Eastern Karameikos Sandbox tarina 50-

51. sessio (Dagonin kultin tuho)

Pöllökarhuryhmä heräsi Ashenportin majatalossa huonosti levänneenä. Tolman suostutteli kaupungissa elossa olevat neljä vierailijaa menemään selliin lukkojen taakse oman turvallisuutensa vuoksi.

Dagonin kutsu alkoi taas. Pappi Josef siunasi ryhmäläiset loitsullaan, mutta jäi itse Dagonin kutsun uhriksi. Pappi hortoili kohti rantaa, mutta seikkailijakaverit saivat kääpiön kiinni ja takaisin järkevien kirjoihin. Josef tunsi kuitenkin itsenä hauraaksi (vulnerable 4 to damage) Dagonin kusun vaikutuksen takia.

Tolman muunsi itsensä kalaksi ja lähti kohti aikaisemmin tutkimaansa luolaa. Muu ryhmä meni kalliolle, jossa kylän kirkko seisoo. He kiinnittivät köyden ja aloittivat laskeutumisen rantakalliolla kohti luolaa.

Myrsky piinasi yhä Ashenportia ja kiipeily oli hankalaa. Tolman huomasi rantavedessä liikettä ja sieltä hyppäsi vesipaholainen köyden varassa olevan Rufinan kimppuun. Se viilteli Rufinaa karusti, muttei saanut tiputettua samoojamunkkia. Rufina kosti vesipaholaisella ja hyppäsi 20 jalan korkeudelta sen niskaan keihäs tanassa. Vesipaholainen saatiin hengiltä ja ryhmä tunkeutui pimeään luolaan.

He saapuivat kammioon, jossa oli Dagonin kivipatsas. Kääpiöt Josef ja Hird menivät tutkimaan ja laukaisivat ansalangan, joka laukaisi happosuihkun heidän niskaansa. Ansa hälytti paikalle myös kolme kalamiestä ja mongertavan monisilmäisen hirviön.

gibbmout.gif

Gibbering mouther

Taistelun jälkeen matka jatkui luolaan, jossa Tolman oli jo käynyt tiedusteluretkellä aikaisemmin. Siellä oli allas, jonka pinnan alla piileskeli neljä lonkerohirviötä, jotka pääsivät yllättämään ryhmän. Syntyi taistelu, jossa pitkän kantaman aseilla oli tarvetta.

Lonkerohirviöt saatiin hengiltä ja ryhmä rynnisti yhä eteenpäin. He tulivat isoon kammioon, jonka puolikas oli meriveden peitossa. Kammiossa oli musta alttari ja Dagonin patsaita. Alttarin takana seisoi Dagonin pappi. Rufina lähetti suden hoitelemaan papin, mutta se joutuikin veden valtaan. Kammiossa oli illuusio, joka oli kätkenyt todellisen rantaviivan. Se oli myös kätkenyt ison lonkerohirviön ja kolme demonia, jotka nyt kävivät päälle.

Demonit hönkivät myrkkykaasua ja iso lonkerohirviö sylki myrkkyä, jonka seurauksena Tolman joutui kaaoksen vääristämäksi. Susi ui urheasti demoneiden kimppuun ja Rufina tulitti kielekkeeltä jousella. Gavilus ja Josef kylvivät tuhoa loitsuillaan.

Kääpiö Lordi Hird joutui ison lonkero dominoivaksi. Hird alkoi jahtaamaan kääpitoveri Josefia, joka yritti poistaa dominoinnin loitsullaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Josef pakeni Gaviluksen taakse suojaan ja yritti aiheuttaa haavoja loitsullaan hulluun kääpiösoturi Hirdiin, joka jahtasi Josefia murha mielessään.

Sankarit saivat ankaran pommituksen jälkeen demonit hengiltä ja keskittyivät lonkerohirviön tuhoamiseen. Sen kuoltua kuului karmiva valitus, joka muistutti aikaisemmin kuultua Dagonin kutsua. Valitusta kesti muutaman minuutin, jonka jälkeen Ashenportia piinannut myrsky laantui.

Seikkailijat luuttasivat luolan ja löysivät muutaman kolikon ja palautusjuomista parhaan (potion of long rest). Palattuaan kylään he huomasivat satojen jälkien johtavan mereen. Ashenportin kaikki asukkaat olivat hävinneet meren syvyyteen…

52. sessio (Lordi Chandler ja ongelmia Rugalovissa)

Pöllökarhuryhmä tutki koko Ashenportin kylän. Yhtään kyläläistä ei löytynyt ja niinpä seikkailijat luuttasivat kaiken arvokkaan, jonka sai hevoskyydillä mukaan. Lordi Hird meni pidemmälle. Hän keräsi kaiken vähänkin arvokkaan kärryihin.

Kolmen päivän kuluttua paikalle ratsasti joukko Lordi Chandlerin sotilaita. He kuulustelivat seikkailijoita ja Tolman osasi kertoa kylässä tapahtuneet asiat vakuuttavasti. Pöllökarhuryhmä kutsuttiin Lordi Chandlerin kartanolle.

Rufinan veljeä noutamaan tulevaa purjelaivaa ei näkynyt. Saattoi olla haaksirikkoutunut tai Iron Ring ei pidäkään omistaan hyvää huolta. Rufina hautasi veljensä hautausmaalle ja kirjoitti hautakiveen veljensä pitkän rikoshistorian.

Lordi Chandler oli thaytialais-darokinilais syntyperää ja oli ollut merkittävä kauppaprinssi. Hän omisti edelleen viisi kauppalaivaa ja hän oli ostanut Herttualta läänin. Rannalle oli rakennettu komea kartano, johon seikkailijat tutustuivat.

Lordi Chandler oli vakuuttunut pöllökarhuryhmän seikkailuista Ashenportin kylässä. Hän halusi palkita seikkailijat antamalla tyhjästä kylästä kivitalon jokaiselle pöllökarhuryhmän jäsenelle. Tolman oli tykästynyt kylän ainoaan majataloon ja hän osti sen. Lordi Chandler oli tarkka kauppias ja hän sai pöllökarhuryhmältä luvan käyttää Ashenportin markkinointiin pöllökarhuryhmäläisten nimiä ja seikkailuja.

Rufina päätti perustaa Ashenportin taloonsa samooja ja martial arts koulun orpolapsille. Hän hoiti koululle opettajat ja oppilaiksi pääsi kymmenen orpoa.

Tolmanin lähettämä vakooja oli seurannut apulaisministeri Korrigania vuoden ajan. Vakooja kertoi, että Korrigan on pidetty mies erityisesti traladaranin väen keskuudessa. Korrigan syntyi thyatialaisen aatelisen seitsemäntenä poikana ja lähti serkkunsa Stefan Karameikoksen palvelukseen, koska tiesi ettei perisi isänsä maita. Vakooja oli saanut salaisuuden selville, jonka mukaan Korrigan vihaa serkkuaan Ludwig von Henriksiä ja on katkera Suurherttualle Karameikosille, koska ei ole saanut läänitystä.

Tolman suunnitteli Rufinan ja Hirdin kanssa jatkoa, kun hän sai viestin Rugalovin tiedonantaja Gregorilta. Viestissä kerrottiin Rugalovin majatalonisäntä Voliuksen joutuneen Petrones nimisen miehen valtaan. Tolman oli huolissaan majatalostaan ja kolmikko lähti tutkimaan asiaa.

Rugalovin kylä oli kasvanut piristyneen jokikaupan ansiosta. Tolman vaati isäntä Voliukselta selvitystä majatalon tilasta huomattuaan sen tuottavan tappiota. Isäntä Volius kertoi majatalon korjaustöistä, markkinoinnista ja palovakuutuksesta. Tulevaisuudessa majatalo tulisi kyllä tuottamaan tuplasti voittoa. Nytkin majatalon paras sviitti oli varattu ja Tolman ei saanut tuttua huonettaan.

Tiedonantaja Gregorya ei oltu majatalossa nähty pariin päivään. Tolman lähti kylille kyselemään hienovaraisesti Petrones nimisestä miehestä. Thyatialainen hyvinpukeutunut Petrones olikin tuttu monelle kylän yrittäjälle. Petrones kiersi usein kylän ravitsemusliikkeissä ja muissa yrityksissä traladaranilaisen siron Dragoslava nimisen neidon kanssa.

Tolman palasi majataloon, jossa Rufina ja Hird olivat aloittaneet päiväkännien vedon. Tai erityisesti pitkästä aikaan kotoa vapaata saanut Rufina, jota Hird yllytti. Isäntä Volius osasi heti kertoa Petroneksen olevan majatalon parhaassa sviitissä asukkaana ja toimivan majatalon markkinointimiehenä.

Kolmikko jäi odottamaan Petronesia, joka saapui huoneestaan Dragoslava kainalossaan. Petrones oli hyvällä tuulella ja halusi tavata Tolmanin kahden kesken. Dragoslava jäi pitämään seuraa Rufinan ja Hirdin kanssa.

Puolen tunnin neuvottelujen jälkeen Tolman ja Petrones palasivat tyytyväisinä. Tolman oli solminut Petronesin kanssa markkinointisopimuksen, jossa luvattiin voittojen tuplaantuvan markkinointiponnistelujen jälkeen. Petrones ja Dragoslava poistuivat illan viettoon kylille.

Lordi Hird oli huolissaan toveri Tolmanista. Ei ollut laisinkaan Tolmanin tapaista tehdä tuollaisia sopimuksia. Hird epäili Tolmanin joutuneen salakavalan lumouksen uhriksi.

Lordi Hird pyysi päästä Rugalovin Lordin puheille, joka oli pöllökarhuryhmän tuttu aikaisemmilta seikkailuilta. Vanha Lordi otti Hirdin vastaan ja ei tiennyt mitään Petrones nimisestä miehestä. Hän kuitenkin suostui järjestämään velhon, joka poisti Tolmanista lumouksen.

Tolman ei ymmärtänyt miksi oli mennyt tekemään Petronesin kanssa markkinointisopimuksen. Hän meni omin luvin tarkistamaan Petronesin huoneen ja havaitsi sen käyttämättömäksi. Huone tutkittiin huolellisesti, mutta mitään kiinnostavaa ei löytynyt.

