Karameikos

D&D Next playtest kampanja Tampereella. Kampanja sijoittuu Karameikoksen Suurherttuakuntaan, jossa joukko ystäviä perustaa Kelvinin kaupungissa seikkailijaklubin tavoitteena seikkailijoiden tarunhohtoinen elämä…

Mystara perustietoa

Mystara syvempää tietoa

2013

DM: Thunhus

Great Club Seikkailijaklubin jäsenet

head-silhouette-with-question-mark.png head-silhouette-with-question-mark.png head-silhouette-with-question-mark.png hoplite_by_aggelet-d4p68v0.jpg head-silhouette-with-question-mark.png
 Maximus Paulus Erevan Aramil Tomoe
bard, spy, thyatian, Mika rogue, guild thief, thyatian, Juha H cleric, priest, callarii elf, Juha J fighter, soldier, callarii elf, Jani monk, guide, callarii elf, Ville

House Rules

Meleeseen ampuminen
-2 to attack rolls

Meleessä ampuminen
Disadvantage to attack rolls

Knocking a creature out
Disadvantage to attack rolls

Pituushyppy
STR score jalkoina
+5' DC:10
+10' DC:15
+15' DC:20

Liikkuminen ruudukolla
diakonaaliliike maksaa yhden ruudun

Bardin laulu
Kolme kertaa päivässä

Munkin Ki voimat
Latautuu lyhyen levon jälkeen d(Ki voimien max määrä)

Parantuminen ilman cleric pelaajahahmoa
Pitkä lepo palauttaa täydet hit dicet
Second wind action kerran encounterissa

Second wind Action
Voi käyttää maksimissaan kaksi hit diceä
Dodge actionin edut

NPC

Vergen Linnanherra Soranus
Aramilin tuttu Kelvinin kaupunginvartiostosta

Kappalainen Kohler, Verge
Karameikoksen kirkko

Vergen Lääninherra Ritari Retameron Antonic
Kuuluisa seikkailija ja soturi, Halian mies

Lady Halia
Velhotar, Retameron vaimo ja seikkailijatoveri

Lordi Gaius "Dragon Slayer" Penhaligon
Paikallinen menestynyt seikkailija. Posseen kuuluu myös kääpiösoturi Björn ja haltiakaartilainen Into.

Lordi Marcus Penhaligon
Aseenkantajana Vergen läänissä

Alexei Maltsev
Aseenkantajana Vergen läänissä

Lareth the Beatiful (alias Kauppias Paetus) RIP
Elder elemental eye kultin johtohahmo
Lareth.JPG

Kauppias von Kreutzer
Kauppias Speculariumista, ex-pitkäjousimies, seikkailijatoveri

Varas Krutov (alias liharjanostaja Makarov)
Varkaiden Kuningaskunnan Ritari Kelvinistä

Kapakoitsija Yhdeksänsorminen
Rokulipäivä kapakan pitäjä Kelvinistä, luukuttaja

Karameikoksen Suurherttuakunta

Kartta

karameikos-8-forested-hills.png

Rodut

Traladaran ihmiset
alkuperäiskansa Karameikoksessa, maalaisia, metsäläisiä, common kieli; traladaran, nimet itäeurooppalaisia kuten Dmitri Ivanov, 85% väestöstä

Thyatian ihmiset
valloittajakansa (Thyatian Empire), sivistyneitä, kaupunkilaisia, common kieli; thyatian, nimet Roomalaisia kuten Titius Calvinus, 10% väestöstä

Mixed blood ihmiset
Traladaran ja Thyatian sekoitus, common jompikumpi

Callarii Elf
The Callarii are newcomers, having arrived only 1800 years ago along with Mealiden’s migration. They are related to the elves of Alfheim and the Erewan elves of Glantri.
The Callarii occupy the forests of central Karameikos, in particular the Radlebb woods as well as Achelos and the westernmost part of Dymrak. Their most important locale is the trading town of Rifllian.
The Callarii are healthy and robust, with tan skin, white or blonde hair and deep blue eyes.
The Callarii are interested in horse riding, horse breeding and river boating. They also form the elite forces of King Stefan, the Elvenguard.

Vyalia Elf
The Vyalia are remnants of an older race of wood elves living on Brun since the time when the first elves left their southern realm. They are related to the wood elves of Minrothad and Wendar, and (more distantly) to the Belcadiz elves of Glantri.
The Vyalia live in the Vyalia woods on the Karameikan Thyatian border. Some Diamaraks have expanded towards the eastern parts of the Dymrak woods. Their most important stronghold is Greenheight, on the Thyatian side of the border.
The Vyalia have pale skin, red hair and green eyes.
The Vyalia have different interests depending on their clans:
Blueleaf: Artists (Bard)
Diamarak: Hunters, Woodsmen (Ranger)
Etherdyl: Philosophers (Cleric)
Hierdyl: Scholars, Sages and Wizards (Wizard)
Greenheights: Diplomats, celebrants (Rogue)
Treeshield: Warriors (Fighter)

Uskonnot

The Church of Karamikos

The church of Karameikos worships a consortium of gods known as the Immortals, which are rarly identified individuallity. Ancestor worship also forms a small part of the religion, and the stronger your ancestors, the stronger your role in the afterlife.

These are the beliefs of the Church of Karameikos

That the act's of assault, abuse, murder, theft, lying, adultery and living together without the sanctity of matrimony are sins. These sins stain the spirit of the abuser and require acts of purification to cleanse the spirit.
That the unwillingnes of the sonner to purify himself is in itself a sin, punishable by seperation from the church, the eventual result of which is the sinner's spirit becoming to stained to ever redeem.
The individual's role in the afterlife depends on how much stain their soul carries at the time of their death.
That it is the individuals role to spread the word of the church to the unbelievers. Even in hostile lands or situations where faith will protect the individual.
That magical ritual with no proven basis in formal magic is ignorent superstision and are all valueless wastes of time and effort.

Guilt forms the main means of control of the church. Without regular worship there is a chance that the worshipers soul would be condemend.

Most of the members of this religion are those of Thyatian decent who followed Duke Karameikos when he created his kingdom, or Traladaran converts. This is the official state religion dispite the fact that only 25% of the population are worshipers, though this does include most of the nobles and landowners of the county.

The Church of Traladara

These are the beliefs of the Church of Taladara.

That the acts of assault, abuse, murder, theft and lying are sins, brought on by weakness or the intrusion of bad-will from evil or animal spirits.
That the sins described above should be punished, in the manner that parents punish children: Physical punishment, imprisionment, and the witholding of rights (even death in the case of extreme sinners who endanger others).
That the role of the individual in the afterlife will be determined by the individual's state or wisdom, strength of character, and good-will at the time of his death.
That the relationships of man to woman is a personal matter, not involving the philosophies of the church, unless one of the above sins is involved.
That common magic ritual such as the use of lucky charms, tea-reading, palm readings, card readings and so forth are all declerations ofr man's curiosity about the world and determination to preserve himself from evil, and are often rewarded by the all-mother with the gleaning of facts about the future nature of the world.
That the events detailed in the Song of Halav are absolutely true. King Halav, Queen Petra and Zirchev are now Immortals guiding the righteous and punishing the wicked in Traladra / Karameikos, and that one day the Golden Age of Taladara will return to this land.

The basic philosophy of the Church is that people should not harm one another, and that when they do the community should punish the wrongdoer in proportion to the degree of sin. There isn't much more to their philosophy than that, and so the Church is still popular amounstst the whimiscally natured Traladaran's.

Approximately 70% of the total population of Karameikos belongs to the Church of Traladara.

Callarii Pantheon
The Callarii follow Ilsundal, Mealiden and their own patron Maiden; lady Callarii.

Vyalia Pantheon
The Vyalia follow the older Immortals of elves, primarily Ordana

Magic Items

Sword of Treeshield

  • Treeshield on Vyalia haltioiden klaani
  • Longsword +1
  • Elven: The item is well preserved, light (half the normal weight), flexible where it needs to be, and adorned with leaf and vine motifs.
  • Symbol of Power: This item was once used as part of royal regalia, an icon of a noble title, or a badge of office. Its former owner might desire it,or someone might mistakenly assume its new owner is the item’s legitimate inheritor. Ette tiedä tarkkaa.
  • Sentinel: This item glows orcs are within 100 feet of the item.
  • Confident: The item makes its bearer feel nigh invincible. This sensation does not protect the bearer from fear effects.
  • haudattuna puun juurakkoon, jossain hylättyä linnoitusta ympäröivässä metssä

Widowmaker

  • Short sword +1
  • Fiendish: The item is made of black iron inscribed with runes, is warm to the touch, and features leering, fiendish faces on the guard or hilt. Kukkahattutädit ei tykkää esineestä.
  • Language: The bearer can speak the Infernal language.
  • Miekan terässä lukee Infernal kielellä Widowmaker
  • tällä hetkellä Pauluksen hallussa

Amulet of Saving Throws
Glantrilaisten velhojen tekemä hopeinen amuletti.

  • Kantaja saa rerollata saving thrown kerran päivässä.
  • roikkuu Maximuksen kaulassa

Friendship Ring of Highforge
Plain iron ring. Highforgen gnomet ja kääpiöt pitävät sormuksen kantajaa luotettavana. Advantage diplomacy heittoihin.

  • kiiltelee Pauluksen sormessa

Morningstar of Humanoid Influence
Pääkallon koristama morningstar. Humanoidit (goblins, kobolds, gnolls, orcs, ogres, bugbears, hobgoblins) kunnioittavat/pelkäävät asetta ja tämän kantajaa. Vuorovaikutustilanteisiin humanoidien kanssa, kuten diplomacy/intimidate/bluff, advantage heittoon. Morningstar pitää olla kädessä. Kukkahattutädit ei tykkää esineestä.

  • tällä hetkellä halkoo kalloja Aramilin kourassa

Pearl of Power

  • Lisäloitsu per päivä
  • Erevanin huomassa

Horselord's sword

  • Sword +1
  • Traladaranilaista terästä ja miekan nuppina on hevosen pää.
  • Miekan kantaja pystyy kutsumaan valkoisen hevosen kerran päivässä ratsukseen. Ratsun nopeus on 55'
  • Maximuksen huotrassa

Lucky ring of Halflings

  • Osuma hahmoon. Käyttämällä reaction kohde pakottaa osujan heittämään hyökkäys uudelleen
  • Encounter
  • Varastettu Tomoen sormesta. Saatu takaisin Tomoelle Mustan Kotkan ritarin sormesta.

Black belt of Ju-jutsu

  • +1 to hit and damage (unarmed strikes) ja +1 to AC (unarmored wearer)
  • Tomoen vyätäröllä
  • Itämailta muinaisen mestarin vyö

Örkkilaulajan pääkalloamuletti

  • Örkkitekoa
  • Property: kantaja hallitsee örkkikielen ja örkkien laulut
  • Daily: Bardin laulu swift actionilla
  • Daily: laulun kantama tuplaantuu
  • Luonne: Amuletti pyrkii vaikuttamaan kantajaansa. Pyrkii luomaan kaaosta ympärilleen provosoivilla lauluilla. Vahvaluonteinen kantaja pystyy vastustamaan kiusausta.

Rage sieni

  • Aiheuttaa Rage tilan (kuten barbarian)
  • Purppura

Healing sieni

  • Cure moderate wounds
  • Punainen

Trippi sieni

  • Nautinnollinen olotila
  • Intoxicated tila (Con save DC: 12) 1h
  • Oranssi

Bracers of archery

  • +1 to attack and damage (jouset)
  • Daily: Nuoli pysäyttää kohteen paikoilleen (str save dc 12). Voi yrittää vapautua actionilla.
  • Daily: Kaukolaukaus (ei penalttia matkasta)

Yksisarvisen parantava sarvi

  • Cure wounds (1st level) kaksi kertaa päivässä

Tarina

22. sessio (Barbaarikuninkaan hauta)

Seikkailijat jatkoivat barbaarien haudan tutkimista. Ovien takaa tuli vastaan iso kuristajakäärme.

