Loki

eli

The Very Secret Diary of Healfdane

Hönkäkuun 12. päiwä – wuosia täytän & lähden sotimaan

Täytin 19. Lähdin sotimaan etelään. Äiti antoi kirjeen mukaan, jos satun isää näkemään. Ei ollakaan yhdeksään wuoteen nähty. Lutgar, Hrothgar, Wünfgar, Bendfgar ja Rauthwülf tulewat mukaan. Jätän wielä hywästit Hildalle, Helgalle, Emmalle, Ingridille, Gertrudelle, Bertalle ja pikku-Annalle. Kumma, ettei yksikään naisista lähde sotimaan. Bendt-eno sanoi, että saan siitä syyttää itseäni, ja että on paras, että lähden, ennen kuin lopuille käy samoin. En ymmärtänyt.

Wiuhtokuun 20. päiwä – Stormwikin sawut näkywät taiwaanrannassa

Ja olipa miellä aikakin! Toista kuunkiertoa marssitaan niin, ettei ehdi naisesta nauttia, (paitti muonanlaittajasta, pyykkarista, pyykkarin siskosta, Stennerin komppanian punatukkaisesta kersantista, pyöreäposkisesta keihäsneidosta samassa komppaniassa ja siitä kiwasta haltianeidosta joka tiedustelee reittiä) ja muonakin on kuin haaskalinnun hylsyjä.

Wiuhtokuun 28. päiwä – wiimeinen taisto (kuulemma)

Jo oomme wiikon päiwät piesseet Stormwikin urhoja, jotka taistelewat miehekkäästi & rohkeasti & juonikkaasti kuin pienet penteleet. Warsinkin se kärmessyntyinen joukkoineen on aina wastassa kuin jokin kowasti wastustawa asia. Lutgar, Hrothgar, Wünfgar ja Bendfgar woiwat paksusti, waikka owatkin keränneet melkoisesti arpia. Rauthwülf sai kolmen sormen paksuisen keihään persauksilleen, mille miehissä nauroimme kuin rastaat, joilla on jotahin naurun aihetta. Yksi Stormwikiläinen osasi minua kädelle, mistä wimmastuin ja halkaisin kallonsa. Tänään sanoi walju johtajamme, jotta wiimeinen taisto ompi edessä ja huomenna nautimme woittajien aterian wihollisen pöydässä.

Wiuhtokuun 29. päiwä – oomme woittoisat!

Löimme wihollisen kuin sotaurhot, jotka taistelewat paremmin kuin wihollisensa! Wünfgar kaatui. Mutta täpärällä se oli! Jos ei olisi keihäs puhkonut hänen kylkeään & miekka katkaissut kaulaansa & witun iso kiwi pudonnut päällensä olisi Wünfgar wielä elossa kuin eilen! Nostamme illalla simamaljan Wünfgarin kunniaksi, joka kuoli taistelussa kuin sotadaanien urho. Joka hän oli.

Arinakuun 30. päiwä – karmiwa ja riemukas tappelus hra Orcuksen simatuwassa

Kirjoitan tämän sellissä palalle paperia, jonka löysin pahanhajuisen wiinan uhrin alta. Nostimme liian monta maljaa Wünfgarin kunniaksi eilen. Kallo on kipeä kuin olisi wäkewä soturi käyttänyt sitä iskujensa kohteena. Myös werta tuntuu wuotaneen, mitä ei ennen ole maljoissa sattunut. Taidanpa lyödä sitä seinää wasten, jotta asettuu.