Tolman asettui pihalle tarkkailuasemaan, josta pystyi näkemään Petronesin huoneeseen. Rufina oli naula päässä majatalon baarissa ja piti seuraa Hirdille.

Petrones ja Dragoslava saapuivat aamuyöllä ja menivät huoneeseensa. He siirtyivät parvekkeelle ja muuntuivat lepakoiksi. Tolman lähti seuraamaan lepakoita, jotka lensivät suuren vaatetusliikkeen kellariin.

Pöllökarhuryhmä vetäytyi lepäämään ja keskipäivään mennessä Rufina oli nukkunut pahemman krapulan pois. Seikkailijat lähtivät tiedustelemaan vaatetusliliikkeeseen.

Vaatetusliike oli ylihieno Rugalovin kylään. Siellä kolmikolle alettiin myydä hienoja ja arvokkaita vaatteita. Tolman halusi uuden arvolleen sopivan vaatekerran ja palvelusväki kutsui paikalle mestariräätäli Giovannin, joka oli darokinilaista alkuperää. Mies oli ylpeä ammattitaidostaan ja valitsi Tolmanille muodikkaat kledjut. Hird ja Rufina suututtivat räätälin, joka ajoi nämä kaksi junttia pois liikkeestään.

Pöllökarhuryhmä päätti käydä vilkaisemassa vaatetusliikkeen kellarissa, jonka oven lukko ei pidätellyt tiirikkamies Tolmania. Kellarissa oli kolme työmiestä, jotka kävivät seikkailijoiden päälle. Miehet paljastuivat vampyyreiksi ja yrittivät surmata kolmikon.

Pöllökarhuryhmä todisti kuitenkin taistelukuntonsa ja pian kaikki kolme vampyyriä oli surmattu. Vampyyrit kuitenkin muuttuivat kaasuksi ja pakenivat avaimen reiästä toiseen huoneeseen. Seikkailijat seurasivat perässä ja tulivat kammioon, jossa oli yhdeksän sargofagia…

53. sessio (Vampyyrejä Rugalovissa)

Seikkailijat tutkivat arkkuja ja kolmesta arkusta nousi vampyyri. Ne kävivät päälle ja vahingoittivat Rufinaa. Vampyyrit saatiin lahdattua ja ne palasivat kaasuna arkkuihinsa. Pöllökarhuryhmäläiset löysivät arkuista yhteensä kuusi vampyyri lepäämästä ja he iskivät puuvaarnat niiden sydämmiin ja katkoivat niiltä päät irti.

Yksi arkuista oli kivisargofagi, jonka takaa Hird löysi kultalantin, jota kääpiö piti onnenlanttina. Sargofagin sisältä löytyi 999 kultalanttia. Tolman piti huonetta epäilyttävänä ja ryhmä tutki sen huolellisesti. Seiniltä löytyi kaksi salaovea ja kivisargofagista kytkimet, joilla salaovet sai auki.

Ryhmä meni toisesta salaovesta ja tuli kammioon, jossa oli massiivinen kivisargofagi. Seinällä oli komea seinävaate, jossa epäkuolleiden armeija taisteli ritareita vastaan. Gavilus himoitsi seinävaatetta. Sargofagin sisältä löytyi 5000 platinakolikkoa.

Toinen salovi johti pitkään käytävään, joka nousi maan pinnalle 200 jalan päästä. Käytävän aukko oli salaoven takana ja se johti työkaluvajaan, joka seisoi ison talon pihalla Rugalovin kylässä.

Seikkailijat tutkivat lisää kellaria ja tulivat kammioon, jonka seinälle oli kahlittu kuusi kyläläistä. Nitä vartioi kuusi vampyyrien kätyriä, jotka saatiin helposti hengiltä. Yksi kahlituista esittäytyi Adele Krutoviksi, jonka isä oli omistanut talon, jonka kellarissa hän nyt oli vangittuna. Adele kaipasi isäänsä ja halusi vampyyri Giovannin hengiltä.

Seikkailijat tutkivat vielä yhden kammion kellarista. Se sisälsi neljä kivisargofagia. Hird työnsi kätensä yhteen arkkuun toiveikkaana saaliista. Arkku animoitui ja paljastui mimikiksi. Se puri Hirdin kättä ja ei päästänyt irti. Kolme muutakin arkkua animoitui ja syntyi kahakka. Pöllökarhuryhmä selviytyi voittajana melkoisten talkoiden jälkeen.

Carrioncrown-thenoblemansstitch.png?1458491037

Vaateliike The Nobleman’s Stitch

Ryhmä nousi kellarista ylös sovituskoppien luokse. Myyntiaulassa heitä vastassa oli mestariräätäli Giovanni, joka ei pitänyt kutsumattomista vieraista. Giovanni paljastui vampyyriksi, joka liikkui nopeasti tyylikkäiden nahkasaappaidensa (Boots of Haste) avulla. Tutkimattomasta sovituskopista tuli esiin markkinointimies Petrones ja yläkerran parvelle hiipi neito Dragoslava.

Rufina usutti sutensa Giovannin kimppuun ja antoi pitkäjousensa laulaa. Tolman lähti heti Petronesin kimppuun murha ja vääryydellä tehty markkinointisopimus mielessään. Hird "harppoi" Petronesin luokse ja karismaattinen kauppias yritti hurmata Hirdin vampyyrin katseellaan. Hird kusetti Petronesia ja näytteli joutuneensa Petronesin kontrolliin. Petrones pinkoi Tolmanin perään ja kaksinaamainen kääpiö Hird iski vampyyriä kylmästi salamamiekallaan selkään. Pian Petrones saatiin silvottua maahan ja vampyyri muuttui kaasupilveksi ja palasi alakerran arkkuunsa.

Dragoslava loihti tulipalloja parvelta seikkailijoiden selkään. Seikkailijat siirtyivät parven alle suojaan ja keskittivät tulensa Giovanniin, joka pian kaatui ja muuttui kaasupilveksi ja palasi myös alakerran sargofakiinsa. Parvella ollut neito Dragoslava pakeni ja tyttöä ei enää tavoitettu.

Pöllökarhuryhmä kävi viimeistelemässä Giovannin ja Petronesin alakerran arkuista ja luuttasivat ne. Tyylikkäät nahkasaappaat (Boots of haste) istuivat taikavoimiensa ansiosta Hirdin paksuihin jalkoihin. Tolman luuttasi Petronesin, muttei löytänyt hakemaansa markkinointisopimusta. Koko rakennus tutkittiin huolellisesti ja Hird tilasi pihaan vankkurit, johon kaikki arvokas lastattiin.

Rakennuksen entisen omistajan tytär Adele Krutov pyysi seikkailijoita puhumaan puolestaan Rugalovin lordille, jotta hän saisi pitää isänsä omistaman rakennuksen, jonka ilkeä vampyyri Giovanni oli vääryydellä vienyt.

Seikkailijat saavuttivat 14. tason.

54. sessio (Naimakauppoja ja lohikäärme Brazzemal)

Pöllökarhuryhmä suostui Adele Krutovin pyyntöön kiinteistöä koskien ja meni tapaamaan Rugalovin lordia. He kertoivat Rugalovissa olleista vampyyreistä ja omista touhuistaan. Lordi oli tyytyväinen Pöllökarhuryhmän toimintaan ja lupasi Adelen saavan pitää isänsä kiinteistön.

Tolman oli kovin huolissaan kirjoittamastaan markkinointisopimuksesta ja lordi kirjoitti määräyksen, jonka mukaan markkinointisopimus mitätöitiin. Karkuun päässeestä neito Dragoslava vampyyristä tehtiin etsintäkuulutus, jossa Tolman lupasi 5000 kultaa vampyyrin tappajalle ja/tai 500 kultaa vihjeistä, jotka johtavat Dragoslavan tappamiseen.

Pappi Josef alkoi etsimään vampyyri Dragoslavaa scrying loitsulla, joka paljasti olennon liikkuvan Dymrakin metsässä. Vampyyri oleskeli metsäkämpässä, jonka lattialla makasi kaulaanpurtu mies.

Seikkailijat palasivat kotiin. Paroni Gavilusta oli tullut tapaamaan lohikäärmeritari Pegarius, jonka ratsuna toimi suuri punainen lohikäärme. Mies oli palvellut Thyatiksen keisarikunnan ilmavoimissa ja halusi nyt asettua aloilleen hyvän isännän ritarina. Paroni Gavilus haastatteli miehen huolellisesti ja löi hänet ritariksi. Palkaksi sovittiin 500 kultaa kuussa.

Paroni Gaviluksen vaimo Octavia oli närkästynyt Serebron kaupungin hopeakaivoksen aiheuttamista saasteista ja halusi välillä päästä maaseudun rauhaan. Paronin arvolle sopisi rakentaa kartano kaupungin ulkopuolelle ja semmoisen Gavilus lupasi vaimolleen.

Lordi Hird palasi lääniinsä ja tapasi Kagyarin kirkon lähettämän ylipapittaren Torgret, joka oli hyvin kiinnostunut Hirdistä. Ylipapitar (Cha 13) ehdotti avioliittoa Hirdin kanssa. Ylipapitar toisi pöytään Kagyarin kirkon ehdottoman tuen. Hird ei innostunet sekoittamaan maallista ja jumalallista eloa.

Hirdillä oli myös toinen kosija. Splitsouls kaivoksella työskenteli lahjakas nuori insinöörineito Helgret Stronghollown klaanista (klaanimestarin veljen tytär). Neito ei ollut tavoiltaan siisti (cha 8), mutta hänellä oli pohjaton into rakentaa ja kokeilla kaikkea uutta. Lordi Hird päätti kysyä tarjousta Helgretin myötäjäisistä.

5e780eecbb52efe46aadc07d1746fafd.jpg

Helgret

Tolman meni kivijättiläisten tukikohtaan käyttämään kristallia, jolla saattoi "katsella" salaa vampyyri Dragoslavaa. Tolman huomasi vampyyrin yhä asuvan mökissään Dymrakin metsässä. Parin päivän päästä hätääntynyt kivijättiläinen tuli hakemaan Tolmania ylös portille.

