Kalevala 2 Electric Boogaloo

Ensimmäinen runo

Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi,
lähteäni laulamahan,
saa'ani sanelemahan,
sukuvirttä suoltamahan,
lajivirttä laulamahan.
Sanat suussani sulavat,
puhe'et putoelevat,
kielelleni kerkiävät,
hampahilleni hajoovat.
Veli kulta, veikkoseni,
Sisko kulta, ystäväin,
kaunis kasvinkumppalini!
Lähe nyt kanssa laulamahan,
saa kera sanelemahan
yhteten yhyttyämme,
kahta'alta käytyämme!
Harvoin yhtehen yhymme,
saamme toinen toisihimme
näillä raukoilla rajoilla,
poloisilla Pohjan mailla.

Lyökämme käsi kätehen,
sormet sormien lomahan,
lauloaksemme hyviä,
parahia pannaksemme,
kuulla noien kultasien,
tietä mielitehtoisien,
nuorisossa nousevassa,
kansassa kasuavassa:
noita saamia sanoja,
virsiä virittämiä
vyöltä vanhan Väinämöisen,
alta ahjon Ilmarisen,
päästä kalvan Kaukomielen,
Joukahaisen jousen tiestä,
Pohjan peltojen periltä,
Kalevalan kankahilta.
Niit' ennen isoni lauloi
kirvesvartta vuollessansa;
niitä äitini opetti
väätessänsä värttinättä,
minun lasna lattialla
eessä polven pyöriessä,
maitopartana pahaisna,
piimäsuuna pikkaraisna,
Sampo ei puuttunut sanoja
eikä Louhi luottehia:
vanheni sanoihin sampo,
katoi Louhi luottehisin,
virsihin Vipunen kuoli,
Lemminkäinen leikkilöihin.

Annoimme ajan kulua,
päivän mennä, toisen tulla,
jälkeen Väinämöisen lähdön.
Kuuennen ajanlaskun myöt',
Taas häntä tarvitahan,
katsotahan, kaivatahan,
suvulle sikiävälle,
uuen sammon saattajaksi,
uuen soiton suorijaksi,
uuen kuun kulettajaksi,
uuen päivän päästäjäksi,
kun ei kuuta, aurinkoa,
eikä ilmaista iloa.


Shamaani Pohjolan seisoi,
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Yngvar sukua Vipusen,
Mattsonin urho väkevä.
Kunpi on tieolta parempi,
muistannalta mahtavampi,
hän on toista kumartavan,
kunnian toisel' antava."

Yngvar sukua Vipusen,
Mattsonin urho väkevä
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Mitäpä minusta onpi,
laulajaksi, taitajaksi!
Ain' olen aikani elellyt
näillä yksillä ahoilla,
kotipellon pientarilla
kuunnellut kotikäkeä.
Vaan kuitenki kaikitenki
sano korvin kuullakseni:
mitä sie enintä tieät,
yli muien ymmärtelet?"

Se on Shamaani Pohjolan,
tuosta tuon sanoiksi virkki:
"Synnyt syvät tunnen, taian,
asiat ainoiset osaan,
rauan tieän raukeaksi,
tulen polttaman pahaksi."

Yngvar sukua Vipusen,
Mattsonin urho väkevä,
itse tuon sanoiksi virkki:
"Muistatko mitä enemmin,
vain jo loppuivat lorusi?"

Siinä shamaani Pohjolan,
murti suuta, väänti päätä.
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Kun ei lie minulla mieltä,
kysyn mieltä miekaltani.
Oi on hutera Mattsonen,
laulaja laveasuinen!
Lähe miekan mittelöhön,
käypä kalvan katselohon!"

Virkkoi väkivahvana Yngvar:
"En noita pahoin pelänne
miekkojasi, mieliäsi,
tuuriasi, tuumiasi.
Vaan kuitenki kaikitenki
lähe en miekan mittelöhön
sinun kanssasi, katala,
kerallasi, kehno raukka."

Siinä shamaani Pohjolan,
itse tuon sanoiksi virkki:
"Ken ei käy miekan mittelöhön,
lähe ei kalvan katselohon,
siinä minä siaksi laulan,
alakärsäksi asetan.
Pannet semmoiset luottehet,
sen sikäli, tuon täkäli,
sorran sontatunkiohon,
läävän nurkkahan nutistan."

Siitä suuttui Yngvar väkevä,
siitä suuttui ja raivosi.
Itse loihe laulamahan
sai itse sanelemahan:
ei ole laulut lasten laulut,
ne partasuun urohon,
joit' ei laula kaikki lapset,
eikä pojat puoletkana,
kolmannetkana kosijat,
noilla Pohjolan ahoilla,
Kalevalan kankahilla.

Silloin virsikäs Mattsonen,
tuo nuori varaväkevä,
jonk' oli suussa suuri tieto,
mahti ponnetoin povessa,
aukaisi sanaisen arkun,
virsilippahan levitti
lauloaksensa hyviä,
parahia pannaksensa,
noita syntyjä syviä,
ajan alkuluottehia,
joit' ei laula kaikki lapset,
ymmärrä yhet urohot
noilla Pohjolan ahoilla,
Kalevalan kankahilla.

Lauloi synnyt syitä myöten,
luottehet lomia myöten,
kuinka Luojansa luvalla,
kaikkivallan vaatimalla
itsestänsä ilma syntyi,
ilmasta vesi erosi,
veestä manner maatelihe,
manterelle kasvut kaikki.

Lauloi kuun kuvoannasta,
auringon asetannasta,
ilman pielten pistännästä,
taivosen tähytännästä.

Siinän virsikäs Mattsonen
kyllä lauloi ja osasi!
Ei ole kuultu eikä nähty
sinä ilmoisna ikänä
parempata laulajata,
tarkempata taitajata:
suu se syyteli sanoja,
kieli laski lausehia.


Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License