Runequest Minikamppis

Suomenkielisen Runequest version minikampanja Tampereella.

(22.8.2018-)

GM: Thunhus

Seikkailijat

Augustus (Sami)
sivistynyt kauppias, Issariesin noviisi, Kauppahuoneen osakas

Freija (Juha)
nainen, barbaari, Babeester Gor noviisi, soturi, Kirje Vaakkojaakko ankan äidiltä, jossa äiti kertoo Freijan sankarillisesti puolustaneen häntä. Vaakkujaakko asuu Omenakujassa.

Esther (Ville)
nainen, barbaari, Babeester Gor noviisi, soturi, Kauppias Gustandin veli

Meior (Toni)
sivistynyt, velhon oppipoika.
Meiorin opettajalta, velho Farhaugilta, on varastettu kaksi loitsukirjaa. Kirjat varasti assistentti 5 vuotta sitten. Assistentti on nyt nähty Omenakujassa.

Magnus (Mika)
sivistynyt, soturi, velhouden harrastelija, Kauppahuoneen ajurin Perendalin sukulainen. Koko pienen suvun päämies.

Ivan (Jani)
barbaari, metsästäjä, henkitaikuuden harrastaja, Kauppahuoneen tiedustelija.

RIP

Clodovicus aka. ankan lennättäjä (Toni)
barbaari, Orlath noviisi, hirvenmetsästäjä, Kestaldin suku asuu Omenakujassa. Clodovicus on äitinsä puolelta serkku Kestaldin sisarusten kanssa.

Tarina

1. sessio 22.8.2018 (Tutkimuksia Omenakujassa)

Kauppias Gustand on kateissa. Gustand työskentelee kauppahuoneen palveluksessa ja hän oli lähtenyt neljä viikkoa sitten Omenakujan kylään tekemään kauppoja oluesta ja siideristä. Gustandin tehtävänä oli noutaa kolme tynnyriä siideriä Friedhelmin tilalta ja viisi tynnyriä olutta Kestaldin panimosta. Lisäksi hänen piti sopia uudesta tilauksesta kauppahuoneelle. Gustandilla oli mukana käteiskassaa 2000 lunaria (1000 siideriin ja 1000 olueen). Gustand matkusti vaunuilla ajaja Perandalin kanssa.

Kauppahuone on palkannut seikkailijat selvittämään Gustandin ja Perandalin kohtalon sekä rahojen, siiderin, oluen, vaunujen ja hevosten kohtalon. Palkkioksi kauppahuone on luvannut 1000 lunaria ja etumaksuna maksanut jokaiselle seikkailijalle 100 lunaria.

Seikkailijat ovat joukko miehiä ja naisia, joilla kaikilla on syy lähteä kauppahuoneen tehtävälle.

Augustus on kauppahuoneen osakas ja hän vastaa tehtävästä kauppahuoneelle. Hän on sivistynyt kulttuuritaustaltaan ja toiminut kauppiaana useamman vuoden. Augustus on Issarieksen kultin noviisi.

Esther on barbaarikulttuurin tuotos. Hän on naissoturi ja Babeester Gor kultin noviisi. Kadoksissa oleva kauppias Gustand on hänen veljensä.

Magnus on sivistynyt kaupunkilainen. Hän on saanut velhonoppia ja toimii soturina. Kadoksissa oleva ajuri Parandel kuuluu hänen sukuunsa. Magnus on pienen suvun päämies ja hän on huolissaan Parandelin vaimon ja neljän lapsen puolesta.

Freija on barbaarinainen. Myös hän on Babeester Gor kultin noviisi ja soturi. Freiajlla on kirje Vaakkojaakko ankan äidiltä, jossa äiti kertoo Freijan sankarillisesti puolustaneen häntä. Äiti käski antaa kirjeen Vaakkujaakolle, jos Freija tarvitsisi joskus palvelusta. Vaakkujaakko asuu Omenakujassa.

Clodovicus on barbaari hirvenmetsästäjä. Hän on Orlathin noviisi. Clodovicuksella on sukulaisia äitinsä puolelta Omenakujassa. Kestaldin suku on kuuluisa erinomaisesta oluestaan.

omenakuja.jpg

Omenakuja

Seikkailijat lähtivät matkaan kaupungista ja vaelsivat huonoja teitä pitkin viikon Omenakujaan. Muutaman kilometrin etäisyydellä Omenakujasta Clodovivicus haistoi lampaita ja näki pieniä peikkolaisia tiellä. Augustus luuli nähneensä susia puiden lomassa.

Magnus piti peikkolaisia kaaoksen olentoina ja lähti tuhoamaan ne. Peikkolaiset kantoivat mukanaan rukkia, kerimisvälineitä ja muuta maatilan tavaraa. Heillä oli mukanaan myös viisi lammasta.

Peikkolaisista ei ollut juuri vastusta seikkailijoille ja pian peikot makasivat verilammikoissaan hengettöminä. Peikkolaisten johtajalta löytyi luukoru, jossa oli tuntematon riimu. Rohkea Clodovicius otti korun käteensä ja siitä hyökkäsi henki kimppuun. Henkitaistelussa Clodovicus otti voiton ja sai korun käyttöönsä. Se antoi kantajalleen 6 taikapistettä käyttöön.

Seikkailijat ottivat peikkolaisten saalistavarat kantoon ja saivat pyydystettyä kolme lammasta mukaansa.

Omenakuja oli omenapuulehtojen ympäröimä kylä, jossa oli muutamia suuria rakennuksia kylän keskustassa. Ne olivat selkeästi isompia kuin tavanomaisesti tämän kokoisissa kylissä.

Seikkailijat suuntasivat ensin Sheriffin toimistolle. Omenakujan sheriffinä toimi Dronlan miekkailija. Hän kertoi peikkolaisten ryöstelleen alueella ja niiden päistä maksetaan 100 lunaria kappaleelta. Lisäksi peikkolaisia johtaa Valkosilmä niminen yöpeikko, jonka päästä on luvattu 2500 lunarin palkkio. Peikkojen epäiltiin piileskelevän läheisillä Sateenkaarikummuilla, joilla oli useampi luola.