Kivijättiläinen toi Tolmanin jättiläisten tukikohdan sisäpihalle ja käski lordi Hirdin soturin puolustaa kivijättien aluetta, Pihalla seisoi valtava punainen lohikäärme, joka julisti olevansa Brazzemal, Kuningas Snurren lähettiläs. Hän oli tullut noutamaan 20000 kultaa, jotka kivijättiläiset olivat verovelkaa Snurrelle. Lisäksi hän vaati selvitystä siitä, mihin Snurren aikaisemmin lähettämät kuusi tulijättiläistä olivat kadonneet. Ja kolmanneksi hän vaati kivijättiläisten hallitsijan, thanen, saapuvan kuukauden sisään tapaamaan kuningas Snurrea.

Tolman suostutteli lohikäärmettä lähtemään pois, mutta käärme ei taipunut. Puolituinen selitti kivijättien kuuluvan nyt vuorenalaiselle satumaisen rikkaalle kuninkaalle Hirdille. Lohikäärme vaati edes pientä maksua, jonka se voisi esittää Snurrelle. Puolituinen ei suostunut maksamaan mitään ja lohikäärme tappoi yhden kivijätin ja poistui paikalta uhoten Snurren tulevan ottamaan omansa.

Pöllökarhuryhmä kokoontui pitämään palaveria. He olivat huolissaan tulijättiläisistä, joita tietojen mukaan saattoi olla sata yksilöä. Hird oli epävarma armeijansa koosta ja lähetti värväysviestejä palkkasotureille kaikkiin ilmansuuntiin. Hän lupasi 500 kullan palkkion jokaisesta tulijättiläisten päästä. Lisäksi armeijaa tulisi komentamaan Dymrakin sodan voittanut sankari Paroni Gavilus.

Lordi Hird neuvotteli Stronghollow kääpiöklaanin kanssa naimakaupasta, jonka seurauksena klaani lupasi 30000 kullan edestä rakennuksia myötäjäiseksi. Haven lupasi lähettää pienen osaston kuten myös Paroni Gavilus ja Dymrakin metsän suojelija Rufina.

Hirdin kokoama armeija kokoontui kivijättiläisten tukikohtaan. Sinne tehtiin muutostöitä, jotta pienempienkin rotujen soturit pystyisivät puolustamaan linnoitusta.

Pöllökarhuryhmä sai tiedustelutietoa Snurren alueista ja tukikohdista. Snurren päämaja sijaitsi Alta tepen vuoristossa tulivuoren kupeessa. Vuorten eteläpuolella oli nähty gnoll ja örkkijoukkoja. Snurrella tiedettiin olevan myös suhteita pohjoisempana asuviin jääjätteihin. Läheisen joen rannalla sijaitsi myös pohjanmiesten leiri, jota tutkimaan pöllökarhuryhmä lähti.

Matkalla seikkailijat törmäsivät gnolli sotajoukkoon, jonka he väijyttivät kahden kukkulan väliin. Gnolleilla oli tukena hiekkajättiläinen ja wyverni. Hiekkajättiläinen puhalsi ikävästi hiekkaa Tolmanin ja Hirdin silmille, mutta kokeneet seikkailijat saivat nopeasti teurastettua ilkeät viholliset. Matka pohjanmiesten leiriin jatkui…

55. sessio (Viikingit, Örkit ja Jääjättiläiset)

Pöllökarhuryhmä saapui Kerendan joen rantaan rakennettuun linnoitettuun kylään. Pohjanmiehet olivat asettuneet alueelle ja heitä johti Jaarli Steinar. Seikkailijat pääsivät Jaarlin puheille ja yksi heidän orjistaan tunnisti Pöllökarhuryhmän legendaariset seikkailijat. Jaarli Steinar oli itsekin kokenut seikkailija ja oli tyytyväinen saadessaan vieraakseen kuuluisia seikkailijoita.

Pöllökarhuryhmä halusi keskustella yhteistyöstä tulijättikuningas Snurrea vastaan. Jaarli Steinar halusi ensin järjestää kunnon viikinkijuhlat, joiden tarkoituksena oli tutustua toisiinsa. Tolman kertoi Pöllökarhuryhmän seikkailuista ja Josef kertoi pohjanmiesten retkistä. Lordi Hird pääsi painimaan pikku Bergin kanssa ja joutui selätyteksi. Hird sai toisen mahdollisuuden simanjuontikilpailussa, jonka kääpiö myös hävisi. Josef haastettiin sientensyöntikilpailuun, jonka Josef voitti. Viimeiseksi hobitti Tolman pääsi osallistumaan syömiskilpailuun, jonka hän hävisi. Jaarli Steinar ei ollut kovinkaan vakuuttunut vieraista.

Josef, Tolman ja Hird menivät yöpuulle rankkojen juhlien jälkeen. Aamuyöllä seikkailijat heräsivät torvien soittoon ja ryntäsivät illan juhlimisesta kohmeessa pihalle aseet valmiina. Linnoitukseen oli hyökätty ja Pöllökarhuryhmä riensi muureille. Joukko örkkejä tulitti etäältä ja Josef vastasi tulipallolla. Örkit vetäytyivät.

Osa pohjanmiehistä lähti pääportille ja seikkailijat seurasivat. Hird juoksi täysillä ja heikkokuntoiset Josef ja Tolman yrittivät seurata. Pääportti oli murrettu ja linnan pihalle oli päässyt myrskyjätitär, muutama ogre ja tusina örkkejä. Tolman ja Josef olivat aamulenkistä uuvuksissa, mutta Hird kiiruhti myrskyjätittären kimppuun, joka ampui jättisalaman pohjanmiesten kilpimuuriin.

Pöllökarhuryhmä iski tehokkaasti kohmelosta huolimatta ja pian kaikki hirviöt oli lyöty ja linnake pelastettu. Örkit pakenivat parin mailin päähän metsikköön isojen puiden varjoon lepäämään.

Lordi Hird halusi vielä ajaa örkkijoukon matkoihinsa ja ryhmä laati suunnitelman.. Kolmikko keräsi öljyä linnakkeesta ja hiipi örkkien leiripaikan luokse.

Hiipiminen kahden kömpelön kääpiön kanssa ei sujunut kommelluksitta, kun kusella ollut ogre hoksasi kääpiöt. Ogre huusi hälytyksen, mutta se saatiin nopeasti teloitettua. Hird matki ogrea ja kertoi oravan käyneen kimppuun. Kolme örkkiä tuli paikalle todentamaan tilanteen, joilta kolmikko onnistui piiloutumaan.

Kolmikko valeli metsää öljyllä ja voro Tolman hiipi vielä leirin keskelle örkkipäälikön luokse ja valeli tarvikkeita öljyllä. Sytytyksen hoiti pappi Josef tulimyrsky loitsulla. Örkit kauhistuivat liekkejä, kirkuivat kuin naiset ja pakenivat paikalta.

Jaarli Steinar oli tyytyväinen Pöllökarhuryhmän toimintaan ja lupasi Hirdin avuksi pohjanmiesten joukkueen kokeneita sotilaita. Sotilaat marssivat kivijättiläisten tukikohtaan.

Seikkailijat palasivat kivijättiläisten tukikohtaan, jota oli nyt linnoitettu lisää. Tukikohtaan johtaville teille valmisteltiin väijytyspaikkoja.

Barbaari Konakin tiedustelijat ja Gaviluksen lohikäärmeritari toivat tiedustelutietoa. Pohjoisesta lähestyi 30 jääjättiläisen sotajoukko ja Thyatiksen puolella oli havaittu kaksi örkkikomppaniaa ja 50 tulijättiläisen armeija. Lordi Hird kirjoitti Suurherttualle tilannekatsauksen, muttei pyytänyt apua.

KARTTAKUVA

Lordi Hird antoi sorruttaa vartioimattoman tukikohtansa sisäänkäynnin. Hän lähti kokeneiden kääpiösotureidensa ja viikinkiosaston kanssa jääjättiläisiä vastaan väijytyspaikalle vuoristotielle.

Jääjättiläiset etenivät tietä pitkin talvisusiensa kanssa. Väijytys suoritettiin niin, että jääjättiläisten pitkä jonomuodostelma laittettiin keskeltä kahti maanvyörymällä ja Pöllökarhuryhmä ryntäsi jääjättien komentajan kimppuun.

Pölläkarhuryhmä yllätti jääjättiläiskomentajan täysin. He pääsivät iskemään kuolettavasti ennen kuin jääjätit saivat mitään aikaiseksi. Komentaja kuoli kuten koko esikunta. Komentajalta löytyi Dagger of Lightning.

Hirdin joukot eivät kuitenkaan onnistuneet lyömään muita jääjättejä kuoliaiksi. Jääjätit kokivat 20% tappion kuten myös Hirdin kääpiöt ja viikingit.

56. sessio (Kivijättiläisten tukikohdan puolustustaistelu)

Hird veti väsyneet kääpiöt ja viikingit takaisin kivijättiläisten tukikohtaan. Hän maksoi miehille jättiläisten tappamisesta sovitut 500 kultaa per pää.

Snurren armeijat lähestyivät ja alkoivat piirittää kivijättiläisten tukikohtaa. Örkkikomppania lähestyi eteläistä tietä ja Hird lähetti Havenin, kirkon, Rufinan ja Gaviluksen vahvistusjoukot ottamaan örkit vastaan väijytyspaikalle. Joukkoja komensi Gaviluksen ritari.

Vahvistusjoukot torjuivat örkkikomppanian hyökkäyksen ja he vetäytyivät takaisin kivijättiläisten tukikohtaan. Snurren armeija sai piiritettyä koko tukikohdan.

Hird ja Tolman laativat suunnitelman. He johdattivat sankarilliset kääpiöt ja viikingit kivijättiläisten tukikohdan pakotunnelia pitkin tulijättiläisten sivuleirin luokse, Tolman ja Hird hiipivät kahdestaan tulijättien varakomentajan luokse. Joukot kävivät 12 tulijätin kimppuun.

Varakomentaja leikki pahaa-aavistamatta lemmikkihelvetinhurttansa kanssa ja tulijättipalvelija grillasi kääpiötä hapanimeläkastikkeella. Tolman ja Hird pääsivät yllättämään ja iskivät kaikin voimin palvelijan ja helvetinhurtan kimppuun. Varakomentaja joutui pian taistelemaan yksin kahta murhanhimoista pöllökarhuryhmän jäsentä vastaan. Varakomentaja oli taitava piikkiketjun käyttäjä ja saikin sidottua sillä Hirdin ja Tolmanin. Hird repi atleettisuudellaan ketjut ympäriltään ja Tolman puikahti ketjujen otteesta akrobaattisuudellaan. Pian varakomentaja oli isketty kuoliaaksi.