Seikkailijat löysivät liskomiesrumpalin, joka lahdattiin. Maximus jatkoi rummunsoittoa. Huoneessa oli useita hautasyvennyksiä, joista kolmessa lymyili muumio. Ne lahdattiin.

Liskomiehet tekivät vastahyökkäyksen ja rynnivät isolla joukolla seikkailijoiden kimppuun. Niistä ei ollut vastusta.

Yksinäinen liskomies oli laitettu vankikuoppaan. Munkki Tomoe kävi pahoinpitelemässä ressukan kuoliaaksi.

Seikkailijat saapuivat vihdoin barbaarikuninkaan hautaholviin. Holvissa oli myös heidän etsimänsä demonin kallo. Urhea paladiini Aramil ryntäsi kallon luokse ja yritti ottaa sen haltuunsa. Hän joutui kammottavaan henkitaisteluun demonikalloa vastaan. Seuraavaksi ryöväri Paulus yritti anastaa kallon, mutta hänkin jäi henkitaisteluun.

Haudassa oli luuranko, jota vasten oli asetettu obsidiaanista valmistettu suurmiekka. Vedessä piileskellyt liskomies otti miekan ja sai suuria voimia. Bardi Maximus ja munkki Tomoe kävivät liskomiestä vastaan, joka ampui miekalla salamaniskuja. Tomoe onnistui stunnaaman liskomiehen peräti kahdesti.

Pian liskomies oli hengiltä ja henkitaistelut loppuneet. Demonikallon dominoivat Aramil ja Paulus halusivat viedä kallon pappi Erevanille tutkittavaksi, muut kannattivat kallon heittämistä aiemmin tavattuun rotkoon.

Obsidiaanista taottu suurmiekka oli +1, joka toimi myös kuten wand of lighting bolts (level 6). Lisäksi löytyi crown of greater counterspells (3 spells).

Maximus yritti tutkia kalloa ja joutui myös dominoiduksi. Munkki Tomoe päätti yrittää seuraavaksi ja voittikin kallon henkitaistelussa. Hän juoksi muilta karkuun kallo mukanaan ja hyppäsi rotkoon. Kuului valtava kirkuna ja maa järisi. Rakennukset sortuivat ja rotkoon tulvi vettä.

Kömpelö Aramil tippui myös rotkoon, mutta pääsi kiipeämään sieltä ylös kuten myös Tomoe.

Kallo hajosi ja dominointi loppui. Turmion suolta hävisi sumu ja kirous loppui.

Seikkailijat olivat taas kerran voittaneet. He saavuttivat 8. tason.

21. sessio (Liskomiesten tukikohta)

Seikkailijat lähtivät etsimään demonin kalloa ja liskomiesten tukikohtaa läntisiltä kukkuloilta. Pian löytyi polku, joka kulki länteen.

Polulle oli rakennettu tukeista siltoja vesialueiden yli. Liskomiehet yrittivät väijyttää seikkailijat yhdellä sillalla ja tiputtaa seikkailijat tukkisillalta veteen. Ei onnistunut ja pian liskomiehet olivat maissa.

Liskomiehillä oli rinnassa musta polttomerkki, joka esitti viittä silmää.

Polku johti kukkuloille. Kukkulalla näkyi luola, mutta polku johti toisaalle. Seikkailijat päättiivät ensin seurata liskomiesten käyttämää polkua.

Polku johti toiseen luolaan, jossa liskomiehet grillasivat päivällistä. Liskomiehet olivat vesikuopan toisella puolella ja kuopassa oli yksi iso tukki, joka johti puoliväliin. Seikkailijat juoksivat tukkia pitkin liskomiesten kimppuun. Tukki paljastui jättimäiseksi krokotiiliksi, joka ahdisteli vaarallisesti Maximusta.

Toinen liskomiesjoukko yritti polttaa seikkailijat öljyllä portaikkoon. Niiden huoneessa oli allas, jonka pohjassa oli seitsemän erilaista levyä. Levyissä oli eri eläinten kuvia ja niitä koskettamalla seikkailijat saivat väliaikaisia voimia.

Syvemmältä luolaa löytyi kupariovi, johon oli kaiverrettu barbaarikuninkaan uudelleensyntymistarina. Oven takaa kuului hidastempoinen rummun pauke.

Seikkailijat kohtasivat vielä zombiepöllökarhun ja kolme patsasta. Antamalla lahjoituksia patsaille seikkailijat saivat taas väliaikaisia voimia.

Seikkailijat vetäytyivät tutkimaan taaksejääneen luolan. Siellä oli oviansa ja kaksi varjoa, jotka imivät Tomoesta voimaa. Seikkailijat jäivät nukkumaan luolaan.

20. sessio (Suonoidan tukikohta)

Vitali Volkov niminen traladaranin kirkon pappi löysi seikkailijat Turmion suolla. Hän oli kuullut suoihmisiltä kuuluisista seikkailijoista ja oli lähtenyt etsimään seikkailijaklubilaisia liittyäkseen taisteluun pahuutta vastaan. Seikkailijat olivat ilman pappia, joten Vitali sai näyttöpaikan klubiin.

Tie johti linnakkeelle, jota vartioi kasa koboldeja ja gnolli. Seikkailijat ryntäsivät kimppuun ja tekivät vartioista hakkelusta.

Sisäpihalta löytyi kaksi aitausta orjia, jotka odottivat kidutuskuolemaa suonoidan käsissä. Orjat vapautettiin.

Syvemmältä linnoituksesta saapui kolmenkymmen koboldin ja yhden tulijättiläisen iskujoukko ajamaan seikkailijat pois. Tulijätti kävi munkki Tomoea kimppuun ja sai iskettyä munkin maihin. Koboldeja kuoli kuin kärpäsiä ja pian tulijättikin kaatui tehokkaan seikkailijaporukan käsittelyssä.

Keskellä linnaa oli iso muonavarasto ja paja. Pajassa oli valmistettu turmion metallista aseita. Seikkailijat sulattivat aseet ahjossa.

Sivulta löytyi gnollien tukikohta, jonka sisään kymmenkunta gnollia surmattiin. Kätköstä löytyi yksisarvisen parantava sarvi, jonka avulla pystyi parantamaan haavoja.

Linnan takana oli ikäväntuntuinen rotko, joka haisi mädälle. Paladiini Aramil näki näyn barbaareista, jotka voittivat demonin ja veivät sen kallon länteen.

Rotkon laidalla oli uhrausalttari ja hissi alas rotkoon. Rotkossa sairaat koboldit kaivoivat turmion metallia. Pappi Vitali päästi sairaat tuskistaan pyhillä liekeillään.

Sydänlinnassa asui suonoita, joka paljastui puolihaltia naiseksi. Puolihaltian nimi oli Kyleth ja hän oli kirjoittanut kirjeen rakkaalleen, jossa hän ilmaisi huolensa.

Sydänlinnaa vartioi iso ihmisapinademoni ja naismaagi sekä muutama ansa. Seikkailijat olivat voittoisia.

Luuttina löytyi arvokas labra, cloak of displacement ja Ars Maleficus teos. Bardi Maximus otti teoksen haltuunsa tutustuakseen sen opetuksiin.

Seikkailijat ottivat pitkän päivän päätteeksi kunnon yöunet ja valmistautuivat seuraavaan päivään…

19. sessio (Salakuljettajat ja keikka Turmion suolle)

Seikkailijat kertoivat kartanon salaisuuksista Lady Sascialle. Selvitettäväksi jäi, mistä kaikki huumeet ja alkoholi oli tullut kellariin. Lady antoi seikkailijoille poliisioikeudet.

Pappi Erevan lähti kiertämään maailmaa ja jätti lahjaksi muille seikkailijoille parannusjuoman kullekin.

Seikkailijat palasivat kartanon kellariin ja löysivät salaoven, joka johti pitkään käytävään. Käytävän keskivaiheilla oli sivuovi, jonka takaa paljastui kammio. Siellä oli toinen ovi, joka laukaisi ansa. Vahva rautaristikko putosi seikkailijoiden taakse ja kahdesta salaovesta ryntäsi nälkäisiä ghouleja.

Ghoulit tapettiin nopeasti ja Aramil väänsi rautaristikkoon aukon. Matka jatkui käytävää pitkin, joka nousi maan pintaan. Salaovi toi seikkailijat Onnenmyyrä majatalon talliin. Majatalo sijaitsi Lulnin kaupungin muurien ulkopuolella.

Seikkailijat menivät jututtamaan Onnenmyyrä majatalon isäntää. Maximus hoiti tiedustelun. Hän osti isännältä Hinterlandin ruskeaa lehteä (huume). Koska isäntä oli selvästi rikollinen päättivät seikkailijat pidättää hänet.

Isäntä pisti vastaan ja yritti loitsulla hurmata Pauluksen. Paulus pisti miekallaan isäntää, joka haavoittuessaan muuttui sarvekkaaksi hännän omaavaksi paholaiseksi. Majatalon ulosheittäjät liittyivät taistoon ja nekin paljastuivat paholaisiksi.

Isäntä loihti tulipallon, joka lahtasi yhtä lukuun ottamatta sivulliset majatalossa. Seikkailijat kävivät ankaran taistelun ja saivat majatalon väen surmattua. Seikkailijat tutkivat majatalon ja löysivät Hinterlandin ruskeaa lehteä ja rahalippaan.

Seikkailijat kuulustelivat henkiin jäänyttä karavaanivartijaa. Kävi ilmi, että mies oli tuonut huumeita Fort Doomista kauppiaan kanssa ja odotti orjalähetystä majatalosta huomiseksi. Mies pidätettiin.

Lady Sascialle annettiin täysi raportti. Hän laittoi poliisikomentajan selvittämään salakuljetusta.

Seikkailijoille Lady Sascialla oli tärkeämpi tehtävä. Turmion suolla oli nähty useamman kerran pitkävene, joka oli vienyt paljon lastia jokea pitkin suolle ja palannut ilman lastia. Turmion suolle oli myös noussut synkkä usva. Seikkailijoiden piti mennä selvittämään, mitä suolla oikein tapahtuu. Mahdollisuuden mukaan Lulnia uhkaava vaara oli myös tuhottava.

Seikkailijat lähestyivät Turmion suota pohjoisesta jokea pitkin soutuveneellä. Näkyvyys usvassa oli heikkoa ja seikkailijat päättivät tarkistaa ensin joen itärannan.

Pari uimareissulla ollutta peikkoa kävi kimppuun. Ne saatiin lyötyä takaisin jokeen.

Rannalta löytyi suoihmisten mökki. He kertoivat nähneensä pitkäveneen.

Seuraavaksi tarkastettiin joen länsirannan. Sieltä löytyikin pitkävene, joka oli kiinni laiturissa. Laiturin lähellä oli mökki ja talli.

Seikkailijat lähestyivät tukikohtaa hiippailemalla. He yllättivät vartijan ja kusella käyneen soturin. Mökkiin seikkailijat iskivät yllätyksellä. Yksi soturi jäi eloon ja paljastui Rautalenkin jäseneksi. Mies lauloi tietonsa seikkailijoille. Pitkävene toi kerran viikossa tukikohtaan orjalastin ja tarvikkeita. Sieltä ne kuljetettiin vankkureille Suonoidan luokse.

Aramil jakoi omankädenoikeutta orjakauppiaalle.

Tukikohdasta johti kärrypolku länteen. Seikkailijat lähtivät seuraamaan sitä. Parin tunnin matkan jälkeen he tulivat taistelukentälle, jossa joukko sotilaita, orjia ja hevosia oli teurastettu lohikäärmeen toimesta.

Suolle oli paennut joukko sotilaita, joiden jälkiä oli helppo seurata. Sotilaita johti Mustan Kotkan Paronikunnan Ritari Wolfgang Bauer, jonka aateliskirjat seikkailijat varastivat ruumiilta. Ritarilla oli myös oudosta Turmion metallista valmistettu pitkämiekka, jolla aiheutetut haavat eivät parantuneet ilman kunnollista sitomista tai magiaa.