-

Tutustuinpa mukawiin weikkoihin sellissä! Harry Dresden on welho ja etsiwä & söpö mieheksi, Boris (en saanut toisesta nimestään selwää, kun kolme kertaa sen mutisi niin hiljaa) on kuulemma kadulla kotonaan kuin omassa kodissaan, jossa hän ei enää kuulemma woi olla kuin kotonaan, pahanhajuinen wiinan uhri onkin welho hänkin, Naakka kuulemma, hiljainen mies, mutta katse kuin Bendt-enolla, paitsi erilainen & kaiken huipuksi siellä oli myös se kärmessyntyinen, joka niin paljon tuotti meille päänwaiwaa taistelossa, Arjhuun hänen kunniakas nimensä. Naakalla oli jostahin syystä iholle piirretty sotamaalaus, kuin kotopuolen berserkeillä, mutta selässä & se oli Stormwikin kartta & siinä puhuttiin kääpiöiden aarteesta. Piirsimme siitä oiwan mallin & lähdimme aarteenmetsästykseen kuin wanhoissa taruissa, joissa sankarit etsiwät suuria aarteita, joista wanhukset aina kotona kertoiwat. Löysimme ison simasalin, joka kuului hra Orcukselle, joka ei kuulemma ole pidetty mies & kimppuumme hyökkäsi yllättäwän isoja & ärhäköitä rottia. Huono olo. Hywä että tutustuin näihin heppuihin, sillä he owat kelpo sotureita & warusmestari sanoi, että Lutgar, Hrothgar, Bendfgar ja Rauthwülf lähtiwät kotiin wiestiä jättämättä. Mikähän heille tuli?

-

Löysimme upean kirweksen, joka on peljättäwä & wäkewä! Jouduimme siitä tappelemaan luurankoja wastaan, mikä oli ihan uutta minulle & hieman kammottawaa, mutta se oli hywä tappelus! Minä saan kirweksen, sillä muut eiwät käytä sellaisia taistokaluja. Koska wielä tunnemme olomme wahwoiksi & wetreiksi & koska joku pentele woisi tulla ja wiedä aarteen neniemme alta, menemme kellariin, missä ruumiiton ääni meille törkeyksiä huuteli.

Parjakuun 1. päiwä – käyskentelimme laita-asutuksilla

Kaaduin eilen taistelussa kuwottawaa ja kirwakkaa limahirwiötä wastaan, mutten pysywästi. Kammottawat etiäiset waiwasiwat minua yöllä. Arjhuun, jota woinen jo kutsua komentajakseni, paranteli minua, ja onpa oloni kohentunutkin kowasti, jos kohta wielä wähän jäykistää. Lähden kohta katsomaan, josko olisi tyttöstä tai kahta jäseniä wetreyttämään, mutta kirjoittelen wielä, mitä leijuwa aawe eilen huuteli. Simon Jaakobuksen sanoi wieneen Rautakilpien aarteen. Tämä ompi pettymys. Mutta hywänä puolena uudet towerini kertoiwat, että Durnst Rautakilpi antaa kultaa niistä mitaleista, mitä eilen luurankosotureilta otimme.

-

Käwimme hieman rauniokaupungilla käwelemässä, waikka en kyllä tiedä mikä oli määrämme, paitsi että wapautimme wankilasta walloittajien wastustajan Jaakon, joka tästä maksoi meille kullalla, mikä ompikin syy sinänsä. Harhaan kuljimme tuosta kuitenkin, ja taistelimme mätänewiä koiranraatoja wastaan, jotka kuolemasta huolimatta liukkaasti liikkuiwat sekä mätänewiä ihmisenraatoja wastaan, jotka wain hellyyttä kaipasiwat kun sillä tawalla halailiwat. Palasiksi pätkimme kaikki, waikka itsekin haawoja saimme. Kuin wihulainen kintereillämme juoksimme peljättäwän ja epäpyhän ulwonnan edellä asutun alueen porteille saakka, missä tyhmät wartijat wielä meitä pidättiwät. Sanoimme, että meillä oli Rautakilpien halajamia asioita, mistä meidät sitten kääpiojohtajan puheille passittiwat.

Kääpiöpäällikkö on mukawan oloinen, waikka Harrya jostain syystä harmittaakin. Antoi meille kultaa ja toiwion, joka käwi tawoitteillemme yksiin muutenkin, nimittäinkin Jaakobuksen etsimisen & jotain muuta, komentaja Arjhuun warmaankin kuunteli. Nyt petiin, yöpiika odottaapi.

Parjakuun 2. päivä – Simon Jaakobus

Welho Naakan ihomaalaus oli myrrysmiellä muotonsa waihtanut sillä kun nukuimme, mikä Naakkaa kauhistuttaapi, sillä se on muuttunut awunpyydöksi. Kyllä moinen puistattaa & on syytä riemuita, ettei omalla hipiälläni ole omawaltaista piirtojälkeä. Awunhuuto neuwoo meitä majataloon, joka Laukkaawana Hewoisena yleisesti tunnetaan, mutta mahat toki ensin täytämme.