Kääpiöt ja Viikingit saivat myös yllätettyä tulijättiläiset ja löivät niistä puolet kuolleiksi. Muut lähtivät lätkimään pakokauhun vallassa.

Vastaisku oli ollut hiljainen ja hälytys ei ollut saavuttanut muita yksiköitä. Hird ja Tolman päättivät käydä jo kertaalleen selkäsaunan saaneiden jääjättien kimppuun. Yllätys onnistui jälleen ja jääjättiläisten joukot murtuivat ja pakenivat. Hird maksoi taas jättiläisten surmaajille mojovan korvauksen ja joukot palasivat kivijättien tukikohtaan.

Snurren armeija alkoi valmistella suurhyökkäystä tukikohtaan. Hird komensi tuoreen suuren armeijansa tulijättien hyökkäystä vastaan. Vahvistusjoukot asettuivat örkkikomppaniaa vastaan ja Hirdin kääpiöt ja viikingit asettuivat toista örkkikomppaniaa vastaan. Kivijättiläiset jäivät reserviin.

Hird ja Tolman valmistuivat ottamaan vastaan tulijättien hyökkäyksen kun he saivat viestin kivijättiläisiltä. Valtava punainen lohikäärme Brazzemal oli lentänyt kivijättiläisten tukikohdan sisäpihalle ja kivijätit olivat peloissaan.

37192_origchjd0.jpg

Brazzemal

Hird ja Tolman kirmasivat ylös sisäpihalle kohtaamaan Brazzemalin. Kaksi urheaa kivijättiläistä yritti pistää kampoihin lohikäärmeelle. Muut olivat paenneet luolastoihin. Tolman ja Hird lähestyivät Brazzemalia kun se karjasi. Tolman, Hird ja toinen kivijätti jähmettyivät pelosta. Sankarillinen peloton kivijätti kävi lohikäärmeen kimppuun ja sai kokea pedon voiman. Hird voitti pelkonsa ja ryntäsi teurastamaan lohikäärmettä. Pieni Tolman ei saanut pelkoa pois ja hän jäi heittelemään tikareita piilosta.

Brazzemal henkäisi tulta ja pöllökarhuryhmä oli pulassa. Hird sai kuitenkin lyötyä seitsemän iskun sarjan käärmeeseen ja se alkoi vuotaa verta. Hird otti ja antoi iskuja. Kivijättiläset kuolivat, mutta Hird pysyi pystyssä.

Salamurhaaja Tolman heitti tarkasti tikarin, joka lopulta surmasi valtavan lohikäärmeen. Puolustajien armeijat saivat murskattua tulijättiläisten ja örkkien armeijat. Kymmeniä tulijättejä ja satoja örkkejä kuoli. Muut pakenivat pakokauhun vallassa. Kivijättiläisten tukikohta oli pelastunut tällä kertaa.

Hird maksoi taas valtavan summan jättientappajille. Joukot olivat tyytyväisiä. Hird lähetti viestin tapahtumista Suurherttua Karameikokselle.

Pöllökarhuryhmä päätti mennä tapaamaan tulijättien kuningas Snurrea. Mukaan ryhmä otti lohikäärme Brazzemalin ja muutaman tulijätin päät…

57. sessio (Saapuminen Snurren tukikohtaan ja hiidenpata)

Pöllökarhuryhmä saapui Kuningas Snurren tukikohtaan, joka sijaitsi tulivuoren rinteessä. Tukikohtaan näytti johtavan vain yksi reitti valtavien basalttiovien kautta. Ovet olivat kiinni ja lukkoa ei näkynyt.

Pappi Josef tutki ovia ja tuli johtopäätökseen, että ovet aukeavat vain tulijättiläisen kosketuksesta ja niissä on ansa. Josef manasi taikatietämyksellään ja luonnontietämyksellään ovia. Rosvo Tolman käytti varkaantaitojaan ja uskonnollista tietämystään ovien aukaisemiseen. Ovet aukesivat ja ansa ei lauennut. Ryhmä astui sisään Snurren tukikohtaan ja ovet menivät taas kiinni.

Tukikohta oli suunnaton luola. Eteiskäytävässä oli onttoja pilareita, joissa oli reikiä. Seikkailijat epäilivät ansaa. Seinillä oli teräslevyistä tehtyjä seinävaatteita, joihin oli kuvitettu tulijättiläisten sankaritekoja.

Yhden seinävaatteen takaa kuului gongon komahdus. Hird aukaisi seinävaatetta ja kurkkasi sisään. Seinävaatteen takana oli mystinen kääpiön näköinen olento, jonka hiukset olivat tulessa. Josefin mukaan niitä kutsuttiin azereiksi.

Tolman kävi puukottamassa azerin ja ryhmä päätti edetä nopeasti piiloon. Läheltä löytyi ovet, josta ryhmä meni sisään. Sieltä löytyi keittiö, jossa azerit hääräsivät tulijättiläiskokin opastuksella. Tulijätti hämmensi keittoa suuressa hiidenpadassa. Nurkassa oli pentagrammi, jonka sisässä oli tulielementaaliolento.

azer1.png

Azer hirviöitä

Pöllökarhuryhmä kävi päälle. Tulijättikokki maustoi pataa ja sieltä nousi vihreää myrkyllistä savua. Hird joutui tulijätin karvaisiin käsiin ja kokki pisti kääpiön pataan. Josef loihti pyhiä liekkejä, Gavilus ampui blastejaan ja Tolman kävi selkään puukottamassa. Tulielementaaliolio loihti tulipalloja ja sai Josefin kuoleman porteille. Hird pomppasi padasta pois ja antoi kirveensä kylvää tuhoa. Josef onnistui vastataikuudellaan poistamaan padasta nousevan myrkkypilven.

Pian viholliset oli lyöty ja tulielementaaliolento vapautettiin pentagrammista, Se poistui paikalta.

Seikkailijat jatkoivat kohti pohjoista, josta kuului kovaäänistä ja katkonaista kuorsausta. Suurten ovien takaa paljastui tulijättiläisten makuutilat. Valtavalla sängyllä pötkötti kuorsaava jätti. Toisella sängyllä jätti pelasi pasianssia ja kolmannella sängyllä oleva jätti nautti suunnattoman viinileilin antimista.

Pöllökarhuryhmä pääsi yllättämään ja iski nopeasti kaksi jättiä hengiltä. Kolmas juoksi karjuen hakemaan apua. Tolman ja Hird pinkoivat jätin perään, joka houkutteli kennelistä kuusi helvetinhurttaa. Ne puhalsivat tulimyrskyn, jonka Tolman onnistui väistämään kokonaan. Hird kärysi helvetin tulessa, mutta jäi henkiin.

Toiselta puolelta makuuhuonetta astui esiin kahdeksan tulijättiläisteiniä. Hird ryntäsi niiden sekaan kirveellä hurjasti huitoen. Gavilus eristi osan helvetinhurtista kivimuuri loitsullaan. Teinit iskivät Hirdiä miekoillaan, mutta raskaasti haarniskoitu kääpiö kesti. Pian taas kaikki vihulaiset makasivat omissa verilammikoissaan ja Mystaran maailma oli hieman turvallisempi paikka elää.

Matka jatkui lepohetken jälkeen. Seikkailijat tulivat kammioon, jossa majaa piti kahdeksan azer hirviötä. Niistä ei ollut vastusta. Huoneessa oli kirjoituspöytä, josta löytyi paljon papereita. Niissä oli jättiläisen kielellä kirjoitettu kuningas Snurren rosvoretkistä. He löysivät myös kammion, jossa oli kääpiö huone monenlaisine vaatteineen.

Vieressä oli neuvotteluhuone, jossa oli viisi jättikokoista tuolia ja yksi kääpiölle sopiva tuoli. Sillä istui käsistä kahlittu kääpiö, joka esittäytyi Malak Thunderhelmiksi. Hän oli klaanimestarin poika Rockhomen kääpiövaltakunnasta. Malak oli jäänyt Snurren vangiksi ja joutunut paljastamaan kääpiöiden tukikohtia. Malak lupasi palkkion vapauttamisestaan ja urheat seikkailijat avasivat kääpiön kahleet. Malak päästettiin kotimatkalle.

Seikkailijat saavuttivat 15. tason.

58. sessio (Kuningas Snurre)

Pöllökarhuryhmä jatkoi kuningas Snurren tukikohdan tutkimista. He löysivät suuren asevaraston, jossa oli vain tylsiä jättiläisille soveltuvia aseita ja haarniskoita.

Etelämpänä löytyi mielenkiintoinen huone. Seikkailijat hiipivät ja kurkistivat nurkan taakse. He näkivät Kuningas Snurren istumassa pitkässä kammiossa valta-istuimellaan vierellään kaksi helvetinhurttaa. Ryhmän ja ja Snurren välissä oli kaksi tulijättiläisritaria, joista toinen hoksasi Hirdin. Kauempana oli vielä yksi jätti seisoskelemassa suuren vivun vieressä.

Konak barbaari saapui paikalle ja oli valmiina tappamaan ja rosvoamaan.

Lordi Hird kaivoi säkistä lohikäärme Brazzemalin pään ja heitti sen jättien jalkoihin. Toinen jättiritareista pelästyi pahanpäiväisesti. Kuningas Snurre syytti pöllökarhuryhmän häirinneen jo kauan bisneksiään ja ilmoitti pöllökarhuryhmän ajan tulleen kohdata kuoleman. Hird yritti alistaa Snurren alamaisekseen, mutta 200000 kullan kuukausittaiset verot eivät saaneet sitä tekemään sopimusta.

Fire%2BGiant%2BKing.jpg

Kuningas Snurre

Hird litki taikajuoman, joka muutti kääpiön jättiläisen kokoiseksi. Sitten ryhmä hyökkäsi. Ritarit ja helvetinhurtat estivät pöllökarhuryhmää pääsemästä kuningas Snurren kimppuun. Yksinäinen jätti veti vivusta ja jo aikaisemmin epäillyttävistä pilareista purkautui kaasua, joka syttyi tuleen.

