Sancerran Saari

D&D 4e kampanja Tampereella. 2012-2014.

DM Thunhus

House Rules

Hahmoja

Croe "kurkunleikkaaja", ihmisritari, tasavaltalainen, Sami
Karash puoliörkkibarbaari, ex-orja, buccaneeri, kansanedustaja, Juha H
Kultu, koljattibarbaaritar, ex-piika, buccaneeri, Ville
Alain Montfort, tasavaltalainen, aatelinen, Kuvernöörin poika, kansanedustaja, Mika
Ashar, happogenasi, velho, tasavaltalainen, Juha J
Smii, koboldi, pakolainen vanhasta maailmasta, Jani

ryhma.jpg
photo.jpg

Eläköityneet hahmot

Therai, tiefling sorcerer, ex-orja, tasavaltalainen, Velhon torniin apupojaksi, Mika
Aelar Hopealehvä, haltiametsästäjä, Gerardin veli ja Ionarin velipuoli, Jani

Kuolleet hahmot

Gerard haltiamiekkalaulaja, Mika
Gilead Starfane Puolhaltiapaladiini, Gerardin ja Aelarin velipuoli (ei sukua Ionarille), Sami
Ionar puolhaltiabardi, Aelarin ja Gerardin velipuoli, Ville
Corrin puolituisvoro, palvelija, Juha H
Solaran eladrinmiekkalaulaja, Mika

sancerra.png

Sancerran tasavalta

  • Saarella tapahtui vallankumous vuonna 1012, jonka ansiosta valta vaihtui Kuningaskunnasta saaren kansalaisille
  • Vapaus, veljeys ja tasa-arvo tasavallan peruspilarit

Parlamentti

  • Vaaleilla valitaan kerran viidessä vuodessa 20 kansanedustajaa
  • Valitsevat Kanslerin ja Tuomarin hallitsemaan saarta
  • Kansanedustajat nauttivat 1000gp vuosittaista palkkiota
  • Säätävät lait

Kansleri Caldwell

  • Ensimmäinen kansleri, vallankumouksen johtaja
  • Pyörittää saaren käytännön asioita rakentamansa hallinnon kautta
  • Vastaa toimistaan Parlamentille

Tuomari Miller

  • Pitää kuria yllä. Rakastaa giljotiinia
  • Lahjomattomat (Tuomarin suoraan ohjaama poliisiyksikkö)
  • Vastaa toimistaan Parlamentille

Sancerran saari

  • Seikkailijat valtasivat osan saaresta vuonna 980
  • Kuningaskunnan siirtomaa
  • Entinen seikkailija on saaren Kuvernööri
  • Saarella alkuperäisasukkaina kääpiöitä, haltioita ja goblinoideja
  • Saarella kaivos, joka tuo Kuningaskunnalle satumaisia määriä kultaa ja hopeaa
  • Saari on suurelta osin vielä tutkimaton. Aarteet odottavat noutajaansa.
  • Tarinoita lohikäärmeistä, jättiläisistä, eksoottisista villipedoista ja hirviöistä
  • Sancerra sijaitsee kaukana lännessä. Merimatka kestää kuukauden.

Kuningaskunta

  • tunnetun maailman toiseksi mahtavin valtio
  • Keisarikunnan kilpailija
  • siirtomaita lännessä
  • Silver flame selvästi suosituin uskonto
  • puhuvat commonia
  • yhtenäinen kansakunta, johon sulautunut monia rotuja
  • hahmojen kotimaa

Keisarikunta

  • tunnetun maailman mahtavin valtio
  • Kuningaskunnan kilpailija
  • siirtomaita lännessä
  • Silver flame suosituin uskonto. Vanhoilla uskoilla paikallisesti paljon kannattajia
  • koostuu monesta kansasta ja rodusta
  • oma kieli, Imperial common. Voit valita imperial commonin hahmon ylimääräiseksi kieleksi.

Yleisimmät uskonnot

  • Erathis
  • Silver flame

Lohikäärmeensurman Ritarikunta

  • saaren valloittajan perustama, Lohikäärmeensurma niminen seikkailija
  • suojelevat Kuninkaan kultakuljetuksia
  • aseenkantajan tunnukset ovat alligaattorinahkainenvyö ja hopeinen solki. Kokeessa veitsitappelu alligaattoria vastaan
  • ritarin tunnuksena lohikäärmenahkainen vyö ja kultainen solki. Ovat surmanneet lohikäärmeen
  • Ritari Hagar on vanha tuttu

46.-48. Pelikerta (Kyklooppien tukikohta ja Harpyijat)

Seikkailijat marssivat solaan. Alain laukaisi verkkoansan, joka toi kyklooppivartijat paikalle. Ne lahdattiin ja niiden talo tutkittiin.

Toiselta puolelta laaksoa löytyi luolasto, jossa asui kyklooppisoturitar, joka päästiin yllättämään. Apuun kuitenkin tuli lisää kyklooppeja ja lopulta valtava kyklooppikomentaja, joka aiheutti seikkailijoissa jo vetäytymishaluja. Kaikki kuitenkin onnistuttiin surmaamaan.

Luolastosta löytyi lampi, jonka pohjalla oli maaginen miekka. Lampea vartio musta vanukashirviö, joka laitettiin palasiksi. Tämän jälkeen seikkailijat vetäytyivät yöpuulle.

Aamulla seikkailijat tutkivat salin, jossa oli teleporttiympyrä. Luolaa vartioi kaksi kovaa lyövää kyklooppikivigolemia. Ashar tutki ja totesi teleporttiympyrän vaativan säätämistä, mutta epäonnistui.

Seuraavasta salista löytyi immortal dreamstone, jota vartioi kaksi kyklooppimuumiota. Ne saatiin helposti nitistettyä. Dreamstone oli lukittu alustaan ja se sykki kuolettavaa nekroottista energiaa. Seikkailijat päättivät tutkia ensin loppuluolan ja sitten palata hakemaan dreamstonen ja korjaamaan teleporttiympyrä.

Laakson toisella puolella asui gargoilijoukko. Niille ei annettu armoa. Joukko kyklooppeja näki teurastuksen ja pakeni laaksosta.

Laakson piha-altaassa asui Marid genie, jättimäinen sininen humanoidinnäköinen vesielementaaliolento. Se oli sidottu voimakkaalla rituaalilla altaaseen. Kävi ilmi, että Marid pystyi toteuttamaan toivomuksen. Neuvottelujen jälkeen Marid kertoi tietoja saaresta ja aarteen olinpaikan. Vastapalveluksena Karash käytti saamansa toivomuksen sidontarituaalin murtamiseen ja Marid oli vapaa.

Kyklooppien tukikohta luutattiin perusteellisesti. Alain otti dreamstonen haltuun ja Ashar sääti teleporttiympyrän kuntoon, jolla ryhmä siirtyi saaren linnakkeen tornin kellariin.

Kellarissa piraattihaamu vaati kiven ja vapaaehtoisen. Alain oli vapaaehtoinen, jonka sielu siirrettiin dreamstoneen. Piraattihaamu siirtyi Alainin ruumiiseen. Haamu rikkoi dreamstonen. Alainin siulu vapautui ja valtasi takaisin oman ruumiinsa muuttuneena miehenä. Piraattihaamu katosi kuten myös kirous joka toi öisin piiraattiwightit ja will o wispit linnalle. Piraatti piti lupauksensa ja seikkailijat löysivät salaoven takaa merirosvoaarteen.

Saarella asui myös ilkeitä jättikokoisia kyklooppiharpyijoita. Seikkailijat putsasivat niiden tukikohdan.

Island_of_Empty_Eyes_jpg.jpg

44. ja 45. Pelikerta (Tyhjien silmien saari)

Kansleri Calwell pyytää seikkailijoita tutkimaan Tyhjien silmien saaren. Saarelle on tarkoitus perustaa Sancerran tasavallan tukikohta. Saarella on asunut kyklooppeja, mutta ihmisetkin ovat yrittäneet asuttaa saarta aikaisemmin.

Seikkailijat matkustavat saarelle buccaneerien laivalla. Viikon päästä saarelle on määrä saapua uudisasukkaat kahdella laivalla.

Tyhjien silmien saarelta erottuu kolme korkeaa kyklooppipatsasta, viidakkoa ja korkeita kallioita. Seikkailijat suuntaavat suojaiseen lahteen, jossa he kohtaavat jättimäisen mustekalan.

Lahden pohjalla on kyklooppitorni, jonka alla on ihmisten rakentama linna. Seikkailijat tutkivat linnaa. Se on kärsinyt piirityksestä, sillä isot kivet ovat murskanneet muureja.

Linnan sisältä löytyy monsuja. On häkistä karanneita jättimäisiä epäkuolleita käsiä, jotka yrittävät kuristaa. Haamuja, jotka saavat katseellaan seikkailijoita hallintaansa ja tekemään pahoja tekoja. Lisäksi löytyy jättimäisiä hämähäkkejä, jotka teleporttailelevat.

Iso talo linnan keskellä on ansoitettu ja sen yläkerrasta löytyy mielipuolinen merirosvomies. Hän pelkää seikkailijoita ja kuolee taistellen.

Yön tullessa linnaan ilmestyy sumua. Pihalle ilmestyy merirosvoilta näyttäviä wightejä ja torneihin syttyy valoja. Wightit lahdataan ja seikkailijat päättävät yöpyä talossa. Yöllä utelias Kultu katsoo valoja. Valot kutsuvat Kultua, joka hyppää ikkunasta ulos. Kultu kuitenkin kokoaa itsensä ja pakenee takaisin taloon.

Aamulla sumu ja valot ovat poissa. Seikkailijat suuntaavat tutkimaan tornia. Tornista löytyy teleporttaileva hämähäkki. Yläkerrasta löytyy kristallipallo, jonka seikkailijat päättelevät olevan viestintäväline.

Tornin kellarista löytyy kristallinsiruja, jotka vaikuttavat maagisilta. Sieltä löytyy myös teleporttiympyrä, johon rohkeat seikkailijat astuvat.

Teleportti vie seikkailijat saaren yläpuolelle, josta he tuskallisesti putoavat metsään. Metsän kaksi enttiä hermostuvat ja heittelevät seikkailijoita kookospähkinöillä.

Seikkailijat päättävät tutkia saaren kaakkoiskulman. Meren rannassa löytyykin toimintaa. Ensin Alain löytää jättiläisrapuja ja rapuparvia. Haaksirikkoutunut laiva löytyy läheisestä karikosta, josta urhea Smii sukeltaa aarteen. Myöhemmin löytyy rannasta viehättävä keijuolento Safina, joka lumoaa Alainin kuutamouinnille, jolloin rakastunut mies melkein hukkuu. Safinasta ei näy jälkeäkään. Seikkailijat päättävät yöpyä.

Seuraavaksi seikkailijat tutkivat saaren toisen suojaisan lahden. Siellä on kyklooppitorni ja jättikokoisia veneitä. Torni ei ole tyhjä, vaan neljä kyklooppia tulittaa yhteyslaukauksella Alainin maihin. Seikkailijat putsaavat kuitenkin tornin ja sieltä löytyy taas kristallipallo.

Seikkailijat tutkivat läheisen suoalueen. Siellä asustaa valtava anakonda, joka onnistuu kuristamaan buccaneeri seikkailijatoverin.

Seikkailijat päättävät yöpyä. Yöllä he näkevät unta unikivestä, jonka kykloopit varastavat kyklooppitornin kellarissa silmälappuiselta merirosvolta. Kyklooppi vie unikiven solaan, jossa sijaitsee rauniokaupunki ja luolia. Merirosvo vaatii seikkailijoita tuomaan unikiven takaisin tornin kellariin, jossa merirosvo palkitsee seikkailijat ruhtinaallisella aarteelle…

Aamulla seikkailijat lähtevät tornilta kivipäällysteistä tietä pitkin kohti saaren sisäosia. He ylittävät rotkon kivisiltaa pitkin. Siltaa vartioi neljä kyklooppipatsasta, jonka silmistä Karash kävi anastamassa isot timantit.

Isot portaat johtivat 500 jalkaa korkealle ylängölle. Kiipeäminen oli rankka kokemus. Pohjoisen kukkulan yläpuolella havaittiin kaksi isoa lentoliskoa. Tiellä oli toinen kivisilta, jonka patsaista taas varastettiin timantit. Tie johti laaksoon, jossa oli rauniokaupunki.

42. ja 43. Pelikerta (Meriseikkailu)

Seikkailijat palasivat takaisin Karameikoksesta Sancerran saarelle. Matkalla he ryöstivät yhden Kuningaskunnan lipun alla purjehtineen kolonistialuksen. Ryöstö tapahtui ilman verenvuodatusta.

Ashar meni auttamaan Velhoa golemiprojektissa, Kashar lähti ryöstöretkelle buccaneerien kanssa, Alain etsi velhotaitojen erikoiskouluttajaa ja Alan ja Kultu viettivät aikaa haltioiden kanssa. Kansleri Caldwell käski seikkailijat luokseen ja vaati selitystä Karameikoksen kanssa käydyistä kauppaneuvotteluista. Alain antoi selityksen, josta Kansleri hieman kimpaantui. Hän käski seikkailijat selvittämään Freetownin lähellä sattuneita hyökkäyksiä aluksia kohtaan.

Seikkailijat palkkasivat postiveneen aluksekseen ja purjehtivat Freetowniin. Siellä hobitti Pormestari Snider antoi selvityksen. 29 kyläläistä ja merimiestä oli kadonnut kalastajamökin ja alusten valtauksen yhteydessä. Kuo-tuo sammakkohirviöitä pidettiin syyllisenä. Nämä hirviöt asustavat tunnetusti meren pohjassa ja Ashar muisti Velhon osaavan rituaalin, jolla seikkailijoista saadaan vettähengittävä otus. Seikkailijat palasivat postiveneellä Roanneen ja ostivat muutaman rituaalikäärön Velholta.

Paluumatkalla Freetowniin postiveneen kimppuun hyökkäsi kuusi kuo-tuo hirviötä. Ne käyttivät tehokkaasti harppuunoita ja onnistuivat surmaamaan postiveneen kapteenin. Seikkailijat saivat kuitenkin ajettua kuo-tuot takaisin meren syvyyteen.

Freetownissa seikkaijat kuulivat tarinoita kahdenkymmen vuoden takaisista tapahtumista. Merikapteeni Rokos oli silloin metsästänyt Kraken merihirviötä. Kraken oli saatu kiinni ja taistelussa Rokos oli surmannut Krakenin legendaarisella Everdare sapelilla, mutta oli uponnut meren syvyyteen. Myös Rokoksen laiva Zephyr miehistöineen upposi samalle paikalle. Seikkailijat selvittivät missä aluksien hyökkäyksiä oli tapahtunut. Ashar hoksasi, että taistelu Krakenia vastaan oli sattunut samalla alueella.

Seikkaijat varustautuivat sukeltamaan Zephyrin hylylle. He kastoivat postiveneen SNS Enterprise:ksi. Haaksirikkopaikalla SNS Enterprise ankkuroitui ja Kultu suoritti vedenhengitys rituaalin. Seikkailijat sukelsivat merenpohjaan mukanaan kivi ja tynnyri jokaiselle.

Alan huomasi Zephyrin hahmon. Seikkailijat tutkivat ensin hylyn peräosan. Sieltä löytyi Kapteeni Rokoksen aave, joka oli juttupäällä. Hän kertoi kuo-tuo:den vallanneen hylyn ja anastaneen hänen Everdare sapelinsa. Hän pyysi saada sapelinsa takaisin.

Keskilaivasta löytyi kuo-tuo sotureita. Laivan hylky tuntui myös taistelevan seikkailijoita vastaan. Maston raakapuu putosi yllättäen Kasharin niskaan ja lastiluukku löi myös sormille Kasharin tunkeutuessa laivan sisälle…

Seikkailijat lahtasivat loput kuo-tuot. He kutsuivat rituaalilla Krakenin ja surmasivat sen Everdare sapelilla. Meri oli taas turvallinen.

40. ja 41. Pelikerta (Retki Karameikokseen)

Karash ja Kultu kantoivat otsassaan demonin merkkiä. Ashar sairasti lykantropiaa. Piispa Bertoldella oli ratkaisu pulmiin. Hänen pappikaverinsa Kirkkoherra Allston asui Karameikoksen Suurherttuakunnassa vanhalla mantereella. Allston oli erikoistunut parannustaitoihin. Kansleri Caldwell pyysi ryhmää sopimaan kauppasuhteista Karameikoksen ja Sancerran tasavallan välillä. Ryhmä varusti buccaneerilaivan ja lähti seilaamaan kohti Karameikosta.

Alkumatkalla näkyviin tuli kaksi Kuningaskunnan kauppa-alusta. Seikkailijat valtasivat toisen aluksen, mutta toinen pääsi karkuun. Alus paljastui rommilaivaksi ja kantoi mukanaan viinalastin lisänä kahta aatelista. Loppumatkalla täydenkuun aikaan Ashar muuttui ihmistiikeriksi ja laivamäki hermostui. Alain uhkasi ikuisella kadotuksella ja sai väen kuriin. Laiva ja rommilasti myytiin Karameikoksessa. Aateliset myytiin eteenpäin paikallisille rikollisille, jotka voivat vaatia aatelisista lunnaita.

Kirkkoherra Allston asui Penhaligonin kylässä. Hän otti seikkailijat ystävällisesti vastaan ja kuunteli seikkailijoiden tarinan. Hänellä oli parannuskeino vaivoihin, mutta se oli kovin kallis ja hän oli kiireellinen paikallisen hirviöongelman vuoksi. Seikkailijat lupasivat hoitaa hirviöongelman ja korvata parannuskustannukset.

Hirviöongelmana olivat suuret ahdistelevat sudet ja Kincipin kartanolla animoituvat patsaat. Seikkailijat suuntasivat suoraan kartanolle, jonka läheisyydessä he kohtasivat pari ihmissutta ja suursutta. Ashar muuttui ihmistiikeriksi veren valuessa haavoista. Lyhyen levon jälkeen Ashar palasi genasimuotoon. Kartano oli "hylätty", mutta pihalla seisoi patsaita, jotka kävivät päälle seikkailijoiden lähestyttäessä kartanoa. Seikkailijat tutkivat ensin kartanon tallin, josta löytyi animoidut hevoskärryt, joka löi kovaa aisoilla.

Seikkailijat päättivät majoittautua talliin yöksi. Ennen aamunkoittoa talliin hyökkäsi vampyyri kätyreineen sekä ihmissusi. Vampyyri lyötiin miinuksille, mutta se pääsi pakenemaan sumumuodossa kartanon takana olevaan pensaslabyrinttiin.

Seikkailijat vetivät vielä tirsat ja tutkivat aamulla pensaslabyrintin. Sieltä löytyi ghouleja ja vampyyrin pesä. Vampyyri tuhottiin oikeaoppisesti. Luuttina löytyi mirrorsheen armor, jonka Ashar puki päälleen.