Sheriffi Dronlan kertoi myös kauppias Gustandin ja ajuri Parendalin kohtalosta. Kaksi viikkoa sitten ajuri Perandel oli joutunut puukotuksen uhriksi. Syylliseksi oli todettu Ordag Kestald (Clodovicuksen serkku olutsuvusta). Silminnäkijöinä olivat olleet kauppias Gustand ja Mereike Friedhelm (siiderisuku). Ordog oli vangittu ja tuomittu kuolemaan. Tietysti oli mahdollisuus epäviralliseen surmarahan maksamiseen Perandalin perheelle, joka vapauttaisi Ordagin. Sheriffi etsi myös mestaajaa, joka hoitaisi likaisen työn. Kukaan paikallinen ei ollut halunnut ryhtyä toimeen. Palkkio oli 100 lunaria.

Lisäksi kauppias Gustand oli lähtenyt yksin olut/siiderilastin kanssa kohti kaupunkia ja joutunut peikkojen hyökkäyksen kohteeksi. Vaunut oli rikottu, siideri, olut ja vetohevonen oli kateissa kuten myös itse kauppias Gustand.

Esther ja Freija lähtivät hakemaan jo aikaisemmin surmaamiensa peikkolaisten päitä ja Clodovicus halusi tavata vangitun serkkunsa Ordag Kestaldin.

Kylän vankilana toimi kivinen ikkunaton kuutio sheriffin toimiston takana. Siellä oli Ordag Kestald syömässä grillattua kanaa ja juomassa Kestaldin olutta. Ordag oli iloinen tavatessaan serkkunsa ja pyysi Clodivicusta vierailemaan sukunsa tilalla. Surman Ordog selitti niin, että pienen kinastelun jälkeen ajuri Perandal oli juossut hänen puukkoonsa. Hän oli vihoissaan tuomiosta, mutta pyysi Clodivicusta neuvottelemaan surmarahasta ajuri Perandalin sukulaisen kanssa, joka sattui olemaan Clodivicuksen seikkailijakaveri Magnus.

Peikkolaisten päät löytyivät ja Sheriffi maksoi sovitun palkkion. Seikkailijat vetäytyivät paikalliseen majataloon, Rohkeaan ankkaan.

Rohkeassa ankassa oli paikallinen sekatavarakauppias Squinch, joka paljastui Issaresin noviisiksi. Squinch oli paikallinen tietäjä ja osasi kertoa palkkiota vastaan peikkolaisilta löytyneestä luukorusta. Siinä oli peikkojumala Kygor Litorin riimu.

Aamulla seikkailijat tapasivat majatalossa yöjalassa olleen Jonrik Kestaldin. Tämä veijari ei arvostanut siiderinjuojia ja rumia naisia. Serkku Clodivicus ja Magnus kävivät keskustelua Perandalin surmarahasta. Kestaldin suku suostui maksamaan 2520 lunaria surmarahaa. Magnus ei vielä suostunut korvaukseen. Jonrik kutsui koko seikkailijaporukan saunomaan Kestaldin tilalle.

apple_lane_download.jpg

Omenakujan kartta

Saunominen sai kuitenki jäädä, sillä Esther oli huolissaan veljensä Gustandin kohtalosta. Seikkailijat lähtivät etsimään paikkaa, jossa Gustandin kimppuun oli käyty ja sekä yöpeikkorosvoa Valkosilmää.

Tarkkasilmäinen Esther löysi paikan, jossa oli hajonneet Gustandin vankkurit. Hän tutki lähiseutua ja löysi kahden ison peikon jäljet ja useiden peikkolaisten jäjet. LIsäksi Esther löysi kahden isokokoisen ihmisen jäljet.

Esther lähti seuraamaan peikkojen jälkiä ja päätyi Sateenkaarikummuille. Sieltä löytyi iso luolansuu, jonka takana avautui pimeä luola. Seikkailijoilla ei ollut soihtuja tai öljylamppuja. He alkoivat valmistamaan soihtuja ja saivat aikaiseksi kaksi normaalia soihtua ja kahdeksan huonoa soihtua.

Velhosoturi Magnus loitsi useamman yrityksen jälkeen kirveeseensä terävyys loitsun. Kauppias Augustus luopui kilvestään ja otti huonon soidun käteensä. Se sytytettiin ja seikkailijat laskeutuivat synkkään luolaan…

2. sessio 29.8.2018 (Luola Sateenkaarikummuilla)

Seikkailijat työntyivät luolan suuaukosta sisään Augustuksen pitämän soihdun valossa. Molemmilla puolilla luolaa oli pieniä luolia, joista kurkki kiviliskoja. Seikkailijat jatkoivat eteenpäin ja tulivat huoneeseen, jossa kasvoi kolmenlaisia sieniä.

Kaksi lajiketta oli normaaleja, mutta kolmas oli taikasieni Estherin mukaan. Niiden piti tuoda suuria taikavoimia. Rohkea Freija maistoi yhden ja menetti kasan taikapisteitä. Muille ei sienet maistuneet.

Seikkailijat tulivat isoon laakeaan huoneeseen, jossa oli neljä luurankoa. Niitä vartioi useat rottalaumat. Ne ajettiin pakosalle, mutta soturi Magnus sai rotanpuremasta taudin. Kolmen luurangon vierestä löytyi aarteita ja haarniskoja, joita seikkailijat ottivat käyttöön. Kaksi luurangoista oli ihmisen ja yksi peikkolaisen.

Kolmas luuranko kuului liskomiehelle. Sen luisissa näpeissä oli marmoripatsaan käsi, joka oli suomujen peitossa. Käsi otettiin mukaan.

Laakeasta huoneesta pääsi siksak-käytävään, jonka nurkat olivat tappavan teräviä. Tiudustelijana ollut Freija sai pahan haavan eikä uskaltanut edetä siksak-käytävää paria nurkkaa edemmäs.

Ryhmään liittyi Ivan metsästäjä, joka toimi kauppahuoneen tiudustelijana. Kauppahuone oli lähettänyt Ivanin tukemaan seikkailijoita. Ivan oli susiruma sillä karhun kynsi oli raapaissut ilkeästi miehen kasvoja.

Seikkailijat menivät toisesta käytävästä ja tulivat suureen huoneeseen, josta kuului usean peikkolaisen keskustelua. Seikkailijat päättivät hyökätä ja kohtasivat viisi peikkolaista, jotka tulittivat luolan pimeydestä lingoillaan ja haava-loitsulla.