Matka jatkui kärrypolkua pitkin. Lohikäärme kävi seikkailijoidenkin kimppuun. Käärme oli musta, mutta sen liha oli mädäntynyttä. Pari urhoa sai päälleen lohikäärmeestä pulppuavaa mätää happoa, joka tartutti Turmion taudin. Lohikäärme saatiin hengiltä ja paladiini Aramil paransi magiallaan taudit kumppaneiltaan.

18. sessio (Kartanon puhdistus)

Tornissa yläosissa piileskeli kaksi ihmislepakkoa, jotka ahdistelivat seikkailijoita. Niistä päästettiin ilmat pihalle. Korkean tornin katolta avautui upea näköala Lulnin kaupunkiin ja ympäristöön. Pääkatua pitkin kartanolle marssi joukko Herra Zlatomirin johdolla.

Seikkailijat asettuivat väijytykseen pihapuskaan. Odottamatta tallista tuli kaksi ihmisrottaa esiin, jotka hoksasivat seikkailijat. Samaan aikaan portista hyökkäsi sisarukset Kitiana ja Honda parin oppilaansa kanssa.

Zlatomir loihti magic missilejä ja hasten Kitiana munkkiin, joka kävi muurilla piileskelevän Erevanin kimppuun veljensä Hondan kanssa. Munkit löivät seikkailijoita useasti pyörryksiin, mutta urhot nousivat uudestaan taisteluun ja pian voittoja oli selvällä. Zlatomir pakeni paikalta kuten myös Honda, joka vannoi kostoa sisarensa surmaajille.

Zlatomir haki kaupunginkaartin paikalle. Lahjottu kersantti yritti pidättää seikkailijat, mutta karismaattinen bardi Maximus otti ohjat käsiinsä. Hän vakuutti palopuheessaan seikkailijoiden syyttömyyttä ja Zlatomirin syyllisyyttä.

Seurue päätyi Lady Sascian luokse. Lady antoi pidättää Zlatomirin ja antoi seikkailijoille 10 tuntia aikaa hankkia todisteet omasta syyttömyydestä ja Zlatomirin syyllisyydestä.

Lyhyiden haltiayöunien jälkeen seikkailijat palasivat kartanolle. Kartanon viinikellari oli pimennetty ja pakoloitsuilla varustettu, mutta seikkailijat selvittivät ne. Sieltä löytyi salaovi luolastoon.

Luolastoa vartioi lihagolemi, joka tuhottiin. Löytyi rotanpesiä ja pieniä tunneleita, joihin normikokoiset eivät mahtuneet.

Syvemmältä löytyi vankiselli, jossa pidettiin Luigi Deciusta. Mies muisti viettäneensä iltaa Kitianan kanssa. Seuraava muistikuva oli herääminen sellissä.

Luolassa oli iso varasto huumeita ja alkoholia. Paulus keräsi taskuihinsa sata annosta Hinterlandin ruskeaa lehteä.

Maagisesti lukittujen takaa löytyi temppeli, joka oli pyhitetty demoneille. Kaksi partapaholaista ilmestyi paikalle ja ne lahdattiin. Syvemmältä löytyi wraith, jonka elinvoimaa vievä kosketus oli pelottava. Temppelistä löytyi demonipalvontaan sopiva musta kirja. Todisteita oli tarpeeksi ja voimat loppu. Seikkailijat palasivat Lady Sascian luokse. Seikkailijat saavuttivat 7. tason.

17. sessio (Kartano Lulnissa)

Seikkailijat saapuivat Lulniin. Portilla seikkailijoita häiritsivät ahkerat ja tarkat Ladyn veronkantajat, jotka halusivat kantaa aseenkanto, haarniska, loitsu, alkoholi ja ties mitä muita lupia 10 kullan hintaan.

Seikkailijat tapasivat Lady Sascian, joka oli maineeltaan hurja taistelija. Palkaksi hän lupasi 100 kultaa kuussa ja oikeamielistä taistelua pahuutta vastaan.

Tomoe oli löytänyt ylikansoitetusta kaupungista myytävänä olevan hienon kartanon. Kartanoa myi neiti Annabella Decius Speculariumista, joka oli veljensä Luigin kanssa juuri perinyt kartanon isältään. Isä oli tehnyt omaisuutensa bisneksillään Paronin kanssa, mutta onnistunut tuhoamaan suurimman osan siitä viinanhuuruisissa kapakoissa. Kartano oli myynnissä vuokralaisten kera, joiden vuokrasopimus oli voimassa vielä viikon.

Kartano saatiin tingattua halpaan 12000 kullan hintaan ja Great club oli löytänyt oman kodin.

Neiti Decius kertoi veljensä kadonneen ja pyysi seikkailijoita etsimään hänet. Palkaksi sovittiin 750 kultaa ja aikarajana oli viikko. Neiti kertoi veljensä lähteneen treffeille eilen illalla ja sen jälkeen häntä ei ole nähty.

Seikkailijat menivät katsomaan kartanoaan. Kaksi miestä kartanon portilla kertoi kartanon omistajan Herra Zlatomirin olevan kiireinen ja tapaaminen onnistuisi vasta seuraavana päivänä. Aramilin niskavillat nousivat pystyyn miehistä. Hopeisen miekan antaman vaiston mukaan molemmat olivat lykantrooppeja, joiden verta miekka himoitsi.

Seikkailijat lähtivät etsimään Luigi Deciusta. Selvisi, että mies oli känyt syömässä Herra Zlatomirin sihteerin Kitianan kanssa.

Seuraavana päivänä seikkailijat kävivät tapaamassa Herra Zlatomiria kartanolla. Mies yritti uusia vuokrasopimusta ja ostaa kartanoa. Zlatomir oli selvästi harmissaan tilanteesta. Paulus tapasi sihteeri Kitianan, joka oli vetävän näköinen lyyli. Kitianana pyysi Paulusta treffeille, mutta Paulus kieltäytyi.

Loppupäivän seikkailijat keräsisvät tietoa Zlatomirista ja yrittivät myydä kolme Mustan Kotkan Paronin kotakatunnuksin varaustettua levyhaarniskaa. Paulus löysi luukuttajan, joka maksoi haarniskoista 2000 kultaa kipale. Maximus sai tietoa Zlatomirista. Hän majoitti vähävaraisia kartanoonsa ja huhujen mukaan osaa ei nähty enää koskaan. Zlatomirilla oli myös suhteet kaupungin liike-elämään. Kitianalla oli Honda niminen veli, joka toimi kapakan portsarina.

Paulus sai myös kontaktin mieheen, jolla oli tärkeää tietoa Zlatomirista. Hän ehdotti tapaamista Naurava Örkki kapakan takaovelle sulkemisajan jälkeen.

Seikkailijat olivat epäluuloisia. Paulus meni takaovelle ja muut jäivät väijyyn. Oven avasi Kitianana, joka veti Pauluksen rannelukon avulla sisääle kapakkaan ja ovi sulkeutui.

Seikkailijatoverit ryntäsisvät apuun, mutta kohtasivat kujalla ihmisrottia. Paulus joutui Kitianan tehokkaiden munkkiiskujen kohteeksi ja oli vaikeuksissa. Maximus ja Erevan jäivät lukitun pääoven taakse. Aramil hutki ihmisrottia kuoliaaksi hopeamiekallaan ja Paulus sai taikasormuksellaan avattua etuoven. Munkki Kitianana pakeni takassa olleesta salaovesta ja seikkailijat saivat ihmisrotat hengiltä.

Seikkailijat lepäsivät yön. Tomoe antoi neljälle oppipojalle neuvon välttää kartanoa. Seikkailijat kävivät Lady Sascian juttusilla ja esittivät todisteita Zlatomiria vastaan. Lady ei halunnut puuttua asiaan vaan antoi seikkailijoiden hoitaa itse vuokralaisensa.

Pimeyden tultua seikkailijat päättivät iskeä kartanolle. Pääkadun portti tiirikoitiin auki ja seikkailijat tunkeutuivat kartanolle. Tornista löytyi kasa ihmisrottia, joita vastaan käytiin ankaraa taistelua. Rottamiehet hälyttivät lisäjoukkoja, mutta lopulta pari rottamiestä lähti pakoon.

Seikkailijat tutkivat kartanon yläkertaa. He löysivät Jeltsin nimisen lihavan mihen pitämässä hauskaa kahden ilolinnun kanssa. Mies oli kiukkuinen ja kertoi olevansa kauppakillan johtaja. Paulus otti haltuunsa pöydältä löytyneet Hinterlandin ruskeat lehdet, jotka tunnettiin nautinnollisina huumeina.

Päämakuuhuonetta vartioi kaksi pientä teräskoiraa, jotka kävivät väkivahvoineen leukoineen seikkailijoiden kimppuun. Ne hoideltiin.

Yläkerta varmistettiin ja seuraavaksi oli vuorossa tornin tutkinta. Se oli maagisesti pimennetty ja pelottava. Erevan poisti loitsullaan osan pimeydestä ja seikkailijat lähtivät kiipeämään liukkaita portaita pitkin ylöspäin.

Maaginen valokin näytti vain 10 jalkaa ja Erevan ryntäsi pakoon 60 jalan korkeudella. Ylhäältä pimeydestä kuului siipien suhinaa…

16. sessio (Mäkijättiläisten pesän puhdistus)

Seikkailijat kertoivat Apotille saattaneensa Mustan Kotkan Ritarit pois läänistä. Munkkien Tiedustelumestari halusi lisätietoja ja painosti seikkailijoita kertomaan Ritarien kohtalon. Maximus tunsi miehen luotettavaksi ja kertoi Ritarien surmaamisesta ja yhden Ritarin paosta.

Apotti antoi seuraavaksi tehtäväksi mäkijättien tuhoamisen läänistä. Seikkailijoita lähestyi Krutsevin veljekset, jotka halusivat liittyä Great Club:iin. Aramil ja Paulus olivat henkilökohtaisilla asioilla ja seikkailijat päättivät antaa veljeksille näytönpaikan.

Seikkailijat saapuivat jättien alueella ja he aloittivat niiden etsimisien Tomoen johdolla. Toisena päivänä jätit löytyivät. Kaksi nuorta mäkijättiä pelasi keskenään kivisotaa ja seikkailijat pääsivät yllättämään nuorukaiset.

Jättien luolan suuaukkoa vartioi karu karhu, joka lahdattin.

Luola vei seikkailijat jättien keittiöön, jossa äiti- ja mummojätti tekivät barbaque villisikaa jättilapsille. Yksi lapsi pääsi pakoon ja muut lahdattiin.

Lapsi hälytti paikalle jättikuninkaan ja tytärjätin, jotka yrittivät ajaa seikkailijat ulos kodistaan. Eivät onnistuneet.

Syvältä luolasta löytyi vielä Pappajätti ja hänen lemmikkiposussunsa. Berserkki Krutsev sai surmansa Papan antamasta kirvesiskusta. Pappajätti oli ovela ja pääsi pakenemaan luolasta yhden lapsen kanssa.

Alhaalla oli jättien aarre-arkku, jossa oli 2000 kultaa ja Bracers of Archery Erevanille.

Luolasta löytyi vielä kostea huone, jossa kasvoi kolmenlaisia sieniä; Rage, Healing ja Trippi lajikkeita. Huonetta vartioi jättimäinen krokotiili, joka onnistui nielemään Tomoen mahaansa. Krokotiili saatiin kuitenkin surmattua ja Tomoe pelastettua.

Seikkailijat palasivat Luostarille ja huomasivat työtilanteen muuttuneen. Lordi Gaius Penhaligon ja hänen uskolliset kumppaninsa kääpiösoturi Björn ja haltiakaartilainen Into olivat astuneet Kirkkoläänin palvelukseen. Lääni ei kyennyt pitämään seikkailijoita palkkalistoillaan, sillä Penhaligonin seurue oli tunnetusti kovapalkkainen.