Kartanoon seikkailijat tunkeutuivat takaovesta. Aulassa oli animoituja patsaita kuten myös yläkerran parvella. Yläkerrassa oli iso kirjastohuone, jossa aave luki kirjoja. Aave ei pitänyt häiriöstä ja yritti ajaa seikkailijat ulos. Aaveella oli pari animoitua patsasta tukenaan sekä iso vartijapatsas. Seikkailijat lahtasivat aaveen kätyreineen ja ryöstivät kirjaston parhaat palat.

Seikkailijat palasivat Penhaligoniin Kirkkoherra Allstonin luokse. Hirviöongelma oli selvitetty ja seikkailijoiden parannus voi alkaa. Parannusrituaalien komponentit olivat kuitenkin kovin kalliit, mutta Alain sai puhuttua Allstonin ympäri. Kirkko myi kalliin kirkonkellonsa ja muut arvotavarat komponentteja vastaan.

Karas ja Ashar saatiin parannettua ilman ongelmia. Kultun parannusrituaalin aikaan kirkkoon astui joukko noidanmetsästäjiä oppaanaan kateellinen akolyytti Jacob. Noidanmetsästäjät syyttivät seikkailijoita ja Kirkkoherraa demonien manaamisesta ja yrittivät pidättää vääräuskoiset. Syntyi ankara taistelu, jonka seikkailijat voittivat. Noidanmetsästäjä pomolta löytyi telepatiakyvyn antava amuletti.

Akolyytti oli paennut paikalta ja seikkailijat päättivät paeta. He lavastivat noidanmetsästäjät syylliseksi omaan kuolemaansa ja taivuttelivat Kirkkoherra Allstonin lähtemään mukaansa Sancerran saarelle. Joukko ratsasti nopeasti satamaan ja diplomaattitehtävä Karameikoksen hallituksen kanssa sai jäädä. Buccaneerilaiva nosti ankkurin ja suuntasi kotia kohti…

39. Pelikerta (Mäkijättien luolan loppuluuttaus)

Seikkailijat lähtivät tutkimaan pohjoista luonnonluolaa. Sieltä kuului kolketta ja näkyi valoa. Stalaktiitti paljastui roper monsuksi, joka pääsi puraisemaan Karashia ilkeästi. Paikalle tuli bugbeareita ja pari kivijättiläistä. Kova taistelu, jonka seikkailijat voittivat. Kolkkeen aiheutti kääpiömainarit, jotka jättiläiset olivat pakottaneet louhintatöihin. Kääpiöt olivat Skarrad klaaniin kuuluvia, joiden tunnus oli tuttu aiemmin löytyneistä hopeaharkoista. Kääpiöt vapautettiin.

Seikkailijat jatkoivat matkaa etelään ja tulivat Elder Elemental Eye jumalan temppeliin. Temppelissä oli kiinnostava alttari ja musta takaseinä, josta heijastui seikkailijoita muistuttavia monsukuvia. Seikkailijat tutkivat alttaria ja seinää, jolloin ansa laukesi. Karash ja Kultu muuttuivat hulluksi, jotka yrittivät murhata kaverinsa. Heidän otsaansa ilmestyi Elder Elemental Eye:n silmätunnus. Kultu pystyi vastustamaan muutosta heti, mutta Karash rauhoittui vasta parin vuoron jälkeen. Otsamerkit jäivät.

Syvemmältä luolasta löytyi kidutuskammio, jossa kaksi mäkijättiä grillasi kääpiövankia. Löytyi myös tulijättiläisseppä, joka valmisti aseita jäteille. Yksi aseista paljastui jättikokoiseksi tulikirveeksi, jonka seikkailijat ottivat talteen.

Luola saatiin puhdistettua, mutta ongelmaksi osoittautui 5000 kg painoinen hopeaharkkokasa. Ongelma ratkaistiin Skarrad kääpiöklaanin voitelemisella. Kääpiöt saivat leijonanosan hopeasta ja vastapainoksi sovittiin kauppasopimus Sancerran tasavallan ja Skarrad klaanin välillä.

Seikkailijat poikkesivat vielä viidakkojättien luona. He antoivat lahjaksi heimopomo Sirppiposkelle löytämänsä tulikirveen ja sopivat kauppasopimuksen. Heimon shamaani oli tyytymätön tilanteeseen. Sirppiposken poika lähti tutustumaan tasavaltaan ja Kultu jäi jättiläisten luo. Kultu tutustui shamaaniin ja sai selville hänen heikkoutensa. Shamaani ei saanut pitää jättipuolisoa uskonnollisista syistä, mutta kookas koljattimies kävisi korvaukseksi. Roannan satamasta löytyi sopiva merimies, joka korvausta vastaan suostui shamaanin lelupojaksi. Karash hankki buccaneereille toisen laivan.

38. Pelikerta (Mäkijättien luola)

Seikkailijat siirtyivät Asharin porttiloitsulla rautalohikäärmeen kammioon. Rautalohikäärme oli näkymätön, joten se pääsi yllättämään. Lohikäärme puhalsi salamoita, jotka tönivät seikkailijoita kammion piikkiseiniin. Seikkailijat antoivat lohikäärmeen maistaa omaa lääkettään ja siirtelivät sitä piikkeihin. Seikkailijat käyttivät myös uusia voimia sokeuttaen käärmettä ja muuttamalla käärmeen puremat pieniksi näykkäisyiksi. Lopulta lohikäärme ylikuumeni ja räjähti sirpaloituen.

Lohikäärmeen luolasta löytyi kolme vipua, joilla hallittiin kammion ovina toimivia ristikoita. Luuttia löytyi myös runsaasti. 500000 sp:n edestä kääpiötunnistein varustettua hopeaharkkoa ja cloak of resistance +4, jonka Karash omi käyttöönsä.

Seikkailijat jatkoivat matkaansa pohjoiseen käytävään ja tulivat luonnolliseen luolaan, jota asutti kolme umber hulkkia. Niistä ei ollut vastusta. Luolasta löytyi arvokas tikari, jossa oli pahan jumalan (Elder elemental eye) tunnus.

Etelästä löytyi kammio, jossa oli kaksi bugbear kätyriä vartiossa. Seikkailijat saivat hoidettua vartijat ennen hälytystä. Löytyi useita sellejä, joissa oli vankeina läheisen Sylvarian klaanin haltioita vankeina. Ne vapautettiin. Yhdestä kammiosta löytyi kyttyräselkäinen mäkijätti ja kaksi apinaa. Ne liiskattiin. Melu toi paikalle bugbear partion ja nekin lahdattiin. Apinalta löytyi salaperäinen maaginen hattu…

37. Pelikerta (Sancerran tasavalta ja jättibisneksiä)

Sancerran saarella puhalsivat uudet tuulet. Kapina onnistui ja Sancerran tasavalta perustettiin. Järjestettiin parlamenttivaalit ja Kansleriksi valittiin Caldwell (ex komentaja). Kansleri Caldwell nimitti Kenraaliksi Hakim Yksisilmän (ex buccaneeri). Sancerran piispaksi järjestettiin Bertolde (ex kappalainen). Saarelle kutsuttiin kaikki vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa tunnustavat. Laivoja alkoikin saapua saarelle.

Seikkailijat vetäytyivät viettämään lomaa onnistuneen kapinan jälkeen. Seikkailijat saivat Sancerran puolustaja arvomerkit, joka oikeutti 1000 kullan vuotuiseen apurahaan.

Kultu kävi asemestari Garcian oppitunneilla, muttei onnistunut oppimaan mitään uutta.
Ashar vietti aikaa Velho Therholdin tornilla assistenttina. Velho teki rautagolemia.
Aelar vietti aikaa saaren alkuperäishaltiaheimo Erawanin kanssa. Hän osti kauppias Svanholmilta blending hide armor taikahaarniskan.
Karash asettui ehdolle parlamenttivaaleihin ja tuli valituksi. Hän lupasi kaapparitoimintaan kaksi laivaa, joista toisen hän osti omilla rahoillaan.
Alain asettui myös ehdolle vaaleihin ja tuli valituksi. Hän asemoi itsensä vahvan itsenäisen puolustuksen kannattajana. Alainin isä tuomittiin kuolemaan. Äiti säästyi tuomiolta Alainin puheenvuoron ansiosta ja Alainista tehtiin äidin holhooja. Alainin pikkusisko lähetettiin nunnaluostariin, jonne Alain antoi lahjoituksen.

Alainin pikkusisko kertoi vierailustaan mäkijättien luona. Hän oli nähnyt rautalohikäärmeen ja kolme aarrearkkua puulinnoituksen kellarissa. Kansleri Caldwell pyysi seikkailijoita eliminoimaan viidakkojättiläisistä aiheutuvan uhan.

Seikkailijat lähtivät vierailemaan jättien maille. Matkalla he kohtasivat joukon Sylvarian klaanin haltioita, jotka olivat tunnettuja vihollisen sydämen syömisestä. Diplomatia epäonnistui ja Alain sai kolme nuolta rintaansa. Haltiat luikkivat pakoon Alainin aloitettua tulittamaan niitä.

Viidakkojättipartio kohdattiin jättien mailla. Kultu yritti käydä keskustelua, mutta partio ohjasi seikkailijat Sirppiposken juttusille jättien kylään. Siellä Sirppiposki vahvisti tiedon rautalohikäärmeestä ja kertoi mäkijättiläisten tiikeri-iskujoukon olevan vielä hengissä. Alain kävi rauhanneuvotteluja Sirppiposken kanssa ja päädyttiin ratkaisuun. Sirppiposken poika tulisi tutustumaan tasavaltaan ja Kultu jäisi jättien luokse. Kultu kävi myös kylän naisshamaanin juttusilla, joka vaikutti epäluuloiselta seikkailijoiden kanssa käytävästä keskustelusta. Kultu erehtyi maistamaan shamaanin tarjoamaa jointtia ja menetti muistikuvansa yöstä.

Mäkijättien kotitilan päärakennus oli raunioina. Piharakennus oli yhä pystyssä ja seikkailijat hiipivät tiedustelemaan. Rakennuksen pihalla nukkui kaksi dire tiikeriä. Seikkailijat kävivät yllätyksellä tiikerien kimppuun, mutta toinen tiikeri ehti karjaista varoituksen ennen kuolemaansa. Seikkailijat ryntäsivät piharakennukseen ja kohtasivat kaksi dire tiikeriä ja kaksi mäkijättiä, jotka olivat tiikerilykantrooppeja. Seurasi pitkä taistelu, jonka seurauksen yksi tiikerilykantrooppi pakeni ja muut hirviöt kuolivat. Ashar sai lykantroopilta tartunnan. Luuttia löytyi kasa kultaa ja kaksi parannusjuomaa.

Seikkailijat löysivät raunioista kahdet portaat, jotka johtivat maan alle. Pikkusiskon ohjeiden mukaan seikkailijat menivät portaista, jotka johtivat rautalohikäärmeen luokse. Portaat päättyivät ristikkoon, joka esti matkanteon. Ristikon takana oli iso kammio, jonka seinät olivat täynnä keihäänkärkiä. Seikkailijat yrittivät nostaa ristikon ylös, mutta epäonnistuivat. Ristikon taakse ilmestyi rautalohikäärme, joka puhalsi salamoita pari kertaa. Seikkailijat vetäytyivät kahvitauolle tekemään uuden suunnitelman.

Seikkailijat hiipivät ristikolle ja Ashar loihti portin, jonka avulla seikkailijat pääsivät ristikon ohi kammioon. Ja sitten rautalohikäärme ilmestyi taas…

36. Pelikerta (Sodan loppu)

Kirkkoherra Montfort manasi Hezrou demonia, kun seikkailijat ryntäsivät sisään Silver Flamen kirkkoon. Paikalle oli jo manattu muutamia heikompia demoneita. Taistelu oli tiukka ja Kirkkoherra muuttui haavoituttuaan suureksi demoniksi, joka räjähti tulipalloksi kuollessaan. Karash otti talteen Kirkkoherran taikamiekan.

Seikkailijat nukkuivat kunnon yöunet ja aamulla tapasivat Mylläri Prescottin miehineen. Mylläri oli tullut pidättämään seikkailijat, mutta pupu meni pöksyyn.

Komentaja Caldwell lähetti viestin seikkailijoille. Hän kertoi ison monsun ryömineen luolastosta kaupunkiin ja käski seikkailijoita tekemään monsusta silppua.

Syvemmällä kaupungissa seikkailijat kohtasivat uhan. Suunnaton carrion crawler hirviö oli teurastanut jo viitisenkymmentä buccaneeria ja se lähestyi seikkailijoita uhkaavasti. Sen tielle osui ensin suojaton velho Ashar, joka pääsi kuitenkin pakenemaan. Seikkailijoiden meleespesialistit kävivät hirviön iholle muiden antaessa tulitukea. Carrion crawler saatiin nitistettyä pitkän taistelun jälkeen.

Kaivoskaupunki saatiin vallattua kuten myös puolet Sancerran saaresta. Sancerran tasavalta perustettiin. Rauha näytti palaavan saarelle…

35. Pelikerta (Kaivoskaupungin valtaus)

Seikkailijat saapuivat Kaivoskaupungille, jota piiritettiin buccaneerien ja tasavaltalaisten toimesta. Sotilasleirissä he kuulivat huhuja mahdollisesta oikeudenkäynnistä, joka koskisi seikkailijoiden käskyjen noudattamatta jättämistä Montfortin plantaasin valtauksen jälkeen. Seikkailijat kertoivat jättiläisistä Komentaja Caldwellille. Komentaja käski seikkailijoita valtaamaan Kaivoskaupungin portin ja tutkia/eliminoida demoniuhka. Silver flamen kirkolta oli tullut raportti, jossa mainittiin demonien manaamisesta. Kirkkoherrana toimii Alainin veli Girard Montfort.

Ryhmään liittyi genasi velho Ashar. Hän oli Alainin vanha tuttu tasavaltalaispiireistä ja oli kiinnostunut Sancerran saarella vaikuttaneesta voimakkaasta velhosta.

Seikkailijat lähestyivät Kaivoskaupungin porttia piiritystornilla. Silta laskettiin muurinharjalle ja osa seikkailijoista ryntäsi muurille toisten jäädessä antamaan tulitukea. Porttia puolustava velho loitsi cloudkill taian, joka aiheutti vaikeuksia melkein koko taistelun. Vallihaudassa kävivät uimassa uusi tulokas Ashar sekä Alain. Jotain saattoi tarttua…

Portti saatiin vallattua kovan kahakan jälkeen. Vanha tuttu rojalisti Kapteeni Longhorn toi apujoukkoja paikalle, mutta nekin nujerrettiin. Longhornin torvi paljastui greater horn of blasting esineeksi ja se annettiin barbaari Karashille.

Seikkailijat pitivät teehetken ja kapinallisarmeija rynni rosvoamaan kaupunkia. Seikkailijat suunnistivat Silver flamen kirkolle. Kirkon ympärillä oli hautausmaa, jossa vaelteli pari demonikoiraa ja tiefling soturi. Niistä tehtiin selvää. Seurasi pieni lepo, joka loppui kirkosta kuuluvaan Hezrou demonin manausrituaaliin…

34. Pelikerta (Pikkusisko ja jättiläiset)

Seikkailijat lähtivät hakemaan Alainin pikkusiskoa mäkijättiläisten luota. Matkaseurueena oli Prinssi mäkijätti ja kaksi henkivartijajättiä. Alkumatka oli rauhallinen, mutta syvemmällä viidakossa seikkailijat joutuivat mustaihoisten viidakkojättiläisten väijytykseen. Viidakkojätit käyttivät viidakkomaastoa hyväkseen, mutta seikkailijat saivat kuitenkin ajettua jätit karkuun.

Mäkijätit asuivat suuressa puulinnoituksessa. Seikkailijat ottivat Prinssin ja koko seurueen ystävällisesti vastaan. Mäkijättejä johti massiivinen Nosnra jätti. Seikkailijat selittivät tilanteen ja pyysivät Alainin pikkusiskoa mukaansa. Nosnra piti seikkailijoiden vaatimusta Montfortin kanssa tehdyn purkamisena eikä suostunut palautukseen.

Alkoivat pitkät neuvottelut, jonka lopputuloksena seikkailijat tekivät diilin. Mäkijättiläisten verivihollisena oli viidakkojättiheimo. Heimoa johti Sirppiposki jättiläinen, jonka poskessa oli sirppitatuointi. Sopimuksena oli Sirppiposken pään toimittaminen mäkijäteille pikkusiskoa vastaan.

Seikkailijat päättivät neuvotella viidakkojättien kanssa. He kertoivat mäkijättien suunnitelmista ja ehdottivat petosta. Seikkailijat ja viidakkojätit yhdistäisivät voimansa ja rosvoaisivat mäkijättien tukikohdan. Neuvottelu meni loistavasti, kunnes koljattibarbaaritar Kultu rikkoi viidakkojättien tabun. Alain sai kuitenkin tilanteen bluffilla hallintaan. Diili tehtiin ja tuntemattoman viidakonjätin pää naamioitiin Sirppiposken pääksi.

Seikkailijat palasivat mäkijättien luokse valepää mukanaan. Nosnra epäili seikkailijoiden kertomusta ja lähetti tiikeri-iskujoukkonsa tutkimaan tilannetta. Juhlat kuitenkin järjestettiin. Seikkailijat päästivät viidakkojätit linnoituksen sisään ja häipyivät pikkusiskon kanssa Kaivoskaupunkiin.

32-33. Pelikerta (Kuvernööri Montfortin plantaasin valtaus)

Seikkailijat hiipivät plantaasin vankiluolille kaivettua tunnelia pitkin. Vanginvartijat yllätettiin ja teurastettiin. Alain sai värvättyä osan vangituista puoliörkeistä kapinaan.

Seikkailijat nousivat portaita pitkin plantaasin päärakennukseen ja alkoivat etsiä Alainin pikkusiskoa. Talosta löytyi muutama vartija ja talon henkilökuntaa. Yhteen huoneeseen oli majoittunut kolme mäkijättiläistä. Koljatti Kultun ideasta keittiöstä tarjottiin chiliä jäteille, jolloin selvisi että yksi jäteistä oli jättipomo Nosnran poika.

Toiselta puolta taloa löytyi kaksi komentajaa, dragonborn ja ihmisbarbaari. Syntyi taistelu ja paikalle virtasi lisää vartijoita. Seikkailijat saivat kuitenkin tilanteen hallintaan.

Talosta löytyi vielä asemestari Garcia, jonka Kultu myöhemmin palkkasi kouluttajaksi.

Yläkerrasta löytyi rouva Montfort, joka innostui nähdessään poikansa palanneen saarelle. Tunne ei ollut molemmin puoleinen. Alainin velipojan huone oli tyhjä.

Kuvernööri Montfort löytyi parvekkeelta, jossa hän tarkkaili piirityksen edistymistä. Hänellä oli seurassaan kaksi naishenkivartijaa. Pienen sananvaihdon jälkeen syntyi taistelu. Seikkailijat onnistuivat tappamaan henkivartijat ja kuvernööri antautui. Alain poimi talteen rod of beguiling esineen isältään.

