissä käytävissä. Pieni illuusio nurkan takaa kuuluvasta huudosta
ajamaan vartijan tarkistamaan tilannetta jolloin Karl ehti hiipiä
ovelle. Ovi ei onneksi ollut lukossa, vaan Karl pääsi livahtamaan
sisälle. 'Mitä nyt? Miksi oveen ei koputettu?' Karl kääntyi katsomaan
hänen sisääntulostaan ärsyyntynyttä paronia. 'Anteeksi herra, mutta
piista Tartoran saapui juuri aulaan.' Karl valehteli. 'Mitä hän nyt
täällä voisi haluta?' paroni ihmetteli noustessaan tuolistaan. Paronin
siirtyessä ovea kohti Karl loitsi uniloitsun huoneeseen. Onneksi hän
on taialleen immuuni ja vain paronin silmäluomet äkisti
ummistuivat. Karl nappasi paronin ennen kuin hän ehti kaatua maahan ja
laski hänet varovasti lepäämään sohvalle joka oli kooltaan kuin sänky.

Viimeinkin vapaa penkomaan paronin työpöydällä olevia papereita Karl
kävi työhön vauhdilla. Enää reilu puoli tuntia aikaa lähteä linnasta
ennen kuin illuusio linnanneidosta haihtuu. Karl voisi varastaa
pöydällä olevat kirjeet, mutta se olisi hieman alhaista Karlin
ammattikunnialle. Tosin monet tahot pitävät moista ammattikunniaa
tekopyhänä, sillä Karl työskentelee aina sille jolle haluaa. Ja
yleensä se on taho joka maksaa parhaiten.

Karl lukaisee paperit nopeasti läpi ja on valmiina kopioimaan
tärkeimmät kirjeet mukanaan tuomalle paperille. Muissa kirjeissä ei
ollut mitään erityisen langettavaa, mutta yksi kirje on vielä
sinetöitynä pöydällä. Siinä on Petronin oma sinetti ja se on osoitettu
Thoso Arwanille. Paroni on varmaankin juuri kirjoittanut sen ja ei ole
vielä lähettänyt sitä. Sen enempää empimättä Karl murtaa sinetin ja
lukee tekstin. Bingo! Näyttää siltä että Thoso Arwan on pappi, joka on
muodostamassa omaa seurakuntaansa ja aikomassa opettaa ihmisille
doktriinia Heirarkasin oppien vastaisesti. St. Cuthbertin inkvisaatio
ei pysähtyisi mihinkään kitkeäkseen moista vääräuskoisuutta. 'Saimme
jatko-ohjeita Harhakivestä. Seuraavaksi sinun tulisi…' He siis
saavat käskyjä ylemmiltään, jotka ovat Tuvariassa. Kirjeen kopioituaan
Karl sulki kirjeen ja huolellisesti korjasi magiallaan rikkomansa
sinetin. Kukaan ei osaisi arvata että kirje on luettu.

Pakattuaan kopionsa laukkuunsa Karl huomasi virheen
toimissaan. Vartija on edelleen hereillä oven ulkopuolella. Hän ei voi
paeta edes ikkunasta, koska ikkunan ulkopuolella oleva pudotus on
aivan liian korkea. Hän voi vain toivoa että palvelusneidon
poistuminen kahdenkeskisestä tapaamisesta paronin kanssa ei olisi
ennenkuulumatonta. Varovasti ovea raottaen Karl vilkuili
käytävään. Hän hieman säpsähti kun vartija kääntyi valppaana ovea
kohden, odottaen kenties paronia. Selvästi yllättyneenä vartija oli
sanomassa jotain kun Karl selitti neidon äänellä että paroni on
väsynyt ja häntä ei saisi hetkeen häiritä. Vartija katsoi Karlia
hetken hämmentyneenä ja sitten katsoi häntä uudestaan päästä
varpaisiin ja hymyili. Huh. Ilmeisesti paronilla on ajoittain
mieltymyksiä nuoria naisia kohtaan. Karl poistui linnasta vilkkain
askelin ennen kuin hänen loitsunsa kesto loppuu tai imitoimansa neito
palaa takaisin. Hyvällä tuurilla paroni luulee neidon vierailun hänen
huoneessaan olleen vain unta. Joka tapauksessa hänen aikansa
teologisena petturina täällä Kaukahaisessa tulee päättymään heti kun
Karl raportoi St. Cuthbertin agentille.

Ja sen Karl myös teki. Ohjeistaan hän näki että salaperäinen mies
odotti hänen raporttiaan paikallisessa tavernassa. Näin päivällä
paikka oli hiljainen eikä mennyt kauaa ennen kuin kopio kirjeestä oli
vaihtanut omistajaa rahapussia vastaan. 'Löydätte kirjeen paronin
omalla käsialalla kirjoitettuna hänen työhuoneestaan jos toimitte
nopeasti. Sinetti vielä paikallaan.' Karl kertoi nimeämättömälle
miehelle. Mies kohotti silmäkulmaansa ja päätti olla kysymättä kuinka
Karl oli moisen tempun suorittanut. Karl tosin alkoi aavistamaan ettei
miehen edes olisi tarvinnut kysyä. Ja se pelotti häntä. Hänen pelkonsa
osoittautuivat toteen kun Karlin kääntyessä ovea kohti mies vielä
sanoi: 'Jos paronin osallisuus todella osoittautuu vain välimieheksi,
niin minulla saattaa olla sinulle uusi tehtävä, Karl. Vai pitäisikö
sanoa Carric?' Karl pysähtyi ja kalpeni hieman. 'Olisi kätevää jos
päättäisit jatkaa työskentelyä minulle, niin minun ei tarvitsisi
kertoa sinun olinpaikasta tietyille tahoille Itä-Vehmaassa.'

Karl sulki silmänsä ja tiesi joutuvansa lähtemään kaupungista. Paras
tehdä se ennen kuin hän joutuu suurempaan pulaan. Itävehmaaseen hän ei
halua palata. Karl käveli nopeasti pieneen hökkeliin kaupungin
laidalla jota kutsui sillä hetkellä kodikseen. Hän pakkasi vähäiset
tavaransa laukkuunsa, mukaanlukien loitsukirjansa. Loitsukirja, jonka
sisältö yhdessä Karlin maagisen osaamisen kanssa oli teknisesti ottaen
laiton tai ainakin rekisteröimätön maagisen tiedon kappale. 'Parasta
lähteä vähin äänin itäportista' Karl mutisi. 'Suurin osa matkaajista
kulkee itäisen portin kautta. Siihen joukkoon pitäisi pystyä
piiloutumaan.'

Linnaan vievän tien läheltä kulkiessaan Karl huomasi joukkueellisen
St. Cuthbertin ritareita kääntyvän mäkeä ylös kohti linnan
porttia. 'Nopeaa toimintaa. He siis odottivat jo valmiina' Karl
tajusi. Juuri kun Karl oli saavuttamassa kaupungin portteja ja luuli
pääsevänsä karkuun inkvisiitiota hän kuuli takaansa pelottavan tutun
äänen. 'Tuulet puhaltavat tänään pohjoiseen'. Hitaasti kääntyen Karl
katsoi hänen palkanneensa miehen kasvoihin, tietäen ettei hänellä enää
ollut vaihtoehtoja. Hänen on lähdettävä Tuvariaan.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License