Eastern Karameikos Sandbox tarina 50-

51. sessio (Dagonin kultin tuho)

Pöllökarhuryhmä heräsi Ashenportin majatalossa huonosti levänneenä. Tolman suostutteli kaupungissa elossa olevat neljä vierailijaa menemään selliin lukkojen taakse oman turvallisuutensa vuoksi.

Dagonin kutsu alkoi taas. Pappi Josef siunasi ryhmäläiset loitsullaan, mutta jäi itse Dagonin kutsun uhriksi. Pappi hortoili kohti rantaa, mutta seikkailijakaverit saivat kääpiön kiinni ja takaisin järkevien kirjoihin. Josef tunsi kuitenkin itsenä hauraaksi (vulnerable 4 to damage) Dagonin kusun vaikutuksen takia.

Tolman muunsi itsensä kalaksi ja lähti kohti aikaisemmin tutkimaansa luolaa. Muu ryhmä meni kalliolle, jossa kylän kirkko seisoo. He kiinnittivät köyden ja aloittivat laskeutumisen rantakalliolla kohti luolaa.

Myrsky piinasi yhä Ashenportia ja kiipeily oli hankalaa. Tolman huomasi rantavedessä liikettä ja sieltä hyppäsi vesipaholainen köyden varassa olevan Rufinan kimppuun. Se viilteli Rufinaa karusti, muttei saanut tiputettua samoojamunkkia. Rufina kosti vesipaholaisella ja hyppäsi 20 jalan korkeudelta sen niskaan keihäs tanassa. Vesipaholainen saatiin hengiltä ja ryhmä tunkeutui pimeään luolaan.

He saapuivat kammioon, jossa oli Dagonin kivipatsas. Kääpiöt Josef ja Hird menivät tutkimaan ja laukaisivat ansalangan, joka laukaisi happosuihkun heidän niskaansa. Ansa hälytti paikalle myös kolme kalamiestä ja mongertavan monisilmäisen hirviön.

gibbmout.gif

Gibbering mouther

Taistelun jälkeen matka jatkui luolaan, jossa Tolman oli jo käynyt tiedusteluretkellä aikaisemmin. Siellä oli allas, jonka pinnan alla piileskeli neljä lonkerohirviötä, jotka pääsivät yllättämään ryhmän. Syntyi taistelu, jossa pitkän kantaman aseilla oli tarvetta.

Lonkerohirviöt saatiin hengiltä ja ryhmä rynnisti yhä eteenpäin. He tulivat isoon kammioon, jonka puolikas oli meriveden peitossa. Kammiossa oli musta alttari ja Dagonin patsaita. Alttarin takana seisoi Dagonin pappi. Rufina lähetti suden hoitelemaan papin, mutta se joutuikin veden valtaan. Kammiossa oli illuusio, joka oli kätkenyt todellisen rantaviivan. Se oli myös kätkenyt ison lonkerohirviön ja kolme demonia, jotka nyt kävivät päälle.

Demonit hönkivät myrkkykaasua ja iso lonkerohirviö sylki myrkkyä, jonka seurauksena Tolman joutui kaaoksen vääristämäksi. Susi ui urheasti demoneiden kimppuun ja Rufina tulitti kielekkeeltä jousella. Gavilus ja Josef kylvivät tuhoa loitsuillaan.

Kääpiö Lordi Hird joutui ison lonkero dominoivaksi. Hird alkoi jahtaamaan kääpitoveri Josefia, joka yritti poistaa dominoinnin loitsullaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Josef pakeni Gaviluksen taakse suojaan ja yritti aiheuttaa haavoja loitsullaan hulluun kääpiösoturi Hirdiin, joka jahtasi Josefia murha mielessään.

Sankarit saivat ankaran pommituksen jälkeen demonit hengiltä ja keskittyivät lonkerohirviön tuhoamiseen. Sen kuoltua kuului karmiva valitus, joka muistutti aikaisemmin kuultua Dagonin kutsua. Valitusta kesti muutaman minuutin, jonka jälkeen Ashenportia piinannut myrsky laantui.

Seikkailijat luuttasivat luolan ja löysivät muutaman kolikon ja palautusjuomista parhaan (potion of long rest). Palattuaan kylään he huomasivat satojen jälkien johtavan mereen. Ashenportin kaikki asukkaat olivat hävinneet meren syvyyteen…

52. sessio (Lordi Chandler ja ongelmia Rugalovissa)

Pöllökarhuryhmä tutki koko Ashenportin kylän. Yhtään kyläläistä ei löytynyt ja niinpä seikkailijat luuttasivat kaiken arvokkaan, jonka sai hevoskyydillä mukaan. Lordi Hird meni pidemmälle. Hän keräsi kaiken vähänkin arvokkaan kärryihin.

Kolmen päivän kuluttua paikalle ratsasti joukko Lordi Chandlerin sotilaita. He kuulustelivat seikkailijoita ja Tolman osasi kertoa kylässä tapahtuneet asiat vakuuttavasti. Pöllökarhuryhmä kutsuttiin Lordi Chandlerin kartanolle.