Paroni Gavilus loihti kivimuuriloitsun lähimpien pilareiden ympärille ja esti näin kuolettavien liekkien pääsyn seikkailijoiden iholle. Snurre heitti legendaarisena olentona useita päänkokoisia kivilohkareita jättikokoisen Hirdin niskaan. Kääpiön polvet alkoivat notkua.

Konak barbaari sitoi ritarijättejä ja helvetinhurttia tehokkaasti. Hird antoi kirveensä laulaa. Tolman kävi iskemässä jättejä selkään. Gavilus antoi blastien soida.

Kuningas Snurren kivisade sai Hirdin maihin ja tilanne näytti epätoivoiselta. Konak barbaari ei kuitenkaan suostunut kuolemaan ja pysyi pystyssä kuolemaa halveksuen. Gavilus löysi reppunsa pohjalta pitkän levon taikajuoman ja kaatoi sen Hirdin kurkkuun. Jättikokoinen Hird oli takaisin pelissä.

Konak barbaari hyppäsi paikaltaan kolmemetriä ylös Snurren luokse. Jättiläiskuningas antoi liekehtivän suurmiekkansa takoa Konakia joka ei suostunut kuolemaan. Ritarijätit ja helvetinhurtat saatiin teurastettua ja Hird tuli Konakin kanssa yhdessä taistelemaan Snurrea vastaan.

Snurren kasvoilta paistoi epätoivo, kun se yritti päästä Konakista eroon. Hird latasi kuninkaaseen hirmusarjan kirveeniskuja ja Konak sai tempuillaan Snurren tolaltaan. Snurre huitoi miekallaan saaden aikaan vain pientä vauriota. Lopulta Snurre kaatui kuolleena maahan.

Pöllökarhuryhmä luuttasi Snurren ja irroitti jalokivet valtaistuimesta. Snurren kahden käden miekka sai uudeksi omistajakseen Konak barbaarin. Miekka oli +1 tulivahingolla (2d6).

Salista löytyi salaovi, joka johdatti pöllökarhuryhmän aarrekammioon. Kammiossa oli viisi arkkua, joista ensimmäisen avaaminen sai ansan laukeamaan. Kammion länsiseinä paljastuikin illuusioksi ja sen takaa ilmestyi rautainen vulkaaninen golemi, joka henkäisi tulista myrkkykaasua. Golemi saatiin nopeasti kukistettua.

Seikkailijat palasivat aarre-arkkujen pariin. Niistä löytyi sadantuhannen kullan edestä arvotavaraa ja rahaa. Lisäksi löytyi useita taikajuomia ja taikaesineitä…

59. sessio (Taikapeili ja loput Snurren tukikohdasta)

Seikkailijat astuivat löytämästään salaovesta sisään ja saapuivat kuninkaalliseen makuuhuoneeseen. Suuri sänky ja peili kalustivat kammiota. Peilin edessä keimaili tulijättiläiskuningatar Frupy. Salaoven takana oli myös väijyssä tulijättiläisritari, joka iski Gavilusta pari kertaa.

fire_giant_queen_by_orangus-d8a26lc.jpg

Kuningatar Frupy

Seikkailijat ottivat tilanteen haltuun nopeasti. Gavilus loihti kuningattaren halvaantuneeksi ja Tolman ja Hird hoitivat aseillaan veriteot. Sängyn alta löytyi kultaa pursuava aarre-arkku. Suuri peili oli mielenkiintoinen, mutta maagista tietoa kolmikolta ei löytynyt.

Tukikohdan alakerrasta kuului kahdenlaista ääntä. Toinen oli haltiaparan valitusta ja toisaalta kuului metallin taontaa. Ryhmä lähti kohti haltiaparan valitusta.

Haltiasoturi oli joutunut kahden tulijättiläisen kidutettavaksi ja päästeli kimeitä karjahduksia. Urheat seikkailijat eivät tälläistä käytöstä suvainneet vaan kävivät välittömiin kostotoimiin. Pian kaksi jättiä maksi verilammikoissaan.

Kidutuskammiosta löytyi muutama selli, joissa oli lisää haltioita ja yksi kääpiö. Haltiat olivat vyalia haltioita ja niiden johtajana toimi naishaltia. Kovin olivat hiljaista väkeä. Toista maata oli kääpiö Dram Blighthammer, joka oli kauppasuvun jäsen. Hän kertoi isänsä kyllä maksavan mojovan korvauksen pelastuksestaan. Dram kertoi kääpiö Obmista, joka oli tulijättiläisten kanssa liitossa.

Vyalia haltiatar ymmärsi magian päälle ja Tolman halusi neidon katsovan yläkerran peiliä palveluksena pelastamisesta. Neito suostui ja tutki aikansa peiliä. Peili oli siulupeili, jonka hallitsija pystyi siirtämään näkemänsä kohteen peiliin. Peilistä oli mahdollista päästä pois oivaltamistaitoa käyttäen tai peilin rikkomalla ulkoapäin.

Haltiat halusivat lähteä kotiin, mutta kääpiö halusi seikkailijoiden saattavan hänet kotiin. Kääpiö sai odottaa.

Seuraavaksi kolmikko meni tutkimaan takomisen ääniä. He hiippailivat käytäviä pitkin ja näkivät yksinäisen azer hirviön käytävällä portaikon juurella. Gavilus ampui blasteja azeriin ja Tolman sekä Hird ryntäsivät silmät kiiluen onnettoman hirviön kimppuun. Portaikon alapäästä paljastui samalla sepän paja, jossa sokea tulijättiseppä takoi aseita mahtavan alasimen päällä. Pajaa vartioi kääpiötekoinen iso slaughterstone eviscerator kone. Sillä oli kuusi jalkaa ja hyönteismäinen keho. Kaiken kruunasi neljä teräkättä, jotka pyörivät julmalla nopeudella koneen ympärillä. Gavilus työnsi blasteillaan koneen pari kertaa laavajärveen ja seppä taottiin hengiltä.

Slaughterstone%20eviscerator%2002.png

Slaughterstone eviscerator

Kolmikko jatkoi matkaansa tukikohdan pohjalle, jossa risteili laavajokia. Sieltä löytyi iso kammio, jonka keskellä oli valtava aarrekasa. Kammiosta johti leveä luola ulos vuoren rinteelle. Kammiossa oli myös jälkiä punaisesta lohikäärmeestä, joten seikkailijat päättelivät aarteen kuuluneen Brazzemal lohikäärmeelle, jonka pöllökarhuryhmä oli aikaisemmin surmannut.

Hird alkoi kerätä aarretta. Kolme tulijättiläisen epäkuollutta kalloa ilmestyi kolmesta käytävästä paikalle ja ne kaikki loihtivat voimakkaita tulipalloloitsuja kolmikon niskaan. Kallot olivat myös loitsineet itseensä sumentumisloitsun, joten niihin oli vaikea osua. Gavilus tippui kolmanteen tulipalloon ja ryhmä oli liemessä. Sankarilliset Tolman ja Hird saivat kuitenkin hoideltua kallot ja pelastettua Gaviluksen.

Aarre paljastui odotettua vaisummaksi. Snurre oli ilmeisesti verottanut Brazzemalia ankarasti ja aarre koostui pääosin hopeasta. Siellä oli kuitenkin Ring of spell storing (7th level spell).

Pöllökarhuryhmä sai selvitykset menneen vuoden bisnesten ja läänien talouden tilasta.

Tolmanin bisnekset sujuivat odotetunlaisesti ja voittoa tuli mukavasti. Rakennusprojektit Hirdin lääniin olivat valmistuneet. Uusina projekteina Tolman aloitti majatalojen rakentamisen Nedvedin, Terentiuksen ja Ivanovin lääneihin.

Paroni Gaviluksen lääninhoito oli onnistunut hyvin. Läänin populaatio kasvoi 10%. Hopeakaivos jäi tuottotavoitteistaan ja voittoa tuli vain puolet budjetoidusta. Gavilus sai iloisia uutisia vaimoltaan. Tämä oli raskaana. Gavilus aloitti maalaiskartanon rakentamisen vaimolleen sekä pienen tieprojektin. Gavilus valmistautui myös järjestämään juhlat lapsen syntymän johdosta.

Maalordi Hird ei vielä kantanut veroja asukkailta. Kaivokset tuottivat normaalisti. Hird aloitti tukikohdan rakentamisen, josta ensin rakennettaisiin ulkopiha. Siellä oli jo Tolmanin rakentamia bisneksiä ja ne tarvitsivat suojaa. Hird neuvotteli uudestaan verosopimuksen kivijättiläisten Thanen kanssa. Asiaan palataan vuoden päästä.

Hird mietti uudestaan kihlautumistaan Helgretin kanssa. Oliko Stronghollow klaanin kanssa tehty sopimus riittävän hyvä? Häät oli sovittu puolen vuoden päähän.

60. sessio (Yliopiston perustaminen ja gargantuan otuksia)

Paroni Gavilus ja pappi Josef perustivat yliopiston Serebron kaupunkiin. Yliopisto koostuu päärakennuksesta ja kirjastosta. Lisäksi siihen tulee tiedekunnat uskonnosta, sodankäynnistä ja historiasta. Kauppias Tolman lahjoitti yliopistoon talaustieteiden tiedekunnan. Maalordi Hird lahjoitti insinööritieteiden tiedekunnan huomislahjaksi tulevalle vaimolleen Helgretille.

Paroni Gavilus halusi hajoittaa taloudellista riskiä ja etsi sijoitusmahdollisuuksia lääniinsä. Hän päätyi rakentamaan sisävesitelakan Tolmanian kylään.

Kauppias Tolman sijoitti omaisuuttaan uusiin majataloihin Serebroon, Kelviniin ja Highforgeen.

Maalordi Hird sai tietoa, jonka mukaan hänen lääninsä kivijättiläiset olivat alkaneet solmia läheisiä suhteita Havenin kaupunkiin. Hirdille tuotiin pamfletti, jossa kerrottiin Karameikoksen ihmiskeskeisestä hallituskulttuurista ja pohdittiin Karameikoksen demihumaneiden ja muiden älykkäiden lajien oikeuksia. Hird ilmoitti asiasta Suurherttua Karameikokselle ja sai kutsun tulla kertomaan asiasta. Suurherttua vaati selitystä tilanteesta ja Hirdin uskollisuutta.