Seikkailijat kuittasivat Apotilta kiitokset ja viimeisen kuukauden palkan. Tiudustelumestarilla oli vielä yksi epävirallinen homma seikkailijoille. Hän halusi seikkailijat salamurhatehtävälle. Kirkkoläänissä sijaitsevan kaivoksen johtajat oli eliminoitava, sillä tiudustelutiedot kertoivat , että he olivat pahoja. Ivanov oli surmannut kääpiökumppaninsa ja alkanut pyörittää kaivosta jumalattomien glantrilaisten kanssa.

Koko Ivanovin perhe (mies, vaimo ja lapsi) sekä kaikki kaivokselta löytyvät glantrilaiset oli surmattava. Maximus oli kiinnostunut, koska Tiedustelumestari lupasi hyvän palkkion. Erevan empi, sillä kaivoksen puolustus vaikutti kovalta. Tomoe oli koko hommaa vastaan eikä halunnut ryhtyä salamurhaajaksi.

Seikkailijat kieltäytyivät lopulta työstä ja päättivät hommata uuden työnantajan sillä kysyntää lohikäärmeen- ja jättiensurmaajille varmasti löytyisi Karameikoksen vaarallisilla mailla…

15. sessio (Mustan Kotkan Ritarien vierailu)

Seikkailijat palasivat örkinkorvat ja Great Ulfen pää mukanaan Lordi Gusevin luokse. Lordi oli tyytyväinen ja maksoi sovitut palkkiot. Hän oli erityisen innoissaan uutisesta, jonka mukaan seikkailijat olivat surmanneet Mikhailovin suvun palveluksessa olevia Raddlebbin samoojia. Karkuun päässeen samooja Alexein päästä hän lupasi 500 kultaa.

Ryhmä suuntasi kohti Luostaria. Matkalla he kohtasivat kolme manticorea, joista tehtiin selvää.

Luostarilla oli kova tohina päällä. Mustan Kotkan Paroni oli tulossa vierailulle. Apotti maksoi sovitut palkkiot seikkailijoille ja keräsi kirkollisverot. Seikkailijoille tuli tehtäväksi vartioida järjestystä Paronin vierailun aikana.

Seikkailijat haaveilivat omasta tukikohdastaan ja alkoivat selvittämään asiaa.

Mustan Kotkan Paroni ei tullutkaan vaan lähetti neljä ritariaan edustamaan itseään. Apotti oli pettynyt.

Mustan Kotkan ritarit ja luostarin munkit kävivät neuvotteluja. Seikkailijat pitivät silmällä ritareita.

Toisena iltana ritarit kysyivät illanviettopaikkaa ja Paulus lupautui viemään ritarit joen toiselle puolelle Atticuksen lääniin. Muutkin seikkailijat lähtivät mukaan.

Serovin kylään pääsi nopeasti lautturin kyydissä. Siellä oli pari kapakkaa ja majatalo. Seikkailijat huomasivat ritareiden hallussa olevan kaksi tuttua esinettä. Tomoelle kuulunut puolituisen onnensormus ja Iso Igor vainaalle kuulunut kissariipus. Seurue meni majataloon ja aloitti illanvieton.

Muutaman tuopin jälkeen nuori ritari joutui sanaharkkaan paikallisen palkkamiekan kanssa. Maximus kiihotti tunnelmaa lauluillaan. Seurasi kaksintaistelu pihalla, jossa ritari hoiteli kahdella iskulla palkkamiekan. Kylän sheriffi tuli paikalla ja antoi nuorelle ritarille varoituksen. Maximus esitti laulun pelkurisheriffistä.

Ritarit käyttäytyivät röyhkeästi majatalossa aiheuttaen pahennusta. Tomoe oli huolissaan, sillä yksi hänen oppilaistaan oli majatalonisännän tytär. Maximus provosoi paikallisia ja ritareita toistensa kimppuun . Aramil näytti kaapin paikan nuorelle ritarille sanailussa.

Pappiritari ja isokokoinen ritari lähtivät naisten kanssa yläkertaan. Tunnin kuluttua miehet palasivat ja kertoivat tulipalosta. Ritarit poistuivat Kirkkolääniin.

Ylhäältä löytyi kahden naisen ruumiit ison ritarin huoneesta. Koko huone oli tulessa ja näytti siltä, että koko majatalo saattaisi palaa. Pappi Erevan loihti sateen ja Maximus organisoi palokunnan. Majatalo pelastettiin.

Tomoe tutki naisten kuolinsyyn. Naisia oli selvästi kuristettu ja isokokoista ritaria pidettiin syyllisenä. Paikallinen sheriffi ei voinut puuttua asiaan, sillä ritarit olivat poistuneet kirkkoläänin puolelle. Maximus esitti taas laulun sheriffin toimista.

Seikkailijat päättivät mennä kielimään ritareista Apotille. Apotti oli järkyttynyt raitareiden toimesta ja päätti karkoittaa ne.

Kolmekymmentä sotilasta ja seikkailijat lähtivät saattamaan ritareita Mikhailovin lääniin. Ritarit pyysivät pikaista pysähdystä kaivokselle. Pyyntö evättiin.

Kaivoksen kohdalla synkkä ritari katosi. Paikalla nähtiin kissa ja seikkailijat päättelivät ritarin muuttuneen kissaksi kissariipuksen avulla.

Loput ritarit päätettiin saattaa heti pois kirkkoläänistä. Sotilaat jäivät partioimaan rajalle, mutta seikkailijat päättivät suorittaa omatoimisen koston (Munkit olivat antaneet seikkailijoiden ymmärtää tämän olevan omantunnonkysymys).

Erevan surmasi pari ritareiden aseenkantajaa tulipallolla ja kaksi muuta saatiin nopeasti teurastettu miekoilla.

Pappiritari tulitti seikkailijoiden niskaan tulipalloja ja nuori sekä isokokoinen ritari kävivät Erevanin päälle. Erevan väisteli taidokkaasti ritareiden hyökkäyksiä ja muut seikkailijat saivat pappiritarin hengiltä.

Ritarit joutuivat pian alakynteen ja kosto tuli suoritetuksi. Seikkailijat luuttasivat ritarit ja saivat käsiinsä kolme arvokasta levyhaarniskaa, puolituisen onnensormuksen ja heittäjän hanskat.

Seikkailijat palasivat kiertotietä luostarille…

14. sessio (Musta Lohikäärme, petturisamoojat ja örkkienlahtaus)

Seikkailijat laskeutuivat Khunderdarkin pohjalle lohikäärmeen pesään. Lohikäärme asui luolassa, jonne maanalaiset joet olivat synnyttäneet pienen kirkasvetisen järven.

Suuri musta lohikäärme yllätti seikkailijat ja puhalsi happoa. Kiero peto pakeni sylkäisyn jälkeen.

Seikkailijat havaitsivat järven keskellä saaren, jossa oli kasoittain kultaa ja maagisia esineitä. Lohikäärme yritti uudelleen yllättää, mutta tarkkasilmäiset seikkailijat huomasivat suomukkaan lohikäärmeen kirkkaassa vedessä.

Alkoi eeppinen lohikäärmetaistelu. Lohikäärme jäi meleeaseiden ulottumattomiin ja hyökkäsi pitkälle yltävällä puraisullaan ja hännällään. Seikkailijat tulittivat käärmettä pitkämatkan aseillaan.

Hullunrohkeamunkki Tomoe hyppäsi lohikäärmeen kaulaan kiinni ja alkoi kuristaa käärmettä. Käärme sukelsi 40 jalan syvyyteen ja yritti hukuttaa Tomoen. Käärme sai purettua Tomoen tajuttomaksi ja munkki jäi järven pohjalle. Pubitikkamestari Aramil onnistui haavoittamaan tikoillaan järven pohjassa lymyävää käärmettä kuolettavasti ja laserpappi Erevan viimeisteli lohikäärmeen kuoliaaksi tulipalloloitsullaan.

Aramil pelasti Tomoen järven pohjasta ja Paulus luuttasi lohikäärmeen aarteen. 11000 kultarahaa, wand of magic missiles, Ki stripes ja Lockpicking ring olivat lohikäärmeen aarrepedissä.

Seikkailijoiden poistuessa lohikäärmeen luolasta kävi heidän kimppuunsa Radlebbin samoojat. He olisivat halunneet lohikäärmeen aarteen. Iso Igor sai surmansa, mutta ryhmän johtaja Alexei pääsi pakenemaan.

Seikkailijat kiipesivät Khunderdarkin portille ja näkivät kolmenkymmenen örkin, kymmenen vangin ja neljän valkoisen suden lähestyvän tukikohtaa, He päättelivät örkkien palaavan kotiin ja vetäytyivät lähimetsiin lepäämään.

Aamulla intoa puhkuen seikkailijat iskivät örkkien kimppuun. Seurasi hirmuinen taistelu, jossa örkkiaallot toisensa perään kävivät urheiden seikkailijoiden kimppuun. Erevanin tulipallot ja hastejuoman nopeuttava Aramil hoitelivat suurimman osan örkeistä.

Valtava örkkikuningas, Suuri Ulfe, taisteli kristallin koristamalla suurmiekallaan örkkirumpalin soittaman kompin tahdissa, muttei pärjännyt Great clubin seikkailijoille. Örkkirumpali halusi liittyä seikkailijoihin, mutta Paulus hoiteli miehen. Olihan se vain örkki.

Kristalli paljastui dragon bane ominaisuuden omaavaksi ja se oli kiinnitettävissä mihin tahansa miekkaan. Erevan kiinnitti sen lyhytmiekkansa nupiksi.

Seikkailijat vapauttivat vangit, jotka osoittautuivat Lordi Gusevin alamaisiksi. He olivat joutuneet örkkien hyökkäyksen kohteeksi. Seikkailijat antoivat örkkien ryöstösaaliin takaisin vapautetuille vangeille.

Seikkailijat saavuttivat kuudennen tason.

13. sessio (Raddlebbin samoojat ja duergarit)

Seikkailijat kohtasivat muutaman grick hirviön, joista tehtiin silppua.

Luolaan saapui Raddlebin samoojia (Iso Igor ja muita tuttuja), jotka etsivät mustaa lohikäärmeettä. Lohikäärme oli tehnyt tuhoa heidän läänissään. He eivät olleet nähneet örkkejä.

Paulus tiirikoi teräsoven lukon ja seikkailijat laskeutuivat tukikohdan kolmannelle tasolle. Raddlebin samoojat menivät toiseen suuntaan.

Kolmannella tasolla asui duergar kääpiöitä, joita vastaan käytiin useita taisteluita. Taso oli selvästikin vuortenkääpiöiden rakentama ja örkkien kauan aikaa sitten ryöstämä. Kääpiöjumalien temppelissä seikkailijoita vastaan asettui joukko örkkiwightejä, jotka aiheuttivat julmaa vahinkoa erityisesti Erevanille. Temppelistä löytyi maaginen Örkkilaulajan pääkalloamuletti.

Tasolta johti käynti vieläkin alemmas. Seikkailijat olivat pahassa kunnossa ja he antoivat Raddlebin samoojien tutkia alempaa tasoa. Samoojat tulivatkin pian takaisin häntä koipien välissä. He olivat kohdanneet mustan lohikäärmeen ja haavoittaneet sitä. Samoojista oli yksi kuollut. Seikkailijoiden vuoro oli mennä alas lohikäärmeen pesään…

12. sessio (Örkit ja Troglodyytit)

Seikkailijat jatkoivat örkkitukikokohdan putsausta. He löysivät örkkikuninkaan hovin, jota vartioi kymmenkunta örkkiä ja pari isoa valkoista sutta. Sudet puhalsivat jäätävää ilmaa ja örkkishamaani yritti loitsia seikkailijoille kohmelon. Örkkikuningas Suuri Ulfea ei näkynyt, mutta Paulus sai kerättyä monta örkinkorvaa. Koko örkkiluola tutkittiin ja kaksi örkkinaista jätettiin lukkojen taakse. Seikkailijat nukkuivat yön ja jatkoivat Khundrukarin alaosien tutkimista.