Rufinan veljeä noutamaan tulevaa purjelaivaa ei näkynyt. Saattoi olla haaksirikkoutunut tai Iron Ring ei pidäkään omistaan hyvää huolta. Rufina hautasi veljensä hautausmaalle ja kirjoitti hautakiveen veljensä pitkän rikoshistorian.

Lordi Chandler oli thaytialais-darokinilais syntyperää ja oli ollut merkittävä kauppaprinssi. Hän omisti edelleen viisi kauppalaivaa ja hän oli ostanut Herttualta läänin. Rannalle oli rakennettu komea kartano, johon seikkailijat tutustuivat.

Lordi Chandler oli vakuuttunut pöllökarhuryhmän seikkailuista Ashenportin kylässä. Hän halusi palkita seikkailijat antamalla tyhjästä kylästä kivitalon jokaiselle pöllökarhuryhmän jäsenelle. Tolman oli tykästynyt kylän ainoaan majataloon ja hän osti sen. Lordi Chandler oli tarkka kauppias ja hän sai pöllökarhuryhmältä luvan käyttää Ashenportin markkinointiin pöllökarhuryhmäläisten nimiä ja seikkailuja.

Rufina päätti perustaa Ashenportin taloonsa samooja ja martial arts koulun orpolapsille. Hän hoiti koululle opettajat ja oppilaiksi pääsi kymmenen orpoa.

Tolmanin lähettämä vakooja oli seurannut apulaisministeri Korrigania vuoden ajan. Vakooja kertoi, että Korrigan on pidetty mies erityisesti traladaranin väen keskuudessa. Korrigan syntyi thyatialaisen aatelisen seitsemäntenä poikana ja lähti serkkunsa Stefan Karameikoksen palvelukseen, koska tiesi ettei perisi isänsä maita. Vakooja oli saanut salaisuuden selville, jonka mukaan Korrigan vihaa serkkuaan Ludwig von Henriksiä ja on katkera Suurherttualle Karameikosille, koska ei ole saanut läänitystä.

Tolman suunnitteli Rufinan ja Hirdin kanssa jatkoa, kun hän sai viestin Rugalovin tiedonantaja Gregorilta. Viestissä kerrottiin Rugalovin majatalonisäntä Voliuksen joutuneen Petrones nimisen miehen valtaan. Tolman oli huolissaan majatalostaan ja kolmikko lähti tutkimaan asiaa.

Rugalovin kylä oli kasvanut piristyneen jokikaupan ansiosta. Tolman vaati isäntä Voliukselta selvitystä majatalon tilasta huomattuaan sen tuottavan tappiota. Isäntä Volius kertoi majatalon korjaustöistä, markkinoinnista ja palovakuutuksesta. Tulevaisuudessa majatalo tulisi kyllä tuottamaan tuplasti voittoa. Nytkin majatalon paras sviitti oli varattu ja Tolman ei saanut tuttua huonettaan.

Tiedonantaja Gregorya ei oltu majatalossa nähty pariin päivään. Tolman lähti kylille kyselemään hienovaraisesti Petrones nimisestä miehestä. Thyatialainen hyvinpukeutunut Petrones olikin tuttu monelle kylän yrittäjälle. Petrones kiersi usein kylän ravitsemusliikkeissä ja muissa yrityksissä traladaranilaisen siron Dragoslava nimisen neidon kanssa.

Tolman palasi majataloon, jossa Rufina ja Hird olivat aloittaneet päiväkännien vedon. Tai erityisesti pitkästä aikaan kotoa vapaata saanut Rufina, jota Hird yllytti. Isäntä Volius osasi heti kertoa Petroneksen olevan majatalon parhaassa sviitissä asukkaana ja toimivan majatalon markkinointimiehenä.

Kolmikko jäi odottamaan Petronesia, joka saapui huoneestaan Dragoslava kainalossaan. Petrones oli hyvällä tuulella ja halusi tavata Tolmanin kahden kesken. Dragoslava jäi pitämään seuraa Rufinan ja Hirdin kanssa.

Puolen tunnin neuvottelujen jälkeen Tolman ja Petrones palasivat tyytyväisinä. Tolman oli solminut Petronesin kanssa markkinointisopimuksen, jossa luvattiin voittojen tuplaantuvan markkinointiponnistelujen jälkeen. Petrones ja Dragoslava poistuivat illan viettoon kylille.

Lordi Hird oli huolissaan toveri Tolmanista. Ei ollut laisinkaan Tolmanin tapaista tehdä tuollaisia sopimuksia. Hird epäili Tolmanin joutuneen salakavalan lumouksen uhriksi.

Lordi Hird pyysi päästä Rugalovin Lordin puheille, joka oli pöllökarhuryhmän tuttu aikaisemmilta seikkailuilta. Vanha Lordi otti Hirdin vastaan ja ei tiennyt mitään Petrones nimisestä miehestä. Hän kuitenkin suostui järjestämään velhon, joka poisti Tolmanista lumouksen.