Kuvernöörin ja hänen vaimonsa kuulustelu toi lisätietoa. Alainin pikkusisko oli lähetetty jättien hoviin oppiin ja jättipomon poika oli vastavuoroisesti tullut Montfortin hoviin. Jäteillä ja Montfortilla oli sopimus Sancerran saaren jakamisesta. Tästä löytyi kartta, jossa jättimaan alueelle oli merkitty Kotitila.

Seikkailijat vangitsivat Montfortin ja hänen vaimonsa. Jättiprinssin he suostuttelivat lähtemään kanssaan matkalle Kotitilaa.

Buccaneerit valtasivat, ryöstivät ja polttivat Montfortin plantaasin. Seikkailijoille tuli käsky edetä buccaneerien kanssa kohti Kaivoskaupunkia. Alain kirjoitti komentajalle kirjeen, jossa kertoi jättiuhasta ja vanhemmistaan. Seikkailijat jättivät buccaneerit uudelle komentajalle.

Seikkailijat lähtivät kohti Kotitilaa kolmen jätin kanssa etsimään Alainin pikkusiskoa…

31. Pelikerta (Setä Hopealehvä)

Plantaaseilta koottu armeija olikin hyvin vahva. Seikkailijat saivat tuhottua lähes kokonaan ensimmäisen osan armeijasta, mutta setä Hopealehvän tullessa taistelukentälle pelkuri Karash lähti livohkaan ja pian muutkin seurasivat perässä. Armeija seurasi seikkailijoita, jotka kipittivät joelle ja ylittivät sen lautalla.

Pienen levon jälkeen seikkailijat palasivat armeijan leiriin. Setä Hopealehvä surmattiin, mutta armeijan noita pääsi pakoon. Sedältä löytyi suvun perintökalleus +3 speed longbow, jonka Areal otti talteen.

Matka jatkui kolmelle plantaasille, josta saatiin vaputettua puoliörkkiorjia ja osa orjista liittyi buccaneereihin.

Seikkailijat saapuivat Montfortin plantaasille, jonka piiritys oli saatu valmiiksi. Buccaneerit olivat kaivaneet tunnelin plantaasin alla olevaan orjaluoliin, josta pääsee suoraan Montfortin kartanoon sisään. Seikkailijat lähtivät tunneliin ja tulivat orjaluolaan..

30. Pelikerta (Vallankumous alkaa)

Vallankumous alkoi. Tavoitteena Sancerran saaren itsenäisyys ja orjuuden lopettaminen. Vallankumoukseen osallistuu buccaneerit ja tasavaltalaiset. Johtajana Komentaja Caldwell.

Ryhmään liittyy Alain Montfort, tasavaltalainen, Kuvernööri Montfortin kapinallinen poika, huolissaan pikkusiskosta, joka asuu Kuvernöörin luona.

Mantereelta saapuu laivallinen tasavaltalaisa, jotka valtaavat Roannen kaupungin.
Ryhmä saa tehtäväksi ottaa kiinni rouva Ravadanci.
Ryhmä hiipii taloon sisään onnistuneesti ja saa rouvan haltuunsa. Kaksi haltiahenkivartijaa ja Varkaiden killan salamurhaaja laittavat hanttiin. Salamurhaaja pakenee.

Roanne on buccaneerien ja tasavaltalaisten hallussa. Tasavaltalaiset alkavat käymään oikeudenkäyntejä ja ryhmälle alistetaan komentoon 150 hurjaa buccaneeria. Tehtävänä on ottaa haltuun plantaasit ja orjalinnake.

Matka lähimmälle plantaasille, jossa pienimuotoinen kahakka. 100 orjaa liittyy buccaneereihin.

Seuraavaksi ryhmä antaa piirittää Montfortin plantaasin. Buccaneerit jäävät valmistelemaan piiritystä ja ryhmä menee tiedusteluretkelle.

Ryhmä löytää plantaasiarmeijan sillan toselta puolelta. Kentauri Ethor tulee paikalle ja ryhnä ylittää joen lautalla. Iso krokotiili käy kimppuun.

Tiedusteluretki armeijan leiriin. Kuninkaan armeija ei ole vielä saapunut paikalle. Ryhmä huomataan ja taistelu alkaa…

27-29. Pelikerta (Heart of the Scar)

Kappalainen Bertolde lähetti ryhmän noutamaan pyhää symbolia Nomog jumalan temppelistä. Temppeliin johti salakäytävä peikkomailta, jotka sijaitsivat vuorten alla. Salakäytävää vartioi iso vuorenpeikko.

Salakäytävä johti hobgoblin varuskunnan vessaosastoon, josta ulosteen peittämät seikkailijat nousivat antamaan hobgoblin vartioille köniin. Varuskunnan keskeltä johti portaikko alas Nomogin temppeliin.

Temppeli oli muokattu uuteen uskoon. Nyt palvottava kohde oli abberrant otus. Aberrant vartijat pitivät alttarisalissa vahtia, mutta seikkailijat päästivät niistä ilmat pihalle. Alttari oli liikkuvaa mallia, mutta sen avausmekanismi oli ansoitettu. Mestarivaras Bruno sai aikaan vain räjähdyksen eikä alttari hievahtanutkaan.

Ryhmä suuntasi tutkimusretken oikealle ovelle, josta löytyi pieni kasarmi, jossa majaa piti muutama muutosprosessissa oleva hobgoblin. Kaapeista paikalle ryntäsi pari aberrant humanoidia.

Seuraavaksi vuorossa oli Nomog jumalan esittelytila, jossa kivialustoilla oli esillä reliikkiesineitä. Pyhä symboli ja jättiläistensurma suurmiekka olivat esimerkiksi esillä. Alustat paljastuivat mimiceiksi, jotka murskattiin maanrakoon. Pyhä symboli oli Bertolden kaipaama artifakti. Bruno otti sen käyttöönsä.

Toiselta puolelta löytyi kammio, jossa hobgoblinenita muutettiin aberrant olennoiksi. Seikkailijat teilasivat vartijat. Kammiosta löytyi myös kuilu pimeyteen.

Seikkailijat laskeutuivat köyttä pitkin pimeyteen ja löysivät valtaisan aberrant otuksen. Otus summonoi pieniä aberrant otuksia ja kävi päälle. Seikkailijat saivat tehdä täyden päivätyön murskatessaan otuksen maanrakoon. Otuksen kuoltua maa alkoi täristä ja koko kompleksi sortui pikkuhiljaa. Seikkailijat kipittivät pakoon. Pyhä symboli artifakti luovutettiin Silver Flamen pappi Bertoldelle.

26. Pelikerta (Suidbert)

Hahmot laskeutuivat tornin keskitasoon, jossa heitä odotti käärme ja vasara metallivahteja sekä kaksi velhoa. Toinen velhoista ampui kylmäsäteitä ja jäädytti lattiaa liukkaaksi. Toinen käytti sleep loitsua, joka nukutti Aelarin useaksi vuoroksi. Taistelu oli tiukka ja haavoittuneet velhot yrittivät paeta ja lopulta antautuivat. Hahmot kuulustelivat velhoja ja saivat tietoa tornista. He valitsivat tornin uudeksi valtiaaksi tutkijavelho Therholdin. Vandemor oli toisen velhon nimi ja hän paljastui kuningasmieliseksi. Kultu otti Vandemorilta cloak of displacementin.

Hahmot menivät alas maagisella hissillä. He pääsivät yllättämään alakerran puolustajat. Therai poisti loitsuillaan kasan oppipoikia ja vartijoita. Vartiopäällikkö ja Suidbert laittoivat hieman hanttiin, mutta hahmojen voitto oli selvä. Vartiopäällikkö ja Suidbert antautuivat ja verenhimoiset hahmot surmasivat heidät. Suidbertilla oli maagin sauva artifakta, jonka Therai totesi surkeaksi esineeksi, joka jouti komentaja Caldwellille.

Tornin yläkerrasta löytyi vielä laboratorio, jossa hullu tiedemiesvelho kokosi rautagolemia. Velho suuttui hahmoille ja kävi päälle. Hänellä oli apurina lihagolemi, joka osoittautui melko pelottavaksi vastustajaksi.

Hahmot luuttasivat tornin ja keräsivät säkkeihinsä irtonaiset arvotavarat kuten rahat, pöytähopeat jne. Sitä kertyi 50000 kullan arvosta. Torniin he jättivät arvokkaan kirjaston ja laboratorion. Suidbertin muistiinpanoista löytyi kiinnostava kartta, joka esitti reitin Bane jumalan temppelille. Temppeli sijaitsi Goblinoid maalla ja reitti sinne vei luolaverkon läpi. Temppelissä huhuttiin säilytettävän arvokasta artifaktaa. Toiset muistiinpanot koskivat viidakossa sijaitsevaa rauniota, jonka sijainnista hahmoilla oli jo vihiä.

25. Pelikerta (Komentaja Caldwell ja vanginvapautus)

Hahmot johdattivat puoliörkkejä noutopaikalle. Joukon kimppuun kävi joukko displacer beast monsuja. Juhan hahmo oli pulassa ja hän kutsui kersantti Mehmetin avuksi. Displacer beastit saatiin lahdattua, mutta puoliörkkejä kuoli 30, koska heillä ei ollut johtajaa.

Noutopaikalle saapui buccaneerien karavelli, jonka kyytiin puoliörkit lastattiin. Buccaneerien johtaja halusi tavata hahmot ja hahmot nousivat myös laivaan. Muutaman päivän purjehduksen jälkeen karavelli saapui buccaneerien salaiseen tukikohtaan, joka oli suuri luola, johon purjelaivakin mahtui.

Buccaneerien johtaja oli ihminen, taustaltaan aatelinen. Hän esittäytyi komentaja Caldwelliksi. Mies kertoi asioiden muuttuneen Sancerran saarella. Vanha kuvernööri oli vangittu ja kuljetettu tuomittavaksi Kuningaskuntaan. Uudeksi kuvernööriksi oli valittu plantaasiomistaja Montfort. Velho Demodir oli kuollut tapaturmaisesti ja velho Suidbert oli ottanut tornin haltuunsa ja julistanut itsensä maagiksi. Tupakkakauppias Pinto oli vangittu ja heitetty Roannen vankilaan.

Mies kertoi myös saaneensa puolituinen Corrinilta raportteja. Hän oli erityisesti kiinnostunut kahdesta esineestä, jotka ryhmä oli menettänyt Gileadin kuoltua gnollien toimesta. Musta miekka ja kruunu olivat päätyneet buccaneereille, sillä he olivat käyneet anastamassa ne gnolleilta. Esinesettiin kuului vielä velhon sauva ja papiston symboli, jotka olivat kateissa. Komentaja oli kovin kiinnostunut saamaan esineet takaisin.

Komentaja pyysi hahmoja vapauttamaan tupakkakauppias Pinton vankilasta ja tutkimaan maagi Suidbertin tornin, josko sieltä löytyisi velhon musta sauva. Buccaneeri ja aatteen hahmot olivat heti mukana, mutta aatelinen Aelar hieman empi asemaansa. Hahmot kuitenkin ottivat tehtävän vastaan.

Hahmot saapuivat Roanneen ja ottivat yhteyttä kappalainen Bertoldeen, joka oli paljastunut myös aatteen mieheksi. Bertoldella oli kartta vankilasta ja avuksi hän antoi entisen rosvon nykyisen papin. Hahmot tiedustelivat vankilaa ja päättivät iskeä yöllä.

Vankilaan tunkeuduttiin kiipeämällä muurin yli ja murhaamalla tornissa ollut vartija. Hahmot tunkeutuivat sisään ja hiippailivat selliosastolle, jossa toinen vartija murhattiin. Hahmot etsivät Pintoa sellistä, koljattitar Kultu piti muut vangit aloillaan. Pinto löytyi. Hahmot pakenivat Pinton kanssa ja järjestivät niin, että muut vangit aloittivat vankilakapinan. Pinto vietiin Bertolden luoksi.

Suidbertin torniin hahmot iskivät seuraavaksi. Strategia oli muuttunut. Mikan hahmo oli ollut oppilaana tornissa ja hän puhui hahmot sisään torniin ohi vartioiden. Päivystävä oppilas antoi Mikan hahmolle luvan hakea kamppeensa. Hahmot murhasivat päivystäjän ja lähtivät etsimään Suidbertia tornin huipulta. Ovi yläkertaan oli lukittu velhotaikuudella ja sitä ei saatu auki vastalumouksilla. Ryhmän voimamiehet mursivat oven, joka hälytti paikalle opetustyötä tekevän velhon. Hahmot onnistuivat bluffaamaan velhoa tekeytymällä korjausmiehiksi.

Suidbert löytyi yläkerrasta ja maagi tervehti hahmoja tulipallolla. Hahmot vastasivat ja hyökkäsivät maagiin kammioon. Siellä oli myös maagin lemmikki, koulutettu owlbear. Syntyi tiukka taistelu, jossa maagi onnistui siirtämään hahmon aarrearkun päälle. Arkku osoittautui mimiciksi ja melee jatkui. Kovan taistelun tuloksena maagi teleporttasi karkuun ja owlbear ja mimic lahdattiin. Hahmot päättivät lähteä välittömästi takaa-ajoon…

24. Pelikerta (Puoliörkkien vapautus)

Corrinin haudalle kokoontui Croen ja Aelarin lisäksi Buccaneerit, koljattitar Kultu ja kersantti Mehmet, sekä aatteen mies tiefling Therai. He lähtivät vapauttamaan orjarannalle saapuvia puoliörkkejä.

Rannalta löytyi hobgoblinien asuttama puulinnoitus. Hahmot odottivat laivaa, joka saapui seuraavana päivänä. Merihaltioiden laivasta ajettiin mereen 100 puoliörkkiä, jotka hädissään uivat rannalle. Hobgoblinit laittoivat puoliörkit kahleisiin ja merihaltioiden soutuvene lähti kohti rantaa.
Hahmot päättivät hyökätä rannalla olevien hobgoblinien kimppuun. Rajun tulituksen jälkeen hobgoblinit saatiin hengiltä. Hahmot hyökkäsivät myös merihaltioiden kimppuun ja soutuvene joutuikin vetäytymään takaisin laivalle.
Kersantti Mehmet käski puoliörkkejä liittymään buccaneereihin ja sekalainen seurakunta lähti kohti kohtaamispaikkaa rantaa pitkin. Iso sotapeikko ja muutama hobgoblin lähti ajamaan hahmoja takaa. Hahmot kohtasivat peikon rannalla ja peikko osoittautui väkeväksi soturiksi. Hahmot kuitenkin tekivät selvää jälkeä peikosta ja ajoivat hobgoblinit pakoon. Merihaltiat huutelivat laivasta käsin luovuttamaan lastin takaisin, sillä he eivät olleet saaneet maksua.

Hahmot aseistivat osan puoliörkeistä ja siirtyivät viidakon suojiin, jottei haltialaiva pystyisi seuraamaan heitä. Joukko kulki koko päivän viidakossa ja yöpyi. Aamuyöllä merihaltiapartio hyökkäsi leiriin ja vaati korvausta lastista. Syntyi taistelu ja merihaltiat surmattiin viimeiseen mieheen.

23. Pelikerta (Tappava lohikäärme)

Joukkoon liittyi "ritari" Croe "kurkunleikkaaja" Mies oli saapunut Kuningaskunnasta Sancerran saarelle ja oli selkeästi Vapaus, Veljeys ja Tasa-arvo aatteen vankkumaton kannattaja. Hän tunsi Corrinin ja oli lähtenyt etsimään puolituista tupakkakauppias Pinton pyynnöstä. Pinto tiesi saarelle saapuvasta orjalaivasta ja oli pyytänyt Croeta vapauttamaan orjat ja kuljettamaan ne läheiseen suojaisaan poukamaan. Corrin oli myös aateveljiä ja innostui asiasta, mutta hahmot päättivät ensin selvittää välinsä lohikäärmeen kanssa.

Hahmot laskeutuivat syvemmälle luolaan ja tulivat kammioon, jossa oli malmivaunu ja junaradanpätkä. Kammiota vartioi taas kolme ogrea ja kasa vääristyneitä humanoideja. Peilit vääristivät isoa aluetta, joka teki maastosta vaikeakulkuisen. Ogret pakenivat vääristyneelle alueelle ja hahmot seurasivat. Pian peileistä alkoi ilmestyä vääristyneellä alueella seisoskelevien hahmoja muistuttavia vääristyneitä minioneita. Kaikki saatiin kuitenkin hakattua matalaksi. Peilejäkin yritettiin rikkoa, mutta niiden hajottaminen turvallisesti olisi vaatinut satoja nuolia.

Hahmot ahtautuivat malmivaunuun ja Croe antoi vaunulle vauhtia. Vaunun nopeus kiihtyi ja se laskeutui syvemmälle luolaan. Corrin huomasi kiskojen loppuvan ja Croe toimi jarrumiehenä, saaden vaunun pysähdytettyä ilman täystörmäystä. Hahmot olivat tulleet kammioon, jonka yhtä seinää koristi massiivinen peili. Peilissä näkyi lohikäärme suorittamassa rituaalia ja se näytti valmistuvan tuota pikaa. Iso peili oli vääristänyt ison osan lattiaa, jolla oleskeli suuri lohikäärme. Lohikäärme oli outo ja vääristynyt. Välillä sen kidasta tuli salamoita, välillä happoa ja tulta. Solaran ryntäsi rohkeasti lohikäärmeen kimppuun muiden jäädessä tulittamaan käärmettä pitkän matkan aseilla. Solaran pärjäsi ensin hyvin lohikäärmettä vastaan ja pian useampikin hahmo uskaltautui vääristyneelle alueelle käärmeen kimppuun. Peilistä ilmestyi vääristyneitä humanoideja lähes joka kierros ja pian hahmot olivat ongelmissa. Lohikäärmeen energia aura voimistui sen mennessä verille, käärmeen iskut alkoivat osua ja vääristyneitä minioneita alkoi olla ongelmaksi asti. Pian Solaran ja Ionar makasivat tajuttomina taistelukentällä. Ritari Croe ehdotti pakoa ja aateveli Corrin myöntyi pakoon. Näin päättyi Solaranin ja Ionarin tarina.

Croe nappasi aarrekasasta mukaan vyön ja maagisen kortin. Lohikäärmeen rituaali valmistui ja alue viiden mailin säteellä luolasta muuttui vääristyneeksi. Kaksikko juoksi pakoon viidakkoon. Leirinuotiolla Croe sovitti vyön lanteilleen ja tarjosi maagisen kortin Corrinille. Utelias Corrin katsoi kortin ja nukahti. Croe ei saanut puolituista hereille, mutta Corrin kyllä hengitti. Kortissa oli Void symboli. Corrinin sielu oli matkannut toiseen ulottuvuuteen ja mies nukkuisi, kunnes joku pelastaisi hänen sielunsa. Croe teki oman ratkaisunsa…

22. Pelikerta (Oikeudenkäynti)

Corrin ja Kentauriteini Ethor tutustuivat syntiseen Roannan yöelämään ja Solaran treenasi asemestari Garcian ohjauksessa. Oikeudenkäynnin lähestyessä hahmot jakoivat rahat ja palkkasivat Svanholmin etsimään Corrinille asianajajan.