Luonnonmuovaama tunneli johti kukkulan syvyyteen. Luolassa kulki joki syvänteessä, jonka ylittäminen aiheutti ongelmia. Parvi stirgejä kävi kimppuun.

Syvemmältä löytyi kaksi troglodyyttisoturia, jotka kävivät kimppuun. Ne yrittivät vapauttaa nälkäisen ruskeakarhun seikkailijoiden kimppuun, mutta nokkela Aramil sulki karhun uudestaan häkkiin. Kammiosta johti käytävä ulkoilmaan ja seikkailijat hätistivät karhun sinne.

Seikkailijat löysivät hopeisen suurmiekan, joka oli vaarallisen homeen peitossa. Miekka oli kääpiömestariseppä Durgeddin takoma. Aramil otti sen käyttöön.

Seikkailijat saapuivat kääpiöiden hautuumaalle, jossa oli useita käyttöönottoa odottavia hautoja ja kolme käytössä olevaa hautaa. Osa seikkailijoista häiritsi yhtä hautaa ja he löysivät sieltä mestariluokan sotavasaran ja kääpiön ruumiin. Hautojen ryöstö tuntui epämiuluisalta ja kaksi hautaa jäi tutkimatta.

Syvemmältä löytyi troglodyyttiheimo. Seikkailijat teurastivat kaikki naisia ja lapsia lukuunottamatta. Troglodyyttien aarretta vartioi iso lisko, joka yritti niellä Erevanin vatsaansa.

11. sessio (Örkkejä vastaan)

Seikkailijat päättivät käydä ensin tapaamassa Lordi Gusevia, jonka läänin alueella hankaluuksia aiheuttaneet örkit asuivat. Matkalla he törmäsivät pariin peikkoon ja trollhoundiin.

Lordi Gusev piti majaa vanhassa kivilinnassaan. Kaikki asukkaat näyttivät olevan aseistettuja ja valmiina puolustamaan itseään.
Gusev otti seikkailijat vastaan. Hän kertoi örkkien aiheuttaneen hänellekin ongelmia. Örkit olivat valkoisen suden heimo, joita johti Suuri Ulfe niminen örkkikuningas. Hän tarjosi seikkailijoille sopimusta, jossa hän suostui maksamaan 10 kultaa örkinkorvasta ja 1000 kultaa Suuri Ulfen päästä. Valkoisen suden heimo oli asettunut vanhaan Khundukar nimiseen kääpiötukikohtaan. Aikaa tehtävän suorittamiseen Gusev antoi kaksi viikkoa.

Gusev kertoi myös mielipiteensä viereisistä lääninherroista. Kirkkolääniä hän piti uskoonsa pakottavina ja veroja keräävinä ahnehtijoina, Atticus oli vanhan koulukunnan kiero ja ahne porvari, Mikhailov oli sukuna epäluotettava ja heikko (Gusevin ja Mikhailovin sukuriidat periytyivät jo kaukaa) ja Horgretor vaikutti kunnon kaverilta, joka jakoi oikeutta oman vahvan barbaarikätensä kautta.

Gusev oli kuullut myös Tomoen Rahvaan kisojen painimestaruudesta. Hänen tyttärensä Elsa oli innokas mutapainija ja niinpä hän sai suostuteltua Tomoen painimatsiin tyttärensä kanssa. Elsa onnistui tyrmäämään Tomoen vasemmalla koukulla ja ottamaan kuoleman lukon mystikosta. Mystikko yritti vapautua, mutta Elsan ote vain kiristyi. Lopulta Tomoe joutui nöyrtymään ja taputtamaan mutaa antautumisen merkiksi. Paulus hävisi kasan kultaa lyötyään vetoa Gusevin kanssa matsin voittajasta.

Seikkailijat suuntasivat etelään kohti Khundukaria. Matkalla he kohtasivat pari musisoivaa ja tanssivaa satyyria, jotka yrittivät hurmata seikkailijat illallisjuhliin. Seikkailijat löysivät myös neljän örkin ruumiit. Örkeillä oli valkoisen suden kuva rinnuksissa. Örkit olivat kuolleet jonkin ison olennon raapaisuihin, puremiin ja happovaurioihin.

Khundukar oli iso kukkula, jonka huipulle johti polku. Sen päältä näkyi myös tulevan savua. Seikkailijat hiipivät lähemmäs ja huomasivat pari örkkiä. Ne yllätettiin ja surmattiin äänettömästi. Polku johti linnoitettuun tukikohtaan, jossa oli ampuma-aukkoja ja vahva portti.
Paulus tiirikoi portin ja seikkailijat tulivat kammioon, jossa oli riippusilta, jonka toista päätä vartioi kaksi örkkiä. Riipusilta oli vaikea ylittää. Kaikkien ihmeeksi paladin Aramil teleporttasi yli sillan.

Syvemmältä luolasta löytyi kaksi Gusevin läänin asukasta, joita oli pidetty vankina. Löytyi myös savun alkulähde ja savupiippu.
Örkeistä ei ollut paljonkaan vastusta ja seikkailijat pääsivät helposti etenemään luolassa. Isossa kammiossa oli portaat alas ja sieltä tuli lauma stirgejä, jotka lahdattiin helposti. Yksi ovi oli ansoitettu ja se sai hieman seikkailijat varpailleen.
Örkit tulivat lopulta joukolla seikkailijoiden kimppuun. Tukena heillä oli kaksi haarniskoitua ogrea. Seurasi taistelu, jonka seikkailijat kuitenkin tyylikkäästi hoitelivat.

Player_lands(1).png

10. sessio (Rahvaan Kisat)

Seikkailijat kuulustelivat kasinon aamiaiselle osallistuneita varkauksista johtuen. Epäilyttävimpänä ryhmä piti Vincent nimistä puolituismiestä, joka toimi vaatturina. Vincentiltä saatiin kuulla huhu, jonka mukaan Ivanovicin kaivoksen johtaja olisi glantrilaisten määräysvallan alla. Tietoa pidettiin luotettavana, sillä vaatturi oli kuullut sen rouva Ivanovicilta.

Lisäksi selvisi kaivoksesta tieto, jonka mukaan säteilysairauksien lähde oli demonikivi, jota kaivoksesta myös löytyi. Harvinaista demonikiveä velhot käyttävät magiansa tutkimuksiin ja rakennusprojekteihin.

Seuraavana päivänä pidettiin Rahvaan kisat Ivanovicin kaivoksen ulkopuolella olevalla niityllä. Mystikko Tomoe osallistui kaikkiin lajeihin. Jousiammunnassa voiton vei jousentekijä Ivanov, joka myi mestaruuden tuoneen pitkäjousen Erevanille. Tomoe osallistui quaterstaff otteluun. Tomoe voitti kulkuri Federovin, mutta otti turpaansa Iso Igorilta, josta tuli mestari.

Käsikähmä kisan Tomoe voitti. Finaalissa kaatui Rautanyrkki Finnan niminen puolituinen. Palkinnoksi Tomoe kuittasi Black belt of Ju-jutsu esineen.
Illalla oli isot juhlat, jossa seikkailijat tapasivat johtaja Ivanovicin. Mies ei kertonut glantrilaisista mitään.
Seikkailijat palasivat Luostarille. Matkalla he kohtasivat ogreryhmän, joka oli teurastanut kaksi naista. Yöllä leiriin hyökkäsi vielä mullan alta muutama ankheg.

Munkit olivat tyytyväisiä seikkailijoiden raporttiin. Osa munkeista Paladin Trogus puhemiehenään piti glantrilaisten sekaantumista kaivokseen oikeutettuna syynä sotatoimiin kaivosta vastaan ja kaivoksen luovuttamista luotettaviin käsiin.
Munkit päättivät kuitenkin neuvotella kaivoksen kanssa. Seikkailijat saavuttivat viiden tason ja pitivät pienen loman. Tomoe opetti innokkaita maalaisia, jotka halusivat oppia mystikon taitoja. Kirkolta ei tullut lupaa perustaa varsinaista dojoa.

Parin viikon päästä neuvottelutulos tuli tietoon. Kaivos sai erityisoikeudet ja suostui maksamaan heti veroja Kirkkoläänille. Lääni sitoutui turvaamaan kaivoksen ulkopuolisen alueen, jossa oli ongelmia örkkien ja mäkijättien kanssa. Seikkailijoiden annettiin valita örkkien ja jättien puhdistamisen väliltä. He valitsivat käydä ensin örkkejä vastaan…

9. sessio (Luuttausta ja vakoojatehtävä)

Seikkailijat löysivät Smaragdinoidan tukikohdan kellarista kuupaholaisen. Paholainen ehdotti vapautumissopimusta, mutta seikkailijat olivat epäluuloisia. Erevan poltti loitsullaan pikkuhiljaa paholaisen kuoliaaksi. Koko tukikohta luutattiin ja saalista kertyi kantokykyä enemmän.

Seikkailijat palasivat Luostarille. Apotti Fronto oli tyytyväinen seikkailijoihin. Hän lähetti sotilaat tutkimaan ja valtaamaan Smaragdinoidan tukikohdan sekä rahtaamaan seikkailijoiden jättämän luutin. Kirkko oli kiinnostunut isosta kristallipallosta.

Muutaman päivän päästä Luostarille hyökkäsi yön pimeydessä trollhoundeja (worgeja, joihin on ruiskutettu peikon verta). Seikkailijat hoitivat uhan.

Seuraavana haasteena seikkailijoille esitettiin Ivanovicin kaivoksen tutkiminen. Tarkoituksena oli selvittää asioita kaivoksesta; suhtautuminen muihin, sotilasvoimat, kartta kaivoksesta, liittolaiset, viholliset, suunnitelmat, tärkeät henkilöt jne. Raportointiin annettiin viikko aikaa.

Matkalla seikkailijat kohtasivat lauman mäkikääpiöitä, jotka olivat tarkkoja reviiristään. Kieliongelmien jälkeen seikkailijat kiersivät kääpiöiden maat.

Lähellä kaupunkia seikkailijat törmäsivät jousentekijä Ivanoviin ja tämän poikaan. Mies kertoi olevansa matkalla Rahvaan kisoihin, jotka pidetään kaivoksen edustalla kolmen päivän päästä. Hän kertoi myös valmistavansa mestariluokan pitkäjousia.

Ivanovicin kaivos oli linnoitettu kylä. Seikkailijat eivät kertoneet olevansa Kirkkoläänin palveluksessa. Portille piti jättää aseet ja haarniskat. Maximus huijasi lyhytmiekkansa olevan tikari. Aramil päätti jäädä muurien ulkopuolelle.

Kaivoksella oli outoja sääntöjä. Jumalien avoin palvominen oli kielletty kuten myös jumalallisen taikuuden käyttö. Tarinan mukaan kaivoksen oli perustanut seikkailijakaksikko. Ivanovic oli traladaranilainen soturi ja Bararr urhea kääpiö. Kolme vuotta sitten Bararr oli kuollut taistelussa beholderia vastaan kaivoksen uumenissa ja Ivanovic oli jatkanut kaivoksen toimintaa.

Kaivoksella oli nähty myös kuparin sävyisen ihon omaava glantrilainen velho, joka oli jättänyt oppipojan kaivokselle. Glantrilaiset tunnettiin jumalia ja kääpiöitä vihaavina mestarivelhoina, joilla oli ruhtinaskunta pohjoisessa.

Muurien takaa löytyi siisti kaivosyhteisö. Oli kasino, parantola, ravintola, hotelli, kylpylä, ilotalo ja suuri kartano. Seikkailijat ottivat selvää asioista kiertäen yhteisöä.

200 mainaria, 50 muuta palkallista ja 30 soturia asui kaivoksella. Örkit ja mäkijätit kiusasivat ajoittain asukkaita. Kaivoksella oli suljettu alue, josta huhuttiin olevan yhteys uumenelaan. Kaivoksella ei näkynyt yhtään kääpiötä tai pappia. Parantolassa oli Tohtori Muratov, joka hoiti juomillaan säteilysairauksista kärsiviä potilaita. Kaikilla oli kovat palkat ja vastaavasti hinnatkin tuntuivat korkeilta.