Tolman ei ymmärtänyt miksi oli mennyt tekemään Petronesin kanssa markkinointisopimuksen. Hän meni omin luvin tarkistamaan Petronesin huoneen ja havaitsi sen käyttämättömäksi. Huone tutkittiin huolellisesti, mutta mitään kiinnostavaa ei löytynyt.

Tolman asettui pihalle tarkkailuasemaan, josta pystyi näkemään Petronesin huoneeseen. Rufina oli naula päässä majatalon baarissa ja piti seuraa Hirdille.

Petrones ja Dragoslava saapuivat aamuyöllä ja menivät huoneeseensa. He siirtyivät parvekkeelle ja muuntuivat lepakoiksi. Tolman lähti seuraamaan lepakoita, jotka lensivät suuren vaatetusliikkeen kellariin.

Pöllökarhuryhmä vetäytyi lepäämään ja keskipäivään mennessä Rufina oli nukkunut pahemman krapulan pois. Seikkailijat lähtivät tiedustelemaan vaatetusliliikkeeseen.

Vaatetusliike oli ylihieno Rugalovin kylään. Siellä kolmikolle alettiin myydä hienoja ja arvokkaita vaatteita. Tolman halusi uuden arvolleen sopivan vaatekerran ja palvelusväki kutsui paikalle mestariräätäli Giovannin, joka oli darokinilaista alkuperää. Mies oli ylpeä ammattitaidostaan ja valitsi Tolmanille muodikkaat kledjut. Hird ja Rufina suututtivat räätälin, joka ajoi nämä kaksi junttia pois liikkeestään.

Pöllökarhuryhmä päätti käydä vilkaisemassa vaatetusliikkeen kellarissa, jonka oven lukko ei pidätellyt tiirikkamies Tolmania. Kellarissa oli kolme työmiestä, jotka kävivät seikkailijoiden päälle. Miehet paljastuivat vampyyreiksi ja yrittivät surmata kolmikon.

Pöllökarhuryhmä todisti kuitenkin taistelukuntonsa ja pian kaikki kolme vampyyriä oli surmattu. Vampyyrit kuitenkin muuttuivat kaasuksi ja pakenivat avaimen reiästä toiseen huoneeseen. Seikkailijat seurasivat perässä ja tulivat kammioon, jossa oli yhdeksän sargofagia…

53. sessio (Vampyyrejä Rugalovissa)

Seikkailijat tutkivat arkkuja ja kolmesta arkusta nousi vampyyri. Ne kävivät päälle ja vahingoittivat Rufinaa. Vampyyrit saatiin lahdattua ja ne palasivat kaasuna arkkuihinsa. Pöllökarhuryhmäläiset löysivät arkuista yhteensä kuusi vampyyri lepäämästä ja he iskivät puuvaarnat niiden sydämmiin ja katkoivat niiltä päät irti.

Yksi arkuista oli kivisargofagi, jonka takaa Hird löysi kultalantin, jota kääpiö piti onnenlanttina. Sargofagin sisältä löytyi 999 kultalanttia. Tolman piti huonetta epäilyttävänä ja ryhmä tutki sen huolellisesti. Seiniltä löytyi kaksi salaovea ja kivisargofagista kytkimet, joilla salaovet sai auki.

Ryhmä meni toisesta salaovesta ja tuli kammioon, jossa oli massiivinen kivisargofagi. Seinällä oli komea seinävaate, jossa epäkuolleiden armeija taisteli ritareita vastaan. Gavilus himoitsi seinävaatetta. Sargofagin sisältä löytyi 5000 platinakolikkoa.

Toinen salovi johti pitkään käytävään, joka nousi maan pinnalle 200 jalan päästä. Käytävän aukko oli salaoven takana ja se johti työkaluvajaan, joka seisoi ison talon pihalla Rugalovin kylässä.

Seikkailijat tutkivat lisää kellaria ja tulivat kammioon, jonka seinälle oli kahlittu kuusi kyläläistä. Nitä vartioi kuusi vampyyrien kätyriä, jotka saatiin helposti hengiltä. Yksi kahlituista esittäytyi Adele Krutoviksi, jonka isä oli omistanut talon, jonka kellarissa hän nyt oli vangittuna. Adele kaipasi isäänsä ja halusi vampyyri Giovannin hengiltä.

Seikkailijat tutkivat vielä yhden kammion kellarista. Se sisälsi neljä kivisargofagia. Hird työnsi kätensä yhteen arkkuun toiveikkaana saaliista. Arkku animoitui ja paljastui mimikiksi. Se puri Hirdin kättä ja ei päästänyt irti. Kolme muutakin arkkua animoitui ja syntyi kahakka. Pöllökarhuryhmä selviytyi voittajana melkoisten talkoiden jälkeen.