Hird meni tapaan uudelleen kivijättien Thane Arnakia. Hird halusi palkata kivijättiläisä omiin projekteihinsa, jolloin kivijättien ja havenilaisten yhteistyö jäisi pienemmälle. Thane suostui tähän. Kivijätit olivat saaneet muutamia roc lintujen munia ja he aikoivat kouluttaa niistä ratsuja. Hird suostutteli päästämään yhden kääpiön osallistumaan roc lintujen hoitoon ja mahdollisesti lentokouluun.

Hirdin serkku tuli vierailulle Rochomesta häävalmisteluja varten. Hird kysyi serkulta pöllökarhun pelastamasta klaanimestarin pojasta ja sai tyrmistyttävän vastauksen. Klaanimestarin poika ei ole ollut kateissa. Näin mitään palkkiota ei ollut tulossa. Huijarina oli toiminut Obni niminen kääpiö, joka oli esiintynyt klaanimestarin poikana. Todellisuudessa Obni oli klaaninsa luopio ja teki yhteistyöstä Kuningas Snurren kanssa.

Myrskyjättien lupaamasta palkkiosta Snurren kukistamisesta ei ollut vielä tullut tietoa. Palkkiota luvannut kääpiökauppasuvun vesa Dram Blighthammer ei ollut vielä toimittanut palkkiota.

Maalordi Hird lähetti palkkasoturiarmeijansa vielä putsaamaan Snurren tukikohdan kaikesta arvokkaasta. Saalista kertyi muuta kymppitonni ja matkaan tarttui taikapeili ja hiidenpata. Tämän jälkeen armeija hajoitettiin.

Pöllökarhuryhmä oli kokoontunut suunnittelemaan yliopistoa Serebron kaupunkiin. Hätääntynyt ratsumies toi paroni Gavilukselle viestin. Valtava pitkäkätinen vihreä otus oli ylittänyt Volaga joen ja teki nyt tuhojaan Gaviluksen läänityksessä. Armeijan joukot olivat joutuneet pakokauhuun olennon kohdatessaan. Pöllökarhuryhmä lähti heti selvittämään asiaa.

Ryhmä saapui paikalle ja näki jo kaukaa valtavankokoisen peikon puiden takaa. Se tuhosi maatilaa. Pappi Josef osasi kertoa velhoa Gargantuasta, joka osasi luoda magiallaan gargantuan hirviöksi kutsuttavia valtavia olentoja. Niillä saattoi esiintyä myös kaaoksen mutaatioita, jotka antoivat hirviöille taikavoimia.

Pöllökarhuryhmä ryntäsi voitonvarmasti peikon kimppuun. Peikko yllätti ryhmän ampumalla silmistään erivärisiä säteitä, jotka toimivat kuten prismatic ray loitsu. Ryhmä iski tehokkaasti peikkoa ja Gavilus sai loitsullaan peikon halvaantuneeksi. Josef poltti peikkoa pyhällä liekillään, jolloin se ei pystynyt regeneroimaan. Pian oli Mystaran maailma yhtä gargantuan peikkoa köyhempi.

Ryhmä etsi otuksen jälkiä ja ne johtivat Volaga jokeen. Tolman muisti kuulleensa joen varteen rakennetusta uudesta majatalosta Herttuan maille. Ryhmä lähti sinne haettuaan Tolmanin jokilaivan Grudd Haugista.

Majatalo oli joen rannalla ja siellä oli gnome palvelusväki. Paikkaa johti traladaran naisvelho Ivanka, joka oli kiinnostunut ostamaan eläviä hirviöitä. Pöllökarhuryhmä piti toimintaa outona ja Tolman lähti tutkimaan majatalon tallia.

Tallin sivuovi oli lukossa, mutta se ei kokenutta rosvoa edes hidastanut. Tallissa Tolman näki surullisen näyn. Rautahäkkiin oli teljetty huumattu yksisarvinen. Toisessa häkissä oli tavanomainen pöllökarhu.

Tolman haki loput pöllökarhuryhmästä paikalle ja he avasivat tallin isot ovet gnomepalvelijan estelystä huolimatta. Kaikki pöllökarhuryhmän jäsenet olivat vihoissaan nähdessään vangitun yksisarvisen.

Niin oli vihoissaan myös paikan omistaja velho Ivanka, joka loihti käänteisteispainovoimaloitsun. Kääpiöt Josef ja Hird eivät ehtineet ottaa kiinni mistään vaan lennähtivät 100 jalan korkeuteen. Gavilus vastasi loitsuun blastillä, joka sai Ivankan keskittymisen herpaantumaan. Josef ja Hird tippuivat tuskaisesti sadasta jalasta tallin pihalle. Tolman kävi Ivankan kimppuun murha mielessä ja Ivanka kutsui lemmikkinsä maan sisästä paikalle.

bulette2-740x360.jpg

Gargantuan bulette

Valtava gargantuan bulette nousi maan sisältä ja hyppäsi Hirdin ja Tolmanin päälle. Ivanka vetäytyi majatalon sisälle. Ryhmä ei halunnut päästää Ivankaa karkuun ja niinpä Tolman ja Hird ryntäsivät velhon perään majataloon. Gavilus loihti itsensä näkymättömäksi ja pappi Josef jäi yksin buletten maalitauluksi.

Josef tunsi gargantua buletten laskeutuvan kuolettavasti päälleen ja sitten oli hiljaista.

Hird ja Tolman takoivat velho Ivankaa, jolla oli lumous, joka suojasi osittain aseiden iskuilta. Gavilus tuli vielä varmistamaan velhon kuoleman.

Josef makasi verilammikossaan ja bulette kuuli näkymättömän Gaviluksen loitsimisen. Se teki kuolonhypyn Gaviluksen päälle ja taas oli yksi pöllökarhuryhmän jäsen maissa.

Hird ja Tolman hoitelivat buletten ja pelastivat kaksi kuolemaa tekevää ryhmäläistä, mutta Gavilus ja Josef ehtivät saada kriittiset vammat. Gavilus muuttui hajamieliseksi (disadvantage aloitteeseen) ja Josef sai kammon suuria otuksia vastaan.

Hird luuttasi majatalon ja löysi 20000 kultaa ja Ivankan loitsukirjan.

Seikkailijat saavuttivat 16. tason

61. sessio (Velho Roccon torni)

Tolman, Gavilus ja Hird kulkivat kärrypolkua pitkin kohti pohjoista. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen he näkivät korkean tornin, joka oli tehty raudasta. Alhaalla oli isot ovet ja ylhäällä oli koko tornia kiertävä parveke ja pieni ovi tornin sisälle.

Seikkailijat päättivät hiipiä tornille vastakkaisesta suunnasta. Hird ja Gavilus kolistelivat niin, että tornin vartija huomasi heidät. Vartija oli Franco niminen velhon oppipoika, joka teki virheen alkaessaan puhuttelemaan seikkailijoita. Hird huijasi heidän olevan oppityttö Ivankan asialla ja omaavansa tärkeää tietoa.

Oppipoika Franco päästi seikkailijat torniin sisälle odottamaan velho Roccon heräämistä. Francolla oli lemmikkinä gargantuan displacer beast, tallusteli tornin aulassa. Seikkailijat huijasivat oppipojan kertomaan lisää gargantuan otuksista ja tornin asukkaista. Ylhäällä asui velho Rocco ja toisessa kerroksessa oli lepäämässä toinen oppipoika Siffredi. Katolla pesää piti gargantuan gargoili.

Ahneet seikkailijat kolkkasivat oppipoika Francon teenkeiton aikana. Lordi Hird juotti Francolle Thrall juoman, joka lumosi Francon tottelemaan Hirdiä.

Seikkailijat menivät Francon kanssa tutustumaan toiseen kerrokseen oppilaiden huoneisiin. Oppipoika Siffredin annettiin levätä rauhassa. Kolmatta kerrosta vartioi gargantuan carrion crawler, joka ei päästänyt seikkailijoita ohitseen.

Seikkailijat päättivät hoidella ensin oppipoika Siffredin. Oppipojan ovi oli velholukolla lukittu, mutta seikkailijoilta löytyi taikamustetta, jolla he piirsivät oven kammion seinään ja siirtyivät Siffredin kammioon. Taas kolkattiin oppipoika ja hänet sidottiin huolellisesti.

Seuraavaksi Paroni Gavilus loitsi hämähäkkikiipeilyloitsun ja kiipesi ylös parvekkeelle. Gavilus heitti köyden kavereilleen, jotka kipusivat 200 jalkaa ylös. Taas jouduttiin käyttämään taikamustetta oven luomiseen ja seikkailijat astuivat velho Roccon työhuoneeseen.

Kammion keskellä oli suuri kirja, joka oli velho Gargantuanin käsikirja. Tolman nappasi sen käsiinsä ja laukaisi kuoleman symboli ansan. Nekroottinen energia täytti Tolmanin, mutta sitkeä puolituinen ei suostunut kuolemaan.

Kammion ovi aukesi yhtäkkiä ja sieltä loitsuttiin psyykkinen loitsu, joka pyrki tuhoamaan seikkailijoiden aivot. Loitsija oli itse glantrilainen velho Rocco, jonka edessä oli iso shield guadian kone. Gavilus työnsi blastillaan shied guardianin pois ovensuusta ja Hird sekä Tolman menivät iskemään velho Roccoa. Hämmentävästi Rocco ei ottanut lainkaan vahinkoa iskuista, sillä voimakas lumous suojasi velhoa.

Seikkalijat teurastivat shield guardianin nopeasti ja keskittivät iskunsa Roccoon, jonka lumous antoi periksi. Velho loihti nopeasti itsestään peilikuvia useampaan kertaan ja yritti loitsuillaan tuhota seikkailijat. Karaistuneet Pöllökarhuryhmän seikkailijat saivat lopulta velho Roccon kukistettua.

Seikkailijat luuttasivat velhon kammiot ja löysivät 50000 kultaa ja velhon loitsukirjan.

Seikkailijat laskeutuivat neljänteen kerrokseen ja löysivät tornin laboratorion ja kirjaston. Kaikki arvokas luutattiin.