Kasinon aamiaisella Tomoen onnensormus hävisi. Seikkailijat menivät sheriffin toimistolle selvittämään asiaa. Siellä oli toinenkin seurue valittamassa samanlaisesta tapauksesta. Iso Igor nimiseltä kaverilta oli anastettu kasinon aamiaiselta kissariipus. Seurueet puhuivat yhteistyöstä varkaan kiinnisaamiseksi.

Seurue paljastui Raddlebin samoojiksi, jotka toimivat Mikhailovin läänin seikkailijaporukkana. He olivat tulleet kaivokselle Rahvaan kisoihin. Seurueeseen kuului Iso Igor, viihdyttäjä Octavia (kutsui kaikki illalle keikalle kasinoon), hengenmies Dmitrov ja pitkäjousimies Alexei.

8. sessio (Smaragdinoidan tukikohta)

Maximus palasi vakoojatehtävältään. Hän oli vakoillut Mustan Kotkan Paronikuntaa puolen vuoden ajan tuntemattomalle taholle. Oli selvinnyt, että maalaisia pidetään maaorjina, merirosvot käyvät satamassa myymässä saalistaan ja Iron Ring laivaa orjia.

Seikkailijat kohtasivat salaoven takaa lisää smaragdipatsaita, jotka lahdattiin.

Tomoe löysi salaoven kammioon, jossa säilöttiin Thesdipedesin ruumista, Istrobian aivoja ja Goburin kalloa. Gobur oli bardi Maximuksen mukaan soturivelho ja demonien manaaja. Lisäksi kammiossa oli mystinen pehmustettu tuoli.

Syvemmältä tukikohtaa löytyi kaksi selliä, jossa oli rubiini otsassa olevia tiikereitä ja topaasi käärme. Ne kävivät kimppuun ja ne surmattiin.

Löytyi myös sellejä, jossa pidettiin ihmisvankeja. Ihmiset kertoivat joutuneen Smaragdinoidan sieppaamiksi. Vangit vapautettiin ja seikkailijat totesivat Smaragdinoidan rikkoneen lakeja, joka oikeutti heidän aloittaa tukikohdan täydellisen putsauksen.

Seikkailijat tulivat kammioon, jossa oli iso kallo seinällä. Se alkoi ampua lasersäteitä silmistään. Seikkailijoita seuranneet kaksi lentävää kalloa alkoivat myös tulittaa. Kallot murskattiin.

Salaoven takaa löytyi huone, jota vartioi kaksikymmentä irtileikattua ja animoitua kättä. Huoneessa oli lattiassa ritiläluukku.

Kammiosta johti ovi laboratorioon, jonka keskellä makasi demoni pentagrammin sisällä. Demonista johti letkuja koneeseen ja koneesta putkia kattoon. Erevan poltti pyhillä liekeillä demonin kuoliaaksi. Labrasta löytyi useita taikajuomia ja loitsukääröjä.

Tukikohdassa oli myös puutarha, jota hoiti ogre smaragdipatsas, joka oli aseistautunut kahdella machetalla. Puutarhan pensaat kävivät myös kimppuun. Puutarhaa valaisi mystinen tekoaurinko.

Portaat johtivat tukikohdan yläkertaan. Ovea vartioi iso skorpionmies smaragdipatsas.

Syvemmältä löytyi observatorio, jossa oli jättimäinen kristallipallo. Löytyi myös Smaragdinoidan lepohuone, jossa oli noidan loitsukirja.

Tomoe joi kaasumuototaikajuoman ja lähti tiedusteluretkelle. Hän tuli kammioon, jossa oli neljä isoa allasta sisältäen kiehuvaa vihreää nestettä. Katossa oli neljä häkkiä, joista kahdessa oli ihmisnainen. Takana oli mystinen koneisto, jota Smaragdinoita käytteli. Lisäksi kammiota vartioi liuta lentäviä kalloja ja smaragdipatsas. Smaragdinoita ohjasi häkkejä kohti kiuhuvia altaita.

Seikkailijat kävivät kimppuun yrittäen pelastaa häkitetyt naikkoset. Kallot ja patsas saatiin helposti surmattua. Smaragdinoita loihti vaikuttavan tulipallon ja pari muuta tiukkaa loitsua. Seikkailijat olivat hätää kärsimässä, mutta lopulta noita saatiin teurastettua.

Paulus yritti pysäyttää koneistoa, mutta älli ei riittänyt. Maximus ja Tomoe yrittivät lihasvoimin estää häkkejä tippumasta altaisiin, mutta patti ei riittänyt. Naiset saivat kasteen ja ne muuttuivat smaragdipatsaiksi. Henkihieverissä olevat seikkailijat saivat vastaansa kaksi tuoretta smaragdipatsasta, jotka antoivat nyrkkiensä soida. Hirveä taistelun jälkeen seikkailijat saivat voiton ilman tappioita Erevanin parannustaitojen ansiosta…

7. sessio (Karameikoksen Kirkon palveluksessa ja Smaragdinoita)

Seikkailijaklubin jäsenet pysyivät muissa hommissa vuoden 1000 AC loppuun.

Lareth Kauniin johtaman orjakaupan aiheuttaman kärsimyksen näkeminen herätti Aramilissa vihaa. Hyötykäyttö tälle vihalle löytyi astumalla lady Callariin palvelukseen ja rankaisemalla Neidon oppien vastaisia toimijoita, orjuuttajia, tämän häikäilemättömänä kostajana.

(Paulus: Varkaiden Kuningaskunnan Lordi Paulus halusi osoittaa uskollisuutta killalle ja suostui pyyntöön lähteä Mustan Kotkan Paronikuntaan selvittämään killan toimintamahdollisuuksia alueella. Läänistä löytyi paljon pahamaineisia orjakauppiaita, huumekauppiaita ja merirosvoja sekä niistä hyötyviä rikkaita, joiden kukkaroa voisi hyvällä omallatunnolla verottaa. Paulus varasti merirosvokapteeni Happy Jackin paksun lompakon. Lisäksi hän onnistui saamaan tietoa Paroni von Henriksin linnasta ja Velho Barglen tornista. Varkaiden Kuningaskunta oli todella tyytyväinen ja ylensi Pauluksen Ritariksi.)

Tomoe toimi oppaana ja lahjoitti Kelvinin orpokodille 500 kultaa. Pappi Erevan hoiti seurakuntaansa.

New_Lords_of_Karameikos.pdf

Vuonna 1001 AC klubilaiset huomasivat kantakrouvinsa ilmoitustaululta mainoksen, jossa kerrottiin uusien lääninherrojen hakevan seikkailijoita. Kiinnostavimmat työnantajat olivat Karameikoksen kirkko ja Lulnin kaupunkia johtava Lady Sascia. Kirkon tarjoamat paremmat työedut vetivät voiton ja niinpä klubilaiset värväytyivät Kirkon palvelukseen kahden vuoden sopimuksella.

Seikkailijat kirjoittivat sopimuksen Speculariumissa, josta matka lääniin alkoi. Mukana matkalla oli munkki Frugi (Paroni Vorloin nuorin poika) ja kymmenen uudisasukasta. Saattue kulki Lulnin kaupungin läpi, joka oli täynnä pakolaisia Mustan Kotkan Paronikunnasta.

Kirkon läänin tukikohtana toimi uusi luostari, joka kuului Harmaakaapujen Veljeskunnalle. Lääniä johti munkki Fronto, jolla oli arvoniminä myös Lordi ja Apotti. Luostarilla asui 50 munkkia ja 50 uudisasukasta. Joen toisella puolella Atticuksen mailla sijaitsi Serovin kylä, jonne oli lauttayhteys. Seikkailijat asettuivat asumaan Puhdas siulu nimiseen majataloon, jossa gospelia soittava ex-bardi munkki viihdytti asiakkaita iltaisin.

Apotti Fronto kertoi läänin tilanteesta. Eteläisessä osassa sijaitsi jalokivikaivos ja Smaragdinoidan tukikohta. Kummatkaan eivät olleet vielä Kirkon hallinnassa ja seikkailijoita pyydettiin ensin käymään Smaragdinoidan luona.

Smaragdinoita oli asunut huhujen mukaan alueella vuosisatojen ajan. Herttuan vallattua 30 vuotta sitten Karameikoksen Smaragdinoita oli neuvotellut Herttuan kanssa rauhansopimuksen. Smaragdinoita sai pitää tukikohtansa. Huhut kuitenkin kertoivat noidan siepanneen ihmisiä vuosien ajan. Seikkailijoiden tehtävänä oli mennä kertomaan uudesta läänistä sen veronkanto-oikeudesta ja lainvalvonnasta. Munkki Frugi antoi seikkailijoille Kirkon viralliset parannusjuomapullot, joita seikkailijat olivat oikeutettuja uudelleentäyttöön. Lisäksi Apotti Fronto nimesi Pauluksen seikkailijoiden johtajaksi ja antoi hänelle viralliset asiamiespaperit ja antimyrkkyjuoman.

Seikkailijat lähtivät ratsuin kohti Smaragdinoidan tukikohtaa. He kohtasivat kolme griffonia, jotka himoitsivat hevosenlihaa. Kaksi ratsua kuoli ennen kuin griffonit saatiin teurastettua. Seikkailijat kohtasivat myös joukon työläisiä, jotka olivat menossa töihin jalokivikaivokseen.

Smaragdinoidan tukikohta sijaitsi kukkulan huipulla. Lähiseutu oli elotonta. Sisäänkäyntiä vartioi kaksi smaragdinvihreää soturia, jotka hyökkäsivät seikkailijoiden kimppuun. Toinen sotureista näytti kirveellä smaragdista hakatulta kun taas toinen oli täydellisesti muotoiltu smaragdista. Soturit saatiin surmattua. Kirveellä hakattu hajosi tuhansiksi smaragdinpalaksi ja toinen muuttui ihmismiehen ruumiksi.

Seikkailijat astuivat sisään tukikohtaan. Eteisessä heidän kimppuun kävi mosaiikkigolemi, joka muodostui seinien mosaiikkilaatoista.

Vastaanottoaulassa oli outo smaragdilevy, josta ilmestyi itse Smaragdinoita ja kaksi vihreää pääkalloa siivillä varustettuna. Seikkailijat neuvottelivat Smaragdinoidan kanssa, joka vetosi vanhaan Herttuan kanssa tehtyyn sopimukseen ja kielsi ilkeät huhut.

Seikkailijat vetäytyivät pohtimaan tilannetta ja jättivät kaksi hevosta Smaragdinoidalle. Seikkailijat nukkuivat yön ja palasivat tukikohdalle. Sisäänkäyntiä vartioi kaksi smaragdipatsasta, jotka istuivat smaragdiratsujen selässä. Patsaat kävivät kimppuun ja ne lahdattiin. Ratsut paljastuivat seikkailijoiden hevosiksi, mutta ne olivat saanet smaragdikäsittelyn ollen kestävämpiä ja paremmin haarniskoituja.

Aulassa kaksi lentävää kalloa alkoi seurata seikkailijoita, jotka alkoivat etsimään Smaragdinoitaa. Seikkailijat saapuivat käytävään, jonka seinissä liikkui olentoja, jotka kävivät päälle. Seikkailijat pakenivat käytävästä ja Paulus sekä Aramil tippuivat kuoppa-ansaan. Syvemmältä löytyi smaragdipatsas, joka lahdattiin. Löytyi myös kirjasto, jossa oli kaksi teosta. Kirjat vaihtoivat paikkaa kirjahyllyissä eivätkä seikkailijat saaneet niitä kiinni. Paulus luki kaukoputkellaan teosten nimet (Thesdipedes' Book of Transmogrification sekä The Emerald Enchanter's Blueprints).