Carrioncrown-thenoblemansstitch.png?1458491037

Vaateliike The Nobleman’s Stitch

Ryhmä nousi kellarista ylös sovituskoppien luokse. Myyntiaulassa heitä vastassa oli mestariräätäli Giovanni, joka ei pitänyt kutsumattomista vieraista. Giovanni paljastui vampyyriksi, joka liikkui nopeasti tyylikkäiden nahkasaappaidensa (Boots of Haste) avulla. Tutkimattomasta sovituskopista tuli esiin markkinointimies Petrones ja yläkerran parvelle hiipi neito Dragoslava.

Rufina usutti sutensa Giovannin kimppuun ja antoi pitkäjousensa laulaa. Tolman lähti heti Petronesin kimppuun murha ja vääryydellä tehty markkinointisopimus mielessään. Hird "harppoi" Petronesin luokse ja karismaattinen kauppias yritti hurmata Hirdin vampyyrin katseellaan. Hird kusetti Petronesia ja näytteli joutuneensa Petronesin kontrolliin. Petrones pinkoi Tolmanin perään ja kaksinaamainen kääpiö Hird iski vampyyriä kylmästi salamamiekallaan selkään. Pian Petrones saatiin silvottua maahan ja vampyyri muuttui kaasupilveksi ja palasi alakerran arkkuunsa.

Dragoslava loihti tulipalloja parvelta seikkailijoiden selkään. Seikkailijat siirtyivät parven alle suojaan ja keskittivät tulensa Giovanniin, joka pian kaatui ja muuttui kaasupilveksi ja palasi myös alakerran sargofakiinsa. Parvella ollut neito Dragoslava pakeni ja tyttöä ei enää tavoitettu.

Pöllökarhuryhmä kävi viimeistelemässä Giovannin ja Petronesin alakerran arkuista ja luuttasivat ne. Tyylikkäät nahkasaappaat (Boots of haste) istuivat taikavoimiensa ansiosta Hirdin paksuihin jalkoihin. Tolman luuttasi Petronesin, muttei löytänyt hakemaansa markkinointisopimusta. Koko rakennus tutkittiin huolellisesti ja Hird tilasi pihaan vankkurit, johon kaikki arvokas lastattiin.

Rakennuksen entisen omistajan tytär Adele Krutov pyysi seikkailijoita puhumaan puolestaan Rugalovin lordille, jotta hän saisi pitää isänsä omistaman rakennuksen, jonka ilkeä vampyyri Giovanni oli vääryydellä vienyt.

Seikkailijat saavuttivat 14. tason.

54. sessio (Naimakauppoja ja lohikäärme Brazzemal)

Pöllökarhuryhmä suostui Adele Krutovin pyyntöön kiinteistöä koskien ja meni tapaamaan Rugalovin lordia. He kertoivat Rugalovissa olleista vampyyreistä ja omista touhuistaan. Lordi oli tyytyväinen Pöllökarhuryhmän toimintaan ja lupasi Adelen saavan pitää isänsä kiinteistön.

Tolman oli kovin huolissaan kirjoittamastaan markkinointisopimuksesta ja lordi kirjoitti määräyksen, jonka mukaan markkinointisopimus mitätöitiin. Karkuun päässeestä neito Dragoslava vampyyristä tehtiin etsintäkuulutus, jossa Tolman lupasi 5000 kultaa vampyyrin tappajalle ja/tai 500 kultaa vihjeistä, jotka johtavat Dragoslavan tappamiseen.

Pappi Josef alkoi etsimään vampyyri Dragoslavaa scrying loitsulla, joka paljasti olennon liikkuvan Dymrakin metsässä. Vampyyri oleskeli metsäkämpässä, jonka lattialla makasi kaulaanpurtu mies.

Seikkailijat palasivat kotiin. Paroni Gavilusta oli tullut tapaamaan lohikäärmeritari Pegarius, jonka ratsuna toimi suuri punainen lohikäärme. Mies oli palvellut Thyatiksen keisarikunnan ilmavoimissa ja halusi nyt asettua aloilleen hyvän isännän ritarina. Paroni Gavilus haastatteli miehen huolellisesti ja löi hänet ritariksi. Palkaksi sovittiin 500 kultaa kuussa.

Paroni Gaviluksen vaimo Octavia oli närkästynyt Serebron kaupungin hopeakaivoksen aiheuttamista saasteista ja halusi välillä päästä maaseudun rauhaan. Paronin arvolle sopisi rakentaa kartano kaupungin ulkopuolelle ja semmoisen Gavilus lupasi vaimolleen.

Lordi Hird palasi lääniinsä ja tapasi Kagyarin kirkon lähettämän ylipapittaren Torgret, joka oli hyvin kiinnostunut Hirdistä. Ylipapitar (Cha 13) ehdotti avioliittoa Hirdin kanssa. Ylipapitar toisi pöytään Kagyarin kirkon ehdottoman tuen. Hird ei innostunet sekoittamaan maallista ja jumalallista eloa.

