Pesä

Pesä Käärmesyntyisten rodun toivo ja uuden Kuningaskunnan synnyinkoti

ac-masyaf1.jpg

Pirujen (Tiefling) suuren Keisarikunnan nousun kautta Käärmesyntyisiä (Dragonborn) kohtasi kauhistuttava koston ja veren aalto; Pirujen ja Varjojen armeijat löivät kaikkialta heidän kimppuunsa surmaten armotta vanhat ja nuoret, miehet ja naiset, säästämättä kuningasta tai varasta. Jo vuosien karkotettuna olo oli harventanut Käärmesyntyisten verilinjan varjoksi entisestään, yksilöiden vajotessa henkilökohtaisten tekojen myötä kauas ryhmän voimista. Tuhon aalto surmasi lähes jokaisen käärmesyntyisen yksin; huoneessaan, kylvyssä, kirjoituspöydän ääressä, kulkemassa kivistä käytävää historiaa etsimässä. Tuhannet Käärmesyntyiset yhtyivät viimeiseen hymniin joka oli lähes rodun kuolinmessu; kuoleman katkeraan konserttiin.

Mutta kaikki eivät kaatuneet aallon alla; lähellä Stormvikin kaupunkia kokoontui, enteiden ja aavistusten kautta joukko palkkasotureita ja seikkailijoita, joukko varkaita ja velhoja, käärmesyntyisiä kaikista väreistä ja metalleista. Tämä ryhmä, jolla oli alhaisia ja itsekkäitä tavoitteita myönnetään, nousi yhtenäiseen rintamaan Varjoa vastaan, 300 urheaa tuhansia ja tuhansia vastaan, lukemattomia Piruja, Pirulaisia, Varjo-olentoja ja muita kuvottavampia luomuksia. Lopulta näistä 300 sadasta urhosta oli jäljellä enää sata. Sata urheinta, sata rohkeinta, sata kauneinta ja komeinta, sata viisainta ja ovelinta… Sata onnekkainta. Heidän edessään makasi uusia vuoria rakennettuina heidän vihollistensa ruhoista, jokia joissa virtasi heidän vastustajiensa veri. Näistä sadasta sai alkunsa pesä.

Pesä lepää vuoren päällä, suurena linnoituksena joka rakennettiin lukemattomia sukupolvia sitten, käärmesyntyisen hullun olennon kodiksi, vankilaksi, pesäksi.. Pesästä sata lähetti kutsun ympäri maata, kutsuen käärmesyntyisiä jotka olivat selvinneet, keinoja kaihtamatta, hävityksestä. Ja elossa olevia alkoi virrata pesään; ensin muutamia, sitten kymmeniä, sitten satoja. Elossa selvinneiden perässä seurasivat Varjot, Pirut, kauhistuttavat vääristyneet jätit ja kammottavammat olennot muualta. Linnoitus kestää kaikki vyöryvät aallot, kärsien tappioita jotka on lähes mahdoton korvata. Unelma elää edelleen. Pesän toinen taistelu käytiin samalla kun urheat ”Laulujen Kerääjät” kulkevat maita ja mantuja pitkin, keräten ja saattaen Käärmesyntyisten rippeitä pesään. Käärmesyntyisten voima kasvaa niin suureksi ettei vastustaja kykene voimakeinoin murtamaan Pesän suojausta; sen sijaan sen täytyy turvautua juoneen..

Erään kulkueen mukana kulkee myös Varjo, pahuus vuosien takaa. Enemmän kuin kertaakaan pesä on vaarassa, mutta silloin vähäpätöisempi; Ihminen nimeltä Healfdane, nousee verensä yläpuolelle ja laskee Varjolta valheiden vaipan, kumoten itse Jumalien mahtia uhmanneen Kohtalon Loihdinnan. Varjon armeija kohtaa pesän ja tämän Ystävät suuressa kamppailussa; seuranneessa Eeppisessä kamppailussa Varjoa kantanut Gerhardt peittoaa niin itsensä kuin itse Varjonkin, riistäen itseltään samalla suuren osan sieluaan ja mahtiaan. Pesän Puolustajien ja tämän Ystävien, kuten Harel, joukkojen väliin jäänyt Varjon loputon armeija lyödään hajalle ja Pesän Kohtalo laskeutuu jälleen Jumalten Kynsiin.

Taistelun jälkeen käärmesyntyisiä lepäsi pesässä lukuna kuusisataa seitsemänkymmentä yhdeksän; uusia saapuen päivittäin täyttämään harvenneita rivejä. Maailmalla oli kuitenkin yhä satoja käärmesyntyisiä joiden tiedettiin elävän, mutta jotka olivat tuntemattomista syistä jättäneet kutsun kuulematta. Pesän sisimmissä kammioissa lepäsivät sadat munat; käärmesyntyisten suvun uusi toivo, joka kietoutui unelmaan Arkhosian uudesta noususta. Tätä unelmaa varten Laulujen Kerääjät lähtivät uudelleen matkaan, eräs heistä; von Steinwurst lähti tavoittelemaan hataraa ennettä Muinaisista, joiden perustamaa Kuningaskuntaa he aikoivat palauttaa.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License