-

Laukkaawan Hewoisen kellarista löysimme karmiwan sellin, jossa oli kalmataikoja & tawaroita, joita Naakka tunnisti kuuluwaksi ystäwällensä Johnille, jonka yllättäen muisti, waikka on jatkuwasti pihalla kuin ulkopuoli. Poistuessamme Boris äkkäsi kaapuweikkoja, jotka siellä käwiwät & oliwat epäilyttäwän oloisia, sillä niin towerini sanoiwat, ja heitä sitten seurasimme & mittelimme heitä wastaan & woitimme tottakai, vaikka yksi heistä, sywäläinen, karkuun pääsikin keijusaskeleella, sillä, näin sanoi Harry, Johnilla oli tirkistysaukko seinässä. En woine tarkistaa, sillä miehissä painuimme seinän läpi, mutta sywäläinen oli jo kerinnyt liwetä & toisella puolen oli emäntä jolle mielistin koska olimme seinänsä hajoittaneet. Yhtä woitettua parkaa kowistelimme tiedoistansa. Antoi nimen, jonka awulla woisimme Simon Jaakobuksen yhyttää.

-

Järjestin tapaamisen Simon Jaakobuksen kanssa, sillä olen niin mainio. Se on Lentävässä Jalassa illalla. Kuulemma kelpo simasali, missä on laulua & tanssia & naisia. Hywät owat illan näkymät!

-

Woitimme Simon Jaakobuksen ja hänen wartijansa kelpo mittelössä, jossa jaoimme mahtawia iskuja puolin ja toisin. Minä pitelin kahta soturia pitkän aikaa, ja löin itse toisen, joka sitten minua kiitti & palkitsi, ja Boris toisen, ryntäsimme sitten Simon Jaakobuksen kimppuun, joka loitsi ja manasi & paiskasi meidät mahtisanalla Boriksen kanssa ikkunasta läpi, mikä Harrya harmitti & minuakin kyllä, sillä menetin taistelun viime hetket tuon takia. Sainpa kuitenkin kadulla ihailua osakseni kun esittelin varttani ja kerroin uroteoistani & monen neidon huomiosta nautin sillä wälin kun towerini kätkiwät Jaakobuksen ruumiin.

Kääpiöpäällikkö kowin meitä kuulusteli Simonin kohtalosta, eikä ollut tyytywäinen kun kuuli tämän kuolleen, sillä meidän olisi hänen mukaansa pitänyt jotain muutakin tehdä, mutta lopuksi antoi meille taas kultaa & lupasi antaa meille partion & koiran käyttöömme huomiseksi jotta woisimme sywäläisen yhyttää ja kalmantaikojia kurmottaa.

Parjakuun 3. päiwä – wallan perwerssejä kaapulaisia wiemäronkalossa

Perkeleen kenokaula kiljukurkku paska-aiwo Alexander Stenner herätti meidät hädin tuskin auringon noustessa ja piti jonkin kelwottoman itsekehuisen puheenpoikasen. Sitten kehottiwat towerini, että Jaakko ompi uudestaan pelastettawa, kun herra isoherra oli tämän jälleen wienyt. Typerä tappelus, joka wielä kesken jäi, kun Harry käwikin persenaaman kanssa juttusille. Nyt petiin uudestaan & auta armias jos joku wielä häiritsee!

-

Rautakilwiltä haimme partion & koiran & menimme Laukkaawaan hewoseen & wiemärin suulle. Kääpiöt sanowat, etteiwät tule mukaan, mutta jälki wiepi tänne. Waikka se ei miellyttäwää olekaan, minusta tuntuu, että miehen kuuluu ikäwätkin asiat wälillä hoitaa.

-

Tappelimme isoja liskoja wastaan, jotka oliwat wain nälkäisiä & olisiwat meidät syöneet, jos emme olisi niin kowin wastahankaisia olleet. Ajettuamme ne tiehensä löysimme kätketyn owen jonka takaa arweluttawaa messuamista kuulimme. Taistelimme kolmea soturia & yhtä kookasta urhoa & pirun isoa käärmettä wastaan, jotka woitimme kun Boris komentajamme kannustuksella puolet porukasta silpoi ja Harry keijukaistulilla loput kärwensi. Pistimme wiholliset katalaan ansakuoppaan, josta käärme tuli (mutta jätimme käärmeen sinne laittamatta & pistimme sen hengiltä). Käytäwästä kuuluu taas jotain messuamista & sotawalmisteluja. Pitänee kohta taas kirwestä heilutella.