Hirdillä oli myös toinen kosija. Splitsouls kaivoksella työskenteli lahjakas nuori insinöörineito Helgret Stronghollown klaanista (klaanimestarin veljen tytär). Neito ei ollut tavoiltaan siisti (cha 8), mutta hänellä oli pohjaton into rakentaa ja kokeilla kaikkea uutta. Lordi Hird päätti kysyä tarjousta Helgretin myötäjäisistä.

5e780eecbb52efe46aadc07d1746fafd.jpg

Helgret

Tolman meni kivijättiläisten tukikohtaan käyttämään kristallia, jolla saattoi "katsella" salaa vampyyri Dragoslavaa. Tolman huomasi vampyyrin yhä asuvan mökissään Dymrakin metsässä. Parin päivän päästä hätääntynyt kivijättiläinen tuli hakemaan Tolmania ylös portille.

Kivijättiläinen toi Tolmanin jättiläisten tukikohdan sisäpihalle ja käski lordi Hirdin soturin puolustaa kivijättien aluetta, Pihalla seisoi valtava punainen lohikäärme, joka julisti olevansa Brazzemal, Kuningas Snurren lähettiläs. Hän oli tullut noutamaan 20000 kultaa, jotka kivijättiläiset olivat verovelkaa Snurrelle. Lisäksi hän vaati selvitystä siitä, mihin Snurren aikaisemmin lähettämät kuusi tulijättiläistä olivat kadonneet. Ja kolmanneksi hän vaati kivijättiläisten hallitsijan, thanen, saapuvan kuukauden sisään tapaamaan kuningas Snurrea.

Tolman suostutteli lohikäärmettä lähtemään pois, mutta käärme ei taipunut. Puolituinen selitti kivijättien kuuluvan nyt vuorenalaiselle satumaisen rikkaalle kuninkaalle Hirdille. Lohikäärme vaati edes pientä maksua, jonka se voisi esittää Snurrelle. Puolituinen ei suostunut maksamaan mitään ja lohikäärme tappoi yhden kivijätin ja poistui paikalta uhoten Snurren tulevan ottamaan omansa.

Pöllökarhuryhmä kokoontui pitämään palaveria. He olivat huolissaan tulijättiläisistä, joita tietojen mukaan saattoi olla sata yksilöä. Hird oli epävarma armeijansa koosta ja lähetti värväysviestejä palkkasotureille kaikkiin ilmansuuntiin. Hän lupasi 500 kullan palkkion jokaisesta tulijättiläisten päästä. Lisäksi armeijaa tulisi komentamaan Dymrakin sodan voittanut sankari Paroni Gavilus.

Lordi Hird neuvotteli Stronghollow kääpiöklaanin kanssa naimakaupasta, jonka seurauksena klaani lupasi 30000 kullan edestä rakennuksia myötäjäiseksi. Haven lupasi lähettää pienen osaston kuten myös Paroni Gavilus ja Dymrakin metsän suojelija Rufina.

Hirdin kokoama armeija kokoontui kivijättiläisten tukikohtaan. Sinne tehtiin muutostöitä, jotta pienempienkin rotujen soturit pystyisivät puolustamaan linnoitusta.

Pöllökarhuryhmä sai tiedustelutietoa Snurren alueista ja tukikohdista. Snurren päämaja sijaitsi Alta tepen vuoristossa tulivuoren kupeessa. Vuorten eteläpuolella oli nähty gnoll ja örkkijoukkoja. Snurrella tiedettiin olevan myös suhteita pohjoisempana asuviin jääjätteihin. Läheisen joen rannalla sijaitsi myös pohjanmiesten leiri, jota tutkimaan pöllökarhuryhmä lähti.

Matkalla seikkailijat törmäsivät gnolli sotajoukkoon, jonka he väijyttivät kahden kukkulan väliin. Gnolleilla oli tukena hiekkajättiläinen ja wyverni. Hiekkajättiläinen puhalsi ikävästi hiekkaa Tolmanin ja Hirdin silmille, mutta kokeneet seikkailijat saivat nopeasti teurastettua ilkeät viholliset. Matka pohjanmiesten leiriin jatkui…

55. sessio (Viikingit, Örkit ja Jääjättiläiset)

Pöllökarhuryhmä saapui Kerendan joen rantaan rakennettuun linnoitettuun kylään. Pohjanmiehet olivat asettuneet alueelle ja heitä johti Jaarli Steinar. Seikkailijat pääsivät Jaarlin puheille ja yksi heidän orjistaan tunnisti Pöllökarhuryhmän legendaariset seikkailijat. Jaarli Steinar oli itsekin kokenut seikkailija ja oli tyytyväinen saadessaan vieraakseen kuuluisia seikkailijoita.

Pöllökarhuryhmä halusi keskustella yhteistyöstä tulijättikuningas Snurrea vastaan. Jaarli Steinar halusi ensin järjestää kunnon viikinkijuhlat, joiden tarkoituksena oli tutustua toisiinsa. Tolman kertoi Pöllökarhuryhmän seikkailuista ja Josef kertoi pohjanmiesten retkistä. Lordi Hird pääsi painimaan pikku Bergin kanssa ja joutui selätyteksi. Hird sai toisen mahdollisuuden simanjuontikilpailussa, jonka kääpiö myös hävisi. Josef haastettiin sientensyöntikilpailuun, jonka Josef voitti. Viimeiseksi hobitti Tolman pääsi osallistumaan syömiskilpailuun, jonka hän hävisi. Jaarli Steinar ei ollut kovinkaan vakuuttunut vieraista.