Corrin ja häntä tukevat toverit saapuivat oikeustalolle, jossa palkatuksi asianajaksi paljastui tupakkakauppias Pinto. Rouva Ravadanci oli saapunut seuraamaan oikeudenkäyntiä vaarallisen näköisen miehen seurassa.

Corrin kiisti syyllisyytensä Drego Ravadancin ryöstömurhaan. Syyttäjä esitti syytteet. Corrin oli kavereineen tunkeutunut yön pimeydessä Ravadancin teurastomolle ja surmannut herra Ravadancin sänkyynsä. He olivat myös viiltäneet kurkun auki useammalta teurastamon henkilökunnan jäseneltä ja ryöstäneet Ravadancin omaisuutta. Teurastamon verilöylylle syyttäjällä oli esittää silminnäkijä. Syyttäjä myönsi osan teurastamon väen käyneen kahakan Corrinin ja hänen kavereidensa kanssa kahakan ennen ryöstömurhaa, mutta todisteita Ravadancin osallisuudesta tähän ei ollut.

Corrin antoi Ionarin pitää puheen hänen puolestaan. Ionar kertoi Corrinin sankariteoista ja esitti todisteita Ravadancin syyllisyydestä yrittää varastaa hahmojen hallusta kirkolle kuuluvan rituaalikirjan. Poliisikin oli tutkinut tapausta, mutta toiminta oli ollut epäeettistä ja tehotonta. Corrin oli ottanut oman käden oikeuden käyttöönsä ja vieraillut Ravadancin teurastamolla ja löytänyt todisteet Ravadancin syyllisyydestä (kirje herra X:ltä). Oli syntynyt taistelu, jossa Ravadanci ja hänen henkilökuntansa oli kuollut yhtä luukun ottamatta. Kirje kuitenkin osoitti selvästi Ravadancin syyllisyyden. Kappalainen Bertold todisti Corrinin olevan kunnollinen jumalaapelkäävä kansalainen.

Valamiehistö harkitsi asiaa tunnin ja totesi Corrinin syylliseksi. Tuomari langetti Corrinille tuomioksi kuoleman hirttämällä. Corrinin puolustus käytti oikeutta vedota Kuninkaaseen ja Ionar sai puhuttua Corrinille 50000 kullan takuut. Kuninkaan vastaus saapuisi kahden kuukauden kuluttua.

Hahmot kävivät myös hieromassa sovintoa rouva Ravadancin luona. Ravadancin apuriksi paljastui Varkaiden killan kuuluisa gangsteri herra Gardello. Ionar yritti iskeä rouvan, mutta Gardello tunki väliin. Sovinnoksi Ravadanci ehdotti/vaati Corrinin henkeä ja herra X:n paljastamista ja eliminointia. Hahmot eivät olleet suostuvaisia. Eteisessä Gardello esitti myös lainakirjan, jossa Hopealehvän suku oli taannut isäpapan lainan. Laina oli edelleen maksamatta ja se oli korkoineen 20000 kultaa. Viikossa korko kasvoi tonnin lisää. Gardello uhkaili jotain ilkeää tapahtuvan, jollei rahaa alkaisi tippua.

Hahmot päättivät jättää Roannan taakseen ja lähtivät tutkimaan kauan auki ollutta lohikäärmeen luola vinkkiä, jonka kääpiö Jawara oli kauan sitten kertonut. Luola sijaitsi lähistöllä ja matka sinne meni rennosti. Luolasta löytyi kummallisia kivipeilejä, jotka vääristivät ympäristöä. Peileistä näkyi myös lohikäärme, joka valmisteli rituaalia. Luolaa asutti deck of many thing symbolein koristeltu ogre lauma ja vääristyneitä humanoidi roskaväki. Ogret löivät kovaa ja yrittivät olla älykkäitä houkuttelemalla hahmoja ansoihin.

21. Pelikerta (Gileadin viimeinen taistelu)

Hahmot yöpyivät Frehleyn tilalla. Gilead oli majoitettu tilan laitamille omaan taloon. Keskiyöllä taloon hiipi ihmissusi, joka puri Gileadia. Gilead oli hätää kärsimässä pyjamassaan ihmissutta vastaan, mutta Aelarin tarkat samoojan vaistot herättivät haltian, joka riensi tovereineen apuun. Taisteluun liittyi kolme muutakin ihmissutta, joista naaraspuolista Aelar piti nuolillaan aloillaan. Gilead purtiin maahan kahdesti ja Solaran kerran. Tiukka matsi kääntyi kuitenkin hahmojen voitoksi. Ihmissudet paljastuivat Frehleyn perheen jäseniksi. Ihmissudet raahattiin yhteen taloon ja se poltettiin maan tasalle.

Hahmot palasivat taas nukkumaan ilman ulkona kyttäävää vartiomiestä. Aamuyöllä tilalle saapui neljän gnollin partio, jonka hahmot teilasivat helposti pahasti haavoittuneenakin. Aamulla hahmot heräsivät levänneinä tietämättä suuresta vaarasta, joka lähestyi tilaa.

Kentauriteini Ethor laukkasi tilalle pari piikkiä persuuksissaan. Hän oli löytänyt manticoren ja "pari" sen kaveria. Hahmot jatkoivat aamupalaa ja miettivät suunnitelmaa tilan puolustamiseksi. Paikalle saapuikin parinkymmenen gnollin iskuosasto vahvistettuna manticorella. Kymmenen gnollia lähestyi jonossa tiukan kersantin komennossa tilaa. Solanran aloitti kiivaan tulituksen magic missileillä, joilla ei näyttänyt olevan juuri vaikutusta vankkoihin gnolleihin. Ethor antoi jousensa laulaa, Gilead astui talosta ulos turhautuneena ja Ionar odotti sormiaan pyöritellen gnollien lähestymistä.

Gnollijoukko otti jouset esiin ja ampui yhteislaukauksella Gileadin verille. Gilead vetäytyi toisen talon taakse parantamaan itseään. Gnollit lähestyivät taloa, jolloin Gilead ryntäsi joukon sekaan. Muut hahmot ihmettelivät Gileadin taistelusuunnitelmaa. Gnollijoukon toinen yhteislaukaus kaatoi urhean Gileadin maahan tajuttomaksi ja Ionar, Solaran ja Ethor päättivät paeta takaovesta hevosille ja täyttä laukkaa karkuun. Gnollikersantti viilsi Gileadin kaulan auki ja näin päättyi Paladiini Gilead Starfanen tarina.

Kolmikko laukkasi hevosten selässä pakoon kohti kentauritilaa manticore perässään. Heikkokuntoinen Ionar kuitenkin väsyi ja tippui hevosen selästä. Hahmot päättivät ottaa matsin manticoren kanssa. Manticore paljastui aika kehnoksi ja Solaran teki manticoresta silppua. Ethor pyysi päästä liittymään seikkailijaporukkaan ja sai myöntävän vastauksen. Hahmot päättivät palata Roanneen oikeuteen katsomaan murhasta syytetyn Corrinin oikeustaistelua.

Roannessa Solaran päätti yrittää päästä Asemestari Garcian oppilaaksi. Haastattelu meni hyvin ja Solaran otti matsin Garcian nykyisen oppilaan kanssa. Taistelu meni Solaranin puolelta loistavasti ja oppilas makasi tajuttomana salin lattialla. Hyväsydäminen Ionar sitoi oppilaan haavat ja pelasti näin miehen hengen. Garcia otti Solaranin oppilaaksi ja aloitti kuukauden kestävän koulutusjakson, jonka lopputuloksena Solaranin pitäisi oppia Garcian salaisen hyökkäysvoiman.

20. Pelikerta (Gnollit)

Hahmot lähtivät etsimään gnolleja osoitetulta alueelta. Ensin he vierailivat kentaurien pitämällä hevos/karja farmilla. Tilan isäntä kertoi nähneensä gnolleja pohjoisessa ja kertoi myös alueella raivoavasta manticoresta ja susista.

Hahmot tutkivat pohjoista aluetta ja löysivät gnollijoukon jäljet. He lähtivät seuraamaan jälkiä ja saivat gnollit kiinni kukkulalla. Hahmot ryntäsivät kukkulalle tekemään pahoista gnolleista hakkelusta. Taisteluun liittyi teinikentauri Ethor, joka oli karannut kentauritilalta seikkailuja etsimään. Gnollit saatiin pian hengiltä ja Ethor kertoi metsästävänsä manticorea. Hahmot ottivat teinin mukaansa.

Seuraavaksi hahmot suuntasivat Frehleyn maatilalle, joiden asukkaita Ehtor piti erakkomaisena. He lähestyivät uinuvaa tilaa, kun yhtäkkiä tilan ovista ja ikkunoista aloitettiin jousituli gnollien toimesta. Hahmot hajaantuivat ja hyökkäsivät kolmeen eri rakennukseen. Kentauriteini Ethor hyppi tyylikkäästi piha-aidan yli rynnäkköön ja Aelar kävi hippasta gnollijousimiehen kanssa. Yksi taitava gnolli sai hurmattua Ethorin, joka humautti miekallaan kaksi kertaa kipeästi Ionaria. Lopulta gnollit saatiin kellistettyä.

Frehleyn perheestä ei näkynyt jälkeäkään, mutta rakennusten alta löytyi luolakompleksi. Hahmot laskeutuivat luolaan (Ethor köysien varassa) ja he löysivät kammion, jossa oli isoja rautahäkkejä katossa. Yhdessä häkissä oli stirgeparvi ja kolmessa häkissä oli Frehleyn tilan väkeä; emäntä ja kaksi lasta. Solaran teilasi magic missilellä stirget. Frehleyn väki kertoi joutuneensa gnollien yllätyshyökkäyksen kohteeksi. Isäntä oli surmattu. Frehleyt välttelivät Gileadin auttavaa kättä.

Syvemmältä luolasta löytyi pomognolli, jolla oli kaverinaan kaksi apinademonia. Apinademoneilla oli paha alkukantainen huuto ominaisuus, joka stunnasi hahmoja. Voitto oli lopulta taas hahmojen. Gnolleilta löytyi iso kasa luuttia, jonka alkuperä viittasi maantierosvoukseen. Luola loppui tähän.

Hahmot palasivat maanpinnalle, jossa Frehleyt lupasivat majoittaa heidät yöksi. Gilead ohjattiin omaan pieneen mökkiin.

19. Pelikerta (Lohikäärmeen ja Kuvernöörin tapaaminen)

Hahmot lähestyivät kammiota, josta kuului ruoskaniskuja. Kammiossa oli toteemipaalu, johon oli sidottu hobgoblin. Troglodyte ruoski hobgoblinia. Hahmot hiipivät huoneeseen, mutta Corrin mokasi kurkunleikkausyrityksensä. Troglodyte huusi apua ja pian neljä uutta troglodyyttiä kipaisi paikalle. Troglodyytit käyttivät voimajuomia ja sienipölyä sekä myrkkyjä keihäänkärjissä. Taistelu oli tiukka ja troglodyyttipomo pysyi kauan pystyssä sienipölyn ansiosta. Aelarilla oli menoja ja paikalle tuli Ritarikokelas Tardos Narthoksen veljeskunnasta.

Syvemmältä löytyi iso kammio, jossa oli vanhan kääpiökaivoksen jäljiltä linnoitettu talo. Talosta löytyi yksinäinen troglodyytti ja iso kasa kultaa. Troglodyytti saatiin hoidettua tyylillä, mutta joesta hiippaili musta pahalta haiseva lohikäärme yllättäen kimppuun. Se puhalsi pahanhajuista happoa, joka altisti hahmot kammottavalle taudille. Tardos otti aloitteen käsiin ja onnistui "taidolla" iskemään monta iskua lohariin ja lopulta loharin haukattua kokelaan hampaihinsa iskemään pedon kaulan poikki. Ionar alkoi suunnitella Tardoksen uroteosta laulua. Aarre sisälsi 30000 kultaa ja epäilyttävän näköisen shallow grave haarniskan.

Tardoksen superfysiikka torjui loharin aiheuttaman taudin ja matka jatkui munkkiveljeskunnan luokse hakemaan palkkiota. Kirjanpitäjä Salensus maksoi sovitun palkkion ja kysyi mustasta reliikkimiekasta. Selvisi myös, että oikeudenkäyntiin oli 12 päivää.

Hahmot matkasivat läheiseen Kaivoskaupunkiin. Kaupunki oli vuoren rinteeseen rakennettu linnoitus, jonka ympärillä oli hökkelikylä. Linnoitus oli vanhaa ja lujaa kääpiötekoa. Linnoituksen sisältä johti iso luola vuoren uumeniin, jossa varsinainen kaupunki ja kaivokset sijaitsivat. Hahmot rentoutuivat ja hakivat audienssia Kuvernöörin puheille. Ionar keksi hahmojen esiintyvän maailmankuuluina muusikkoina ja saikin tapaamisen järjestettyä Kuvernöörin kanssa. Linnoituksessa näkyi myös vanha tuttu Ritari Hagar ja muita Lohikäärmesurman ritarikunnan urhoja.

Kuvernööri Faldren oli puolihaltia, joka vaikutti kovin kiireiseltä. Hänen seurassaan oli Suurmestari Tarkas Lohikäärmeensurma. Ritari oli vanhahko arpinen mies, joka kantoi ylpeästi kultaisen lohikäärmeen nahasta valmistettua taisteluvyötä. Hahmot kertoivat olevansa huolestuneita orjuudesta. Kuvernööri ymmärsi ja jakoi hahmojen huolen, mutta kertoi olevansa Kuninkaan nöyrä palvelija. Kuvernööri oli antanut useilla kaupungeille vapaakaupungin oikeudet, jotka saattoivat itse määrätä lait orjuutta koskien. Ionar esitti myös laulun lerppa Hagarista, joka sai hymyn miesten kasvoille. Hahmot kertoivat tarinan Ritarikokelas Tardoksen uroteoista ja Kuvernööri ymmärsi hahmojen olevan kyvykkäitä seikkailijoita.

Kuvernööri kertoi kultakuljetuksesta Roannen kaupunkiin. Hän tarvitsi kyvykkäitä miehiä turvaamaan kuljetuksen. Hän ohjasi hahmot turvallisuuspäällikön puheille. Hahmoille ehdotettiin iskujoukko pestiä, jonka tehtävänä oli eliminoida vaaratekijöitä. Hahmoille annettiin valittavaksi tehtävä seuraavista vaihtoehdoista; manticore lauma, Valloittaja Lofordin gnollit, buccaneerit tai Kapteeni De Soton retkikunta. Hahmot valitsivat Valloittaja Lofordin gnollit.

18. Pelikerta (Lohikäärmeen luola)

Kuninkaan haudalla sargofakista ilmestyi hobgoblin wight ja muutama patsas animoitui wighteiksi ja zombeiksi. Arael saapui kertomaan samalla hobgoblinien seuranneen isolla joukolla hahmoja haudalle. Epäkuolleet taistelivat urhoollisesti ja saivat Gileadin kuoleman porteille. Solaran onnistui kuitenkin siirtelemään epäkuolleet hämähäkin verkkoon, josta ne eivät helpolla päässeet irti. Lopulta epäkuolleet saatiin teurastettua.

Kruunu oli taottu samasta tummasta metallista kuin Gileadin uusi miekka. Siinä oli myös kolme timanttia. Gileadin miekka valitti Corrinin aiottua laittaa kruunu päähänsä, sillä Corrinia ei oltu kruunattu muodollisesti oikein. Kruunu toimi kuten Helm of vision unclouded. Hahmojen historiatietämys kruunusta paljasti sen kuuluneen hobgoblinkuninkaalle, jolla oli kolme puolustajaa. Hahmot viettivät pitkän levon.

Matka jatkui tutkimattomaan käytävään, joka johti tutulle rauniokaupungille. Siellä ei näkynyt hobgoblineita ja ryhmä päätti lähteä tutkimaan lohikäärmeen luolaa.

Lohikäärmeen luola oli pahan hajuinen ja siellä oli epäilyttävän näköistä tummaa nestettä altaissa. Sisäänkäyntiä vartioi lauma pahanhajuisia troglodyyttejä, jotka toivottivat vieraat tervetulleeksi keihässateella. Liskoista tehtiin teurasjätettä.

Syvemmältä luolasta löytyi poppamiehen kammio, josta löytyi eriskummallista sienipölyä, erivärisiä voimajuomia ja myrkkyjä.

Matka jatkui allaskammioon, jonka keskellä oli kapea maakaistale syvemmälle luolaan. Toisessa altaassa majaili äkäisä Otyagh ja toisessa happama Black Pudding. Monsut teilattiin.

17. Pelikerta (Kuninkaan hauta)

Hahmot luuttasivat Beholderin luolan ja pitivät pitkän levon. Gilead näki unen, jossa hän taisteli Kuninkaan puolesta vihollisia vastaan.

Hahmot lähtivät takaisin rauniokaupunkiin ja huomasivat ison hobgoblinporukan saapuneen raunioille. Ryhmä suoritti kommandohyökkäyksen kahta vartijaa kohti, mutta Solaran ei onnistunut vaientamaan toista vartijaa. Kymmenkunta hobgoblinia tuli apuun ja hahmot saivat taistella sydäntensä kyllyydestä. Hobgoblinien shamaani perääntyi ja jätti soturinsa kuolemaan. Hobgoblineita oli tulossa taas lisää ja hahmot päättivät rientää munaravia Kuninkaan haudalle. Gilead huomasi myös oppineensa puhumaan täydellistä goblin kieltä.

Kuninkaan haudalta löytyi ilmassa roikkuva hobgoblin. Corrin ja Gilead lähtivät tutkimaan ruumista ja sotkeutuivat hämähäkinverkkoon, kuten ruumiskin oli sotkeutunut. Hautapaikalta tuli piilosta esiin erikokoista hämähäkkiä ja ryhmä joutui taisteluun. Taistelua leimasi hämähäkinverkot, jotka rajoittivat tehokkaasti liikkumista. Hämähäkit saatiin kuitenkin kukistettua.

Hautaholvia vartioi usea hobgoblin soturipatsas. Kuninkaan leposija oli kivestä tehty sargofagi, jonka Corrin tutki ja julisti ansattomaksi. Corrin ja Gilead nostivat sargofagin kannnen pois paikoiltaan ja sisältä löytyi bootsit sekä kruunu.

16. Pelikerta (Beholderin luola)

Hahmot matkasivat kohti Beholder luolaa. Matkalla nurkan takaa kurkki pieni gauth beholder ja näkymättömissä vaani gelatinous cube. Gauth ampui silmäsäteitään ja cube yritti vangita hahmot sisäänsä. Helppo voitto hahmoille heidän keksittyään slide tekniikan, jolla saatiin Cuben kaappaamat hahmot vapaaksi.