Ivan näytti vipukeihästaitojaan ja sai pari peikkolaista kaadettua. Muut ryntäsivät meleeseen ja hoitelivat peikkolaiset. Peikkolaisten arvokkaat päät otettiin talteen.

Peikkolaisten huoneesta pääsi aarrehuoneeseen, jossa oli kolme säkkiä. Kahdessa oli käärmeitä ja yhdessä aarteita.

Seuraavaksi seikkailijat tulivat vesiluolaan, jonka yli pääsi epäilyttävän näköistä siltaa pitkin. Tarkkasilmäinen Freija huomasi vesiluolan toisella puolella aukon, joka oli vain hieman vedenpinnan yläpuolella.

Magnus alkoi mitata vesiluolan syvyyttä köydellä, johon hän teki solmuja. Kielekkeen kohdalla veden syvyys oli 4 metriä. Köyden mukana vedestä tuli ameebaa muistuttava hyytelöhirviö, joka ympyröi Magnuksen. Hirviö oli happama ja Magnus kirkui tuskasta. Seikkailijat yrittivät lyödä hyytelöä aseilla, mutta ne eivät vahingoittaneet sitä.

Soihdunkantaja Augustus poltti soihdullaan hirviötä (ja Magnusta) ja tuli tehosi molempiin. Augustus ja Freija ottivat molempiin käsiin soihdut ja alkoivat polttaa hirviötä ( ja Magnusta). Magnus kärsi haposta ja tulesta ja menetti pian tajuntansa. Hyytelöhirviö saatiin hengiltä.

Esther taikoi parannusloitsuja Magnukseen ja menetti tajuntansa taikapisteiden loputtua. Magnus kuitenkin saatiin pelastettua. Tosin hän oli muuttunut ja halveksi kuolemaa.

Ryhmä vetäytyi luolan ulkopuolelle lepäämään. Aamulla ryhmä oli pirteällä päällä poislukien Magnus, joka oli saanut aivokuumeen rotan puremasta. Seikkailijat lähtivät kuitenkin takasin luolaan, sillä Estherin veli kauppias Gustand oli yhä kateissa.

tumblr_ougd2m0vJb1wo6q1so1_1280.jpg

Rosvopäällikkö Valkosilmä

Seikkailijat tutkivat lisää huoneita ja tulivat isojen peikkojen asuttamaan kammioon. Ensin esiin tuli luolapeikkonaaras, jonka Ivan keihästi maahan. Muut seikkailijat siirtyivät iskemään peikolta hengen pois. Toisesta käytävästä paikalle tuli Valkosilmä yöpeikko, jonka päästä oli luvattu 2500 lunarin palkkio.

Noviisi Freija aikoi lohtia kirvesloitsun, kun hän joutui Valkosilmän masennusloitsun kohteeksi. Freija masentui ja taistelu ei enää sujunut entiseen malliin. Seikkailijat hoitelivat luolapeikon kuoliaaksi ja hyökkäsivät Valkosilmän kimppuun.

Valkosilmä iski raivokkaasti moukari-iskun kohti Estherin päätä, mutta viimehetkellä katala naikkonen väisti iskun. Muutamalla onnekkaalla kirvesiskulla Valkosilmä saatiin surmatuksi. Valkosilmän arvokas pää laitettiin aarresäkkiin…

3. sessio 5.9.2018 (Luolan pudistus)

Seikkailijat tutkivat yöpeikkorosvo Valkosilmän ja löysivät sen sormesta timanttisormuksen. Augustus arvioi sormuksen 10000 lunarin arvoiseksi. Sormukseen oli myös sidottu loitsuhenki (ALY 10, MHT 14, parannus 2 ja terävyys 2). Sormus päätyi ahneen kauppias Augustuksen sormeen.

Kammiossa oli viisi Kestaldin oluttynnyriä, joista neljä oli tyhjiä. Viides oli puoliksi täynnä.

Seikkailijat palasivat peikkolaisten kammioon, jossa oli tutkimaton sivukäytävä. Siellä he kohtasivat kaksi peikkolaista, jotka säälittä lyötiin kylmiksi huolimatta niiden armon anomisesta. Niiden kammiosta pääsi siksak luolaan, jonka rohkea Magnus kävi tutkimassa.

Seikkailijat löysivät peikkojen luolien takaa peikkojumala Zorak Zoranille pyhitetyn kappelin, jonka patsasta Esther meni lääppimään. Hän sai tuta vahvan haavaloitsun. Kappelista löytyi kaksi kääröä, joissa oli tuntematonta kirjoitusta.

Luola johti kammioon, jonka keskellä virtasi maanalainen joki. Kattoon oli kiinnitetty ketju, jolla vahva hahmo pystyi heilauttamaan itsensä yli joen. Augustus yritti kaksi kertaa ja kastui kahdesti. Kolmannella kerralla ylitys onnistui. Magnus ja Esther ylittivät joen kovan ähellyksen jälkeen.

Käytävä johti Valkosilmän makuupaikkaan, josta löytyi paikallisten ryöstetyiksi ilmoittamia esineitä yli 1000 lunarin arvosta sekä muuta saalista 1500 lunarin arvosta.

Kolmikko ähelsi itsensä uudestaan joen yli ja meni tutkimaan allashuonetta. Siellä he tapasivat vesiliskon, joka vakuutti Estherin lupauksella aarteesta. Vesiliskot olivat kiinnostuneita seikkailijoiden löytämistä patsaanpaloista ja sopivat seikkailijoiden tehtävästä ja palkkiosta.

Seikkailijoiden tehtäväksi vesiliskot antoivat kiviliskojen poisajamisen luolastosta ja kahden aaveen tuhoamisesta. Palkkioksi he lupasivat näyttää luolaston aarrehuoneen.

Seikkailijat lepäsivät ja valmistautuivat kohtaamaan ensin kiviliskot. Vesiliskot usuttivat seikkailijat kohtaamaan kiviliskojen emon, joka oli valtava lisko. Se tunkeutui Magnuksen ajatuksiin ja yritti ajaa miestä pois.

Seikkailijat kävivät emoliskon kimppuun, joka yritti kielellä pyydystää seikkailijoita suuhunsa. Loitsuin boostatut seikkailijat tekivät nopeasti selvää emoliskosta ja muut kiviliskot pakenivat luolasta.