Seikkailijat teurastivat käytävän seinäolennot ja tunkeutuivat syvemmälle tukikohtaan…

6. sessio (Murtovarkaat, Hauta ja Mäkijättiläinen)

Seikkailijat palasivat Vergeen. Linnanherra Soranus oli tyytyväinen seikkailijoiden ratkaistua rosvoukset ja kaappaukset. Kappalainen Kohler oli tyytyväinen Larethin päästä ja maksoi sovitun 500 kullan palkkion. Von Kreutzerille seikkailijat lainasivat neljä hevosta, jolla kauppias sai kuljetettua kauppatavarat pois Vergestä.

Vergeen saapui lihakarjan ostaja Makarov Speculariumin kaupungista. (Paulus: Makarov oli Varkaiden Kuningaskunnan Ritari Kelvinin kaupungista. Paulus tunsi miehen nimellä Krutov. Paulus kyseli Krutovilta töitä, mutta niitä ei ollut tarjolla). Villisian pää majatalossa järjestettiin taas korttirinki, jossa Maximus korjasi koko potin.

Parin päivän päästä Vergeen saapui pyhiinvaeltaja. Hän kertoi gnollien hyökänneen hänen seurueensa kimppuun pyhällä kivellä 20 mailin päässä kaupungista. Seikkailijat lähtivät etsimään gnolleja muutaman ratsusotilaan kanssa.

Pyhältä kiveltä ei löytynyt gnollien jälkiä. Seikkailijat palasivat Vergeen ja saivat kuulla suuresta ryöstöstä. Lääninherran linnasta oli varastettu jalokiviä, velhokirjoja ja velhokääröjä yli 10000 kullan edestä. Vartija oli huomannut kaksi miestä, joista toisen hän oli tunnistanut pyhiinvaeltajaksi. Miehet olivat päässeet pakoon hevosilla etelän suuntaan.

Seikkailijat lähtivät jäljittämään kaksikkoa. Igorin krouvilta saatiin tietoa miehistä. He olivat vaihtaneet hevoset tuoreisiin ja jatkaneet matkaa. Vihjeet ja Pauluksen salaiset tiedot johtivat seikkailijat Kelviniin.

Bardi Maximus kiersi kuppiloita ja sai vihjeen Yhdeksänsormisesta miehestä, joka voisi tietää ryöstöstä jotakin. Yhdeksänsorminen piti Rokulipäivä nimistä kapakkaa kaupungissa. Maximus kävi kaupungin kaartin kapteenin juttusilla ja sai virkavallan kiinnostumaan asiasta. Kaartilaiset tekivät ratsian kapakkaan ja löysivät muutamia velhokääröjä tiskin takaa. Ne olivat hyvä todiste Yhdeksänsormisen syyllisyydestä ja mies pidätettiin. Yhdeksänsorminen ei kuitenkaan kielinyt varkaista ja sai myöhemmin sakkotuomion tuomarilta.

(Paulus: Varkaiden Kuningaskunnan Aseenkantaja Paulus kävi juttusilla ylempiarvoistensa kanssa. Hän vaati itselleen osuutta ryöstökeikasta, mutta sai kieltävän vastauksen. Lisäksi Pauluksen annettiin ymmärtää, että hän on vastuussa ystäviensä rikostutkimuksista. Kannustimena Paulukselle kerrottiin mahdollisista lohikäärmenahkahaarniskoista, joita saattaisi olla myynnissä. Paulus myös ylennettiin Lordiksi).

Maximus innostui lohikäärmenahkahaarniskoista ja seikkailijat päättivät palata Vergeen. He veivät muutaman löytyneen velhokäärön Linnanherra Soranukselle.

Kului pari viikkoa kunnes pohjoisesta tuli ilmoitus löyteneestä luolasta, johon maalaisisäntä oli kadonnut. Seikkailijat menivät tutkimaan luolaa, joka paljastui traladaran sotalordin hautapaikaksi. Hautaa vartioi maaginen ansa ja kasa luurankosotureita. Itse sotalordi oli herännyt voimakkaana wightinä, joka kantoi maagista miekkaa. Miekan nimi oli Horselord's sword. Se oli traladaranilaista terästä ja miekan nuppina oli hevosen pää. Miekan kantaja pystyi kutsumaan valkoisen hevosen kerran päivässä ratsukseen.

Viimeinen kuukausi Vergessä oli rentoa lepäilyä. Ainoastaan yksinäinen mäkijättiläinen valtasi maatilan. Seikkailijat saapuivat paikalle ja havaitsivat jätin olevan vahvasti humaltuneena. Seikkailijat hyökkäsivät rohkeasti jätin kimppuun ja saivat sen teurastettua.

Lääninherra Retameron saapui vaimonsa lady Halian kanssa eteläisiltä saarilta. He olivat kiukkuisia tapahtuneesta murtovarkaudesta, mutta kiittivät kuitenkin seikkailijoita suoritetuista töistä. Seikkailijat saavuttivat 4. tason ja palasivat tylsään arkielämään…

5. sessio (Von Kreutzer ja raunioiden putsaus)

Seikkailijoiden luokse tuli aikaisemmin luolasta vapautettu Speculariumilainen kauppias. Mies oli pukeutunut täyteen sotisopaan ja kantoi ammattilaisen varmuudella pitkäjousta. Mies esittäytyi kauppias von Kreutzeriksi ja hän oli hyvin turhautunut. Mies oli myynyt kauppias Paetukselle 50 miehelle sotavarusteet, mutta oli tullut petetyksi. Hän halusi maksun varusteista tai varusteet takaisin. Mies kertoi olleensa Suurherttuan pitkäjousimies Karameikoksen valloituksen aikaan ja palvelleen 20 vuotta noussen viimein kersantiksi. Sotasaalisrahat hän oli laittanut kauppaliiketoimintaan, jota hän nyt vanhoilla päivillään hoiteli.

Sarvikypäräiset hobgoblit etenivät rauniolinnaa kohti ja lohikäärmemies katosi. Alkoi kova jousitulitaistelu, jossa moni hobgoblin kaatui. Linnan kellarista hyökkäsi muutama sarvikypäräinen bugbear ja kaksi miestä varustautuneena von Kreutzerin toimittamiin mustiin kaapuihin silmätunnuksin. Seikkailijat saivat kuitenkin tilanteen haltuun ja yksikään pahis ei päässyt pakoon.
Seikkailijat päättivät tutkia kellarin. Sieltä löytyi useita ansaovia, jotka Paulus deaktivoi. Löytyi bugbeareiden ja gnollien pesät, mutta ne olivat tyhjät. Syvemmältä kellarista löytyi pakotunneli ulos.
Seikkailijat löysivät myös kulttilaisten tukikohdan, jota vartioi usea mustakaapu. Tukikohdassa oli myös lohikäärmemies ja nuori kaaoksen pappi. Pappi paljastui kauppias Paetuksen mukana kulkeneena nuorukaiseksi. Taistelu oli tiukka papin kanavoitua paholaisensa energiaa seikkailijoiden niskaan, mutta lopulta välttämätön tapahtui. Seikkailijat juhlivat voittoa. Lohikäärmemieheltä löytyi gaseous form juoma ja papilta animate dead käärö ja musta kultin epäpyhä kirja.

Luolasta löytyi vielä krypta, jota vartioi muutama nälkäinen ghouli, sekä pahaenteinen allas. Von Kreutzer sukelsi altaaseen ja löysi Pearl of Powerin. Allasta kuitenkin vartioi suuri rapu, joka sai saksillaan otteen vanhasta pitkäjousimiehestä. Seikkailijat auttoivat vanhusta ja saivat miehen ylös ja ravun hengiltä.

Rauniot oli tutkittu ja seuraavana aamuna ryhmä lähti kohti Vergeä. Mukana oli neljä hevosta, joihin oli lastattu von Kreutzerin toimittamat sotavarusteet. Seikkailijat lupasivat antaa varusteet kauppiaalle vaikka kauppiaan moraali aiheuttikin epäilyksiä. Tosin kauppias luovutti Pearl of Powerin Erevanille.

Vergelands.png

4. sessio (Larethin kuolema)

Yön pimeydessä seikkailijat pakenivat muutaman mailin päähän linnanraunioista ja leiriytyivät. Aramil palasi ilman maagista miekkaansa Sword of Treeshieldiä, joka oli yrittänyt vaikuttaa Aramilin päätöksentekoon.

Aamulla leirille saapui joukko gnolleja ja hyeenoja. Ne lahdattiin. Seikkailijat seurasivat gnollien jälkiä, jotka johtivat linnanraunioille. Raunioilla oli ihmisbandiitteja, joita seikkailijat lahtasivat tehokkaalla jousitulella. Bandiitit ajettiin piiloon. Seikkailijat löysivät kahden hevosen jäljet, jotka johtivat pohjoiseen.

Illalla seikkailijat hiipivät raunioille ja tekivät yllätyshyökkäyksen. Bandiitit ja hellhoud surmattiin. Bandiittijohtajalta löytyi lyhyt miekka, jonka terässä oli sen nimi, Widowmaker. Miekka oli taottu mustasta metallista, se oli lämmin ja sitä peitti paholaisten kuvat. Paulus otti Widowmakerin ja laittoi sen reppuunsa myöhempää tutkimusta varten. Kaksi hevosta löytyi myös.

Raunioilta johti portaat linnan kellariin. Kellari oli valaistu ja sieltä löytyi lukittujen ovien takaa varusvarasto. Varastossa oli paljon ruokaa, aseita ja mustia viittoja, joita koristi kultainen liekehtivä silmä symboli.

Syvemmältä kellarista löytyi zombeja ja ogre, joille ei armoa annettu. Löytyi myös portaat, jotka johtivat ylös linnanraunioille, jossa portaikko oli salaoven takana piilossa.

Seikkailijat huomasivat kahden miehen lähestyvän hevosilla raunioita. Toinen mies oli levyhaarniskaan pukeutunut Lareth the Beatiful (alias kauppias Paetus) ja toinen oli lohikäärmemies.

Seikkailijat järjestivät nerokkaan väijytyksen ja lahtasivat Larethin. Lohikäärmemies pakeni. Larethilta löytyi Amulet of Saving Throws, joka oli Glantrilaisten velhojen laatutyötä. Maximus otti amuletin. Aramil iski silmänsä Larethin mustaan levyhaarniskaan, jota koristi tuttu silmätunnus.

Seikkailijat päättivät leiriytyä raunioille. Aamuyöllä raunioita lähestyi joukko hobgoblineita ja tuttu lohikäärmemies…

3. sessio (Salapoliisityötä)

Seikkailijat osallistuivat Villisian pää majatalossa pidettäviin illanviettoihin. Pääpainona oli korttirinki, johon osallistui linnanherra Soranuksen lisäksi kappalainen Kohler (Karameikoksen kirkko), palkkamiekka Zert ja kääpiökauppias Furnok. Pelaamisen lomassa pohdittiin maantiellä tapahtuneita ryöstöjä ja kaappauksia. Mahdollisina syyllisinä pidettiin Iron Ring rikollisjärjestöä (vakoojia, orjakauppiaita, varkaita ja salamurhaajia), traladaralaista Sukiskyn noitaperhettä, hiisiluolissa mahdollisesti asuvia uusia asukkaita tai gnome/kääpiömailta joen yli tulleita ryöväreitä.

Aamulla seikkailijat herätti tutut aseenkatajat Penhaligon ja Maltsev, jotka lukivat tiedotuksen. Vergen lääni oli päättänyt kantaa seikkailijaveron, koska lääniin oli palkattu viisi kallispalkkaista seikkailijaa. Vero oli kulta per asukas per kuukausi kolmen kuukauden ajan. Maximus palkkasi miespalvelijakseen Vladimir nimisen kyläläisen.

Kallispalkkaiset seikkailijat yrittivät löytää ryöväreitä maantieltä ja kävivät Igorin krouvilla. Kauppias Paetusta ei näkynyt.

Maximus keksi suunnitelman, jossa seikkailijat ilmoittivat suureen ääneen lähtevänsä hiisiluolia tutkimaan. Seikkailijat kuitenkin menivät postivaunujen kyytiin, joka matkasi kohti Kelviniä.