-

Mikä urhokas & sankarille sopiwa & wirkistäwä mittelö meillä olikaan! Boris kirmaisi katon kautta pieksämään wastenmielisiä & kelwottomia tunteloiden uhraajia, jotka puolituisneidon kuoliaaksi pistiwät, kuin nyt ainakin miehet, jotka owat neuroottisessa yhteiskunnassa kaswaneet kieroon tawalla, joka waatii yhdynnän korwaamista symbolisesti wäkiwaltaisella penetraatiolla & Naakka mahdillansa nukutti melkein koko leipurin tusinan niiden kunnottomia seuraajia. Uhraaja itse pakeni, sama sywäläinen se oli, minkä aiemmin kohtasimme ja vannonpa, että saa wielä teostansa karwaasti maksaa! Mukanansa oli kaksi muutakin, toinen oli kääpiö kaawussa, toista en paremmin osannut mieleeni painaa. Toisen sywäläisen, joka kuolleita herätti uudestaan taistelemaan, kaadoin minä, mutten ennen kuin kerkesi kammottawat ghoulit wapauttamaan, joita minä sitten pitelin kauan itse pahoja wammoja kärsien sillä aikaa kun towerini asettuiwat asemiin, mistä pääsiwät niitä toden teolla pätkimään. Sainpa itsekin yhden jos toisenkin kunnon lyönnin annettua!

Wapautimme perwersseiltä kaapulaisilta kaksi wankia. Toinen oli komentaja Arjhuunin tuttu, joka oli saanut kaksi tehtäwää, jotka sitten tuli näin meidän kauttamme suoritetuiksi & joka meille palkkionsa luowutti kiitokseksi, sekä Johnin, joka oli pahoin kalmantaioista kärsinyt, ja jota toden teolla sain parannella. Näistä teoista jäipi kelpo tunne rintaan!

Parjakuun 4. päiwä – pistäyhyimme keijukaishowissa

Kaapulaiskääpiö, jonka eilen salatemppelissä näimme, on meitä wakoillut, ja lähdemme tätä heti seuraamaan, jotta tietoja tältä kowistelisimme. Enpä ehdi tyttöstä hellästi herättämään, mutta jätän puolet aamiaisesta & kukan jonka sain emännältämme.

-

Kääpiö, Duran Sinkkiparta, meidät johtikin maahan, joka on kuin daanien maa lapsuuteni talwina & yhtä täynnä riemua & iloa & wäkewyyttä. Kylmäkään ei täällä pure, kunhan wirkistää wain. Harry on kuin kotonaan, hän sanoo, mikä ilmeisesti tarkoittaa kauhusta kankeaa. Juttelimme kääpiön kanssa ja Boris & Arjhuun nokkelasti sanailiwat sillä kun Harry teki komian linnan. Sitten taistelimme louhikäärmettä wastaan, joka ei ollut niin peljättäwä kuin olin tarinoista ymmärtänyt, mutta se kuulemma oli nuori wielä. Woitimme sen joka tapauksessa. Kuuran Henkäys oli sen osuwa nimi! Sitten tuli komealla reellä paikalle Leanansidhe, josta minun sanani eiwät riitä kertomaan, mutta hän on yhtä kaunis kuin on kylmäkin & pelottawa & wäkewä woimassaan ja wallassaan. Tuntui tuntewan Naakan ja hän & Harry istuivat Leanansidhen kanssa pääpöydässä seurustelemassa sillä kun minä tutustuin tämän oudon maan hauraisiin, mutta ystäwällisiin neitosiin, joiden henkäys on raikasta wettä & iho kuin tuulen hywäily & naiseus kuin parantawa woide. Olisipa toden totta mukawa käydä uudestaankin.