Aaveita varten velhotaikuuden harrastelija Magnus loihti voimakkaan vahingonlisäysloitsun Estherin kirveeseen. Esther loitsi itseensä kirvestranssi riimutaian. Magnus ja Augustus kohtasivat aaveet ja Esther pysytteli taaempana jaellen voimakkaita iskuja loihdutulla kirveellään. Toinen aaveista onnistui imemään Magnuksen voimaa, mutta Estherin kirvesiskut tekivät aaveista selvää.

Vesiliskot olivat tyytyväisiä seikkailijoihin ja osoittivat tien aarreluolaan. Huoneessa oli metallinen lehtipatsas, jota Magnus kosketti. Se vahingoitti oikeaa kättä. Haavaa ei voinut parantaa loitsuilla. Augustus tutki 30 kiloista pronssipatsasta, jonka arvoksi hän arvioi 1000 lunaria. Esther tutki kivistä keppiä, joka aiheutti pienen maanjäristyksen. Seikkailijat pakenivat aarrehuoneesta.

Vesiliskot kertoivat vielä, etteivät olleet koskaan nähneet luolassa ihmisiä. Seikkailijat päättelivät, että kateissa oleva Gustand ei ollut tullut luolaan. He päättivät lähteä takaisin Omenakujaan lepäämään ja keräämään tietoa.

Omenakujan sheriffi maksoi sovitut palkkiot peikkojen päistä. Rohkeassa Ankassa juhlittiin koko kylän voimin seikkailijoiden onnistuneesta tehtävästä.

Magnus tapasi siiderisuvun Merike Friedhelmin, joka oli näyttävä nainen. Magnus tunsi Meriken toisella nimellä, Pauline. Magnuksen ollessa velhon oppilaana kaupungissa oli velholla ollut assitenttina Pauline.

Marike Friedhelm ei ollut tuntevinaan Magnusta ja eikä myöntänyt osaavansa velhotaikuutta Magnuksen tivatessa häntä opettamaan velhotaikuutta. Marike pyysi Magnuksen ja Estherin sivummalle, jossa hän selitti menneen jääneen taakse. Hän keskittyi nykyään Friedhelmin siiderin valmistukseen ja myyntiin.

Marike kertoi elämän olevan Omenakujassa vaikeaa, koska hänen perheensä oli ulkomaalaisia Omenakujan rasistisessa yhteisössä. Valtaa Omenakujassa piti Kestaldin olutsuku ja niiden palkkalistoilla saattoi olla myös sheriffi.

Marike kertoi pitäneensä kauppias Gustandista, jonka kanssa he olivat yhdessä nähneet ajuri Perandalin murhan. He olivat ajaneet Ordig Kestaldille tuomiota murhasta ja onnistuneet.

Marike uskoi Kestaldin suvun olevan vastuussa myös kauppias Gustandin katoamisesta. Seikkailijat muistelivat Gustandin katoamispaikalta löytyneen myös kahden miehen jäljet peikkojen jälkien lisäksi.

Seikkailijat päättivät mennä tutkimaan Kestaldin sukua. Heillä oli myös kutsu sinne Kestaldin serkun, seikkailija Clodovicuksen kautta. Lisäksi Magnuksen pitäisi sopia ajuri Perandalin surmaraha Kestaldin suvun kanssa.

4. sessio 12.9.2018 (Tutkimuksia ja murha)

Seikkailijat palkkasivat sekatavarakauppias Squinchin tutkimaan luolasta löytyneitä kääröjä. Kaksi osottautui peikkojen yökielellä kirjoitetuksi ja yksi oli ?????.

Seikkailijat menivät Gringlen panttilainaamoon myymään luuttia. Augustus onnistui hyvin kaupanteossa.

Magnus kiinnitti huomiota Omenakujaan tulleeseen hevoseen, joka veti vankkureita. Hevonen oli selvästi kateissa olevan kauppias Gustandin hevonen eli kauppahuoneen omistama. Vankkureissa oli kolme aseistettua miestä ja ankka. Seikkailijat seurasivat kolmikkoa, joka meni Rohkea Ankka majataloon.

Esther jututti miehiä, jotka tilasivat itselleen lounasta ja ottivat huoneen majatalosta. He olivat Colville ja Mutt, kauppiaita etelästä. Miehet olivat menossa myymään kankaita seikkailijoiden kotikaupunkiin pohjoiseen.

Ulkona Clodovicus lähestyi ankaa, joka paljastui mykäksi. Magnus tarkasi hevosen ja huomasi siinä uudenkarhean polttomerkin. Se peitti vanhan polttomerkin, joka saattoi olla kauppahuoneen merkki.

Seikkailijat alkoivat tarjota kolmikolle viinaa. Kapakkaruusu Esther houkutteli miehet ylös huoneeseen kirvestä terottamaan ja ankka sammui vankkureihin. Seikkailijat kävivät tarkistamassa vankkurit ja löysivät kankaita 5000 lunarin arvosta.

Seuraavana päivänä seikkailijat lähtivät seuraamaan kauppiaita, jotka lähtivät vankkureilla kohti pohjoista kaupunkia. Illalla seikkailijat uskaltautuivat kauppiaiden leiriin kysymään hevosen alkuperästä. Kauppiaat kertoivat ostaneensa hevosen pari viikkoa sitten Kurik nimiseltä mieheltä, jonka tuntomerkit he antoivat seikkailijoille. Seikkailijat palasivat yötä pitkin takaisin Omenakujaan.

Seuraavan päivänä seikkailijat kyselivät Kurik nimisestä miehestä kertoen miehen tuntomerkit. Kurikia ei ollut näkynyt Omenakujassa, mutta kuvaukseen sopiva mies oli yöpynyt Rohkeassa ankassa. Mies oli käyttänyt Orlov nimeä ja hän oli asioinut siiderisuvun Meriken ja panttilainaamon Gringlen kanssa.

Seikkailijat lähtivät tutustumaan Kestaldin olutsuvun tilaan. Tilalle he tapasivat tilan isännän ja kaksi poikaa. He söivät yhdessä ja menivät illalla saunomaan, jossa saunamajurina toimi yönmusta palvelija, Blackie. Löylykilpailu oli tasainen ainoastaan serkku Clodovicus ei kestänyt minuuttia kauempaa. Sauna oli järven rannassa, jossa pidettiin uimakilpailu. Sen voitti Augustus ja hän sai Kestaldin suvun arvostuksen. Blackie halusi illan päätteéksi vielä painia ja Clodovicus yritti palauttaa mieskunniansa. Pari minuuttia Clodovicus laittoi hanttiin, mutta lopulta musta lihaskimppu blackie sai Clodovicuksen seljälleen.