Beholderin luolalla oli duergar sotureita. Niillä oli erilaisia ominaisuuksia, kuten näkymättömyyttä ja kasvua isokokoiseksi haavoituttuaan. Arael käytti ensi kertaa naamiointipilveä, joka osoittautui hyvin tehokkaaksi. Hahmot teurastivat duergar joukot yksitellen.

Keskushuoneesta löytyi Beholder. Hahmot pakottivat Beholderin paikoilleen ja Ionar käytti mahtavaa parannusloitsua, joka teki Beholderista lähes vaarattoman. Beholderilla oli iso kulta aarre, puolituisen onnentikari ja Silver flamen symbolein koristellussa huotrassa oudosta mustasta metallista taottu miekka. Miekka sopi hyvin Gileadin käteen…

15. Pelikerta (Maanalainen rauniokaupunki)

Hahmot tapasivat aamulla Tardos ritarin, joka halusi liittyä Narthoksen veljeskuntaan. Matka vei hahmot rakennukselle, josta oli kuulunut rumpujen pauke. Hiivittyään rakennuksen ikkunalle hahmot havaitsivat talossa asuvan hobgoblineita, jotka nukkuivat krapulaansa pois. Hahmot päättivät iskeä. Hobgoblinit olivat pahassa krapulassa/kännissä (dazed). Hobgoblineista erottui velho ja rumpali. Taistelu oli kiivas, mutta hobgoblinien humalatila ratkaisi voiton hahmoille.

Talossa oli myös kellari, jonka hahmot tutkivat. Sieltä löytyi hobgoblinien hovi, jonka kuninkaalla oli gaunlets of ogre powerit. Kellarista löytyi myös kartta, joka kuvasi maanalaista lähiseutua. Silmään pisti erityisesti merkinnät lohikäärmeestä, beholderista ja Kuninkaan haudasta. Beholderin luolasta löytyi myös tarkka kartta, joka esitti entistä Torogin temppeliä (nykyistä Beholderin luolaa). Hahmot yöpyivät kellarissa.

Rauniokaupungista löytyi myös Velhon torni, joka oli säilynyt vahingoittumatta rauniokaupungissa. Corrin tutki ovesta ansoja ja onnistui sen laukaisemaan. Seurasi oven lukituksen ja ansojen poisto. Tornista löytyi tankkiin säilöttyjä uumenelan asukkaita ja tyypillistä velho tavaraa. Alakertaa vartioi kaksi Imp paholaista, jotka onnistuivat pistämään myrkkypiikillä kipeästi Ionaria. Arvokasta velhotavaraa löytyi yllin kyllin ja hahmot jättivät osan paikalleen. Ionar löysi kaksi rituaalikääröä.

Yläkerrasta löytyi ketjupaholainen, joka yritti sitoa hahmot paikoilleen. Olento saatiin kuitenkin pian pois päiviltä. Seuraavaksi hahmot suunnittelivat matkaa Beholderin luolaan, joka sijaitsi tunnin matkan päässä.

14. Pelikerta (Luostarin luolasto)

Hahmot laskeutuivat vanhan luostarin luolastoon. Luolasta löytyi Narthoksen veljeskunnan hautapaikka, jossa oli useita sargofageja, jotka oli kaikki avattu. Kammiota vartioi nelikätinen luurankosoturi, kaksi tulipalloja heittelevää tuliluurankoa ja muutama tykinruoka luuranko. Niistä tehtiin selvää.

Syvemmältä luolaa löytyi veli Erasmus, vanhan luostarin talkkari. Mies oli nälissään ja kertoi duergarien kaivautuneen luolastoon ja ryöstäneen haudat vieden arvokkaat reliikit mukanaan. Niiden perässä luolaan oli tullut harpyijat. Lopuksi alakerran päähautaan oli ilmestynyt hobgoblin vampyyri hovinsa kera. Veli Erasmus lähti takaisin uudelle luostarille.

Päähautakammiosta löytyi hobgoblin vampyyri ja muutama vampire spawn minion. Minioneilla oli kovat defencet, mutta ne saatiin silti nopeasti kaadettua. Vampyyri kävi kiihkolla Gileadin kimppuun ja onnistukin imemään paladiinin verta. Vampyyriltä löytyi +2 battle armor, joka sopi Solaranille.

Hahmot menivät tutkimaan avattua käytävää, joka johti isompaan luonnon muokkaamaan luolaan. Toinen suunta johti vuoren rinteille ja toinen meni alas vuoren sisään. Käytävä laajeni laajaksi luolaksi, jonne hobgoblinit olivat rakennuttaneet muinoin kaupungin. Nyt se oli raunioina. Hahmot tutkivat raunioita ja kuulivat kauempaa rumpujen pauketta isosta rakennuksesta. Heidän kimppuunsa ryömi rust monster, joka onnistui ruostuttamaan Gileadin miekan puhki. Samaan kohtaukseen tuli paikalle vielä neljä gargoylea, jotka laittoivat hahmot ahtaalle. Hahmot luuttasivat gargoylien pesän ja nukkuivat yön. Aamulla rummutus oli hävinnyt ja hahmot lähtivät tutkimaan rakennusta.

13. Pelikerta (Pyhiinvaellus)

Hahmot tapasivat Kultaisessa ruorissa vanhan ystävän Kuningaskunnasta. Aatelissukuinen eladrin Solaran nimeltään oli tuttu aatelispiireistä ja Corrin tunsi miehen Vapaus, Veljeys ja Tasa-arvo kokouksista. Solaran oli päättänyt lähteä seikkailemaan suvun katsottua pahalla silmällä hänen vallankumousharrastustaan. Kapteeni de Soto oli värvännyt Solaranin, jonka joukkion mukana hän oli saapunut Sancerran saarelle lohikäärmeiden ja jättiläisten kulta-aarteita ryöstämään.

Hahmot tarvitsivat täydennystä iloiseen ryhmäänsä haltia Gerardin poistuttua tuonpuoleiseen. Solaran oli täydellinen kandinaatti ja eladrin saatiin innostumaan asiasta. Ongelmana oli Solaranin värväytyminen Kapteeni de Soton miehistöön. Bardi Ionar kävi neuvottelemassa Kapteenin kanssa ja ehdotti toisen seikkailijaryhmän värväämistä. Valeros ja kumppanit liittyivät de Soton miehiin ja Solaran oli vapaa.

Illalla vietettiin Leijonantappaja Gerardin hautajaiset. Kappalainen Bertolde hautasi tuoreen silver flamen palvojan temppelin pyhään maahan. Ionar vaihtoi lemmikkinsä Öpön ja liskojen kesyttämisrituaalikirjan maagiseen luuttuun Velho Demodirin kanssa.

Aamulla hahmot lähtivät seuraavalle silver flamen tehtävälle. Tehtävänä oli viedä rituaalikirja ja kirje silver flamen Piispalle, joka asui Narthoksen veljeskunnan luostarissa. Mukaan tuli myös kaksi vankkuria, muutama pyhiinvaeltaja ja veljeskuntaan haluava nuori soturi Tardos. Lisäksi mukana oli veljekset, joilla oli punaiset hiukset ja pisamia naamassa. Veljeksiä Bertolde käski pitää erityisesti silmällä.

Alkumatka sujui rauhallisesti. Rajalinnoituksella varoiteltiin Valloittaja Lofordin gnolleista, leijonista ja manticoreista. Tasangolla hahmot yöpyivät majatalojen suojissa. Yhtenä päivänä karavaania lähestyi kolme ratsastajaa. Komealla sancerran mustangilla ratsasti haltia karkuun kahta rosvoa. Haltia kuitenkin olikin petturi ja jyräsi Solaranin yli ja kaksi rosvoa kävi Corrinin kimppuun. Sivummalta ratsasti isompi joukko rosvoja karavaanin kimppuun. Seurasi hahmojen ensimmäinen ratsutaistelu. Hahmot saivat yliotteen pitkän kahakan jälkeen ja kaksi rosvoa ratsasti pakoon. Villisikaratsusta valmistettiin illallinen. Rosvoilta löytyi gnollien nuolia ja keihäitä.

Matka jatkui luostarille, joka sijaitsi järven rannalla. Lautturi otti koko karavaanin kyytiin ja kertoi tarinan Mustasta Maggasta, jonka valtakuntaa järvi oli. Hän suositteli hahmoille hopeakolikon heittoa järveen matkan turvaamiseksi. Sen hahmot tekivät.

Luostari oli iso ja komea. Munkit olivat kiinnostuneita vankkurien antimista ja saattivat hahmot Piispa Argosin puheille. Gilead antoi rituaalikirjan ja kirjeen piispalle. Kirjeen luettuaan piispa kiitti hahmoja ja kysyi veljeksistä. Hän innostui kuultuaan veljesten saapuneen ja antoi kiranpitäjä Salensuksen palkita hahmot. Hahmot myivät saalikseen saaneet hevoset ja sancerran mustangin.

Kirjanpitäjä Salensus lähestyi hahmoja ja kertoi tarvitsevansa seikkailijoita. Narthoksen veljeskunnan vanha luostari oli joutunut epäilyttävien siivekkäiden humanoidien haltuun ja veli Erasmus, jonka tehtävänä oli pitää huolta vanhasta luostarista, oli kadonnut. Tehtäväksi tuli tutkia ja pudistaa vanha luostari. Hahmot saisivat pitää löytämänsä luutin pois lukien uskonnolliset reliikit mitä luostarissa vielä oli. Palkkioksi luvattiin 250 kultaa ja cure moderate potion per seikkailija. Illalla järjestettiin kolmetuntinen messu, johon hahmot "saivat" osallistua.

Seuraavana aamuna hahmot lähtivät soutamaan isolla veneellä kohti vanhaa luostaria, joka sijaitsi toisella puolella järveä. He kylvivät hopeakolikoita järveen Mustalle Maggalle. Gilead väitti nähneensä ison tumman olennon nousseen järven pinnalle.

Luostari oli ylhäällä vuoren rinteellä, jonne hahmot kipusivat. Rakennus oli huonokuntoinen ja se oli rakennettu vuoren seinää vasten. Gilead avasi rohkeasti luostarin pääovet ja saapui heti päätemppeliin. Hän nautti kylmää vettä altaasta, joka antoi siunauksen päiväksi. Temppeliä asutti kaksi harpyijaa, jotka lauloivat pyydettäessä. Hahmot kävivät harpyijoiden kimppuun, joka toi summonoi paikalle kaksi enkeliä. Hahmot joutuivat ankaraan taisteluun ja harpyijoiden kaaduttua bardi Ionar taivutteli enkelien lopettamaan taistelun. Hahmot tutkivat temppelin ja löysivät harpyijoiden pesästä 1000 kultaa. Temppelistä johti myös synkkä portaikko maan alle…

12. Pelikerta (Sankari Gerardin kuolema)

Pimeyden laskeuduttua hahmot suuntasivat kalatehtaalle hakemaan rituaalikirjaa takaisin. Tehdas oli meren rannalla ja siinä oli monta ovea. Corrin tiirikoi yhden ovista ja alkoi pitkä hiivintäoperaatio. Tehtaasta löytyi nukkumassa puolituinen, jonka tikarit Corrin varasti. Lisäksi löytyi unissaan piereskelevä koira, kaksi nukkuvaa miestä ja 7 nukkuvaa lasta. Hereillä oli yksi orpopoika, joka suoritti siivouspalvelua. Ionar jutteli pojan kanssa ja sai selville mestarin asuvan kellarissa. Koira nirhattiin ja Ionar syötti sen haille, joka uiskenteli rantavesissä.

Mestari asui kellarissa, jonne pääsi veden puolelta laiturin kautta. Corrin kuuli oven takaa vaimeata valitusta ja ison olennon nälkäisen mahan murahtelua. Rohkeasti Coriin väänsi oven kahvasta, joka laukaisi ansan. Corrin putosi häkkiin, joka oli rakennettu kellarin alle. Häkki oli veden vallassa ja siellä uiskenteli myös iso krokotiili. Corrin otti matsia krokotiilin kanssa, kun muut keskustelivat siitä, kuka olisi vahvin murtamaan oven. Corrin joutui krotiilin kitaan otteeseen, mutta pääsi luikertelemaan pois ja ui veden pintaan. Häkki oli auki kellarin keskellä ja siellä oli ripustettu orpopoika kahleista altaan ylle. Reunoilla oli runsaasti kaikenlaatuista romutavaraa ja erillinen toimistohuone. Ionar äänestettiin voimamieheksi ja hän yritti murtaa ovea kolme kertaa. Pitkästynyt Gerard laukaisi itse ansa ja ui huoneeseen. Sieltä käsin hän pääsi avaamaan oven. Coriin juoksi krokotiiliä pakoon toimistoon. Toimistossa oli kuitenkin itse kellarin mestari, joka ampui pari nuolta maagisella jousella Corriniin. Puolituinen jäi makaamaan verissä päin toimiston nurkkaan.

Allashuoneessa taistelu eteni niin, että kellarin mestari ajettiin veden varaan, josta mies ammuskeli. Krokotiili kävi meleetaistelua. Gerard kaatui ja yritti tulla tajuihinsa. Ionarin ensiavun onnistuminen kesti, mutta lopulta Gerard saatiin kuntoon. Corrinkaan ei ollut vielä valmis kuolemaan vaan palasi taisteluun, mutta samooja Aelarille tuli äkillisiä menoja ja hän joutui poistumaan paikalta. Lisäksi kellarin mestari kutsui pillillään apujoukoksi kaksi yläkerrassa nukkunutta kirvesmiestä. Taistelun kulku näytti kääntyvän tehtaan asukkaille, kunnes Ionar kutsui lemmikkinsä Öpön mukaan hauskanpitoon. Lisko syöksyi höyryspäänä sisään ja aloitti näykkimisen. Kellarin mestari kuoli veteen, mutta kirvesmiehet tulivat entistä tehokkaimmiksi mentyään verille. Sankari Gerard ei kestänyt piilukirveen iskuja ja eikä onnistunut enää palaamaan epäonnistuneen Ionarin ensiavun jälkeen kuolemanporteilta takaisin. Seikkailija Gerard Hopealehvä kuoli kunniakkaasti kalatehtaan taistelutantereella yrittäessä palauttaa epäpyhää rituaalikirjaa Silver flamen kirkolle.

Kirvesmiehet saatiin pian teurastettua ja oli saalin aika. Kellarin mestarilla oli +1 nopea pitkäjousi. Toimistosta löytyi rituaalikirja. Huoneen romuista osa oli käyttökelpoista tavaraa ja niistä irtoaisi helposti 1000 kultaa. Yhden ison romukasan alta löytyi jättimäinen metallinen rapu. Se paljastui apparatus of kwalish alukseksi. Alus ei lähtenyt käyntiin, sillä se oli ainakin vuosihuollon tarpeessa. Yläkerrassa hahmot tapasivat vielä puolituisen, jonka tikarit Corrin oli varastanut. Puolituinen rääkkäsi orpopoikia ja hahmot menivät väliin. Puolituinen pinkoi karkuun, mutta lemmikkilisko Öpö otti sen kiinni. Hahmot antoivat orpolapsien päättää puolituisen kohtalon. Yksi lapsista iski kalakoukun puolituisen kurkkuun. Orpolapsille annettiin kullekin 20 kullan starttiraha uuden elämän alkuun.

Hahmot viettivät yön maaseudulla majatalossa ja palasivat aamulla Roanneen. Ensin he menivät kauppias Svanholmin puheille ja selittivät löydökset kalatehtaasta. He tekivät sopimuksen, jossa tehdas irtaimistoineen kuului Svanholmille ja apparatus of kwalish tuotaisiin Svanholmin varastoon. Svanholm alkaisi etsiä aluksen korjaamiseen kykeneviä miehiä.

Corrin kertoi kappalainen Bertoldelle kirjan löytymisestä. Pappi oli ikionnellinen ja kertoi seuraavan tehtävän. Hahmojen oli vietävä kirja saaren keskellä sijaitsevaan luostariin, joka kuulu Silver flamen veljeskunnalle. Luostariin oli menossa myös joukko pyhiinvaeltajia, jotka pitäisi saattaa luostariin. Lisäksi oli vielä kirje luostarin Apotille, Sancerran Piispalle. Tehtävän suorittamisen jälkeen hahmojen pitäisi vain palata oikeudenkäyntiin, joka pidettäisiin 50 päivän kuluttua.

11. Pelikerta (Varjomaailmassa)

Varjomaailman puolella kammiota vartioi kolme pientä isonenäistä pimeyden olentoa (dark ones), jotka eivät lämmenneet Corrinin keskustelulle ja erityisesti vihasivat Silver flamen kappalaista. Kristallin alta laukesi myös ansa, jolloin mustia lonkeroita kasvoi lattiasta. Lonkerot vangitsivat otteeseensa Gileadin ja muut pakenivat sen lonkeroiden ulottumattomiin. Yksi kerrallaan pimeyden olennot saatiin lahdattua ja Gilead teleporttasi taikamiekallaan itsensä vapaaksi lonkeroiden otteesta. Lopuksi Corrin koitti vielä purkaa ansaa ja saikin muutaman ruudun puhdistettua lonkeroista. Lepohetken jälkeen ansa lataantui uudelleen ja lonkerot hävisivät.

Kartanon tutkiminen jatkui seuraavaksi puutarhahuoneesta, josta löytyi epäilyttävä musta allas. Sivummalla pari ghoulia imeskeli loppuun kaluttuja luita ja kaksi pimeyden olentoa tuijotti altaan pintaa. Ghoulit katsoivat nälkäisesti hahmoja kuin valmistuen seuraavaan ateriaan. Hahmot ryntäsivät huoneeseen ja aloittivat teurastuksen. Pimeyden olennot yrittivät siirtää magiallaan hahmoja altaaseen ja ghoulit jähmettää hahmot ateriointia varten. Gerard joutuikin vastentahtoisesti altaaseen, mutta yllätyksekseen löysi vedestä l+2 luckblade säilän. Vesi oli pirullisen kylmää ja epäpyhää. Corrin kaatui pari kertaa varjomaailman kirouksen takia, mutta raskaan taistelun jälkeen voitto oli taas "hyvisten".

Hahmot olivat kokeneet kuitenkin kovia ja päättivät ottaa unet. Aamulla osa varjomaailman kirouksista katosi ja uusia tuli. Synkein mielin hahmot riensivät eteenpäin. Keittiön oven takaa hahmot kuulivat Nadir nimisen pimeyden olennon puhuvan itsekseen ja siivoavan paikkoja mestarin paluuta varten. Hahmot menivät sisään ja näkivät Nadirin, joka oli pukeutunut tyylikkääseen tummaan maskiin ja viittaan. Lisäksi huoneessa oli kolme nopealiikkeistä zombieta. Hahmot ryntäsivät Nadirin kimppuun ja sotkivat paikkoja. Nadir suuttui ja alkoi heitellä taskustaan löytyviä erilaisia pommeja hahmojen ja omien zombien niskaan. Valikoimassa oli sokeuttavia, lamauttavia ja tulipommeja. Hahmot kuitenkin onnistuivat lyömään vastarinnan ja nauttimaan kappalainen Bertolden parannuksista ja epäkuolleiden käännyttämisestä. Corrin otti Nadirilta maskin ja viitan ja huomasi niiden kuuluvan varjotanssijamallistoon, johon kuuluu lisäksi vielä kaksi vaatepartta.