Kolmannessa kerroksessa lymyili gargantuan carrion crawler. Seikkailijat kävivät vielä liistimässä sen. Samasta kerroksesta löytyi vielä selleistä hirviöitä, jotka olivat muutosprosessissa tullakseen gargantuan olennoiksi. Gavilus kävi lahtaamassa ne blasteillaan.

20180510_085342.jpg?dl=1

Gargantuan carrion crawler

Seikkailijat syvähaastattelivat oppipoika Francon. Kaveri paljastui lainkuuliaiseksi ja hyväksi. Seikkailijat päättivät antaa tornin, velho Gargantuanin käsikirjan ja Roccon loitsukirjan Francolle. Oppipoika voisi ryhtyä velhoksi ja hommata oppilaita. Samalla tietenkin auttaa tulevaisuudessa seikkailijoita ja etenkin Hirdiä, joka oli juomalla lumonnut Francon.

Hird vaati tietenkin kirjoista osuutta Kagyarin kirkolle ja asiasta saatiin aikaan kunnon väittely. Kovapäinen harras uskovainen kääpiö sai tahtonsa läpi.

Oppipoika Siffredi tuomittiin kuolemaan Paroni Gaviluksen toimesta. Katsottiin, että läänissä tuhoa tehnyt gargantuan peikko oli toiminut Siffredin käskyjen mukaan.

62. sessio 23.5.2018 (Asioiden hoitoa ja lähtö etelään)

Pöllökarhuryhmä palasi hoitamaan arkisia asioitaan.

Blighthammerin kääpiökauppiassuku thyatiksesta toi 40000 kullan palkkion pöllökarhuryhmälle. Pöllökarhuryhmä oli pelastanut suvun nokkamiehen pojan tulijättikuningas Snurren tukikohdasta.

Kuningas Snurren lahtaamisesta pöllökarhuryhmä sai myös palkkion myrskyjättiläisklaanilta, joita Snurre oli ankarasti kurmuuttanut. Palkkiona oli mystinen efreeti pullo.

Tolman halusi järjestellä asioitaan ja hän kutsui luokseen sukulaisiaan ja bisneksiensä johtajat. Bisnesten toimitusjohtajaksi hän oli valinnut täti Fatiman, joka oli kokenut liikeyritysten pyörittäjä ja lakiasioiden tuntija. Serkku Garret valittiin bisnesten markkinointijohtajaksi, sillä hänellä oli sana hallussa. Turvallisuudesta vastaamaan nimitettiin setä Seredic, joka tunsi Karameikoksen alamaailman ja oli halutessaan pelottava hahmo. Koko yrityksen puheenjohtajan toimi siis Tolman, jonka sijaiseksi nimitettiin täti Fatima.

Setä Seredic oli saanut selville ministeri Korriganin kiristyksen Tolmania kohtaan. Hän oli selvittänyt Korriganin todistajan, joka oli nähnyt Tolmanin suorittaman veriteon. Todistaja oli traladarilainen mylläri Sasha. Setä antoi Tolmanin valita Sashan kohtalon. Tolman ei halunnut missään nimessä hoidella Sashaa pois päiviltä vaan tyytyi järjestämään Sashan pois maasta ja maksamaan 12000 kultaa miehen loppuelämää varten. Ministeri Korriganilla ei ollut enää kiristysasetta Tolmania vastaan, mutta Tolman jatkoi tietojen lähettämistä Korriganille.

Täti Fatima oli tutkinut Tolmanin tilikirjoja ja huomannut Tolmanin palkanneen jokaiseen majataloon tiedonvälittäjän, joka raportoi ministeri Korriganille. Tämä oli yrityksen rahojen tuhlausta ja hän halusi alkaa myymään tietoa markkinahintaan. Tolman tyrmäsi ajatuksen. Häne ei halunnut ongelmia.

Tolmania oli saapunut kosimaan Viidestä konnusta asti kauppasuvun Hilda niminen neiti. Hilda oli kaunis ja hyvätapainen sekä pätevä kauppias. Toisena kosijana oli Havenin kaupungista tarjoilijatar Belinda, joka oli söpö ja hyväsydäminen. Belinda oli myös Havenin itsenäisyyden puolustaja ja vastusti Herttuan valtaa.

Täti Fatima vaati Tolmania valitsemaan puolison. Tolman karkasi tilanteesta eikä suostunut valitsemaan. Hän halusi pysyä poikamiehenä.

Tolman laati myös testamentin. Edunsaajiksi nimitettiin sata lähintä hobittia yhtäsuurilla osuuksilla.

Hird vihittiin Helgretin kanssa avioliittoon. Hird pelkäsi kuollakseen päästämään ketään iholle, joten hän joutui käyttämään aikaisemmin löydetyn taikajuoman, joka poisti kääpiöltä tämän piirteen vuorokaudeksi. Aviolitto tuli täytäntöönpannuksi.

Hird valitsi kakkosmiehekseen häntä kauan palvelleen Karameikoksessa vaikuttaneen ritari Grunakin. Rockhomen serkkupoika ritari Farbur kelpasi läänin neuvostoon. Hird ei tuntenut miestä kunnolla ja huhut kertoivat Farburin olevan poikiin päin. Neuvoston muiksi jäseniksi Hird valitsi velho Francon, vaimo Helgretin ja kivijättiläisten thane Arnakin. Helgret valtuutettiin hoitamaan kaivoksia.

Maalordi Hird johti ensimmäisen vuoden lääniään. Siitä tuli katastrofivuosi. 10% asukkaista muutti pois läänistä. Lisäksi läänissä syntyi poliittinen skandaali, kun Hird yritti mikromanageroida kaikkea veroihin liittyvää. Seuraava vuosi tulisi olemaan vaikea, sillä tilikirjat olivat täynnä merkintöjä, joista ei saanut kukaan mitään selvää.

Hird laati testamentin, jonka ainoana edunsaajana oli vaimo Helgret.

Paroni Gaviluksen tytär Helena syntyi. Gavilus arvioi vaimonsa Octavian olevan riittämätön lääninsä kakkosmieheksi ja valitsi siihen tehtävään uskollisen thyatialaisen ritarin Maurinuksen. Gavilus perusti neuvoston, jonka jäseninä Maurinuksen lisäksi olivat traladaranilainen ritari Grigori, Gaviluksen äiti Militsa Stoyanovich, vaimo Helena ja ex-jaarlin poika Klonimir Serebro.

Gavilus kirjoitti Herttua Karameikokselle kirjeen, jossa hän pyysi varmuutta siihen, että hänen kuollessa Gaviluksen maat siirtyisivät hänen perilliseen tai vaimolleen Helenalle. Herttua suostui ja Gavilus laati testamentin, jonka mukaan hänen omaisuutensa meni kuoleman sattuessa vaimo Helenalle os. Vorloi.

Paroni Gaviluksen lääniin saapui aseenkantajaksi 12v traladaranilainen Miro Dromilov. Hän oli Maalordi Lev Dromilovin toiseksi vanhin poika Dmitrovin läänistä, joka sijaitsi Vorloin Paronikunnan vieressä rannikolla.

Gavilus palkkasi vakoojamestarin ja tiedonantajia paronikuntaansa. Niiden tehtävänä oli kerätä tietoa läänitystä koskevista asioista ja raportoida tärkeimmät asiat Paroni Gavilukselle.

Josef hoiti yliopiston rehtorin virkaa. Hän laati testamentin, jossa omaisuus jaettiin traladaranin kirkolle ja yliopistolle.

Herttua Karameikos kutsui pöllökarhuryhmän puheilleen. Hän kertoi ylimääräisestä laivaverosta, joka oli yhden kuukauden normiverojen suuruinen. Herttualla oli suunnitelmana lähteä etelään suuren meren taakse viimeiselle retkelle.

Retken yhtenä tarkoituksena oli perustaa Karameikoksen siirtokunta etelään satamakaupunkiin, joka oli joutunut pahojen voimien käsiin. Satamakaupunkia hallitsivat irstaat kauppiaat, jotka pitivät suurta osaa kansasta orjinaan. Järjestystä piti epäkuolleista koottu armeija. Herttua oli saanut avunpyynnön kapinallisilta, jotka halusivat vapauttaa satamakaupungin. Minrothadin killoilla oli yksinoikeus satamakaupungin kauppaan ja Herttua halusi myös siitä osansa.

Toisena tavoitteena oli vallata takaisin thyatialaisten pyhä kaupunki sisämaasta, jossa oli yhden thyatialaisen Immortaalin synnyinpaikka ja suuri pyhä temppeli. Kaupunki oli joutunut demoninkutsujien valtaan vuosisatoja sitten. Demoninkutsujat koostuivat Alphatian keisarikunnasta lähtöisin olevista tiefling tyypeistä.

Kolmantena syynä oli tulivuoren sisässä asuva ikiaikainen punainen lohikäärme, jonka kammottavuudesta ja erityisesti aarteesta kerrottiin monia legendoja. Herttualla oli näyttää maalaus, joka oli tehty silminnäkijän kuvausten mukaan.

art-of-dd079.jpg

Taiteilijan näkemys punaisesta lohikäärmeestä ja sen aarteesta

Herttua halusi ehdottomasti Karameikoksen mahtavimman seikkailijat mukaan retkelle eli pöllökarhuryhmän. Herttua kertoi voittosaalin jaon perustuva retkelle lähtevien joukkojen ja laivojen voimasuhteiden mukaan, joten hän kehotti pöllökarhuryhmää varustautumaan kykyjensä mukaan.

Tolman päätti tilata yhden joukkojenkuljetukseen soveltuvan ison purjealuksen ja palkkasi siihen miehistön ja viisikymmentä soturia. Tolman palkkasi laivan kapteeniksi Giovanni Donadonin, joka oli kuuluista ja kokenut darokinilainen kapteeni. Hänen purjehdustaitonsa olivat legendaariset ja hän oli aikaisemmin purjehtinut Hinterlandin vesillä.

Paroni Gavilus tilasi yhden suuren joukkojenkuljetusaluksen ja asetti siihen 50 kovinta kokenutta soturiaan. Toiseksi laivaksi hän tilasi pienen joukkojenkuljetusaluksen ja asetti siihen lohikäärmeritari Pegariuksen punaisine lohikäärmeineen ja muutamine miehineen.