Josef, Tolman ja Hird menivät yöpuulle rankkojen juhlien jälkeen. Aamuyöllä seikkailijat heräsivät torvien soittoon ja ryntäsivät illan juhlimisesta kohmeessa pihalle aseet valmiina. Linnoitukseen oli hyökätty ja Pöllökarhuryhmä riensi muureille. Joukko örkkejä tulitti etäältä ja Josef vastasi tulipallolla. Örkit vetäytyivät.

Osa pohjanmiehistä lähti pääportille ja seikkailijat seurasivat. Hird juoksi täysillä ja heikkokuntoiset Josef ja Tolman yrittivät seurata. Pääportti oli murrettu ja linnan pihalle oli päässyt myrskyjätitär, muutama ogre ja tusina örkkejä. Tolman ja Josef olivat aamulenkistä uuvuksissa, mutta Hird kiiruhti myrskyjätittären kimppuun, joka ampui jättisalaman pohjanmiesten kilpimuuriin.

Pöllökarhuryhmä iski tehokkaasti kohmelosta huolimatta ja pian kaikki hirviöt oli lyöty ja linnake pelastettu. Örkit pakenivat parin mailin päähän metsikköön isojen puiden varjoon lepäämään.

Lordi Hird halusi vielä ajaa örkkijoukon matkoihinsa ja ryhmä laati suunnitelman.. Kolmikko keräsi öljyä linnakkeesta ja hiipi örkkien leiripaikan luokse.

Hiipiminen kahden kömpelön kääpiön kanssa ei sujunut kommelluksitta, kun kusella ollut ogre hoksasi kääpiöt. Ogre huusi hälytyksen, mutta se saatiin nopeasti teloitettua. Hird matki ogrea ja kertoi oravan käyneen kimppuun. Kolme örkkiä tuli paikalle todentamaan tilanteen, joilta kolmikko onnistui piiloutumaan.

Kolmikko valeli metsää öljyllä ja voro Tolman hiipi vielä leirin keskelle örkkipäälikön luokse ja valeli tarvikkeita öljyllä. Sytytyksen hoiti pappi Josef tulimyrsky loitsulla. Örkit kauhistuivat liekkejä, kirkuivat kuin naiset ja pakenivat paikalta.

Jaarli Steinar oli tyytyväinen Pöllökarhuryhmän toimintaan ja lupasi Hirdin avuksi pohjanmiesten joukkueen kokeneita sotilaita. Sotilaat marssivat kivijättiläisten tukikohtaan.

Seikkailijat palasivat kivijättiläisten tukikohtaan, jota oli nyt linnoitettu lisää. Tukikohtaan johtaville teille valmisteltiin väijytyspaikkoja.

Barbaari Konakin tiedustelijat ja Gaviluksen lohikäärmeritari toivat tiedustelutietoa. Pohjoisesta lähestyi 30 jääjättiläisen sotajoukko ja Thyatiksen puolella oli havaittu kaksi örkkikomppaniaa ja 50 tulijättiläisen armeija. Lordi Hird kirjoitti Suurherttualle tilannekatsauksen, muttei pyytänyt apua.

KARTTAKUVA

Lordi Hird antoi sorruttaa vartioimattoman tukikohtansa sisäänkäynnin. Hän lähti kokeneiden kääpiösotureidensa ja viikinkiosaston kanssa jääjättiläisiä vastaan väijytyspaikalle vuoristotielle.

Jääjättiläiset etenivät tietä pitkin talvisusiensa kanssa. Väijytys suoritettiin niin, että jääjättiläisten pitkä jonomuodostelma laittettiin keskeltä kahti maanvyörymällä ja Pöllökarhuryhmä ryntäsi jääjättien komentajan kimppuun.

Pölläkarhuryhmä yllätti jääjättiläiskomentajan täysin. He pääsivät iskemään kuolettavasti ennen kuin jääjätit saivat mitään aikaiseksi. Komentaja kuoli kuten koko esikunta. Komentajalta löytyi Dagger of Lightning.

Hirdin joukot eivät kuitenkaan onnistuneet lyömään muita jääjättejä kuoliaiksi. Jääjätit kokivat 20% tappion kuten myös Hirdin kääpiöt ja viikingit.

56. sessio (Kivijättiläisten tukikohdan puolustustaistelu)

Hird veti väsyneet kääpiöt ja viikingit takaisin kivijättiläisten tukikohtaan. Hän maksoi miehille jättiläisten tappamisesta sovitut 500 kultaa per pää.

