Luminarin tarina
Arabian_City.jpg

Luminari kasvoi siskonsa Saran ja vanhempiensa kanssa Xhanin kaupungissa, etelän eksoottisilla aavikoilla. Perhe oli hyvin toimeentuleva ja varallinen, mutta kunnianhimoinen - Saran ja Lumin isä tavoitteli keinon millä tahansa yhä korkeampaa asemaa kaupungin arvoasteikossa. Myytyään Saraan Kalkkimaalle, pohjoisesta saapuneelle aateliselle palveluksia ja suhteita vastaan, hän ryhtyi etsimään toiselle tyttärelleen käyttöä. Lumi järkyttyi kuultuaan siskonsa kaupoista ja yritti kaikensa saadakseen isänsä perumaan ne Kalkkimaan kanssa, mutta tuloksetta.

Luminari oli lapsena leikkinyt pikkusiskonsa kanssa alkemistia. He olivat yhdessä sekoittaneet saviruukussa lehtiä, tikkuja, matoja ja kuravettä ja leikkineet sen olevan taikajuomaa. Saran kadottua Luminari ryhtyi leikkiin uudelleen, tällä kertaa tosissaan. Nuori tyttö osoittautui heti äärimmäisen lahjakkaaksi alkemistiksi, mutta hänen isänsä ei hyväksynyt tyttärensä mielenkiinnon kohdetta. Hän järjesti Luminarin naimisiin paikalliselle kauppiasruhtinaalle, joka oli ihastunut Lumin kauneuteen. Aluksi Luminari yritti kaikkensa purkaakseen kihlauksen, mutta vähitellen hän alkoi pitää kaupparuhtinaasta - lisäksi mies lupasi etsiä käsiinsä Saran ja auttaa tämän vapaaksi.

Kaikki näytti menevän hyvin, ja Luminari lupasi lopettaa alkemian harjoittamisen ja ottaa paikkansa kotia hoitavana, hyvänä vaimona, kun kaikki yhtäkkiä muuttui. Vahinko laboratoriossa johti räjähdykseen, savuun ja sirpaleisiin, jonka leikkasi Luminarin koriva raastava kirkuna. Naisen kasvot olivat onnettomuudessa tuhoutuneet lähes täysin; maagiset ja mundaanit hapot syöpyivät läpi ihon ja lihan, luuhun asti. Luminarin kasvot sulivat, liha paloi karrelle ja veri kupli, aiheuttaen kuukausia kestäneen mittaamattoman tuskan. Edes parhaat parantajat eivät onnistuneet tekemään mitään. Kun siteet viimein otettiin pois, oli näky kaamea: naisen alaleuka ja lähes koko oikea puoli hänen kasvoistaan olivat palovammojen ja arpien peitossa; siellä missä ei ollut kumpaakaan näistä, paistoi luu.

Lumiarin kihlattu oli tietenkin järkyttynt ja purki kihlauksen välittömästi. Hänen isänsä oli myös tolaltaan ja heitti naisen kadulle arvottomana.

Lumi ei muista seuraavista viikoista paljoa. Kun nainen lopulta sai kerättyä itsensä, hän tajusi, että kaikki oli poissa. Siskonsa, tuleva aviomiehensä, perheensä ja elämä turvallisessa talossa. Tilalla oli kylmyys, nälkä, yksinäisyys ja turvattomuus. Nopeammin kuin Luminari haluaa tänä päivänäkään myöntää, menetyksen tuska muuttui vihaksi ja lopulta kylmäksi, laskelmoivaksi raivoksi. Tyynen tehokkaasti ja päättäväisesti Luminari varasti kuluvien viikkojen aikana ainesosia alkemiaansa ja varustautui. Hän tyhjensi hylätyn talon kaupungin slummeissa ja ryhtyi pyörittämään omaa laboratioriotaan, asiakkainaan rikolliset ja alamaailman asukkaat. Hän käytti aikansa ja varallisuutensa tutkimuksiinsa ja tiedon keräämiseen kaikista kuviteltavissa olevista aiheista.

1136481-bigthumbnail.jpg

Luminari yllättyi jälleen siskonsa saapuessa eräänä yönä hänen luokseen, kertoen tulevasta holokaustista ja pyysi tämän apua. Vuodet olivat muuttaneet Lumia, mutta tämä muisti edelleen hyvät vuodet siskonsa kanssa kotona. Hän piilotti Saran ja tilanteen pahentuessa järjesti käyttämällä kontaktejaan molemmille salakuljetuksen Kukkakumpuun.

Uudessa kaupungissa Luminari yritti perustaa alkemiapuotinsa uudelleen, mutta hänen luomuksilleen ei ollut sodan riivaamassa kaupungissa paljoakaan kysyntää - tosin, Luminari sai arvostusta tehdessään yhteistyötä paikallisten pioneerien kanssa, tehden heille alkemistisia ammuksia vaihdossa tiedosta kuinka rakentaa, operoida ja suunnitella piirityskoneita ja puolustuksia.

Sitten tuli aika paeta jälleen, meren yli. Luminari etsiytyi samalle laivalle Saran kanssa ja tämän tietämättä teki kaikkensa pitääkseen pikkusiskonsa turvassa. Kolmatta kertaa sisarukset menettivät kaiken. Onko uudessa, tuntemattomassa maassa uuden toivon alku, vai lisää pettymyksiä ja murtuneita unelmia?

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License