Codovicus sai idean Omenakujan festareista, jossa kilpailtaisiin parhaasta oluesta ja siideristä. Kestaldin suku kiinnostui ideasta ja lupasi osallistua.

Saunailta päättyi muilta, paitsi Estheriltä, joka vahvasti humaltuneena yritti päästä Kestaldin isännän peiton alle lämmittelemään.

Seikkailijat saivat tietoonsa Kestaldien vihaavan Friedhelmin siiderisukua ja lähes kaikkia muita ulkomaalaisia. Heillä ei ollut otetta kaupungin sheriffiin.

Seuraavana päivänä seikkailijat lähtivät tutustumaan Friedhelmin siiderisuvun tilaan. Suku asui kaksikerroksisessa kivikartanossa kylän ulkopuolella. Kaikkia oli siistiä ja pihalla oli kaksi koiraa vartiossa. Friedhelmin suku otti seikkailijat vastaan ja kutsui heidät illalliselle.

Friedhelmit kertoivat ostaneensa siideripanimon muutama vuosi sitten saatuaan sen hyvään hintaan. He pitivät Kestaldin sukua tyypillisinä juntteina. Friedhelmin poika oli innokas kokki, joka oli itse valmistanut illallisen.

Clodovicus kysyi Gustandista Merike Friedhelmiltä ja huomasi tyttären kasvoilla omahyväisen hymyn.

Seikkailijat lepäsivät yön ja lähtivät tutkimaan Gringlen panttilainaamoa. Esther uskoi Gringlellä olevan osuutta Gustandin katoamiseen, koska Gringle oli aisioinut epäillyn hevosvarkaan Kurikin (alias Orlovin) kanssa. Gringle myönsi ostaneensa Orlovilta riipuksen, jonka hän suostui näyttämään seikkailijoille. Se ei ollut Gustandin omaisuutta.

Freija näytti Gringlen palvelijalle Vaakkujaakolle kirjettä, joka kertoi Freijan auttaneen Vaakkujaakon äitiä. Palvelukseksi Freija pyysi Vaakkujaakkoa etsimään talosta Gustandille kuuluneita esineitä. Mitään ei löytynyt.

Esther menetti valttinsa ja painui tutkimaan panttilainaamon takahuonetta. Vaakkujaakko ja Gringle suuttuivat. Vaakkujaakko loihti Estheriin haava loitsun, mutta veljeään ikävöivä Esther jatkoi penkomista.

Clodovicus alkoi myös isotella Gringlelle ja iski pitkällä keihäällä. Gringle suuttui ja iski Clodovicuksen kanveesiin. Vaakkujaakko yritti suolata Estherin jalkajousella, mutta liukasliikkeinen kirveskulttilainen väisti vasaman. Gringle tuli hoitelemaan Estherin loihditulla sauvallaan. Muutama tiukka isku ja Esther makasi maassa.

Augustuksen henki paransi Clodovicuksen tajuihinsa ja mies tunsi Vaakkujaakon lyhyen miekan kurkullaan. Clodovicus loihti lento riimuloitsun ankkaan ja lennätti ankan pihalle korkeuksiin.

Vaakkujaakko ampui salama riimuloitsuilla Clodovicusta, mutta raavas seikkailija lennätti ankkaa yhä korkeammalle. Gringle tuli pihalle ja iski kriittisen iskun Clodovicuksen jalkaan. Clodovicus tipahti niille sijoilleen ja Augustuksen henki ei saanut parannusloitsua aikaan ajoissa.

Mutta niin tippui Vaakkujaakko ankkakin 70 metriä alaspäin. Höyhenet pöllysivät ja veri roiskui ympäriinsä ankan liiskautuessa panttilainaamon pihalle. Gringle oli hyvin vihainen…

5. sessio 19.9.2018 (Friedhelmin siiderisuvun salaisuus)

Sheriffi Dronlan pidätti kauppias Augustuksen ja Esther kirveskulttilaisen. Panttilainaamon Gringle syytti miehiä Vaakkujaakon murhasta ja ryöstöyrityksestä.

Omenakujaan saapui uusi seikkailija, velhon oppipoika, Meior. Hänet oli lähettänyt kylään hänen mestarinsa, velho Farhaug, ja kauppahuone. Meiorin tehtävänä oli etsi kaksi velholta varastettua loitsukirjaa, joiden anastajaksi epäiltiin velhon assistenttia, Paulinea. Assitentti oli kadonnut viisi vuotta sitten. Kauppahuone oli saanut tiedon seikkailijoilta, että Pauline vaikutti nykyään Omenakujassa ja käytti nimeä Merike Friedhelm. Kauppahuone halusi tietoa kauppais Gustandin katoamisesta, joka oli tapahtunut Omenakujassa.

Velhon oppipoika Meior ja kauppahuoneen tiudustelija Ivan menivät sheriffin toimistolle selvittämään asioita. Käärmekielinen Augustus selitti ummet ja lammet syyttömyydestään Vaakkujaakon murhaan ja ryöstöyritykseen. Kirveskulttilainen Esther möläytti kuuluvansa samaan sakkiin kuolleen Glodovicuksen kanssa.

Gringle vaati surmarahaa kuolleesta Vaakkujaakosta vaatimattomat 10000 lunaria. Seikkailijat eivät olleet heti valmiina maksamaan, mutta suostuivat jättämään kaiken luuttinsa takuuksi sheriffille. Sheriffi suostui järjestelyyn ja Augustus ja Esther pääsivät kylmästä tyrmästä Omenakujan aurinkoiselle raitille.

Seikkailijat alkoivat selvittää Gustandin katoamista Meiorin johdolla. Tällä nuorella miehellä olikin tarmoa ja ideoita. Meior meni tiedustelemaan Friedhelmin tilaa ja hiiviskeli tilan omenapuulehdossa. Kolme omenanpoimijaa havaitsi hänet.

