Morim
"Mestari Durum!"
Palvelijat ryhtäsivät oven suuhun herransa perään, kun hän kiivain askelin ja otsansa syvemmillä uurteilla kuin edes herättyään verisen yön jälkeen. Aurinko oli jo noussut talojen harjojen yläpuolelle. Se valaisi kartanon edustan kuumalla hohdollaan ja sai kultapartaisen kääpiön kaljun päälaen kiiltämään. Porttien ulkopuolella Aavikon Sydän vilisi väkeä kaikessa rikkaudessaan ja kurjuudessaan.
"Mestari! Oletteko kunnossa?"
Palvelija tavoitti ilmiselvästi tuohtuneen Durumin hänen pysähdyttyä portillensa ja jäi odottamaan kysyvästi portinpieleen, valmiina aukaisemaan sen käskystä. Laskien kurttuiset kulmansa entistä syvemmälle, talon isäntä jätti hänet huomiotta ja suuntasi silmänsä kadulle, kaikkiin niihin suuriin ja pieniin olentoihin, jotka hänen asumuksensa editse kulkivat.
Siunattu ylimys korkeassa kantotuolissaan, joukko palvelijoita ympärillään eristämässä häntä rahvaista kadunkulkijoista, juoksupoikia sulavasti puikkelehtimassa väkijoukon lävitse, työläisiä ja kauppiaita orjineen kuljettamassa tavaroitansa. "Minä tarvitsen soturin", mutisi Durum palmikoituun partaansa.
Ohi kulkevan ylimyksen seureen jäljessä asteli mustaan haarniskaan pukeutunut suuri hahmo. Paksu nahka ja pullistelevat lihakset taotun raudan alla puhuivat sitkeydestä ja voimasta. Ristikoitu kypärä peitti olennon kasvot, mutta kaupungissa hyvän aikaa asunut kääpiö tiesi sen olevan mörkö. Hän puisteli hiljaa päätään. "Ei hyvä. Nuo koulitaan kuuliaisiksi areenan tyrmissä. Minä en tarvitse kesytettyä eläintä."
Katse kääntyi edelleen pois kadun ilmeisistä käyttäjistä. Suurikokoisen mörön takana kulki kaapuun verhoutunut hahmo, jonka helman alta pilkisti hännän pää. Kissamaisin liikkein etenevä hahmo antoi kuvan saalistajasta, joka jahtaa uhriaan tiettömällä aavikolla. "En minä tarvitse villipetoakaan. Tuo ei selviä päivääkään tässä kaupungissa", mutisi murheen ajama mies.
Tiheässä väkijoukossa olka olkaa vasten, toisistaan vain hädin tuskin tietoisena, marssi monenlaista olentoa koko skaalalta yhteiskunnan luokkia, orjista ylimyksiin. Ja kuitenkin heidän keskelleen jäi tilaa yhdelle kulkijalle, jonka kanssa juuri kukaan ei tuntunut haluavan olla tekemisissä. Kyse ei ollut siitä, että hän olisi ollut erityisen vastenmielisen näköinen tai hajuinen, ei siitä, että hän ei olisi kuulunut kaupungin väen joukkoon. Kyse oli itse asiassa päinvastaisesta, siitä että hän kantoi roolin, jonka jokainen asukas olisi puheessaan tunnustanut tarpeelliseksi ja kunniakkaaksi mutta joka lähtemättömästi kantoi veren taakkaa.
Kadulla yksin kulkevan kääpiömiehen kasvot oli peitetty raskaalla mustalla hupulla, jonka viirumaisten silmänreikien läpi näkyivät hänen valppaat ja varmat silmänsä sekä valkoisella maalatut silmänympärykset. Huppu ei kuitenkaan tehnyt häntä tunnistamattomaksi vaan pikemminkin vahvisti hänen julkista identiteettiään. Mustan kankaan reunan alta roikkuva tuuhea ja säntillisesti hoidettu parta koristuksineen kertoi hänestä kaiken tarpeellisen. Hän kantoi kaulallansa ja viitassaan kuoleman symbolia, korpinsulilla koristeltuna. Ja olalleen tuettuna hän kantoi tunnusomaista asettansa, raskasta leveäteräistä kirvestä.
Durum tunsi naamioidun miehen, olihan hän monesti katsellut suurtorilla yhdessä satojen muiden asukkaiden kanssa, kun tuo auringossa kiiltelevä kirveenterä niitti niin vihattuja sotavankeja kuin hallitsijaa vastaan vehkeilleitä ylimyksiä. Julkinen pyöveli ei ollut ollut hänen mielessään, kun hän oli rynnännyt kadulle etsimään uuttaa soturia ja palkollista. Sisimmässään hän kuitenkin tiesi olevansa käymässä epätavalliseen ja vaaralliseen sotaan, joka voisi hyvinkin johtaa hänen huonekuntansa tuhoon. Ja siitä Durum oli nyt varma, että tuo mies ja kirves, jotka olivat jo leikanneet lyhyeksi usean jalosukuisen elämän, eivät epäröisi vuodattaa Nikodemuksen siunattua verta.