Varjomaailman kartanon torni oli kunnossa ja vielä tutkimatta. Corrin nousi rohkeasti portaat ylös ensimmäisenä torniin. Torni oli sisämitoiltaan selkeästi ulkomittojaan suurempi ja sen katto oli auki, josta näkyi synkkä varjomaailman ikuinen yö. Huoneen keskellä oli iso mekaaninen laite, jolla havainnollistetaan planeettojen liikkeitä suhteessa toisiinsa ja aurinkoon. Laitteen takan oli kaksi pimeyden olentojen isompaa versiota, varjokävelijää (dark stalkers), jotka olivat käytännössä vain varjoja ilman ainetta. Lisäksi pari ilkeää pimeyden olentoa piileskeli mekaanisen laitteen orsien alla. Huoneen seinällä oli muotokuva viiksekkäästä kartanonomistajasta velho Melchiorista, jota toinen varjokävelijä muistutti. Corrin jäi yllätytetyksi ja sai paljon vauriota ja jähmettyi paikallaan parannuksia huudellen. Muut hahmot pääsivät toimimaan ja Gilead sitoi varjokävelijät meleeseen. Varjokävelijät yrittivät tunkeutua Gileadin varjoon ja toinen onnistuikin piileskelemään paladinin varjossa hetkisen. Corrin oli koko ajan verissääpäin ja kaatuili varjomaailman kirouksen tähden. Kova taistelu kääntyi lopulta hahmojen voitoksi ja varjokävelijän kuoltua, osa synkkyydestä hävisi varjomaailmasta. Planeettalaite tuhottiin pakanallisena hölynpölynä Silver flamen nimeen.

Gerard tarkkaili lähimetsää tornista ja huomasi siellä yhden pimeyden olennon. Olento hävisi metsää ja hahmot päättivät vakavasti haavoittuneina palata takaisin normaaliin maailmaan. Ryhmä yritti aktivoida taas kristallia ja onnistuikin siinä. Ryhmä palasi takasin hajonneeseen kartanoon, jossa päivä paistoi kirkkaasti. Kirous oli hävinnyt. Kristalli oli mennyt jumiin paluumatkalla ja sen uudelleenaktivointi voisi olla hankalaa. Bertolde oli tyytyväinen puhdistusretkestä, sillä kartano oli nyt Silver flamen. Hahmot palasivat Roanneen lepäämään.

Aamulla huolestunut Bertolde tuli hahmojen luokse ja toi kauhean uutisen. Rituaalikirja oli kadonnut temppelistä. Hän syytti hahmoja, olivathan he pyytäneet häntä seikkailulle ja poistumaan rituaalikirjan vierestä. Varkaiksi Bertolde epäili kahta tuoretta kuoripoikaa, jonka hän oli pelastanut. Kuoripojat olivat olleet ystävällisiä, katuvia ja haisseet mahdottomasti mädältä kalalta. Rituaalikirja oli saatava takaisin ja kuljetettava Piispalle Luostariin turvalliseen säilöön. Tämä tehtävä lankesi hahmoille.

Hahmot päättelivät kauppias Svanholmin olevan varkauden takana. He riensivät tukevan kauppiaan luokse ja alkoivat syyttää miestä varkaudesta. Svanholm vannoi syyttömyyttään eikö ollut kuullut mitään varkaudesta. Hahmot tekivät 200 kullan diilin Svanholmin kanssa. Kauppiaan piti ottaa selvää varkaudesta ja kuoripojista.

Roanneen saapui päivällä iso purjealus, joka oli ääriään myöten täynnä onnenonkijoita ja seikkailijoita. Kapteeni de Soto oli kuulemma osaston päällikkö ja hän oli tullut tutkimaan Sancerran saarta. Kaupunkilaiset olivat huolissaan sadan aseistautuneen miehen saapumisesta kaupunkiin ja yrittivät ohjata miehet kaupunginmuurien ulkopuolelle. Huhujen mukaan Kuvernöörin pitäisi tuoda pian puolivuosittainen kulta ja hopeaerä kaupunkiin varastoon. Ehkäpä de Soto oli tullut ryöstämään tämän kuljetuksen. Toiset huhut kertoivat de Soton suunnittelevan retkeä jättiläisten luokse ja/tai lohikäärmeiden pesään. Svanholm väitti saarella asuvan ainakin kivijättejä.

Illalla hahmot menivät Svanholmin luokse kuulemaan tietoa varkaudesta. Kauppias olikin kuullut orpopoikajengistä, joka asusteli kaupungin ulkopuolella kalatehtaalla. Pojat kuulemma kävivät ahkerasti kaupungilla varkaissa ryöstäen sekalaista tavaraa. Oli jo pimeää ja kaupungin portit olivat vielä hetken auki. Hahmot olivat taas valmiina murharyöstöretkelle…

10. Pelikerta (Silver flamen palveluksessa)

Ryhmä sopi Svanholmin järjestävän teurastamolle kirjeen herra X:ltä, jossa tilattiin hahmojen murharyöstö.

Ryhmä pidätettiin seuraavana päivänä ja kuljetettiin kaupungin vankityrmään. Heitä syytettiin Drego Ravadancin ja muun teurastamon henkilökunnan murhasta ja ryöstöstä. Hahmot viruivat vuorokauden sellissä, kunnes Silver flamen kappalainen Bertolde tuli esittämään ehdotuksen. Hahmojen oikeudenkäynti oli määrä pitää kahden kuukauden päästä, jotta Ravadancin suku ennättäisi paikalle. Hahmot pääsisivät vapaalle 3000 kullan per hahmo takuita vastaan. Bertolde kertoi pystyvänsä alentamaan takuita 1000 kultaan per hahmo, jos hahmot tulisivat kirkon palvelukseen kahdeksi kuukaudeksi.

Hahmot viruivat vielä päivän sellissä ja päättivät suostua Bertolden ehdotukseen. He saivat vahdeilta tavaransa takaisin. Jokaiselta oli anastettu 50 kultaa kuluja vastaan. Bertolde kertoi hahmoille tehtävästä. Silver flamen kirkko oli saanut lahjoituksen velho Melchiorin leskeltä. Lahjoituksena oli tullut kartano ja maita. Bertolde oli etsinyt kartanoa mailta, muttei löytänyt sitä, sillä metsä oli ollut erityisen synkkä ja epämiellyttävä. Hahmojen tehtävänä oli mennä ja etsiä kartano, tutkia ja puhdistaa se. Saalis oli tarkoitus jakaa puoliksi.

Ryhmä käveli velho Melchiorin maille ja saapui synkkään metsään. He huomasivat heti, että kaikki ei ollut ihan normaalia. Metsä vaikutti erityisesti Gileadiin ja Corriniin. Gilead ennestään kankea liikenopeus väheni ja Corrinin refleksit hidastuivat. Metsän polut näyttivät vaihtavan paikkaa ja pimeä tuli monta tuntia normaalia aikaisemmin. Metsä siimeksessä piileskeli myös lauma zombeja, joita johti piileskelevä wraith. Hahmot joutivat rähinässä aika koville, mutta pääsivät jatkamaan.

Kartano löytyi illalla ja se paljastui melkein romahtaneeksi. Hahmot yrittivät mennä sisään ensin takakautta, mutta taito ei riittänyt avaamaan ovea. Pääovi oli valmiiksi auki ja sen takaa paljastui ghoul, joka aterioi ihmisruumiita. Takaa löytyi lisäksi joukko luurankoja ja hullu wraith. Taas kova taistelu, jossa hahmot melkein kuolivat, sillä hullu wraith oli kovaa tekoa. Hahmot tekivät vetäytymispäätöksen ja lähtivät noutamaan apua Roannesta.

Silver flamen temppelillä ei ollut paldiini Fiorellaa paikalla, mutta kappalainen Bertolde oli kiinnostunut liittymään seikkailuun. Hän halusi osan saalista ja väitti olevansa kova pitkäjousimies ja parantaja. Matka jatkui seuraavana päivänä takaisin kartanolle. Vanhat synkkyydet olivat karisseet hahmojen niskasta, mutta metsä toi taas osalle erilaisia ongelmia. Kartanon sisältä löytyi piikkipensasta kasvava hoitamaton puutarha. Siellä odotti muutama zombie, jota ryhmä alkoi tulittaa. Pian Gilead päätti mennä rohkeasti sisään toisesta ovesta ja pääsi meleeseen zombien kanssa. Toisten kimppuun kävi näkymättömissä piileskellyitä piikkipuskia. Taas rankka taistelu.

Syvemmältä löytyi ovi, jonka takaa kurkisti ihminen. Hän kutsui ryhmän nopeasti sisään ja löi oven kiinni. Huoneessa oli joukko miehiä, kirjahyllyjen jäännöksiä ja kiehtova kristallilamppu. Miehet selittivät paenneensa epäkuolleita ja pyysivät tutkimaan kiehtovaa kristallia. Corrin oli epäluuloinen ja jäi kuulustelemaan yhtä miestä. Muut menivät tutkimaan kristallia. Miehet paljastuivat petollisiksi ja iskivät hahmoja selkään. Syntyi ankara melee, johon lisämausteensa toi miesten johtaja, joka ampui säteitä, jotka veivät hahmojen paremmat voimat pois käytöstä. Johtaja paljastui lopulta enigma of vecna monsuksi.

Taistelun päätyttyä ryhmä tutki huoneen. He löysivät pari teosta, jotka käsittelivät varjomagiaa. Kristallia tutkittiin oikein porukalla ja se oli selvästikin maaginen. Tovin sorkkimisen jälkeen kristalli kuljetti ryhmän varjomaailmaan. Hahmot saapuivat saman kartanon kirjastoon, joka oli varjomaailman puolella. Täällä kaikki oli ehjää, mutta synkkää. Kaikki saivat lisää negatiivisia ominaisuuksia.

9. Pelikerta (Teurastamo)

Keskiyöllä Gilead nautti iltapalaa Kultaisen ruorin majatalossa, kun sisään marssi kääpiö, kaksi miestä ja villisikaa. Jengi oli varustautunut teurastajan ammattikunnan työvälinein. Gilead jäi keskustelamaan yhden jengiläisen kanssa, joka halusi syöttää Gileadin keiton possulleen. Muut nousivat yläkertaan häiritsemään nukkuvia ryhmäläisiä. Corrin oli juonikkaalla tuulella kääpiön murrettua puolituisen oven päällään ja johdatti rähinöitsijät haltiaveljesten huoneelle. Kääpiö vaati itselleen kirjaa, jonka väitti olevan ryhmän hallussa.

Gilead suuttui possun syötyä keiton ja läimäisi isäntää turpiin. Yläkerrassa haltiat iskivät kääpiötä ja Corrin hiipi possun taakse ja sujautti tikarinsa sen lapojen väliin. Syntyi taistelu, jossa väkeä liikkui ylös alas kerroksia. Villisika runnoi Gileadia alakerrassa, mutta kolme sankaria sai pian kääpiön kaadettua ja taistelun suunta kääntyi. Koko jengi oli pian surmattu ja villisiat paloiteltu huomista lounasta varten.

Paikallinen konstaapeli tuli katsomaan tilannetta ja etsintäkuulutettu Corrin livisti paikalta. Majatalonisäntä vahvisti hahmojen tarinan ja kertoi tunnistavansa yhden jengiläisen. Mies oli työskennellyt paikallisella teurastamolla. Konstaapelin johdolla hahmot kipittivät teurastamolle. Teurastamon johtajana toimi Drego Ravadanci, jonka suku oli kuuluisia pankkiireja Kuningaskunnassa. Hän kiisti tietävänsä mitään ja konstaapeli ja Drego vetäytyivät sisälle keskustelemaan. Ulos jätetyt hahmot tunsivat itsensä petetyiksi ja seurasivat sisään. He huomasivatkin konstaapelin tulevan Dregon kanssa liian hyvin toimeen. Dregolla oli myös pari lemmikkikäärmettä huoneessaan.

Hahmot huudettiin pois teurastamolta ja seuraavaksi suunnattiin Silver Flamen temppeliin. Hahmot otti vastaan naispaladiini Fiorella ja kappalainen Bertolde. He olivat hyvin kiinnostuneita hahmojen löytämästä epäkuolleita käsittelevästä rituaalikirjasta ja he ottivatkin kirjan temppelin suojiin tutkittavaksi. Gilead maksoi kymmenykset kirkolleen ja rahat menivät palkkioksi hahmoille kirjan löytämisestä. Gilead antoi täyden raportin kappalainen Bertoldelle, joka antoi urhealle paladiinille pari parannusjuomaa.

Seuraavaksi hahmot suuntasivat Asemestari Garcian koululle. Vanha tuttu soturi Valeros oli Garcian oppilaana ja näytönpaikka hahmoille järjestyi. Parhaiten tilaisuuden hyväkseen käytti Gilead, joka pääsi koeotteluun Valerosta vastaan. Ottelu oli yksipuolinen ja Valeros nuiji Gileadin henkihieveriin. Hahmot eivät vielä olleet kypsiä opetusta varten.

Iltapäivällä hahmot suuntasivat kauppias Svanholmin puheille satamaan. Lihava Svanholm esitteli taika orb:ia ja kysyi kirjaa. Hahmot päättivät vähän kuulustella miestä ja saivat tämän myöntämään teurastajan johtajan, Drego Ravadancin, olleen kiinnostunut rituaalikirjasta.

Hahmot olivat varmoja Dregon syyllisyydestä toteuttivat murharyöstöretken teurastamolle. Yön pimeydessä Corrin sai vihdoin yhden oven auki ja hahmot pääsivät hiipimään teurastamoon sisään. Pasianssia pelannut työntekijä sai Corrinin veitsen kurkkuunsa ja tie Dregon luo oli auki. Mies nukkui ja murhamiehet hiipivät uhrin luokse. Coriin ja Gerard survoivat teräaseensa syvälle Dregon lihaan. Huoneessa oli vapaana kaksi käärmettä, jotka kiumurtelivat auttamaan isäntäänsä. Drego valui kuiviin, mutta käärmeet laittoivat hanttiin. Käytävälle ilmestyi työntekijä, mutta Gilead vakuutti miehen olevansa Silver flamen asialla.

Murhamiehet luuttasivat huoneen. Saalikseen he saivat kasan kultaa ja kirjeen. Dregon äiti oli lähettänyt pojalleen kirjeen, jossa ilmaisi huolensa poikaa kohti ja kertoi tulevansa pikapuoliin katsomaan ainoata häntä. Hahmot löysivät myös tilikirjasta merkinnän, jossa herra Svanholm oli maksanut 200 kullan ennakon tavaran toimittamisesta.

Hahmot alkoivat epäillä Svanholmin olleen ainakin osasyyllinen ja he päättivät vierailla kauppiaan luona. Taas Corrin johdatti hahmot varastorakennukseen, jossa Svanholm vietti yönsä. Hahmot löysivät Svanholmin henkivartijan nukkumassa ja he sitoivat miehen kauniiseen pakettiin. Toisesta huoneesta löytyi Svanholm, jonka hahmot yllättivät. Svanholm oli peloissaan ja Gilead sai neuvoteltua miehen kanssa diilin. Hän kertoi Velhon oppipoika Sudbertin palkanneen hänet etsimään kirjan käsiinsä. Svanholm oli palkannut teurastamon jengin pelottelemaan hahmoja ja anastamaan kirjan. Svanholm sanoi hoitavansa todisteet niin, että Drego ja teurastamon väki saadaan näyttämään syyllisiltä. Hahmoille tarvitsee keksiä alibit.

8. Pelikerta (Ilmalinnakeen tutkiminen ja paluu Roanneen)

Corrin kiipesi ensimmäisenä vilkaisemaan torniin ja sai keihäästä silmää. Tornissa oli kaksi keihäin aseistautunutta ja yksi pitkäjousella aseistanut dragonborn Zehirin tunikoissa. Dragonbornit yrittivät töniä seikkailijoita tornista alas, mutta tilanne kääntyikin päinvastaiseksi seikkailijoiden käytettyä taitojaan hyväksi. Pian kaksi dragonbornia oli heitetty alas tornista ja Gerard teki selvää jousimiehestä.

Tornista löytyi arvokas kirjasto, joka käsitteli ilmalinnakkeen tekoon liittyvää magiaa. Ryhmä lastasi tärkeimmät teokset reppuunsa. Ylimmästä kerroksesta löytyi lukittu matka-arkku, jonka lukon Corrin tiirikoi. Sisältönä oli kaksi dragonborn aatelissuvun sukukirjaa, toinen aito ja toinen väärennetty. Sukukirjat paljastivat Beijik Vuthaner dragonbornin huijariksi. Lisäksi löytyi pari rituaalikääröä.

Tornin katolta tarkkasilmäinen Ionar huomasi tuoreen kaivuupaikan. Seikkailijat menivät tutkimaan paikkaa ja löysivät maahanhautautuneen linnakkeen osan, jonne johti dragonbornien tuoreita jälkiä. Käytävä johti isoon huoneeseen, jossa yksinäinen dragonborn piti vahtia. Kauempaa kuului myös rituaalin suorittamista. Seikkailijat kävivät heti kimppuun, mutta vihulaisia olikin enemmän lähettyvillä. Taisteluun littyi näkymättömänä piileskellyt pseudodragon ja dragonborn jousimies. Seurasi taistelu, jonka seikkailijat hoitivat rutiinilla. Ionar yritti komentaa lemmikkilisko Öpöä ja Corrin ja Gerard hoitivat meleen. Öpölle syötettiin parantavia marjoja, liskon käytyä kuoleman porteilla. Taisteluun liittyi vielä petturidragonborn Beijik lentoliskonsa kanssa. Beijik käytti myrkkykeihästään, mutta seikkailijoiden voima oli liikaa.

Takaa löytyi rituaaliympyrä, jossa Beijik oli juuri kesyttänyt lentoliskon. Vieressä oli varsinainen rituaalikirja, jonka ohjeilla lentoliskoja pystyy kesyttämään. Beijikillä oli maaginen myrkkykeihäs ja wildrunner bootsit. Hahmot tutkivat vielä luolan ja päättivät palata haamu Vrakin luokse. He esittivät todisteet Beijikin petturuudesta ja Vrak kiitti heitä.

Laakso oli nyt tutkittu ja seikkailijat päättivät lähteä kohti Roannea. Reitikseen he valitsivat tasangon. Tasangolla he kohtasivat antilooppeja ja leijonia. Pari leijonaa lähtikin seuraamaan matkalaisia ja yhtenä yönä ne iskivät. Iso uros hiipi Ionarin viereen ja puri puolihaltiaa jalkaan. Gerard ehti reagoida ensin ja suurena murhamiehenä onnistui loistavasti parissa tappoiskuissa ja leijona makasi selällään ruohikossa. Voitonmerkiksi leijona nyljettiin ja talja annettiin Geradille ja muut osat Öpölle.

