Saran Historia
f0ef66b0e3de02d6d38676996278bcc6.jpg

Vuosia sitten, nuorena tyttösenä, Sara Nessia kaupattiin alkemisti perheensä toimesta tanssijaksi kirjailija Kalkkimaa palatsiin. Syy tähän kauppaan oli mysteeri Saralle silloin ja on edelleen. Kalkkimaa, pohjoisesta muuttanut aatelinen ja uuden uskon julkinen kannattaja, oli voimallinen elementalisti maagi joka piti tämän puolen tiiviisti salassa. Hänen paradigmansa Planar Binding loitsintoihin oli musiikin, tanssin ja uhrien hyödyntäminen, jälleen asia jota Sara ei ymmärtänyt jouduttuaan Kalkkimaan hoviin.

Koulutus tanssin ja Outsider olentojen liehittelyssä oli ankaraa mutta tuottoisaa, magia yhdistyi klassiseen etelän tanssiin ja pian lumoutuneet elementaaliset olennot alkoivat hakeutua lähelle; tuulenpuuskat iskivät sisään halliin, liekit loimusivat kirkkaampina, vesi loiskusi altaassa kuin lyöden tahtia… Vaikkakin vankina Sara oli iloinen uusista tuttavistaan. Kaikki kulminoitui todelliseen rituaaliin, Ao Run elementaalisen lohikäärmeen kutsuminen ja vangitseminen. Rituaali toimi paremmin kuin Kalkkimaa uskalsi toivoakaan ja hän sai vangittua mahtavan olennon vankeuteen. Sara murtui kauheuden paljastuttua, Kalkkimaan ollessa saavutuksensa hurmoissa Saran onnistui karata ja yllätteän hän huomasi kantavansa pienen pientä sidettä Ao Runiin edelleen ja olennon henki manifestoitui heikossa muodossa Saran ollessa pulassa tai yksinäinen.

Au Runin manifestaatio oli vain heikkojärkinen sirpale tämän tietoisuudesta, mutta tämä silti sai välitettyä tiedon Kertonmaalaisten saapuneen maasta paenneiden pakolaisten peressä, Kalkkimaan keräämän listan mukaan ottean kiinni ja surmaten armotta. Käytännössä sota oli saavuttanut Saran ja tämä pakeni Alkemisti siskonsa Luminarin luokse turvaan. Vääräuskoiset, magian harjoittajat ja ei-ihmis rotuiset olivat kaikki kuoleman uhan alla iästä, sukupuolesta tai taustastaan riippumatta. Luminaria osoitti poikkeuksellista armollisuutta ensin turvaten, sitten piilottaen ja lopulta suojaan Kukkakumpuun kuljettaen. Viimeiset vuodet sisarukset elivät pakolaisina, Luminarin touhutessa toimiaan ja Saran pyrkiessä olemaan poissa jaloista, tanssien viihdykkeeksi sotilaille. Kunnes tuli aika paeta…

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License