Roblun tunnustuksia

Kun Roblu Drukl syntyi, säikähtivät hänen vanhempansa suuresti; pieni puolituispoika kantoi rinnassaa kallon muotoista ja verta vuotavaa syntymämerkkiä. Vanhempien pelko osoittautui vuosien myötä aiheelliseksi. Roblu oli julma ja pahantahtoinen lapsi. Hän pilkkasi heikompiaan ja tappoi pikkueläimiä raa'asti. Pahin kuitenkin tapahtui Roblun ollessa 17-vuotias, kun hän tappoi ja paloitteli vuotta itseään nuoremman tytön. Koko puolituisyhteisö oli kauhuissaan tapahtuneesta ja Roblu karkoitettiin pysyvästi karavaanista. Hän harhaili yksin aikansa, pohtien tekemäänsä ja ymmärtäen, että hänen oli tehtävä muutos.

Ollessaan 21 Roblu saapui Kukkakummun kaupunkiin. Hän halusi järjestystä ja rauhaa, ja hylkäsikin siksi perinteisen kulkurin elämän. Hän ryhtyi kellosepän apulaiseksi. Pikkutarkka työ rauhoitti hänen sisällään kiehuvaa kaaosta ja sai hänet unohtamaan polttavan tarpeen tuottaa tuskaa. Vuosien saatossa hänen taitonsa kellonkokoajana kasvoi ja mestarinsa kuollessa hän otti pajan hallintaansa. Kelloseppänä Roblu teki yllättävän suurta tulosta ja alkoikin tukea paikallista orpokotia, osin velvollisuuden tunnosta ja osin koska halusi todistaa itselleen olevansa kykenevä myös hyvään. Näin jatkui useita vuosia ja Roblu tunsi olevansa, ellei onnellinen, niin ainakin oman elämänsä herra.

Tämä rauha ei kuitenkaan saanut kestää, vaan Roblun lähestyessä viidennettäkymmenennettä syntymäpäiväänsä tuhopolttaja iski orpokotiin. Kukaan ei selvinnyt. Tämä järkytys särki Roblun elämäänsä tarkkaan rakentaman järjestyksen ja herätti vanhan vihan hänen sisällään. Roblu etsi läpi koko kaupungin. Hän kyseli tietoja satamien pahamaineisimmista krouveista ja tyrmien syvimmistä syövereistä, kunnes viimein onnistui jäljittämään tulipalon sytyttäneen puoli-örkin pieneen asuntoon kaupungin länsiosassa. Epäpyhän raivon ja ylitsevirtaavan oikeutuksentunnon vallassa Roblu hajotti tuhopolttajan. Verisen usvan laskeutuessa asunnossa Roblu vannoi hävittävänsä kaikki ne, jotka aiheuttivat tuskaa ja menetystä viattomille. Silloin, muinaisuuden tuolta puolen, kuului säälimätön ääni, joka sanoi "Olkoon niin, pieni Roblu Drukl. Sinä surmaat nimessäni ja Minä annan sinulle voimaa jatkaa hyvää työtäsi." Ja näin Roblu Kellontekijästä tuli Kukkakummun viattomien suojelija ja pahantekijöiden surmaaja. Roblu jatkoi päivisin kelloseppänä ja tuhosi vääryyttä öisin. Hän onnistui säilyttämään viattoman maineensa ostamansa taikahatun avulla, joka pystyi muuttamaan käyttäjänsä ulkonäön.

Kaikkina vuosinaan, joina Roblu metsästi pahimmista pahimpia, jäi hän kiinni vain kerran. Tämä tapahtui sinä päivänä, kun Kukkakummun siviileitä evakuoitiin kuninkaan joukkojen tieltä. Roblu oli jo pakannut tavaransa, mukaan lukien hattunsa, poninsa Samwisen kyytiin ja oli kiirehtimässä kohti satamaa, kun hän kuuli avunhuutoja läheiseltä kujalta. Hän saapui kuitenkin paikalle liian myöhään. Ryöstelijä oli jo leikannut uhrinsa kurkun ja tonki parhaillaan tältä pudoneita nyyttejä. Roblu ei huomannut tarkkailla ympäristöään alkaessaan avata rikollista ja joutuikin yllättymään kuullessaan takaansa kapteeni Elohopean syvän äänen. Roblu ei tiedä kuinka paljon kapteenin onnistui päätellä näkemästään, mutta hän päätti varmuuden vuoksi pysyä kapteenin hyvissä kirjoissa. Ja tarvitaanhan toki Tuntemattomilla Maillakin viattomien suojelijaa…

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License