Matka jatkui Rajalinnakkeen kautta Puolenmatkan Krouville. Siellä he kuulivat uutisen uudesta orjalastista, joka oli saapunut. Jopa viisisataa orjaa oli kulkenut Krouvin ohi. Orjuudelle seikkailijat pähkäilivät tekevänsä jotakin. Matka jatkui Roannen kaupunkiin, jonka vahdit olivat epäileviä lentolisko Öpöä kohtaan. Ionar päätti kesyttää Öpön kunnolla ja testasi uutta kesytysrituaalia Öpöön. Se onnistu täydellisesti ja Öpö kesyyntyi ja oppi jopa puhumaan.

Seurue päätti selvittää vanhoja asioita, jotka olivat jääneet askarruttamaan mieltä. Ensin he menivät Velhon kaksoistornille etsimään Velhon oppipoika Suidbertia. Kävi ilmi, että oppilas ei ollut enään velhon opissa ja sijaintipaikka oli tuntematon. Ryhmä päätti myös tavata itse Velho Demodirin ja saikin audienssin. Demodir oli epätavallinen velho, hyväkuntoinen atleetti. Velho oli kiinnostunut Suidbertin aarrekartasta, mutta ei osannut kertoa aarrepaikoista mitään. Hän osasi kertoa Kaivoskaupungista, Suuresta Teurastuksesta ja Torkrestin klaanilaisten 100 kullan tapporahasta. Ilmalinnakkeen magiaa koskevan kirjakokoelman Demodir osti ja oli myös kiinnostunut luurankoja ja zombieita käsittelevästä rituaalikirjasta. Rituaalikirja päätettiin kuitenkin viedä vielä Silver Flamen temppeliin tutkittavaksi. Ionar päätti jäädä Velhon luokse oppiin.

Seikkailijoiden asetuttua Kultaisen ruorin majataloon lähestyi nuori lähettipoika heitä. Hänellä oli tapaamispyyntö Herra Svanholmilta. Seikkailijat suhtautuivat epäilevästi kutsuun ja pyysivät Svanholmia itse tulemaan majataloon kertomaan asiansa. Tunnin kuluttua läski Svanholm tulikin paikalle korston henkivartijansa kanssa. Hän esittäytyi kauppamieheksi satamasta ja kertoi olevansa kiinnostunut ostamaan seikkailijoiden saalista. Myrkkykeihäs vaihtoikin omistajaa ja seuraavaksi Svanholm yritti ostaa luurankojen ja zombien valmistukseen tarkoitettua rituaalikirjaa. Hän tarjosi 3000 kultaa, mutta seikkailijat eivät halunneet myydä. Hän käski seikkailijoita harkitsemaan yön yli ja tulemaan aamulla kuulemaan uuden tarjouksen, sillä hänellä saattaisi olla maagisia esineitä antaa vastakauppaan.

7. Pelikerta (Ilmalinnake)

Seurue matkasi läpi viidakon kohti haltiakylää. Kääpiövanki Jawara kertoi tarkemmin tarinaansa ja vaikutti syyttömältä. Haltiakaksikko vakuutti olevansa kuitenkin oikealla asialla kääpiön vangitsemisessa. Jawara kertoi vielä tarkan kuvauksen vihreästä lohikäärmeestä, sen pesästä ja aarteesta. Tällä hän yritti lahjoa Hopealehvän suvun vapauttamaan itsensä.
Ongelma ratkesi seuraavana päivänä kun Aelar havaitsi kaksipäisen ettin jättiläisen. Ionar päätti aiheuttaa kaaosta ja lähestyi ettin jättiä. Ettin aikoi ensin lyödä Ionarin maanrakoon, mutta puolihaltian silmänkääntötemput sai ettinin valitsemaan kohteekseen toisen Sylvaran klaanin haltioista. Ryhmä hajaantui ja ettin ajoi haltiaparkaa takaa. Pian haltia alkoi kiljumaan, mutta ettinin iskettyä pari kertaa huudot katosivat.

Ryhmä kokoontui ja äänesti kääpiö Jawaran kohtalosta. Kääpiö päätettiin vapauttaa ja Gerard antoi ukkoskirveen kääpiölle takaisin. Sylvaran klaanin haltia Elner vastusti vapautusta. Jawara pelotteli Elnerin matkoihinsa ja häipyi myös itse.
Hopealehvän väki päätti lähteä kohti "Laaksoa". Matkalla he kohtasivat joukon hobgoblineita, mutta eivät viitsineet taistella vaan piiloutuivat. Vuoren juurelta ryhmä löysi yksinäisen lentoliskon ja sen epäonnisen ratsastajan, joka oli tippunut korkeuksista maahan. Ratsastaja paljastui dragonborn mieheksi, joka kantoi mukanaan pahuuden jumalan Zehirin tunnusta. Ionar ystävystyi liskon kanssa ja teki siitä lemmikin.

Vuori oli aika korkea ja hikinen kiipeilymatka alkoi. Puolessavälissä jyrkällä rinteellä joukko hyppyhämähäkkejä kävi kimppuun. Vuoren huipulla paljastui, että "Laakso" olikin muodostunut huipulle dragonborn ilmalinnakkeen törmäyksen vaikutuksesta. Osia linnakkeesta leijui yhä laaksossa ja ryhmä päätti lähteä tutkimaan niitä. Lohkareista kävi ilmi aluksen alkuperä. Se oli Ustraternes, Arkhosian Imperiumin ilmalinnake, jonka kerrottiin kadonneen tuntemattomalle alueelle.

Kuljettuaan jonkin aikaa alaspäin laaksoon törmäsivät seikkailijat haamuun, joka ilmestyi suuren patsaan sisältä. Haamu esittäytyi aluksen vartijaksi, Vrak Tiburcaex, ja käski seikkailijoita häipymään. Syntyi neuvottelutilanne, josta selkeni, että Vrak oli antanut valan suojella alusta ja aluksen omistajan sukulainen oli saapunut vähän aikaa sitten alukselle. Sukulainen Beijik Vuthaner vaikutti epämiellyttävältä pahuuden jumala Zehirin palvojalta. Rymä suostutteli Vrakia, joka lopulta suostui päästämään seikkailijat vuorokaudeksi tutkimaan alusta.
Laakson pohjalta löytyi torni, joka leijui 100 jalan korkeudella. Sinne pääsi leijuvia irtolohkareita pitkin. Tornin sisäänkäyntiä kuitenkin vartioi lentolisko ja dragonborn sotureita. Ryhmä pääsi yllättämään vartijat ja lemmikkiliskonsa avulla saivat yliotteen. Tie leijuvaan torniin oli vapaa.

6. Pelikerta (Irokeesigoblinit)

Seikkailijat jatkoivat vaellusta kohti laaksoa. Reitti kulki pientä jokea seuraten kumpuilevassa maastossa. Erään mutkan takaa näkyviin tuli kolme irokeesihiustyyliin leikattua goblinia, jotka ratsastivat jättihämähäkeillä. Goblinit eivät sallineet kauttakulkua maidensa läpi ja niinpä rähinä sai taas alkaa. Goblineita oli lisää piilossa kukkuloilla pensaiden suojassa ja seikkailijat joutuivatkin tukalaan ristituleen. Goblineiden joukosta erottui kolme shamaania taikasauvoineen, jotka yrittivät loitsuillaan liikuttaa seikkailijoita jokeen, jossa saalisti paikallisia kuristajakäärmeitä. Seikkailijat pääsivät kuitenkin niskanpäälle ja teurastivat lähes kaikki goblinit. Vain kolme pääsi pakoon.

Teehetken jälkeen matka jatkui. Näkyviin tuli korkea vuori, joka sijaitsi kartan mukaan ”Laakson” kohdalla. Metsästä kantautui taistelun ääniä ja haltiankielisiä huutoja. Hopealehvän suku ryntäsi paikalle ja näki kolmen paikallisen haltian taistelevan henkensä puolesta. Kolme isoa lentävää liskoa yrittävät lahdata haltioita, jotka olivat jo verillä. Kauempana näkyi yksi nuolien peittämä lisko.
Seikkailijat ryntäsivät urheasti rotukaimojensa avuksi. Bardi Ionar yritti lumota liskot kiinnostumaan urheasta Gilead paladiinista ja muut antoivat pitkän matkan aseiden laulaa. Pian yksi haltioista jäi liskon hampaiden uhriksi ja seikkailijat pääsivät meleeseen liskojen kanssa. Liskot eivät kauan kestäneet tosisotureiden iskuja vaan kuolivat yksi toisensa jälkeen.
Haltiat kiittivät seikkailijoita pelastamisestaan liskojen kynsistä. Toinen haltioista esittäytyi Elnar Allylan nimiseksi metsästäjäksi läheisestä Sylvarian klaanista. He olivat etsimässä tatuoitua kaljua kääpiötä, joka oli surmannut klaanilaisia. Haltiat palkitsivat seikkailijat parantavilla punaisilla marjoilla ja pyysivät apua kääpiön kiinniottamiseksi. ”Laaksosta” haltiat eivät tienneet mitään. Liskojen he arvelivat asuvan vuorella.

Kääpiön jäljet johtivat takaisin Irokeesigoblineiden maille ja niiden kotiluolalle. Soturit päättivät ennen iskua levätä yön yli sillä päivä oli ollut rankka. Aamulla koko joukko hiipi luolalle ja yllätti kaksi goblinvahtia. Sisemmältä pesästä löytyi goblinnaisten ja lasten kammio, jonka putsauksen ryhmä jätti myöhempään ajankohtaan. Toisesta suunnasta löytyi pakosalla ollut kääpiö. Riimuilla tatuoitu kalju kääpiö oli kahlittu seinään ja kidutettu puolikuolleeksi. Kammiota vartioi iso hobgoblin petomestari, jolla oli lemmikkinä carrion crawler. Ryhmä sai nopeasti lahdattua vartijat ja he ottivat kääpiön kantoon ja pakenivat paikalta. Ionarin taskuun löytyi mukaan tuhti myrkkyannos hobgoblinin myrkkyuutetta.

Sylvarian klaanin haltiat kiistelivät kääpiön kohtalosta; surmata heti ja syödä sydän tai viedä klaanin luokse kaikkien nautittavaksi. Klaanilaiset päättivät jakaa kääpiön kavereidensa kesken. Ionar halusi jutella kääpiön kanssa ja suoritti kielirituaalin. Kääpiö kertoi nimekseen Jawara Torkrestin kuolleesta klaanista. Torkrestin klaani oli kokenut niin sanotun Suuren Teurastuksen saaren valloituksen aikoihin parikymmentä vuotta sitten. Jawara kertoi olevansa syytön haltioiden syytteisiin ja puolustaneensa vain itseään väkivaltaisia haltioita vastaan. Hän kertoi myös maagisen ukkoskirveensä jääneen goblineiden haltuun.

Hopealehvän suku taivutti haltiat odottomaan goblineiden luolan putsaamisen ajaksi ja ottamaan heidät mukaan kyläänsä. Putsausoperaatiossa seikkailijat löysivät luolasta goblinkuninkaan salin, jossa Kuningasgoblin, bugbearhenkivartija ja rivimies viettivät aikaansa. Taistelu oli lyhyt ja salin seinältä löytyi Jawara kääpiön ukkoskirves. Naiset ja lapset ajettin pois luolasta ja Sylvarian klaanilaiset lahtasivat niitä kunnes yksikään ei enää liikkunut. Matka Sylvarian klaanin kylään alkoi.

5. Pelikerta (Ääni pimeydestä)

Seikkailijat tutkivat tarkemmin löytämäänsä merikarttaa saaresta. Siitä erottui kaksi rastilla merkittyä kohdetta; laakso ja rauniot. Kolmosista eloonjäänyt puoliörkki kertoi Velhon oppipoika Suidbertin palkanneen heidät tutkimaan nämäkin kohteet ja tuomaan tulokset hänelle. Kolmosten sluupin kohtalosta äänestettiin ja se päätettiin antaa puoliörkille takaisin. Ryhmä suuntasi veneellä Freetowniin, vaikka puoliörkki olisi kovasti halunnut Roannen kaupunkiin.

Seikkailijat luovuttivat sluupin ja päättivät seuraavaksi lähteä tutkimaan kartalta löytynyttä "laaksoa". Kyydin lähemmäs antoi paikallinen kalastaja. Ryhmä taivalsi läpi viidakon, kunnes huomasi tulleensa kirottuun metsään. Siellä kuului ikäviä kuiskauksia, puut liikkuivat ja polut katosivat.

Pian seikkailijoiden kimppuun kävi joukko haltioita ja pari lemmikki keijupantteria. Haltiat käyttivät pirullista myrkkyä nuolissaan ja taistelivat viimeiseen hengenvetoon. Ryhmä veti happea ja jatkoi matkaa. Vaellus vaati seikkailijoilta erilaisten kykyjen käyttöä kirotussa maastossa, mutta kokemattomatkin seikkailijat onnistuivat pääsemään eteenpäin.

Seuraavaksi ryhmän kimppuun kävi mutakuopassa asuva elementaalihirviö ja kolme haltiaa. Taistelu sujui hyvin ja ryhmä otti yhden haltioista vangiksi. Kävi ilmi, että haltia oli kirottu. Kirous kuitenkin pystyttiin poistamaan onnistuneilla kykyjenkäytöllä ja haltia normaalisoitui. Hän kertoi pimeydestä kutsuvasta äänestä ja lupasi johdattaa seikkailijat äänen lähteelle.

Ryhmä saapui aukiolle, jonka keskellä seisoi suuri kuollut puu. Se kuiski ikävästi seikkailijoiden korviin ja sillä oli liittolaisena isoja ja pieniä puskia sekä kaaoshaltiasoturi ja keijupantteri. Aelar antoi tulitukea ryhmälle, joka yksitellen teki vastustajista silppua. Iso puu yritti juurillaan sitoa seikkailijoita, mutta pian puu kaatui. Puun alta löytyi aarrekätkö, joka piti sisällään ison kasan kultarahoja ja maagisen vartijan pillin.

4. Pelikerta (Virnistävän kallon temppeli)

Kaivos tutkittiin perinpohjaisesti ja pohjalta löytyi tuoreehkot mies ja naisseikkailijan ruumiit varjolepakkoruumiiden keskeltä. Yksi kaivoskuilu johti muinaiseen luolaan, josta löytyi lisää varjolepakoita ja hämähäkkiparvia. Niistä ei kummoista vastusta ollut. Kammiossa oli kolme ovea ja ryhmä aloitti tutkimusmatkansa itäisestä ovesta. Sieltä löytyi neljä kaapissa piileskelevää zombieta, jotka teilattiin. Aarresäkkiin löytyi kaksi uhriveistä ja pyhä symboli, joita kaikkia koristi virnistävän kallon kuva. Pyhä kallosymboli säteili myös hallintamagian väreitä. Kaapeista löytyi myös kaksi avainta.

Läntinen ovi oli lukossa, mutta Corrin sai sen tiirikoitua. Takaa paljastui vankisellejä, joita asutti haltia, kääpiö ja goblinoid luurangot. Yhdestä sellistä ilmestyi kääpiöhaamu, joka kääpiökieltä puhuen yritti selittää jotain. Kielivaikeuksien takia jouduttiin taisteluun ja pian haamu katosi.

Pohjoisovi aukeni aiemmin löydetyllä avaimella. Käytävästä erosi portaikko alaspäin, mutta ryhmä jatkoi kohti pohjoista. Taas ovi, jonka takaa näkyi iso joukko epäkuolleita luurankoja sekä alttari ja kuoppa. Aluksi kukaan ei ollut innostunut ryntäämään luurankojen kimppuun, mutta peloton ja uhrautuva paladiiini Gilead näytti mallia. Syntyi suuri taistelu, jossa petolliset luurangot yrittivät töniä seikkailijat kuoppaan. Haltia Gerard syöksyikin pimeään kuoppaan, josta löytyi iso zombie. Ryhmä käytti parhaat temppunsa ja sai tilanteen kontrolliin. Pian epäkuolleet olivat lopullisesti kuolleet.

Alttarilta löytyi mielenkiintoinen kirja. Sen kannet oli tehty haltioiden, kääpiöiden ja goblinoidien nahasta ja sisältö kirjoitettu syvyyden kielellä ja sivuilta löytyi virnistävän kallon kuvia. Moniosaaja Ionar suoritti kielirituaalin, jonka avulla hän pääsi tutustumaan kirjan antimiin. Kirjan nimi oli "Vastentahtoisten vankien taloudellisesti kannattava hyödyntäminen", jossa annettiin ohjeet luurankojen ja zombien luomisesta tuoreista uhreista. Lisäksi käsiteltiin luotujen epäkuolleiden kontrolloimisesta.

Ryhmä lähti illalla kertomaan uutiset puoliörkkikolmosille. Kolmoset alkoivat vaatia seikkailijoiden saalista ja paljastivat olevansa oikeasti seikkailijoita. Ryhmä hyökkäsi veneestä sluupin parrasta kiiveten petollisten työnantajiensa kimppuun. Kolmoset kaatuivat yksi kerrallaan ja pian sluupin miehistö antautui. Ryhmäläiset ryöstivät laivan ja kuulustelivat vankeja. Kolmoset olivat Velhon oppipojan asialla tutkimassa epäkuolleita pursuavaa luolaa. Ensimmäinen tutkimusmatka oli mennyt pieleen ja he olivat menettäneet kaksi seikkailijaa. Freetownissa kolmoset olivat palkanneet ryhmäläiset, mutteivät enää itse halunneet astua luolaan. Niinpä he olivat kertoneet olevansa kuparikaivoksen omistajia.

Ryhmä löysi laivalta Sancerran saaren merikartan. Seuraavaksi ryhmä ajatteli ottavansa selvää velhon oppipojasta ja hankkiutuvansa sluupin miehistöstä eroon. Sluupin kohtalo jäi vielä kiistanalaiseksi.

3. Pelikerta (Suuria päätöksiä)

Aelar tapasi Corrinin johtaman orjaosaston Puolenmatkan Krouville vievällä kärrypolulla. Orjien kahleet hidastivat matkantekoa ja niinpä Corrin kävi varkaissa läheisellä plantaasilla. Sorkkaraudalla saadaan kahleet auki ja joukko jäi piiloon tienvarteen.

Setä Mathaus yritti saada Gerardin ja Ionarin ajamaan takaa orjia ja paholaismaista puolituispalvelijaa. Velipuolet kertoivat kielteisen kantansa orjuuteen ja sedän toimintaan. Suvun suhteet särkyivät. Setä lähetti partion kapteeninsa johdolla ajamaan orjia takaa.

Ionar ja Gerard lähtivät seuraamaan partiota. Partiosta lähti kaksi hevosmiestä hakemaan apujoukkoja muilta plantaaseilta. Seikkailijatoverit kohtasivat tien laidassa ja vaihtoivat kuulumisia. Päättivät yrittää puhua järkeä partiota johtavalle Kapteenille.