Meior vaani tilan vahtikoiria. Hän havaitsi toisen koirista tilan pihalla ja iski säälimättä. Meior manasi kuolettavan myrkkyloitsun ja suuntasi sen kohti viatonta luontokappaletta. Koira ulvaisi pari kertaa ja pyöri maassa. Sitten se ei enää liikkunut. Tilan työntekijät itkivät surusta rakkaan vahtikoiran poismenon johdosta.

Meior etsi Friedhelmin tilan työläisiä ja löysi vanhaksi Peteriksi kutsutun miehen, joka oli asunut koko ikänsä alueella. Hän kertoi tilan entisestä isännästä, joka oli joutunut vaikeuksiin ja myynyt viisi vuotta sitten tilan Friedhelmille. Sen jälkeen asiat olivat menneet huonoon suuntaan. Työläisiltä oli vaadittu enemmän ja maksettu huonommin.

Meior uteli oliko alueella kadonnut ihmisiä. Vanha Peter oli havainnut muutamia katoamisia, joista monella oli ollut tekemistä Friedhelmin omistajien kanssa. Meior päätteli Friedhelmin olevan katoamisten takana ja laati katalan suunnitelman, johon muutkin seikkailijat suostuivat.

Seikkailijat menivät viiden mailin päähän lammen rantaan leiriin. Meior asettui ongelle ja Ivan, Esther sekä Augustus asettuivat 50 metrin päähän väijyyn. Vanha Peter meni kertomaan Friedhelmin omistajalle, tilan metsissä liikkuu yksinäinen mies.

Friedhelmin emäntä Albine ja poika lähtivät metsälle koiran kanssa. He lähestyivät seikkailijoiden leiriä ja Meior loihti vahingon lisäyksen miekkaansa. Meior keskusteli hetken friedhelmiläisten kanssa ja Esther, Ivan ja Augustus yrittivät hiipiä lähemmäs. Hiipijät kuitenkin paljastuivat ja friedhelmiläiset kävivät päälle.

Meior lähti juoksemaan karkuun kumppaniensa luokse ja friedhelmiläiset seurasivat. Syntyi taistelu, jossa surmansa saivat metsästyskoira, Albine ja hänen poikansa. Pojalta löytyi vaskisauva, jossa oli loitsuhenki. Sen otti Esther. Emäntä Albinella oli taikapistekristalli, jonka kahmaisi Meior mukaansa.

Seikkailijat tutkivat friedhelmiläisten purukalustoa ja totesivat niiden kuuluvan ogreille. Seikkailijat irrottivat toisen pään ja veivät sen todisteena Omenakujan Sheriffille.

Sheriffi oli kauhistunut kylässä asuvista ogreista ja pyysi seikkailijoita hoitamaan ongelman. Urhot suostuivat.

Taas laadittiin suunnitelma Meiorin johdolla ja lähdettiin toteuttamaan sitä. Seikkailijat hakivat surmaamansa koiran ja veivät sen Friedhelmin tilalle näytille. Tytär Merike oli kovin kiinnostunut koiran mukana olleista äidistään ja veljestään. Seikkailijat lähtivät näyttämään paikkaa, josta koiran ruumis oli löytynyt.

Seikkailijat osoittivat kataluutensa ja hyökkäsivät tytär Meriken ja saattamaan lähteneen vartiosoturin kimppuun. Nopeasti tytär saatiin hengiltä ja vartija antautui…

6. sessio 26.9.2018 (Friedhelmin kartanon raidi ja koulutusta)

Seikkailijat luuttasivat ahneesti Merike Friedhelmin kylmän ruumiin. Kirveskultisti Freija ihastui Meriken pehmeästä nahasta valmistettuun korsettiin, johon oli tehty panssarilumous. Velhoustieteen opiskelija Meior otti huotran, joka toimi loitsumatriisina tulimiekka loitsulle. Seikkailijat luovuttivat antautuneen vartijan Omenakujan sheriffin hoiviin.

Seuraavaksi seikkailijat menivät tutkimaan Friedhelmin kartanoa, jonka vartija kuitenkin ajoi heidät matkoihinsa. Kartanossa oli takaovi henkilökunnalle, mutta se oli lukossa.

Seikkailijat etsivät käsiinsä vanhan Peterin, joka oli työskennellyt ikänsä tilalla. Hän osasi kertoa kokki Karitasta, joka varmasti päästäisi seikkailijat takaovesta sisään. Seikkailijat menivät takaovelle ja Karita päästi heidät sisään pienen valheen avulla.

Seikkailijat alkoivat röyhkeästi tutkia kartanoa aloittaen kellarista. Sieltä tarkkasilmäinen kirveskultisti Esther löysi salaoven, josta johti kapea käytävä toiselle ovelle. Kirvessiskot Esther ja Freija menivät rohkeasti ovesta sisään ja tupsahtivat kammioon, jota vartioi viisi haarniskoitua ja aseistettua luurankoa. Alkoi taistelu, jota Freija ei koskaan unohtaisi.

Siskot kävivät urheasti luurankojen kimppuun saaden muutaman pintahaavan. Hyvää tarkoittava hilpariaan heilutteleva velhosoturi Magnus ryntäsi paikalle ja iski kaikin voimin aseellaan. Voimakas isku sujahti luurangon pään ohi ja osuikin Freijan rintaan. Edes uusi korsetti ei pysäyttänyt juuriteroitettua hilpatinterää ja Freija kaatui verisenä kylmän kellarin lattialle.

Neuvokas Esther laittoi loitsuhenkensä parantamaan Freijaa ja pian sisko oli taas tolpillaan. Epäonni kuitenkin vainosi Freijaa, sillä seuraavaksi hän onnistui lyömään kirveellään omaan polveensa murskaten lumpion. Taas kirvessisko oli maassa ja Esther pelasti kulttisiskonsa.

Luurangot saatiin pikkuhiljaa palasiksi ja taistelu huipentui sokean maassa makaavan luurankosoturin teurastukseen koko seikkailijaporukan voimin.

Kammiossa oli kaksi avaamatonta ovea ja portaat ylös. Toinen ovi oli kylmä ja sen takaa paljastui lihavarasto. Katossa oli koukkuja, joista yhdestä roikkui miehen alaston ruumis. Ei ollut tuttu.