-

Jutustimme Naakan kanssa Johnia, joka kalmanhaawoistaan on kelwosti toipunut. Hän wäitti, että welhon wallaton ihomaalaus onpi manauksella tehty. Lisäksi kertoi, että joku heppu, jonka Naakka ihan yllättäen mainitsi, Kuwantaja nimeltänsä, ammatikseen tuollaisia maalauksia iholle manauksilla loihtii. Mutta mitä kumman tekemistä hänellä woipi olla Naakan ihomaalauksen kanssa, sitä en woi ymmärtää. Onneksi on meillä tänään wapaailta, kun komentaja Arjhuun on hänkin tuttuja tapaamassa. Woi rauhassa unhoittaa huolet & hankalat arwoitukset tanssiin sekä neitosten syliin. Muuten, woipi Naakan ihokuwaa aiwoituksillaan muuttaa, mistä paljon riemua kaikille seuraa!

-

Belili! Tämä päiwä ei lakkaa yllätyksiä tuottamasta! Jos keijuhowin neitoja pidinkin ihmeellisenä, waljuja owat tähän ihmeeseen werrattuna: Belili on sorja & kaunis kuin nuori paju, mutta jäntewä & wahwa kuin wuorileijona, tuoksunsa kuin kewäinen kiima & ihonsa lämpö kuin huumaawa helle. Ei ole mikään arka tyttönen tahi liiaksi pehmennyt kaupungin emäntä hän! Hän on kuin kotimaani uljaat soturinaiset, mutta wieras ja wiisas tawoilla, jotka minua wäkewästi kiehtowat. Kertoi minulle monista asioista, omasta kodistaan suuressa & wanhassa metsässä, seikkailuista, joissa hänet on karaistu sekä woimista, jotka tässä kaupungissa monenlaista ikäwää saawat aikaan & wäestä, jotka näitä woimia wastustawat. Tosi sankari & nainen wailla wertaistaan!

Hän pyysi minua & towereitani ystäwänsä Arensiksen wankilasta wapauttamaan, minkä toki mielelläni teenkin, sillä mitä Belili pyytääkin on warmasti sankarin arwolle sopiwaa & Belilli on helwetin kuuma. Towerinikin aatosta pitiwät wallan erinomaisena, kun nopeasti tuumaan riemumielin suostuiwat (taisiwat jo olla yhden illan lokoiluun kyllästyneitä, en toisia moisia tappelijoita ole tawannut, hywä kun tohtiwat wälissä henkeä wetää).

Parjakuun 5. päiwä - Linnean nimipäiwä

Hyi helwetti, minkä pistiwät minut tekemään! Wankilapaon järjestäminen lähti warsin hywin käyntiin, kun tutustuimme örkiksi hauskaan Sebedeus Kuristajaan, joka minua kotimaastani muistuttaapi, warsinkin kun daaniystäwäni melkein wiikko sitten häipyiwät. Mikähän niille oikeastansa tuli? Mutta sitten sanoiwat towerini, että salassa tunkeumme Linneaan sen wiemäriä pitkin & tuntelon paskassa uiden. Tuollaista käytäwää pitkin tunkeuminen on kuin yrittäisi linnan kanssa sodomiaa harjoittaa & warsin paljon onkin, sillä tämäkin käytäwä oli minulle liian ahdas & jouduimme palaamaan. Turhaa oli wastenmielinen touhu. Nyt on taas parampi aatos käynnissä, kun aiomme seinän repiä alas & siitä käydä sisään, kuin urhot ainakin. Ensin wain pitää Boriksen päästä ylös asti. Kolmas kerta toden sanoo. Ei näet käsittänyt, että wälineensä raswasin kostoksi siitä, että minut pisti wiemärissä uimaan. Hah!

-

Näin se työ olisi pitänyt alun alkaenkin tehdä! Arjhuun repi seinän alas, mitä nyt wähän muutkin autoimme, sitten tunkeuimme wartijajoukkion läpi raiwoisalla taistelolla, jossa wäkisin tulimme waikka wäellä warijat wastustiwatkin! Sitten haimme haltian sellistänsä, joka kowasti tutun oloinen olikin & hakkasimme jälleen wartijat maahan! Mahtawa tappelus, jossa saiwat jokainen yhtäläisesti osansa & Sebeduskin melkein antoi kaikkensa, mutta ponkaisi sitten ylös kuin ei olisi iskua saanutkaan & minä tein samoin & Boris myös & Harrykin riehaantui niin, että poukkoili pitkin tappelusta kuin olento, joka wälillä on siellä & toisaalla täällä. Eikä edes henkeä keretty wälissä wetää & painettiin waan!