Snurren armeijat lähestyivät ja alkoivat piirittää kivijättiläisten tukikohtaa. Örkkikomppania lähestyi eteläistä tietä ja Hird lähetti Havenin, kirkon, Rufinan ja Gaviluksen vahvistusjoukot ottamaan örkit vastaan väijytyspaikalle. Joukkoja komensi Gaviluksen ritari.

Vahvistusjoukot torjuivat örkkikomppanian hyökkäyksen ja he vetäytyivät takaisin kivijättiläisten tukikohtaan. Snurren armeija sai piiritettyä koko tukikohdan.

Hird ja Tolman laativat suunnitelman. He johdattivat sankarilliset kääpiöt ja viikingit kivijättiläisten tukikohdan pakotunnelia pitkin tulijättiläisten sivuleirin luokse, Tolman ja Hird hiipivät kahdestaan tulijättien varakomentajan luokse. Joukot kävivät 12 tulijätin kimppuun.

Varakomentaja leikki pahaa-aavistamatta lemmikkihelvetinhurttansa kanssa ja tulijättipalvelija grillasi kääpiötä hapanimeläkastikkeella. Tolman ja Hird pääsivät yllättämään ja iskivät kaikin voimin palvelijan ja helvetinhurtan kimppuun. Varakomentaja joutui pian taistelemaan yksin kahta murhanhimoista pöllökarhuryhmän jäsentä vastaan. Varakomentaja oli taitava piikkiketjun käyttäjä ja saikin sidottua sillä Hirdin ja Tolmanin. Hird repi atleettisuudellaan ketjut ympäriltään ja Tolman puikahti ketjujen otteesta akrobaattisuudellaan. Pian varakomentaja oli isketty kuoliaaksi.

Kääpiöt ja Viikingit saivat myös yllätettyä tulijättiläiset ja löivät niistä puolet kuolleiksi. Muut lähtivät lätkimään pakokauhun vallassa.

Vastaisku oli ollut hiljainen ja hälytys ei ollut saavuttanut muita yksiköitä. Hird ja Tolman päättivät käydä jo kertaalleen selkäsaunan saaneiden jääjättien kimppuun. Yllätys onnistui jälleen ja jääjättiläisten joukot murtuivat ja pakenivat. Hird maksoi taas jättiläisten surmaajille mojovan korvauksen ja joukot palasivat kivijättien tukikohtaan.

Snurren armeija alkoi valmistella suurhyökkäystä tukikohtaan. Hird komensi tuoreen suuren armeijansa tulijättien hyökkäystä vastaan. Vahvistusjoukot asettuivat örkkikomppaniaa vastaan ja Hirdin kääpiöt ja viikingit asettuivat toista örkkikomppaniaa vastaan. Kivijättiläiset jäivät reserviin.

Hird ja Tolman valmistuivat ottamaan vastaan tulijättien hyökkäyksen kun he saivat viestin kivijättiläisiltä. Valtava punainen lohikäärme Brazzemal oli lentänyt kivijättiläisten tukikohdan sisäpihalle ja kivijätit olivat peloissaan.

37192_origchjd0.jpg

Brazzemal

Hird ja Tolman kirmasivat ylös sisäpihalle kohtaamaan Brazzemalin. Kaksi urheaa kivijättiläistä yritti pistää kampoihin lohikäärmeelle. Muut olivat paenneet luolastoihin. Tolman ja Hird lähestyivät Brazzemalia kun se karjasi. Tolman, Hird ja toinen kivijätti jähmettyivät pelosta. Sankarillinen peloton kivijätti kävi lohikäärmeen kimppuun ja sai kokea pedon voiman. Hird voitti pelkonsa ja ryntäsi teurastamaan lohikäärmettä. Pieni Tolman ei saanut pelkoa pois ja hän jäi heittelemään tikareita piilosta.

Brazzemal henkäisi tulta ja pöllökarhuryhmä oli pulassa. Hird sai kuitenkin lyötyä seitsemän iskun sarjan käärmeeseen ja se alkoi vuotaa verta. Hird otti ja antoi iskuja. Kivijättiläset kuolivat, mutta Hird pysyi pystyssä.

Salamurhaaja Tolman heitti tarkasti tikarin, joka lopulta surmasi valtavan lohikäärmeen. Puolustajien armeijat saivat murskattua tulijättiläisten ja örkkien armeijat. Kymmeniä tulijättejä ja satoja örkkejä kuoli. Muut pakenivat pakokauhun vallassa. Kivijättiläisten tukikohta oli pelastunut tällä kertaa.

Hird maksoi taas valtavan summan jättientappajille. Joukot olivat tyytyväisiä. Hird lähetti viestin tapahtumista Suurherttua Karameikokselle.

Pöllökarhuryhmä päätti mennä tapaamaan tulijättien kuningas Snurrea. Mukaan ryhmä otti lohikäärme Brazzemalin ja muutaman tulijätin päät…

57. sessio (Saapuminen Snurren tukikohtaan ja hiidenpata)

Pöllökarhuryhmä saapui Kuningas Snurren tukikohtaan, joka sijaitsi tulivuoren rinteessä. Tukikohtaan näytti johtavan vain yksi reitti valtavien basalttiovien kautta. Ovet olivat kiinni ja lukkoa ei näkynyt.