Toisessa kammiossa oli työpöytä, jolla oli valkoinen luuvahvisteinen taikakirja. Oppilas Meior tunnisti kirjan velhonsa kadonneeksi teokseksi ja meni ottamaan se karvaisiin käsiinsä. Samassa luolan katon hämäristä näkyviin tuli isokorvainen lentävä pää, joka loihti hulluusloitsun Meioriin, joka tipahti väsymyksestä lattialle. Esther silpaisi kerran piilukirveellään ja olento hävisi toiseen ulottuvuuteen. Valkoinen kirja paljastui myöhemmin luurankojen luontioppaaksi.

Seikkailijat siirtyivät rappuja pitkin kartanon ensimmäiseen kerrokseen ja tulivat tupakkahuoneeseen. Kellariin johtamat portaat oli taidokkaasti piillotettu. Freija hiippaili toisiin huoneisiin ja tuli aulaan, jossa kartanon toinen vartija odotti ladatun raskaan jalkajousen kanssa. Vartija laukaisi aseensa, mutta vasama ei pysäyttänyt seikkailijoita. Vartija ei halunnut antautua ja sai palkaksi nopean kuoleman.

Sitten alkoi seikkailijoiden onnenpäivät. He tutkivat joka sopukan kartanosta ja piharakennukset. Kaikki arvotavara kerättiin yhteen, joista Freija laati luettelon. Saalis oli mahtava. Meior löysi velhon kateissa olevan kirjan, josta pystyi oppimaan kestoaika velhotaitoa. Irtaimistoa oli 20000 lunarin arvosta, 5000 lunaria käteistä, 10000 lunarilla siideriä, kolme hevosta satuloineen, vankkurit jne.

Seikkailijat menivät kertomaan asioista Omenakujan sheriffille, joka kutsui kylänvanhimmat koolle. Seikkailijat halusivat pitää kaiken löytämänsä, jota kylänvanhimmat eivät sulattaneet. Meior piti onnistuneen puheen seikkailijoiden sankaruudesta, johon Magnus antoi ihmistiedollaan muutamia hyviä vinkkejä. Paikallaolevista seikkailijoista paras diilintekijä Freija yritti esittää röyhkeää diiliä liikuttuneille kylänvanhemmille, mutta jokin ei ihan mennyt putkeen.

Syntyi kompromissipäätös, jossa seikkailijat saivat hevoset ja vankkurit. Tavaraa he saivat lastata vankkurit täyteen. Murheellinen Magnus joutui jättämään kartanoon kauniin ja paksulla höyhenpatjalla varustetun arvovuoteen.

Friedhelmin tila annettiin sen työntekijöille ja kolhoosia lakoi pyörittämään vanha Peter.

Panttilainaamon Gringle suostui sovintoratkaisuun Vaakkujaakon kuolemasta ja eikä vaatinut seikkailijoilta mitään.

Suvun päämies Magnus kävi sopimassa ajuri Perandelista maksettavan surmarahan. Hän onnistui neuvottelemaan Kestaldin olutsuvun kanssa oikein hyvän diilin ja vei Perandalin leskelle 5000 lunaria.

Seikkailijat olivat nyt rikkaita ja uskoivat saaneensa suurin piirtein tehtävän ratkaistua. Estherin veli Gustand oli suurella todennäköisyydellä päätynyt ogrejen vatsaan. Kateissa ollut hevonen oli löytynyt. Velhon kaksi loitsukirjaa oli löytynyt.

Seikkailijat palasivat kaupunkiin raskaiden kantamustensa kanssa ja selittivät koko tarinansa kauppahuoneelle. Kauppiaat olivat tyytyväisiä ja maksoivat sovitun palkkion. He myös ostivat seikkailijoiden luuttaamat tavarat ja käteistä kertyi 8000 lunaria per seikkailija.

Seikkailijat pitivät pari viikkoa lomaa ja aloittivat kaksivuotisen koulutussession. Heillä oli siihen nyt rahaa ja aikaa. Velho Farlaigh opetti Meiorille ja Magnukselle loitsuja ja antoi kestoaika opaskirjansa kaksikon tutkittavaksi. Velho lumosi Magnuksen kypärään panssarilumouksen ja kestopistelumouksen velho lumosi Freijaan.

Osa porukasta siirtyi Omenakujaan halpojen elinkustannusten vuoksi kouluttamaan ominaisuuksiaan ja kykyjä. Kaksi vuotta vierähti kuin siivillä tiukan treenin merkeissä…

7. sessio 10.10.2018 (Käärmepiipun syvänne)

Seikkailijat kouluttivat itseään kaksi vuotta ja osalta porukkaa loppui rahat. Paluu päivätöihin ei enää kiinnostanut adrenaliinitäytteisten sankaritekojen jälkeen. Lukuisat tahot olivat myös lähestyneet seikkailijoita ja nyt oli aika tarttua taas miekkaan ja pukea haarniska päälle.

Seikkailijoiden kotikaupungin Alda-Churin lähistöllä oli käärmepiipun syvänne, joka houkutteli kaaoksen olentoja. Syvänteessä sijaitsi useita luolia ja yksi niistä oli tunnettu kaaosten olentojen päätukikohta. Tuohon luolaan seikkailijat menisivät seuraavaksi taistelemaan kaaosta vastaan ja ansaitsemaan samalla muutaman lunarin.

Paikallinen seppä oli tilannut merimetallia ja lasti oli ryöstetty Käärmepiipun syvänteessä. Seppä uskoi rosvojen majailevan kaaoksen päätukikohdassa ja palkkasi seikkailijat hakemaan lastin 3000 lunarin palkkiota vastaan.

Paikallinen alkemisti tarvitsi skorpionimiehen munia viisi kappaletta keitoksiinsa. Niitä kuulemma löytyi kaaoksen päätukikohdasta. Seikkailijat ottivat tämän tehtävän vastaan 5000 lunarin palkkiota vastaan. Alkemisti antoi seikkailijoille etumaksuna parannusjuomia ja myi vastamyrkkyä.

Maan kultti palkkasi seikkailijat hakemaan kaaoksen päätukikohdasta pyhän patsaan 10000 lunarin palkkiota vastaan. Kaaoksen päätukikohdassa oli ennen muinoin ollut maan kultin temppeli.

Kauppahuoneen karavaani oli joutunut broo joukon ryöstämiksi. Seikkailijat palkkautuivat broo joukon tuhoamistehtävään 2000 lunarin palkkiota vastaan. Broot asuivat jossain Käärmepiipun syvänteessä.