"Tämä kaupunki on mätää täynnnä. Se kuhisee sairautta, mielen ruttoa, hengen keripukkia. Ylpeys on saastuttanut sydämet ja haureus ruumiit.
Ammoisista ajoista lähtien minun jumalani on ollut erottamasti kuolevaisten kansojen kanssa. Kaikki ovat peljänneet ja kumartaneet Kuolemaa, niin kuin oikein on. Hänen raskaan laahuksensa havinaa ovat odottaneet niin ylhäiset kuin alhaiset.
Toisin ovat asiat nykyään. Minä kuulen sen kaduilla komeista kartanoista, iltaisin tavernojen ja ilotalojen ikkunoista. Naurun. Musiikin. Hauraat kuolevaiset hukuttavat kaiken ympäriltään viiniin ja hetken hurmokseen, unohtaakseen sen, joka on aina läsnä, unohtaakseen Kuoleman. He nauravat Kuolemalle.
Sairaus mädättää kaupungin sydämen, turmelee oikean elämän. Minä olen korkeimman palvelija, sen jonka eteen kaikki lopulta menevät. Minä olen henkien paimen. Minä tuon jumalan pelkoa asukkaiden sydämiin, jotta ne eivät unohtaisi tärkeimpiä eivätkä kätkisi silmiään todelliselta elämältä.
Minun jumalani nauraa aina viimeisenä."
- Morim 'Teloittaja'
Dwarf
level 3
Avenger of Raven Queen
Evil
Languages:
common, dwarven
ability | score | modifier | check |
---|---|---|---|
Str: | 11 | 0 | +1 |
Dex: | 10 | 0 | +1 |
Con: | 14 | +2 | +3 |
Wis: | 19 | +4 | +5 |
Int: | 15 | +2 | +3 |
Cha: | 8 | -1 | 0 |
total | class | ability | level | item | armor | feat | racial | other | |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
HP | 40 | 14 | 14 | 12 | |||||
bloodied | 20 | ||||||||
surge value | 10 | ||||||||
surges/day | 9 | 7 | 2 | ||||||
initiative | 1 | 0 | 1 | ||||||
speed | 5 | 5 |
skill: | total | training | level | ability | racial | item | feat | other | armor |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
dungeoneering | 7 | 1 | 4 | 2 | |||||
endurance | 10 | 5 | 1 | 2 | 2 | ||||
heal | 10 | 5 | 1 | 4 | |||||
nature | 5 | 1 | 4 | ||||||
perception | 10 | 5 | 1 | 4 | |||||
religion | 8 | 5 | 1 | 2 |
defences: | total | base+level | ability | racial+class | armor | item | enchantment | feat | other |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
AC | 19 | 11 | 2 | 3 | 2 | 1 | |||
fortitude | 15 | 11 | 2 | 1 | 1 | ||||
reflex | 15 | 11 | 2 | 1 | 1 | ||||
will | 17 | 11 | 4 | 2 | 1 |
feats | racial | class |
---|---|---|
Dwarven Weapon Training | Cast-Iron Stomach | Censure of Retribution |
Armor Proficiency: Leather | Encumbered Speed | Oath of Enmity |
Dwarven Resilience | Channel Divinity | |
Stand Your Ground | Abjure Undead | |
Divine Guidance |
items:
<Body> Magic Leather Armor +1, lvl 1
<Weapon> Thundering Execution Axe +1, lvl 3
<Neck> Cloak of Resistance +1, lvl 2
Holy symbol
Standard Adventurer's Kit
Everburning torch
50' Silk Rope
2 potions of healing
Money:183 gp
Power | Level | Action | Attack | Damage | Type | Special |
---|---|---|---|---|---|---|
Basic melee | At-will | Std | 4 vs. AC | 1d10+5 | BM | |
Overwhelming Strike | At-will | Std | 8 vs. AC | 1d10+9 | M | On hit, shift 1 square and shift target 1 square to the square you occupied. |
Radiant Vengeance | At-will | Std | 5 vs. ref | 1d8+4 | R 10 | |
Relentless Attack | Encounter 1 | Std | 8 vs. AC | 2d10+11 | M | Push 2 and shift 3 next to target |
Wing of Light | Daily 1 | Std | 8 vs. AC | 3d10+13 | M | Before attack, fly 6 squares, ignoring ao |
Righteous Pursuit | Encounter Utility 2 | Immediate Reaction | Personal | Shift 4 squares toward oath target. | ||
Bound by Fate | Encounter 3 | Std | 8 vs. AC | 2d10+11 | M | Until end of your next turn, next attack that hits you splits damage to you and target. |