Ryövärit iskivät postivaunujen kimppuun. Ne olivat ihmisbandiitteja, joille seikkailijat antoivat kunnon selkäsaunan. Kaksi vankia otettiin ja kuulusteltiin. Miehet kertoivat pitävänsä tukikohtaa Radulovin farmilla, joista uusi mestari haki ryöstösaaliin aika ajoin.

Vangit kuljettivat vangit Vergen linnan tyrmiin. Kylälle he törmäsivät palkkamiekka Zertiin, joka oli lähdössä Speculariumiin uusiin töihin.

Seikkailijat ratsasivat Radulovin farmin. Siellä asui nuori isäntä Radulov, jonka isä oli kuollut pari kuukautta sitten. Anastasia Radulov oli tuore vaimo ja lisäksi farmilla asui vielä vanha leskirouva Radulov. Ratsiassa löydettiin ryöväreiden makuuhuoneet ja isännän huoneesta löytyi musta kaapu, jossa oli pahaenteinen symboli (tulessa oleva kultainen silmä). Anastasia Radulov pelkäsi miestään ja kertoi rosvopuuhista.

Radulovin perhe vietiin Vergen linnan tyrmään. Maximus palkkasi Anastasian naispalvelijakseen. Musta kaapu vietiin kappalainen Kohlerille näytille. Symboli paljastui Elder elemental eye kultin tunnukseksi. Kultti tunnettiin kaaoksen kulttina, joka levitti kaaosta, teurastusta ja kidutusta. Kohler kertoi kultin tukikohtana joskus olleen Temple of elemental evil niminen paikka.

Kohler tunnisti myös seikkailijoiden kertomuksesta kauppias Paetuksen. Mies oli oikealta nimeltään Lareth the Beatiful. Lareth oli toiminut Karameikoksen kirkon pappina, mutta oli syyllistynyt murhaan ja paholaisenpalvontaan. Larethista oli kirkon sisäinen etsintäkuulutus: elävänä 1000 kultaa, kuolleena 500 kultaa.

Seikkailijat palasivat Radulovin farmille. Mystikko Tomoe löysi tuurilla jäljet, jotka johtivat itään. Seikkailijat lähtivät seuraamaan jälkiä ja onnekas Tomeo pysyi vanhojen jälkien jäljillä.

Jäljet johtivat linnanraunioille, jota ympäröi vallihauta. Seikkailijat havaitsivat raunioilla elämää ja päättivät tehdä tiedustelumatkan yön pimeydessä raunioille. Vallihaudassa asui jättikokoisia sammakoita, jotka pitkillä kielillään vetivät seikkailijoita vallihautaan uimaan. Mystikko Tomoe tappoi kierroksessa kaksi sammakkoa ki-voimiensa avulla.

Seikkailijat kiipesivät nopeasti linnan torniin, sillä taistelu oli saanut sen asukkaat tarkastamaan tilannetta. Kaksi miestä tuli katsomaan ja seikkailijat kävivät kimppuun. Miehet olivat kokeneita taistelijoita ja he kutsuivat lisävoimia paikalle. Seikkailijat huomasivat joutuneensa kiipeliin viimeistään silloin kun asukkaiden hellhound lemmikki puhalsi tulta seikkailijoiden niskaan.

Seurasi pako, jossa seikkailijat hyppäsivät vallihaudan yli. Epäonnekas Maximus laski voimansa väärin ja tippui vallihautaan. Mystikko Tomeo auttoi kuolemaa halveksuen toverinsa ylös ja seikkailijat juoksivat henkensä edestä pimeyteen raunion asukkaita karkuun…

2. sessio (Koboldit, Miekka ja Tyttö)

Seikkailijat laskeutuivat kaivoksen pohjalle. Alhaalta löytyi lisää koboldeja ja ansoja. Seikkailijat löysivät vangitun 7-vuotiaan tytön (Zeta), joka oli siepattu Vergen kylästä. Tyttö kertoi veljensä kuolleen Jiro nimisen koboldin käskystä.

Koboldit olivat rakentaneet lohikäärmekonetta. Tarvikkeina oli käytetty Vergestä varastettuja tarvikkeita kuten luutia, nauloja, vaatteita, pannuja jne. Lohikäärmekone aktivoitui kun koboldit kaatoivat purkissa olleet lohikäärmeenaivot koneen sisuksiin. Seikkailijat joutuivat kovaan taisteluun lohikäärmettä ja Jiron johtamaa koboldilaumaa vastaan. Taistelun ratkaisi Erevanin kanavoima jumalallinen energia, joka teki pahiksista silppua.

7-vuotias tyttö Zeta luuttasi Jiron ensin. Hän löysi haltiatekoa olevan miekan, jonka hän otti omakseen. Ryhmäläiset eivät tätä sulattaneet vaan kävivät uhkailemassa ja suostuttelemassa tyttöä luopumaan aarteestaan. Ei onnistunut. Seikkailijasoturi Aramil yritti vääntää miekkaa tytön kädestä, mutta totesi voimaharjoittelunsa jääneen runolausuntaharrastuksensa varjoon. Lopulta Aramil ja Maximus kahdestaan saivat työltä miekan, jonka Aramil otti haltuunsa. Miekka oli Vyalia klaanin haltioiden takoma maaginen ase +1, joka antoi itseluottamusta ja varoitti lähellä olevista örkeistä. Tomeo otti tytön suojelukseensa.

Seikkailijat luuttasivat loppuluolan ja löysivät zombeja, jättirottia ja vihreää limaa. Silkkikääröjä ei löytynyt.

Seikkailijat marssivat Vergen kylään. Kylä oli noin 500 asukkaan yhteisö, jossa oli mm Villisian pää niminen majatalo, Karameikoksen kirkon temppeli ja pieni linnoitus. Tomeo palautti Zeta tytön ja antoi perheelle 25 kullan avustuksen.

Linnoituksella seikkailijat tapasivat Vergen läänin Linnanherran Soranuksen, joka olikin Aramilin tuttu. Linnanherra Soranus oli ennen toiminut Kelvinin kaupungin vartiostossa luutnanttina. Aramil tunsi Soranuksen hyvänä puhujana, paperinpyörittäjänä, uhkapelurina ja vähemmän taistelijana.

Soranus iloitsi seikkailijoiden saavutuksista ja vei seurueen Villisian pää majataloon olusille. Hän halusi yhä palkata seikkailijat sillä maantieltä oli ryöstetty ja siepattu matkamiehiä. Hän kertoi Lääninherra Retameronin ja hänen puolisonsa Halian olevan "häämatkalla" eteläisillä Ierendin saarilla vielä kolme kuukautta. Maximus laati hyvän sopimuksen seikkailijoille kolmeksi kuukaudeksi. Kuukausipalkaksi sovittiin 150 kultaa per pää. Toimenkuva jäi hieman epäselväksi.

Seikkailijat kyselivät kauppias Paetuksesta. Majatalon isäntä kertoi nähneensä miehen. Hylätystä hopeakaivoksesta Soranus ei tiennyt mitään. Seikkailijat lähettivät viestin kauppias Paetukselle Igorin krouviin.

Villisian päähän tuli käymään kaksi nuorta miestä, jotka toimivat Lääninherran aseenkantajina. Marcus Penhaligon oli seikkailija Gaius Penhaligonin nuorempi veli. Hän näytti uutta maagista kilpeään, jonka hän oli saanut lahjaksi veljeltään ja kertoi mielellään tarinoita veljensä seikkailuista. Alexei Maltsev oli traladaranilainen nuorukainen.

Linnanherra Sorenus kutsui halukkaat korttirinkiin pelaamaan illaksi majataloon. Maximus asettui majatalon sviittiin. Muut tyytyivät vaatimattomampaan elämäntyyliin vaikka ensimmäiset 150 kultaa oli juuri lyöty jokaisen kouraan…

1. sessio (Silkkikääröjen etsintää)

Viisi hahmoa istui Kantakrouvissaan Kelvinin kaupungissa Karameikoksen Suurherttuakunnassa. Hahmot olivat vanhoja tuttuja ja he olivat jo pidemmän aikaan haaveilleet seikkailijan urasta. Viimeisenä puheenaiheena oli seikkailija Gaius Penhaligonin urhea toiminta Kauhujen kukkuloilla, jossa sankari oli surmannut punaisen lohikäärmeen ja poistunut paikalta suunnattoman kultakasan ja maagisten esineiden kera kohti uusia seikkailuita.

Kantakrouvin seinällä riippui ilmoitus, jossa Vergen lääni haki seikkailijoita. Verge tunnettiin erityisesti sen hallitsijoista, Ritari Retameron Antonicsta ja hänen vaimostaan Velho Haliasta. Tämä tuore aviopari oli kuuluisa huimista seikkailuista ympäri Karameikosta. Herttua oli antanut Ritari Retameronille läänin kasi vuotta sitten, jonne aviopari oli asettunut. Minkä takia seikkailijat hakivat seikkailijoita?

Hahmot päättivät toteuttaa unelmansa ja ryhtyä seikkailijoiksi. He perustivat seikkailijaklubin (jonka nimi jäi vielä ratkaisematta), jonka tehtävänä oli pitää huolta jäsenistään (ja erityisesti huolehtia kuoleman kohdatessa seikkailijaa huolta perinnöstä ja omaisista), hoitaa seikkailijoille toimeksiantoja ja kerätä tietoa kiinnostavista kohteista (lohikäärmeen pesät, aarteineen hautautuneet rauniokaupungit jne).

Haltiasoturi Aramil otti virkavapaata Kelvinin vartiokaartista ja thyatialainen rosvo Paulus ilmoitti killalleen poistuvansa kuvioista joksikin aikaan. Thyatialainen bardi Maximus jätti tauolle vakooja työnsä kuten myös haltiapappi Erevan oman toimensa. Haltiamystikkonainen Tomoe oli palannut retkiltään ja hänellä oli aikaa koittaa uutta uraa.

Vergeen oli kahden päivän matka. Yöksi hahmot jäivät Igorin Krouviin. Aamulla seikkailijoita lähestyi thyatialainen kauppias Paetus. Hän kertoi palkkaavansa seikkailijoita. Hänet oli ryöstetty yöllä. Kymmenen koboldia oli anastanut Paetukselta kaksi arvokasta silkkikääröä. Paikallinen metsästäjä oli osannut kertoa koboldien asuvan läheisessä hylätyssä hopeakaivoksessa. Bardi Maximus tinkasi Paetukselta 1000 kullan sopimuksen, jossa seikkailijoilla oli kolme päivää aikaa palauttaa silkkikääröt Igorin Krouviin Paetukselle. Verge sai odottaa.

Hahmot lähtivät matkaan kohti kaivosta. Iltapäivällä viisi nälkäistä sutta tuli kuokkimaan päivällistä. Tehokkaalla jousitulella ja muutamalla tarkalla iskulla ryhmä lahtasi sudet.

Läheltä kaivosta seikkailijat löysivät taistelukentän, josta löytyi kahdeksan koboldin ja kolmen gnollin ruumiit. Seikkailijat päättelivät humanoidien taistelleen keskenään ja koboldien voittaneen.

Hopeakaivos ei ollutkaan hylätty. Hahmot kohtasivat yhteen iskuun kuolevia koboldeja, ikäviä pommeja heitteleviä koboldialkemisteja ja ansoja. Pari palopommia teki pahaa jälkeä ja ryhmä päätti nukkua kunnon yöunet ennen kaivoksen alaosien tutkimista.

Alas kaivokseen hahmot pääsivät kätevästi malmivaunulla raiteita pitkin. Kymmenen minuutin laskeutumisen jälkeen kaksi vaunua koboldimiehistöineen ilmestyi sivuraiteille. Seurasi tulitaistelu, jonka seikkailijat voittivat.

Alhaalta löytyi lisää soturikoboldeja, happoa puhaltavia lohikäärmettä muistuttavia koboldeja ja ansoja. Seikkailijat saavuttivat toisen tason kaiken kokemansa uuden ja ihmeellisen ansiosta. Kaivos jatkui yhä syvemmälle maan uumeniin…

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License