Pappi Josef tutki ovia ja tuli johtopäätökseen, että ovet aukeavat vain tulijättiläisen kosketuksesta ja niissä on ansa. Josef manasi taikatietämyksellään ja luonnontietämyksellään ovia. Rosvo Tolman käytti varkaantaitojaan ja uskonnollista tietämystään ovien aukaisemiseen. Ovet aukesivat ja ansa ei lauennut. Ryhmä astui sisään Snurren tukikohtaan ja ovet menivät taas kiinni.

Tukikohta oli suunnaton luola. Eteiskäytävässä oli onttoja pilareita, joissa oli reikiä. Seikkailijat epäilivät ansaa. Seinillä oli teräslevyistä tehtyjä seinävaatteita, joihin oli kuvitettu tulijättiläisten sankaritekoja.

Yhden seinävaatteen takaa kuului gongon komahdus. Hird aukaisi seinävaatetta ja kurkkasi sisään. Seinävaatteen takana oli mystinen kääpiön näköinen olento, jonka hiukset olivat tulessa. Josefin mukaan niitä kutsuttiin azereiksi.

Tolman kävi puukottamassa azerin ja ryhmä päätti edetä nopeasti piiloon. Läheltä löytyi ovet, josta ryhmä meni sisään. Sieltä löytyi keittiö, jossa azerit hääräsivät tulijättiläiskokin opastuksella. Tulijätti hämmensi keittoa suuressa hiidenpadassa. Nurkassa oli pentagrammi, jonka sisässä oli tulielementaaliolento.

azer1.png

Azer hirviöitä

Pöllökarhuryhmä kävi päälle. Tulijättikokki maustoi pataa ja sieltä nousi vihreää myrkyllistä savua. Hird joutui tulijätin karvaisiin käsiin ja kokki pisti kääpiön pataan. Josef loihti pyhiä liekkejä, Gavilus ampui blastejaan ja Tolman kävi selkään puukottamassa. Tulielementaaliolio loihti tulipalloja ja sai Josefin kuoleman porteille. Hird pomppasi padasta pois ja antoi kirveensä kylvää tuhoa. Josef onnistui vastataikuudellaan poistamaan padasta nousevan myrkkypilven.

Pian viholliset oli lyöty ja tulielementaaliolento vapautettiin pentagrammista, Se poistui paikalta.

Seikkailijat jatkoivat kohti pohjoista, josta kuului kovaäänistä ja katkonaista kuorsausta. Suurten ovien takaa paljastui tulijättiläisten makuutilat. Valtavalla sängyllä pötkötti kuorsaava jätti. Toisella sängyllä jätti pelasi pasianssia ja kolmannella sängyllä oleva jätti nautti suunnattoman viinileilin antimista.

Pöllökarhuryhmä pääsi yllättämään ja iski nopeasti kaksi jättiä hengiltä. Kolmas juoksi karjuen hakemaan apua. Tolman ja Hird pinkoivat jätin perään, joka houkutteli kennelistä kuusi helvetinhurttaa. Ne puhalsivat tulimyrskyn, jonka Tolman onnistui väistämään kokonaan. Hird kärysi helvetin tulessa, mutta jäi henkiin.

Toiselta puolelta makuuhuonetta astui esiin kahdeksan tulijättiläisteiniä. Hird ryntäsi niiden sekaan kirveellä hurjasti huitoen. Gavilus eristi osan helvetinhurtista kivimuuri loitsullaan. Teinit iskivät Hirdiä miekoillaan, mutta raskaasti haarniskoitu kääpiö kesti. Pian taas kaikki vihulaiset makasivat omissa verilammikoissaan ja Mystaran maailma oli hieman turvallisempi paikka elää.

Matka jatkui lepohetken jälkeen. Seikkailijat tulivat kammioon, jossa majaa piti kahdeksan azer hirviötä. Niistä ei ollut vastusta. Huoneessa oli kirjoituspöytä, josta löytyi paljon papereita. Niissä oli jättiläisen kielellä kirjoitettu kuningas Snurren rosvoretkistä. He löysivät myös kammion, jossa oli kääpiö huone monenlaisine vaatteineen.

Vieressä oli neuvotteluhuone, jossa oli viisi jättikokoista tuolia ja yksi kääpiölle sopiva tuoli. Sillä istui käsistä kahlittu kääpiö, joka esittäytyi Malak Thunderhelmiksi. Hän oli klaanimestarin poika Rockhomen kääpiövaltakunnasta. Malak oli jäänyt Snurren vangiksi ja joutunut paljastamaan kääpiöiden tukikohtia. Malak lupasi palkkion vapauttamisestaan ja urheat seikkailijat avasivat kääpiön kahleet. Malak päästettiin kotimatkalle.

Seikkailijat saavuttivat 15. tason.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License