Toivo ja Voitto

Kertonmaan sisällissota oli synkkä aika niille, jotka parempinakin aikoina saivat kokea epäluuloa ja syrjintää. Monille se merkitsi kotinsa menettämistä, eroa perheestään ja rakkaimistaan. Joillekin se kuitenkin tarjosi myös mahdollisuuden osoittaa arvonsa ja löytää uutta voimaa sodan liekistä. Näin kävi niille puoliörkeille, jotka sorron ikeen alla pakenivat Kukkakumpuun ja taistelivat sen pahamaineisessa 'Äpäräkomppaniassa'.

orca.jpg

Vaikka örkkejä oli ollut Kertonmaalla satoja vuosia eivätkä kansalaiset olleet tottumattomia näkemään heitä kaduillansa eikä metsissään, he jotka olivat syntyneet ihmisen ja örkin pariutumisesta, saivan osakseen erityistä sääliä ja halveksuntaa. Örkit olivat tulleet alueelle alunperin vaeltelevina heimoina, jotka metsästivät ja ryöstivät selviytyäkseen. Aikaa myöten ne heimot, joita ei tuhottu sukupuuttoon, löysivät erityisen osan Kertonmaan yhteisössä palkkasotureina menneiden pimeiden aikojen myllerryksissä - joskus luotettavia aseveljiä, rauhanomaisia kauppakumppaneita, toisinaan hallitsemattomia ryöväreitä ja syrjäseutujen tyranneja.

Puoliörkit olivat suurimmaksi osaksi syntyneet isättöminä, örkkijoukon ryöstettyä ja raiskattua ihmiskylän, joka sattui epäonnekseen lauman verenhimon kohteeksi. Tätä ei tapahtunut niin usein kuin suusta suuhun liikkuvista tarinoista saattoi päätellä, mutta kansan suussa jokainen tälläinen sekasikiö oli synnistä syntynyt, luonnostaan paha. Monin paikoin maalaiskylissä eleli yksi tai kaksi puoliörkkiä kussakin, pysytellen yhteisön syrjässä, tehden töitä, joita yhteisönsä arvostamat kansalaiset välttelivät.

Kerton Hengen aatteen leviäminen laittoi puoliörkit vieläkin ahtaammalle. Heidät leimattiin demoneiksi itse ja monia teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä. Kaikkialta laajan valtakunnan mailta heitä pakeni Kukkakumpuun, Herttua Harmajan maille, jossa kuulopuheen mukaan ketään ei tuomittu syntynsä mukaan ja jonne Heder Annulin papit eivät olleet tervetulleita. Vastoin yleistä tapaa Herttua tarjosi mahdollisuutta taistella vapautensa puolesta jokaiselle puoliörkille, joka siihen halusi tarttua. Lukuunottamatta joitakuita rammoista ja vanhuksista, kaikki halusivat sitä. Tietäen, että hänen joukoissaan monet edelleen pitivät puoliörkkejä epäkelpoina, Herttua perusti heitä varten erityisen yksikön, joka taisteli itsenäisesti taisteluiden kuumimissa paikoissa.

laba-ws.blogspot.com_Art_by_PaperBlue_0018.jpg

Aldenbergin kaupungin valtauksessa tällä niin kutsutulla Äpäräkomppanialla oli keskeinen osa. Raivokkaiden puoliörkkien joukko taisteli muureilta kaupungin läpi satamaan ja valloitti sen sekä myös kaksi laivaa, jotka olivat siellä ankkuroituina. Tällä urhealla taistelullaan Äpäräkomppania toi kapinallisille yhden heidän harvoista voitoistaan sodassa. Vaikka kaupunki menettiinkin takaisin Kuninkaan joukoille viikon sisällä, purjehtivat puoliörkkisoturit valtaamillaan laivoilla takaisin kapinallisten sydänmaille. Tunnustuksena heidän tärkeästä osastaan kaupungin valloituksessa, Herttua Harmaja jätti laivojen hallinnan niiden valtaajille, jotka nimesivät ne uudelleen Toivoksi ja Voitoksi. Tällä tavalla näitä puolirotuisia kohtaan tunnetut epäluulot hälvenivät osaltaan kapinallisten keskuudessa ja Kapteeni Thorgren sekä Kapteeni Olaf tulivat muistetuiksi ensimmäisinä Kertonmaalaisina puoliörkkeinä laivan kapteenin roolissa.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License