Kaupungin velho Farlaigh lupasi tehdä seikkailijoille 1500 lunarin hintaan lumouksen jokaiselle, joka putsaa kaaoksen päätukikohdan.

kaarmepiipun.jpg

Käärmepiipun syvänne

Seikkailijat valmistautuivat kuukauden reissuun ja ostivat aasin tavaroiden kuljetusta varten. He menivät varnan polulle, jonka yläpäässä oli linnoitettu maatila. Täällä he kuulivat varnan polun väijytyspaikoista.

Aamutuimaan seikkailijat laskeutuivat polkua pitkin 40 metriä alas Käärmepiipun syvänteeseen. He näkivät ison kiven takana kaksi lonkeroa ja päättivät iskeä niihin loitsuilla. Velhosoturi Magnus koitti hiiviskellä lonkeroiden luokse, muttei onnistunut.

Kiven takaa paljastui iso walktapus hirviö, jolla oli mustekalan pää kahdeksalla lonkerolla ja humanoidin ruumis. Seikkailijat iskivät siihen loitsuilla ja walktapus ryntäsi Magnuksen kimppuun. Se päästi myrkkypilven ympärilleen, mutta Magnus kesti sen kuten amatöörijousimies Meiorin selkäänammutun nuolen. Magnus heilautti kerran hilparia ja sai walktapuksen maihin. Walktapus regeneroi ja seikkailijat polttivat sen ruumiin tulimiekka lotsun avulla. Tosin Meior otti pari lonkeronpalaa kokoelmiinsa.

Seuraavaksi seikkailijat tutustuivat dracoliskojen paasiin. Siellä oleskelemalla kaksi tuntia taikapisteiden pitäisi palautua. Paaden ympäristössä oli useita dracoliskojen jälkiä. Seikkailijat piilottivat osan tavaroistaan paaden lähistölle. Osa ansoitti kätköt.

Seikkailijat kulkivat kaaoksen päätukikohdalle, joka oli iso luola syvänteen reunalla. Ulkona oli useita jälkiä, jotka kuuluivat humanoideille ja jättiläiselle. Ensimmäisessä huoneessa oli myös varoituskirjoituksia useiksi kieliksi, jossa tukikohtaantunkeutujia kehoitettiin lähtemään pois. Seikkailijat eivät noudattaneet ohjeita.

Meior sitoi kuorma-aasin kiinni ja jätti sen odottamaan kammioon. Seuraavaksi seikkailijat saapuivat isoon luolaan, jossa oli silta ja maanalainen joki. Sillan alla oli iso käärme, jonka seikkailijat teurastivat. Luolasta löytyi maaginen käsi, jolla pystyi kerran viikossa parantamaan sairauden.

Silta oli liukas, joten seikkailijat valitsivat toisen tunnelin. Se oli pitkä ja johti jyrkänteelle. Seikkailijoiden takaa lyllersi paikalle kaaoksen etana, joka sai tuntea seikkailijoiden voiman.

Seikkailijat tutkivat useita kammioita ja kohtasivat lisää jättiläiskäärmeitä sekä löysivät pieniä aarteita.

Isonuija jättiläisen seikkailijat kohtasivat isossa kammiossa, josta pääsi useaan luolaan. Kolme luolan suuaukkoa oli tukittu isoilla kivillä. Isonuija oli todella lihaksikas ja nautti Meiorin imartelusta. Se kertoi ogrejen asuvan luoteiskäytävässä. 50 lunarin maksulla Isonuija päästi seikkailijat lounaiskäytävään…

8. sessio 24.10.2018 (Broot)

Seikkailijat saapuivat isoon kammioon, jossa oli kaksi kohoumaa. Niissä seisoi skorpionmies vartioiden verisiä Malian alttareita. Seikkailijat tulittivat ensin skorpionmiehiä, jotka vastasivat tulitukseen lingoilla. Kirvessoturitar Freya kiipesi toiselle alttarille ja kumautti skorpionmiehen hengiltä. Velhouden oppilaat Meior ja Magnus hoitelivat toisen skorpionmiehen.

Seikkailijat tutkivat huoneen ja huomasivat yhdestä käytävästä tulevan kammottavan löyhkän. He menivät toisesta käytävästä ja törmäsivät vuohilaisten pesää. Niitä komensi rautahaarniskaan pukeutunut broo, joka tulitti moniainejousella. Sen kaksi kätyriä kävi seikkailijoiden kimppuun. Syntyi pitkä taistelu, jonka voittajaksi seikkailijat selviytyivät.

Kaikki seikkailijat saivat vuohilaisista tauteja ja menettivät ominaisuuksia. Rohkea Freya puki vuohilaisen rautahaarniskan korsettinsa päälle. Broolla oli myös esine, joka tuplasi loitsujen tehot. Sen otti haltuunsa ahne Magnus.

Seikkailijat tutkivat huoneita ja tulivat kammioon, johon oli kahlittu kolmekätinen hirviö. Tietäjä Meior tunnisti olennon ja siinä piilevät vaarat. Olento ei pystynyt vahingoittamaan sen ollessa kahlittuna. Olentokaan ei pystynyt vahingoittamaan ollessaan kahleissa. Kahleet olivat 2000 lunarin arvoiset. Seikkailijat päättelivät, että eivät pystyisi voittamaan olentoa ja poistuivat paikalta.

Toisaalta seikkailijat löysivät viisi vankia, jotka kaaoksen olennot olivat kahlinneet alastomina seinään. Vankeina oli dracolisko, haltia ja kolme ihmistä. Vangeista yksi oli papitar, joka paransi seikkailijoita. Seikkailijat vapauttivat vangit, mutta eivät lähteneet kuljettamaan niitä turvaan Käärmepiipun syvänteestä.

Seuraavaksi tutkimus vei seikkailijat pahan löyhkän luokse, jonka lähteeksi paljastui ruumiskasa. Velho-oppilas Meior tutki kasan ja sai pari sairaustartuntaa.

Vangittu papitar hoiti seikkailijoita koko pitkän yön ja seikkailijat pääsivät eroon sairauksistaan.

Syvemmältä luolastoa löytyi skorpionmiesten tukikohta, jota vartioi kolme skorpionmiestä. Ne tapettiin ja saaliiksi löytyi kaksi taikapistekristallia…

9. sessio 31.10.2018 (Henkiä ja demonin kallo)

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License