Kirjeitä Dinenthelille

7. Kirje

Tervehdys rakas serkku.

Saavuin kaupunkiin, jonka lähellä olen kuullut lohikäärmeen asuvan. En loukkaa silmiäsi yrittämällä kirjoittaa kaupungin karkeaa nimeä kauniilla kielellämme. Larethian varmasti hymyilee minulle, sillä minut kutsuttiin lähes heti auttamaan paikallisen paronin palvelijoita joidenkin kasvien etsimisessä.

Joukkomme on varsin erikoinen. Meitä johtaa paikallisille jumalille omistautunut munkki. Järkytyin suuresti huomatessani, että hän jakaa kansamme veren. Tosin hän kuuluu vähäisempiin metsäläisveljiimme, joille tämän kaltainen perinteiden epäkunnioitus saattaa olla tyypillisempää. Mukanamme kulkee myös kolmas, jonka uskon kuuluvan jaloon rotuumme. Hänestä en kuitenkaan mene varmuuteen. Lienee jonkin sortin illuusiotaikuri. Muut matkakumppanimme ovat ihmisiä. Toinen on hevosennaamainen ja luultavasti kyseistä eläintä hieman tyhmempi soturi. Toinen on jonkinlainen puoliverinen hirviö, joka suurista perinnöllisistä haitoistaan huolimatta hallitsee soiton ja laulun tavalla, jota omatkin runoilijamme saattaisivat kadehtia.

Lähdimme tällä joukolla hakemaan tarvittuja kukkia. Noin päivämatkan päässä linnalta löysimmekin aukion, jolla kohteemme kasvoi. Aukiota vartioi kadotettu sielu, jonka kuitenkin vaivutin, ainakin hetkellisesti, rauhaisaan lepoon. Paluumatkalla joukostamme suurin osa joutui eksyksiin, luonnollisesti veren puhtauden mukaisessa järjestyksessä. Lopulta vain minä ja mainitsemani taikuri toimitimme kukat paronille. Tämän jälkeen palasimme metsään ja haimme kadonneet toveriraukkamme. Eihän se heidän vikansa ole.

Suuntaan seuraavaksi läheiseen suurempaan kaupunkiin. Toivon siellä saavani paikallisten viranomaisten vaatiman lupakirjan taiteemme harrastamiseen. Toverini näyttävät tulevan samaan suuntaan, mikä toki sopii minulle. Saanen käytettyä heidän vaikutusvaltaansa lupien hankkimiseen.

PS. Ehdottamasi muokkaukset kaavaan toimivat moitteetta, mutta en silti saa loitsua toimimaan. Näyttää siltä, että pelkkä sielun sitominen olioon ei riitä, vaan tarvitaan jokin ulkoinen energian lähde liikkeen aikaan saamiseksi. Eläviä olentoja koossapitävä energia ei varmasti toimi, vaan tarvitsemme pikemminkin jotain täysin päinvastaista. Jatkan kokeita ja ilmoitan mahdollisesta edistymisestä.

Tähden veri ja Kuun kyyneleet,
Er'an Celetal

8. Kirje

Tervehdys Seldarinen silmien alla

Matkamme on toistaiseksi pysähtynyt koleaan rannikkokaupunkiin. Nähtävästi seurueeni jäsenet eivät olleet yhtä puhtoisia, kuin oletin. Kaupunkiin saapuessamme huomasimme etsintäkuulutuksen ryhmämme papista ja taikurista. Uskon, että kyseessä on paikallisten katkera kateus kaltaisiamme kohtaan, joten autoin heidät pälkähästä. Taikuri lähti omille teilleen, mutta vietämme nyt iltaa muun seurueeme ja jonkun metsäläisen seurassa.

Olen oppinut papilta paljon tarvitsemamme kaltaisen epäelämän kanavoinnista. Nähtävästi tärkeää ovat ainakin huutelu ja metalliesineiden kalistelu . Otollisia aikoja tälle lievät ainakin Kasvatusjuhlan viikko, 25. välkejäätä ja talvipäivänseisaus.

Onnistuin myös ehdottamassani takaisinkanavointiloitsussa. Käytän fokuksena kristallia, jonka kautta johdan negatiivisen energian takaisin oman ulottuvuuteensa. Näytän tekniikan sinulle, kun tapaamme.

Ulkoa kuuluu ääniä. Minun on mentävä. Olen yhteydessä, kun ehdin.

-EC

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License