Ovla Mujo

"…", henkäys tai kuiskaus ehkä.
"Häh?", mumisen hieman hämilläni.
"…aaa..", kuulen jostain.
"Onko siellä joku?", pelko alkaa hiipiä varpaistani ylös.
"Oooo….aaaa…", selvästi kuuluu. Naisellinen kuiskaus.
"Kuka siellä?", niskassani kihelmöi.
"Ooovlaaa..", se kutsuu minua. Rikas, seksikäs ääni.
"Niin?" Yritän kuulostaa vakuuttavalta, en luultavasti onnistu siinä.
"OOOVlaaa..", ääni voimistuu. Vahva ääni. Vieläkin naisellinen, mutta seksikkyys alkaa jo haihtua.
"OVLA!!!" Edessäni pimeydessä seisoo yhtäkkiä suloinen neito, joka hohtaa valoa. Hiukset, vaatteet, ihonväri. Ne tuntuvat vaihtavan väriä rikkaasta suon vihreästä kirkkaaseen, siniseen kimmellykseen tunturilammen pinnalla. Puron vaahtopäiden raikkaus kajastaa hänen ympärillä. Hänen ääni. Se on niin voimakas, syvä, kaukainen. Pehmeä. Ääni, joka kietoo ympärilleen. Sitoo paikalleen.

En saa sanaa suustani, vaikka yritän.

"OVLA!! KÄYTÄT NIMEÄNI HYVÄKSI ILMAN LUPAANI! ETKÖ MUISTA ENÄÄ POHJOLAN OPPEJA!!"
Huomaan, että oikea käteni alkaa nousta itsestään ylös viereltäni kohti neitoa. Neito osoittaa hennolla sormellaan kohti kättäni. Sormesta lentää sähkönsininen vasama ranteeseeni ja kiertyy sen ympärille.
"TÄSTÄ LÄHTIEN TEET, KUTEN TAHDON SILLOIN, KUN TAHDON! SINÄ OLET MINUN!!!"

Vasama kiristyy ranteeni ympärille. Tuijotan rannettani toisaalta peloissani, toisaalta ihmetellen. Yhtäkkiä tunnen viiltävän kivun ranteessani. Huomaan, että suuni avautuu ammolleen kivun ulvaisuun, mutta ääntä ei vieläkään tule kurkustani.

Nostan katseeni kohti neitoa, mutta häntä ei enää ole. Tilalla ovat vain syvänmustat silmät ja rivi teräviä hampaita… paljon hampaita.. liian lähellä.. Ne tulevat vain lähemmäksi ja suunnaton kita avautuu minut nielläkseen.

Vihdoin kuulen huutoa, jonka tiedän lähtevän minusta. Yritän uskotella itselleni, että huudan pääasiassa tuskasta, mutta tiedän sen olevan vale. Puhdasta pelkoa. Kauhua. Mutta samalla syvää kunnioitusta.

Herään huutaen pimeään huoneeseeni. Vierelläni mumisee eilisiltainen poimintani, joka on ehkä ottanut yhden napin liikaa. Suljen suuni ja ryntään WC:hen pidellen oikeaa rannettani. Kun laitan valon päälle, luulen, että näen sinisen juovan katoavan hiljalleen ranteeni ympäriltä. Tai sitten se vain painuu syvemmälle ihoni sisään. Se ei voi olla kuitenkaan totta. Näen varmasti vain näkyjä, jotka johtuvat viimeöisistä nautinnoista. Lupaan ties monettako kertaa itselleni, että en enää koske korruption luomiin huumeisiin, kuten shamaanit minulle opettivat. Lapin metsistä ja soilta löytyy kaikki tarpeellinen, mitä tarvitaan, jos tajuntaa pitää laajentaa. Mutta sekin sallitaan vain shamaaneille. Joka en ole.


Taustaa

Ovla on lähtöisin Pohjolan erämaista. Hän syntyi perheeseen, jossa on useamman sukupolven ajan kaikki ne harvat, syntyneet lapset olleet loistavaa shamaaniainesta - paitsi siis Ovla. Varsin varhain kävi kuitenkin selväksi, että hän oli melko lahjakas muissa taidoissa, erityisesti sosiaalisissa taidoissaan. Lapin perukoilla ei kuitenkaan ole kovin tiheä asutus ja poroille jutteleminen käy jossain vaiheessa turhan yksipuoliseksi, joten Ovla päätti lähteä Etelään etsimään onneaan. Ennen matkaa Pohjolan vanhimmat ja viisaimmat varustivat Ovlan yllättävän yksityiskohtaisilla tiedoilla korruptoituneesta Etelästä. Samoin he esittivät huonosti verhoillun toiveen, että Ovla ei matkallaan unohtaisi juuriaan. Tällä vanhimmat tarkoittivat, että Ovlan tulisi lähettää takaisin kotiin vähintäänkin kaikenlaisia tietoja ja mahdollisesti myös tarpeellisia resursseja sekä muutenkin edistää (salassa tietenkin) Pohjolan asemaa tavalla tai toisella.

Ovlalla on nuorempi sisko, joka on Pohjolassa opiskelemassa shamaaniksi. Tapahtui viimeisenä iltana ennen matkaan lähtöä:
"Veli?"
"Niin, sisko?"
"Minä näin viime yönä unen."
"Niinkö? Toivottavasti se oli hyvä uni."
"Mmm.. En oikein osaa sanoa. Sinä olit siinä. Ja näin siinä myös jonkun toisen."
"Ai? Kenet? Jonkun nätin, joohan?"
"Ei, hölmö. Vaan.. En oikein osaa kuvailla. Se toinen oli iso. Todella iso. Hän oli pukeutunut kokonaan siniseen."
"Niin kuin Lappalaiset?"
"Ei ihan. Jotenkin erilaiseen. En oikein enää muista tarkkaan… Hän vaikutti jotenkin surulliselta. Minusta tuntui siltä, että hän oli hakemassa sinulta apua. Mutta samalla hän vaikutti hirvittävän vaaralliselta. Maagiselta, ehkä. Ja aivan kuin häntä olisi jahtaamassa jokin väkevä mahti."
"Hmm."
"Luulen, että se, mitä viime yönä näin, ei ollut ihan pelkkä uni. Minusta tuntuu, että.. Minusta tuntuu.. Pidäthän itsestäsi huolen siellä?"
"Tietenkin, sisko. Kyllä minä pärjään. Ja enhän minä sentään ole ensimmäinen Pohjolan asukas, joka on lähtenyt Etelään."
"Niin. Mutta kovin harva heistä on koskaan tullut takaisin.."

Leivän syrjään päästäkseen, on Ovla pyörittänyt Etelässä erilaisia pienehköjä bisneksiä. Etupäässä hän on pyrkinyt tuottamaan erilaisia palveluita, jotka saattaisivat joistain tuntua hieman moraalisesti arveluttavilta. Liiketoiminnoissaan Ovla on pyrkinyt käyttämään pääasiassa hyväkseen puhe- ja esiintymislahjojaan. Mutta joskus on pitänyt vaikuttaa asioihin hieman etäämmältä, kiikaritähtäimen takaa. Ajoittain Ovla on joutunut vaihtamaan paikkaa ja yrityksensä (sekä omaa) nimeä, mutta usein tämä on ollut Ovlalle yllättävänkin helppoa.

Yleiskuva (ulkonäkö jne)

SIN

SINless. Pohjolassa ei SINnejä edes ole olemassa. Ja sekös korporaatioita hieman kismittää. Ovla omistaa ainakin yhden feikki SINnin.

Kontakteja

Sirpa

Reiska

Dane

Myyrä

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License