Hird halusi suuren oman laivaston.Hän lähti tapaamaan tuttuja viikinkejä thyatiassa. Hän kertoi retkestä viikinkien Jaarlille, joka innostui asiasta heti. Viikingit olisivat halunneet tulla Hirdin kumppaneina retkelle, mutta Hird halusi ostaa viisi pitkälaivaa ja palkata yli parisataa viikinkiä niihin miehistöksi. Sekaan hän otti vielä 150 parasta kokenutta kääpiösoturiaan

stefan.jpg

Herttua Stefan Karameikos

Suuri laivasto koostui lähtöpäivänä paristakymmenestä aluksesta. Laivastoa johti itseoikeutetusti Suurherttua Karameikos. Kakkoskomentajaksi Herttua valitsi Paroni Gaviluksen. Moni Karameikoksen aatelinen oli lähettänyt joukkoja retkelle. Vapaustaistelijat koostuivat pöllökarhujen tapaamista entisistä merirosvoista, joiden mukaan myös Rufinan mies Lothar halusi lähteä, muttei saanut tiukkapipoiselta vaimoltaan lupaa. Siirtolaiset tulivat mukaan perustamaan Satamakaupunkiin Karameikoksen siirtokunnan.

Suurherttuan laivat

3 large troop transports

Miehistön ja laivojen kulut: 2400gp/kk

Suurherttua Karameikos 580gp/kk

10kpl Champion. 280gp/kk

Wizard 280gp/kk

War priest. 280gp/kk

50 seasoned longbowman 40gp/kk

50 seasoned swordman 40gp/kk

12 horses

=sotavoimat 8540gp/kk

Kelvinin Paranikunta

Large troop transport

Miehistön ja laivojen kulut: 800gp/kk

Knight 88gp/kk

War priest. 280gp/kk

30 longbowman 16gp/kk

20 heavy footman 16gp/kk

=sotavoimat 1968gp

Mustan Kotkan Paronikunta

2 longships

Miehistön ja laivojen kulut: 450gp/kk

2 knights 88gp/kk

War priest. 280gp/kk

Mage 184gp/kk

50 veterans 88gp/kk

100 thugs 22gp/kk

=sotavoimat 7690gp

Vorloin Paronikunta

Small troop transport

Miehistön ja laivojen kulut: 400gp/kk

Knight 88gp/kk

25 mariners 16gp/kk

=sotavoimat 988gp/kk

Thresholdin Paronikunta

Small troop transport

Miehistön ja laivojen kulut: 400gp/kk

Knight 88gp/kk

Priest 64gp/kk

25 mariners 16gp/kk

=sotavoimat 952gp/kk

Gaviluksen Paranikunta

Large troop transport

Small troop transport

Miehistön ja laivojen kulut: 1200gp/kk

Paroni Gavilus 580gp/kkKnight 88gp/kk

Knight Pegarius 500gp/kk

Young adult red dragon 500gp/kk

Sotilaat?

=sotavoimat 6972gp/kk

Hirdin läänitys

5 longships

Miehistön ja laivojen kulut: 1125gp/kk

Maalordi Hird 580gp/kk

2 knights 88gp/kk

150 kääpiötä

225 viikinkiä

=sotavoimat 9000?

Tolmanin joukot

Large troop transport

Miehistön ja laivojen kulut: 800gp/kk

Tolman 580gp/kk

Pappi Josef 580gp/kk

40 Mariners 16g/kk

=sotavoimat 3780gp/kk

Vapaustaistelijat

Small troop transport

Miehistön ja laivojen kulut: 400gp/kk

Kapteeni Rafael Alfonso 280gp/kk

10 Swashbucler. 88gp/kk

Mage 184gp/kk

15 Mariner 16gp/kk

=soatavoimat 1984gp

Siirtokunta

3 large sailing ships

150 siirtolaista

Saaliin jako suunniteltiin jaettavaksi laivojen, miehistön ja sotilaiden kulujen suhteessa.

Ennen lähtöä merelle Vorloin Paroni tuli juttelemaan vävylleen Paroni Gavilukselle. Hän kertoi tyttärensä Octavian, Gaviluksen vaimon, olevan raskaana ja odottavan poikalasta. Gavilus oli ihmeissään ja epäili salajuonta. Hirdin palkkaama hovineito ja Tolmanin tietotoimisto pystyi vahvistamaan Octavian raskauden.

Suuri laivasto lipui ulos Speculariumin satamasta ja suuntasi kohti Minrothadin saarta. Paroni Gavilus mietti kotiasioita ja kirjoitti kirjeen kotiin. Kirje oli osoitettu Gaviluksen palkkaamalle vakoojamestarille ja siinä oli käskyjä. Vakoojien oli selvitettävä Octavian raskausasia, miten Paroni Vorloi tiesi lapsen olevan poika ja miksi raskaudesta kerrottiin Gavilukselle vasta appiukolle kertomisen jälkeen. Kirje annettiin Karameikokseen menevään laivaan laivaston saavuttua Minrothadin saarille, jossa laivaston varastoja täydennettiin.

Laivasto ylitti päiväntasaajan ja saapui suurelle matalikolle. Vesi oli kirkasta ja pohjassa näkyi useita laivanhylkyjä muutaman sadan jalan syvyydessä. Veden pinnalla oli laakea kumpumainen saari, joka liikkui. Se paljastui lohikäärmekilpikonnaksi, joka lohikäärmeen kielellä vaati tullia. Pappi Josef tiesi lohikäärmekilpikonnista. Ne olivat tavallisten lohikäärmeiden tapaan kiinnostuneita aarteista ja niillä oli tappavan kuuma höyryhenkäys. Ne eivät olleet yhtä älykkäitä kuin aidot lohikäärmeet, mutta niiden valtava koko ja voima oli vaarallista laivoille.

Paroni Gavilus puhui loharikonnalle lohikäärmeen kieltä ja sai selville tullin olevan 10% laivojen hinnasta. Käteistä seikkailijoilla ei ollut ja loharikonna antoi tunnin maksuaikaa. Suurherttua Karameikos kutsui pöllökarhuryhmän lippulaivalleen neuvonpitoon. Hän pyysi pöllökarhuryhmän hoitelevan henkilökohtaisesti loharikonnan pois päiviltä. Sille ei haluttu maksaa ja meriliikenne tulevaisuudessa haluttiin tehdä turvalliseksi.

Pöllökarhuryhmä oli valmis haasteeseen. Pappi Josef loihti liikkumisvapausloitsun ja Tolmanin laivamaagi loihti vedenhengitysloitsun ryhmäläisiin. Gavilus lähetti ritari Pegariuksen lohikäärmeensä kanssa tähystämään lohikäärmekilpikonnaa ja se havaittiin yhden hylkylaivan vierestä.

Dragon_Turtle.jpg

Lohikäärmekilpikonna

Seikkailijat sukelsivat viidensadan jalan syvyyten lähestyen lohikäärmekilpikonnaa hylyn puolelta. Valtava konna ei huomannut kieroja seikkailijoita, jotka pääsivät yllättämään otuksen. Ryhmä iski kaikin voimin yllätyksellä ja lohikäärmekilpikonnan henkäyskään ei tuntunut juuri missään voimakkaiden ja kokeneiden seikkailijoiden iholla. Pian oli yksi iso konna vähemmän Mystaran meriä terrorisoimassa.

Seikkailijat tutkivat läheisiä laivanhylkyjä eivätkä löytäneet lanttiakaan. Lohikäärmekilpikonna oli ilmeisesti kerännyt aarteet pesäänsä. Seikkailijat löysivät pian ison luolan ja sukelsivat sen pimeyteen.

Luolasta löytyi kammio, jossa oli lohikäärmekilpikonnan pesä. Sillä oli vaatimaton aarre, joka koostui lähinnä kuparikolikoista. Toisella seinällä oli taidokkaasti rakennetut isot kiviovet.

Tolman tiirikoi sorkkaraudalla oven lukon ja jättimäiset ovet paljastivat meren pohjaan louhitun tukikohda. Seikkailijat tunkeutuivat sen sisään. Tukikohta oli puolivalmis ja paljastui pian myrskyjättiläisten tekemäksi. Sitä vartoi pari rapuhirviötä, joista tehtiin helposti selvää.

Syvemmällä tukikohdassa oli valtaistuinsali, jossa vanha myrskyjättiläinen odotti seikkailijoita. Se oli niille tosi vihainen. Myrskyjättiläinen loihti voimakkaan salamaniskun Hirdin, jota se ei vahingoittanut (Hirdillä on sinisen lohikäärmeen suomuista tehty levyhaarniska, joka suojaa salamoilta). Jättiläisen takaa ui pari jättiläisankeriasta, joista toinen kävi Josefin kimppuun ja toinen Tolmanin kimppuun.

Molemmat ankeriaat kiinnittyivät seikkailijaan ja alkoivat imeä verta. Paroni Gavilus ampui blastillään Tolmanin ankeriaan kauemmas, mutta Josef oli pulassa ja tipahti tajuttomaksi. Muut seikkailijat hoitelivat nopeasti hirviöt ja Josef saatiin elvytettyä elävien kirjoihin.

Taaempaa löytyi valtava aarre. 300000 kultakolikon arvosta erilaisia kolikoita, koruja ja timantteja sekä Trident of fish command, Stone of good luck ja Robe of entanglement. Seikkailijat nostivat aarteet ylös ja Suurherttua Karameikos tuli onnittelemaan seikkailijoita ja suorittamaan virallisen saaliinjaon.

Hirdin kauhistukseksi Herttua Karameikos tulkitsi aarteen olevan osan retkikunnan saalista, joka jaettaisiin koko retkikunnan kesken. Maalordi haukkui Herttuan alimpaan helvettiin ja uhkasi lähteä takaisin laivoineen polttamaan ja raidaamaan Karameikoksen kauniin ja rikkaan pääkaupungin Speculariumin.

Pöllökarhuryhmän muut jäsenet yrittivät neuvotella Herttuan kanssa ja rauhoitella hullunkatse silmissä olevaa kääpiötä. Herttua heltyi antamaan pöllökarhulaisille tuplaosuudet saaliista ja seikkailijat saivat pitää löytämänsä maagiset esineet.

Herttua kutsui Gaviluksen yksityistapaamiseen. Hän kysyi Gavilukselta voiko Maalordi Hirdiin luottaa. Gavilus vakuutti kääpiön rauhoittuvan ja olevan luottamuksen arvoinen…

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License