Kapteeni oli tiukka tavoitteessaan ja yritti vangita puolituisrosvo Corrinin Ionarin diplomaattiyrityksestä huolimatta. Gerard menetti hermonsa ja veti koko joukon taisteluun. Kapteeni kävi urheasti meleeseen ja muut partiolaiset tyytyivät laukomaan jousiaan. Corrin ja Gerard ryntäsivät pelottomasti Kapteenin kimppuun ja molemmat saivat pahasti nokkiinsa. Onneksi bardi Ionar sai luotua porukkaan taistelutahtoa ja Kapteeni kaaduttua palkkarengit pakenivat paikalta. Corrin ryösti Kapteenilta ensimmäisen maagisen aarteen, mustan ketjupaidan, joka sopi Ionarille. Ryhmä päätti lähteä kohti Roannen kaupunkia viedäkseen orjat turvaan.

Roannen kaupungissa Ionar teki baarikierroksen ja otti selvää muutamasta mieltä askarruttavasta asiasta. Kaupungin lakien mukaan ei saa pitää orjia ja orjan omistusoikeutta ei tunnusteta. Eksoottisiin nahkavöihin ja arvosolkiin pukeutuneet miehet ovat Lohikäärmesurman Ritareita, jotka suojelevat Kuninkaan kultakuljetuksia. Buccaneerit ovat karanneita orjia, jotka hakevat oikeutta sekä siinä sivussa ryöstelevät. Heillä on kuulemma myös laiva, jolla siirtyvät paikasta toiseen. Ionar sai järjestettyä tapaamisen Buccaneereistä tietävän tyypin kanssa seuraavaksi päiväksi.

Corrin osti itselleen tyylikkäät vaatteet (hattu ja viitta) valeasuksi ja vetäytyi Perämiehen Päiväuneen rentoutumaan. Haltiaveljekset pitivät huolta orjista, joiden olkapäitä koristaa polttoraudalla paistettu Hopealehvän suvun vaakuna. Croisyn saarelta pelastetut puoliörkkiorjat olivat päässeet satamaan töihin, mutta Corrinin vapauttamat orjat halusivat mieluummin liittyä Buccaneereihin.

Ionar sai järjestettyä tapaamisen tupakkakauppias Pinton kanssa. Mies kertoi pystyvänsä auttamaan orjat Buccaneerien keskuuteen. Pinto paljastui myös tietävänsä paljon Vallankumouslaisista, joiden arvoja Buccaneeritkin ajoivat. Ryhmä antoi orjat tupakkakauppiaan hoivaan ja päätti muuttaa maisemaa. He kuulivat puolituisbardista, joka asuu Freetown nimisessä kylässä parinsadan mailin päässä lännessä. Satamasta löytyi kalastusalus, jonka kippari suostui kuljettamaan ryhmän Freetowniin. Illalla ryhmä vieraili vielä asemestari Garcian koululla, jota seikkailija Valeros oli hehkuttanut. Ovella heitä kuitenkin kehotettiin tylysti häipymään ja ryhmä päätti hankkia lisää kokemusta.

Merimatka Freetowniin kesti kolme päivää. Kylä sijaitsee isohkolla saarella, josta löytyy hyvä ankkuripaikka. Kylässä on useampi perinteinen hobittimaakuoppa-asumus, ihmisasutusta ja iso teatterirakennus. Ryhmä suuntasi rantapubiin etsimään töitä. Paikalliset kertoivat mestaribardin harjoittelevan maailmankiertuetta varten ja Ionar harkitsi liittymistä bändiin. Pubissa oli myös sivistynyt puoliörkki Eleak, joka kiinnostui työttömistä seikkailijoista. Hän kertoi kuparikaivoksestaan, jonka pohjalta paljastui vanha luolasto. Luolastosta oli tunkeutunut varjomonsuja, joita hän oli paennut. Ryhmä kiinnostui mahdollisuudesta päästä vihdoinkin kunnon luolaseikkailuun ja he tekivät diilin Eleakin kanssa.

Eleakilla oli sluuppi miehistöineen ja kaksi veljeä. He paljastuivat identtisiksi kolmosiksi. Kaivos sijaitsee päivän purjehdusmatkan päässä Sancerran rantatörmällä. Ryhmä opastettiin luolalle ja sluuppi jäi ankkuriin odottamaan seikkailijoiden paluuta. Kaivos sijaitsee luonnonmuokkaavassa luolassa, josta kaivoskuilut lähtevät syvyyteen. Ryhmä tunkeutui yhä syvemmälle, kunnes heidän kimppuunsa kävi kaksi varjolepakkoa. Syntyi yksipuolinen kahakka, jossa lepakot tekivät lentohyökkäyksiä ja ryhmä iski aina kun olennot tulivat kantamalle. Pian lepakot olivat raatoina ja ryhmäläiset saavuttivat tarpeeksi kokemusta toiseen tasoon. Matka syvyyteen voi jatkua.

sancerra-tutkimaton.jpg

2. Pelikerta (Tutustuminen saareen)

Seurue saapui Sancerran saarelle Roannen satamakaupunkiin. Kaupungista erottui merihaltioiden privaattisatama, Kuvernöörin linna kultavarastoineen ja Erathiksen ja Silver Flamen temppelit. Ionor löysi kuitenkin ensimmäisenä Lempeän Roosan Motellin, johon hän teki esiintymissopimuksen. Corrin löysi Perämiehen Päiväuni nimisen mukavan mestan, jonka tarjontaan hän tutustui hartaudella. Gerard yritti pitää huolta Croisyn saarelta pelastetuista puoliörkeistä ja kysyä töitä Mathaus sedeltä. Orjuus oli kaupungissa kiellettyä.

Kaupungilla liikkui huhu rosvo Jamesista, joka oli löytänyt tutkimattoman luolan ja suuren emeraldin. Corrin tapasikin äkkirikastuneen miehen Perämiehen Päiväunessa ja teki sopimuksen. James kertoi luolan sijainnin ja Corrin lupasi haudata luolalla menehtyneen Jamesin veljen. Gerard huomasi kaupungin etsivän mestaajaa. Puoliörkeille Gerard antoi viisikymppiä hätärahoitusta. Setä Mathauksen tilan sijainti selvisi ja sitä kutsuttiin saarella plantaasiksi.

Illalla kolmikko tutustui Roannen yöelämään ja huomasi saarelaisten olevan erittäin kiinnostuneita ja anteliaita Kuningaskunnan sydänmaalta saapuvia sankareita kohtaan. Gerard tutustui neiti Haze nimiseen brunetteen ja teki häneen lähempää tuttavuutta Kultainen Ruori nimisessä majatalossa.

Aamulla kolmikko kokoontui aamupalalle Kultaiseen Ruoriin. Aamupalaa kuitenkin häiritsi herra Hagar niminen mies naiskaverinsa kanssa. Kaksikko kantoi ylpeänä komeita eksoottisesta nahasta tehtyjä vöitä ja kultaisia vyönsolkia. Herra Hagar syytti Gerardia vaimonsa rouva Hagarin viettelemisestä syntiin. Gerard ei pitänyt itseään syyllisenä. Tuloksena kiistasta Hagar haasti Gerardin kaksintaisteluun hautuumaalle.

Sankareilla oli kiire setää tapaamaan, joten kaksintaistelu päätettiin pitää keskipäivällä. Kiistakumppanit kohtasivat hautuumaalla, mutta Gerard ei enää halunnutkaan taistella. Hagarille sopi rahallinen korvaus Ionorin keksittyä Hagarista biisintyngän ja uhattua koko saaren kuulevan laulun Lerppu-Hagarista.

Sankarit lähtivät matkaan kohti setä Mathauksen plantaasia. Tie kulki läpi viidakon. Illalla sankarit saapuivat sillalle, jossa oli taistelu käynnissä. Postivaunujen kimppuun oli käynyt joukko goblineita ja iso bugbear. Vaunujen katolla yksi matkustaja taisteli henkensä edestä ja sankarit päättivät puuttua taistelun kulkuun. Sankarit iskivät voimalla ja pian goblinoid parat olivat veren ja suolenpätkien peitossa.

Postivaunuista löytyi vanhan rouvan ja kuskin ruumiit. Elossa oli Vittoria Gilelmi niminen mies, joka esitteli itsensä Plantaasiomistaja Montfortin asiamieheksi. Hän kiitti sankareita ja uskoi isännällään olevan töitä kyvykkäille sankareilla. Naisen ruumis paljastui Kapteeni Longhornin vaimoksi. Kapteeni toimii läheisen Rajalinnoituksen komentajana. Koko seurue jatkoi matkaansa Puolenmatkan Krouville ja yöpyi siellä. Gerard tunsi ikävää kutinaa nivusissaan ja kirosi neiti Hazen ystävällisyyttä.

Aamulla matka jatkui Rajalinnoitukselle, sillä sankarit halusivat toimittaa Rouva Longhornin ruumiin miehelleen. Matka kesti koko päivän ja Rajalinnoituksella Kapteeni Longhorn otti vaimonsa kuoleman raskaasti. Bardi Ionor kuitenkin antoi sotilaalle elämänhalun takaisin kieroilla puheillaan ja Kapteeni pyysi sankareita seuraamaan häntä partiomatkalle erämaahan. Sankarit olivat kuitenkin kiirellisiä ja keräsivät palkkion ruumintuomisesta ja postivaunujen pelastamisesta. Gerard osti parantavaa salvaa vaivoihinsa ja sai nujerrettua ikävän taudin.

Seuraavana aamuna matka jatkui taas Puolenmatkan Krouville. Siellä he saivat kuulla toisesta seikkailijaporukasta, joka oli matkannut aiemmin Rosvo Jamesin mainitsemalle luolalle. Taas yksi yö Krouvissa ja sitten kohti luolaa. Ionor opetti Lerppu-Hagar laulun kiertelevälle bardille. Matkalla sankareiden kimppuun kävi pari vesikauhuista keijupantteria. Kukaan ei saanut tartuntaa.

Luolalle oli leiriytynyt joukko seikkailijoita. Seuruetta johti dragonborn Hakim ja joukkue oli kotoisin keisarikunnasta. Hakim kertoi louolan olevan heidän valtauksensa ja puhdistustyö jatkuvan huomenissa. Soturi Valeros kertoi tarinaa omista taisteluistaan ja aikovansa Asemestari Garcian oppipojaksi Roannen kaupunkiin. Aamulla sankarit jäivät valvomaan, että seikkailijat saivat luolan puhdistettua turvallisesti. Hakim kertoi luolasta löytynee Otyagh hirviön.

Sankarit päättivät lähteä vihdoin setää tapaamaan. Matka kulki taas Puolenmatkan krouvin kautta. Kärrypolun varrella oli useita plantaaseja ja setä Mathauksen plantaasi löytyi tien perältä. Plantaasi paljastui puoliörkkiorjia käyttäväksi kahvitilaksi, jonka orjapiiskurikääpiö ei raippaa säästellyt. Setä Mathaus oli menestyneen miehen oloinen ja esitteli ylpeänä tilaansa ja sen viittäkymmentä puoliörkkiorjaa. Hän myös kehuskeli saavansa merihaltioiden kuljetuksessa kymmen orjaa lisää lähipäivinä. Sedällä oli myös miellyttävä vaimo ja kahdeksantoistakesäinen tytär Verona. Mathaus selitti orjuuden olevan sallittua Kuningaskunnan siirtomaissa ja herra Montfortin tuoneen ensimmäiset orjat saarelle.

Puolituinen Corrin sai talolla kylmää kohtelua ja hän oli harmissaan orjien kohtalosta. Yön pimeydessä Corrin hiipi orjien talolle ja tiirikoi lukon auki. Hän usutti orjia pakenemaan kanssaan. Corrin peitti pakoa sytyttämällä tallin palamaan. Orjilla oli kuitenkin jalkakahleet, joten pako oli hidas. Vartija äkkäsi Corrinin ja pakenevat orjat sekä tallipalon. Plantaasin väki sammutti ensin tallipaloa ja Coriin ja orjat saivat kaksi tuntia etumatkaa. Setä Mathaus pyysi Ionoria ja Gerardia hakemaan kallisarvoiset orjat takaisin…

Lerppa-Hagarin laulu (by Ionar the Bard)

Päivä paistoi hiekka poltti kun hän saapui tavernaan
yksin uskaltanut ei, toi soturitkin seurassaan
miehuuttansa loukattua, Hagar koitti elvyttää
jälleen uuden muukalaisen, kimppuun rynnistää

Ei kai ensi kertaa yöksi paennut vaimo vuoteestaan
Lämpöön luokse muukalaisen, joka osaa rakastaa
Mies kun juopottelee vain eikä muista vaimoaan
aamusella muukalaisesta, syntipukin saa

Ei riitä anteekspyyntö, on Hagar vimmoissaan
taitaa mieskuntoaan vain väkivalloin todistaa
mies miestä vastaan käydään, siinä naiset unohtuu
Hagar muukalaisen haastaa, kaksintaisteluun

kello kaksitoista lyö, on aika kaksintaistelun
sekundantit hautausmaalla, kuulee oudon ratkaisun
Hagar pelon eessä taipui, kultaa korvauksenaan
hän parittajan roolin otti, myy nyt vaimoaan

1. Pelikerta (Croisyn saari)

Suku lähti etsimään onneaan Sancerran saarelta, joka heidän saarella asuvan setä Mathausin mukaan on mahdollisuuksien saari. Merimatkaa kaksi viikko taitettuaan kravelli Nyrian vesitynnyreistä löydettiin rotanpaskaa. Vesi oli saastunut ja osa hahmoista ja laivaväestä sairastui. Kapteeni Skone ilmoitti lähellä olevan Croisyn saari, josta olisi mahdollista saada puhdasta makeaa vettä. Saarella huhuttiin asuvan eristäytyneitä Silver flamen palvojia.

Croisyn saarella ei ollut satamaa ja sen rannat olivat pirullisen karikkoisia. Hahmot olivat vapaaehtoisia hakemaan vettä saarelta. Reippaan soutumatkan aikana Aelar huomasi ison hain seuraavan venettä ja hän ajoi hain tiehensä tarkalla pitkäjousen laukauksella. Saari oli viidakon peitossa ja keskellä sitä kohosi tulivuori. Perämies Boyde jäi rannalle miehiensä kanssa vartioimaan veneitä.

Hahmot tunkeutuivat viidakkoon ja huomasivat pian jonkin tarkkailevan heitä. Haltiat löysivät vuoren rinteeltä lähteen, mutta siellä lepäili kymmenkunta puoliörkkiä. Ionor suoritti rituaalin, jolla hän ymmärsi puoliörkkien heimokieltä ja suuntasi neuvottelemaan. Puoliörkit olivat jalkakahleissa ja heidän ihonsa oli verillä ja mustelmilla. Yksi puoliörkeistä, Mazhar, puhui myös hieman commonia ja hän selosti tilanteen. Puoliörkit oli kaapattu kaakkoiselta mantereelta ja pistetty kahleissa merihaltialaivaan. Pitkän merimatkan jälkeen laiva oli joutunut myrskyyn ja haaksirikkoutunut. Kymmenen oli kuitenkin selviytynyt meren sylistä ja nyt he halusivat päästä pois saarelta.

Yhdellä paksulla puoliörkillä oli arvokas kultaketju kaulassaan. Mazhar kertoi kylästä, joka sijaitsi saaren toisella laidalla. Sieltä paksukainen oli löytänyt ketjun. Hän kertoi myös viidakossa liikkuvista pahanhajuisista miehistä. Lopulta puoliörkit antoivat hahmojen lainata lähdettään.

Hahmot lähtivät rannalle Mazhar puoliörkki mukanaan. Matkalla he törmäsivät viiteen pahanhajuiseen mieheen. Miehet paljastuivat zombeiksi. Seurasi lyhyt teurastus. Kaikilla zombeilla oli kaulassa silver flamen symboli hopeaketjussa ja heidän kurkkunsa oli viilletty auki.

Perämies Boyde oli iloinen veden löytymisestä ja vähemmäniloinen puoliörkkilöydöksestä. Hän lähti laivalle kysymään Kapteeni Skonelta neuvoja. Hahmot leiriytyivät rantaan ja pitivät isoa nuotiota yllä. Nuotio houkuttelikin paikalle ensin kaksi merihaltiaa. Toinen heistä oli kadetti Halafarin ja toinen merimies. Halafarin kertoi aluksensa Dawn Traderin joutuneen myrskyyn ja haaksirikkoutuneen. He kaksi olivat pelastautuneet saarelle. Merihaltiat olivat vaitonaisia laivan lastista ja vetosivat luottamuksellisiin kauppasuhteisiin.

Yöllä nuotio houkutteli paikalle lähes parikymmentä zombia. Aelar surmasi vihollisia laumoittain ja Ionor merkkasi merihaltia Halafarin zombien maalitauluksi. Kaksi zombeista paljastui johtajiksi, jotka kestivät vuoron pari kauemmin. Zombeilta löytyi taas silver flame helyjä ja heidän kurkkunsa oli viilletty auki.

Aamulla Perämies Boyde saapui Kapteenin käskyt mukanaan. Merihaltiat painuivat laivalle ja merimiehet ja puoliörkit alkoivat raahata vettä lähteeltä. Hahmot lähtivät tutkimaan kylää saaren toiselle laidalle. Puoliörkki Mazharin ohjeiden avulla kylä löytyi helposti viidakon keskeltäkin. Kylä koostui kymmenestä rakennuksesta jotka olivat osittain raunioituneet kymmenen vuoden hoitamattomuuden seurauksena. Yksi rakennuksista oli Silver flamen kappeli, josta löytyi maalaus. Maalaus esitti joukkoitsemurhakohtausta, jossa alamaiset viiltivät kurkkunsa auki ja heidän yläpuolellaan kohosi musta hahmo. Kylästä löytyi myös vanha kaivo, jonka asukkaat meinasivat koitua puolituisryöväri Corrinin kohtaloksi. Kaivosta pöllähti parvi stirge monsuja, jotka kiinnittäytyivät ja imivät hahmojen verta. Corrin joutui tajuttomaksi ja sai jo kaksi rastia kunnes Ionorin ensiapu sai puolituisen stabiloiduksi.

Kylän kaivosta saikin vettä nopeasti ja läheltä rantaa. Vedenkantourakka saatiin nopeasti valmiiksi ja pian karavelli Nyria jatkoi kovaa kyytiä kohti Sancerran saarta. Kapteeni oli muuttanut hyttijärjestystä ja merihaltiat olivat muuttaneet hahmojen hyttiin. Loppumatkaksi hahmot saivat tyytyä kansipaikkaan puoliörkkien kanssa.

Käytetyt valmisseikkailut

Dungeon 178: Elves of the Valley
Dungeon 165: Remains of the Empire
Dungeon 192: Evard's Shadow
Pathfinder #7 Curse of the Crimson Throne Chapter 1: "Edge of Anarchy" (osittain)
Madness at Gardmore Abbey (osittain)
Dungeon 196: Reflections of Ruin
Dungeon 197: Heart of the Scar
Dungeon 197: Steading of the Hill Giant Chief
Pathfinder Skull&Shackles adventure path module Island of the Empty Eyes

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License