Hywä, että saimme kaiken waiwihkaa toimitettua.

-

Juttelimme Kääpiö Tammilawan kanssa, josta Belili oli minulle kertonut & Borikselle oli tuttu & Arjhuun kertoi että tämä on meidän työnantajamme, mikä minut hämmensi, sillä koko ajan olin kuwitellut että teimme hommia ihan toisille kääpiöille, mutta mitäpä tuosta. Tuoreet waatteet. Tämä kääpiö kehoitti meitä werowoutia nöyryyttämään, minkä teemme huomisaamuna. Käydään wain wielä tässä illalla joittenkin sywäläisten majapaikassa pistäymässä, kun owat jollain tawalla liitossa niitten perwerssien kalmanpalwojien kanssa.

-

Olipa taas kowa taistelo, warsinkin, kun wielä hieman jomotti aamun ponnistelujen jäljiltä. Woitimme toki & saimme sywäläisen wangiksi, joka sywäläisten johtajien renkinä toimii, mutta enpä muista koskaan, että näin heikko olo olisi ollut. Kaiken lisäksi kun äskeisessä taistossa kaaduin, oli kuin jotain outoa unta olisin nähnyt, tai äänen kuullut, mutta en wielä osaa sitä sanoiksi pukea & woi kohta joutua taas kirjoittamisen keskehyttää, kun Naakka yrittää lepytellä wahtiliskoja rehulla, johon kätkin juonikkaasti sellaisen määrän wittumaisenmarjoja, että siitä luulisi kowemmankin pedon kärsiwän! Warmasti tämä juoni toimii, sillä siihen lankesiwat tyhmät taistojuutitkin, kun olin wielä pie—-

-

Lankesikin kumma myrryshyrrä niskaamme liskojen sijasta. Onneksemme saimme sen rikki iskettyä & wahtiliskot (oikeastaan aika hauskoja otuksia) nitistettyä & hakemamme tawarat löydettyä & liwahdettua pimeyteen ennen kuin sywäläisten herra saapui isoissa waunuissaan, jotka eiwät hewin pysähdy! Wielä oli sen werran woimia jäljellä, että sain kamat juoksujalkaa kannettua aina sille kukkulalle saakka, missä asuu se kääpiö, jolle emme teekään töitä, waikka tältä palkkioita & toiwioita saammekin & kutsuu meitä liittolaisikseen. Toiwottawasti nyt ei tarwitse ainakaan kowasti tapella, kun wietämme yön täällä hylätyssä talossa, mistä käsin werowoudin wäijytämme.

Parjakuun 6. päiwä - Woudin walitus

Puolituisen pirpanat yrittiwät meitä heti herättäjäiseksi kowistella, mikä olisi kowin huwittawaa, elleiwät ne niin tarkasti pikku warsijousillaan ammuskeleisi. Tokihan ne pieksimme. Boris taisi hieman pillastua, kun unensa keskeytettiin, sillä aiwan tyystin kaksi puolituista pilkkoi & panssarilleni roiskui werta.

Tajusin muuten äsken, mitä se ääni eilen selitti kun tuonen rajoilla käwin kääntymässä. Kord itse, josta wanhukset kotona aina kertoiwat, minua kehoitti elämään sanoen, että ei sitä nyt tuolla tawalla pidä kesken kaiken ruweta kuolemaan & taistele niin kuin nyt urho konsanaan & ole isällesi kunniaksi. Kord on tosi jumala, eikä mikään wenkula, joka waatii jotain palwontaa, kunhan wain on urhea & wahwa muttei heikompiaan kiusaa niin kuin nämä herrat täällä kaupungissa, niin kuin Tammilawa kertoi. Nytpä otankin Kordin esikuwakseni kun hän kanssani näin seisoo & olen todellinen sankari & wedän turpaan kaikkia ansaitsewia kuten ainakin urho, joka woi wetää kaikkia turpaan, muttei tee sitä ellei joku sen ansaitse, jolloin hän tätä wetää kowasti turpaan!

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License