Tuornian Maantieteestä

Tuornian kuningaskunta koostuu seitsemästä herttuakunnasta, Itävehmas,
Länsivehmas, Jarna, Kaukahainen, Karkia, Sedel ja Tuvaria, sekä
kolmesta vapaakaupungista, Tuornian Pyhä Kaupunki, Lankia sekä Severna
eli Jarnan Vapaakaupunki. Kuningaskunnan alunperin hallitseman alueen
muodostavat Itä- ja Länsivehmas sekä Lankia ja Pyhä
Kaupunki. Tuhatvuotisen historiansa aikana valtakunta on laajentunut
ottaen hallintaansa ympäröiviä valtakuntia ja asuttaen sivistymättömiä
korpimaita, joilla vaeltaneet villikansat ovat joutuneet perääntymään
kauemmas Pyhän Kaupungin jumalaisesta valosta ja sivistyksestä.

Tuornian kuningaskunnan perusti Hänen Taivaallinen Majesteettinsa
Heirarkas, Tuornen poika. Hän niin ihmiskansaa rakasti että luopui
paikastansa Isänsä vierellä ja laskeutui kuolevaisena maan päälle
hallitakseen ja opettaakseen ihmisiä. Tuornian Pyhä Kaupunki on
rakennettu paikalle, jossa Hän julisti valtansa yli maan ja kansojen
ja perusti Tuornian Kuningaskunnan.

Tuolla perustamishetkellä, Hänen Taivaallinen Majesteettinsa Heirarkas
julisti, että Hänen suojeluksessaan ovat kaikki maat, jotka rajautuvat
idässä Karkiavuoriin ja Khárdizhin Valtakuntaan, jota kääpiöt
asuttavat, etelässä Jarnanmereen, pohjoisessa Jätinhampaiden vuoristoon
ja lännessä suuriin korpimaihin, joita Selenayan haltiaheimot omakseen
kutsuvat. Näiden maanmuotojen väliin jäävää aluetta yleisesti
kutsutaan (teologiseksi) Tuornian Laaksoksi. Vaikka alun alkaen Hänen
Taivaallinen Majesteettinsa Heirarkas hallitsi ainoastaan pientä osaa
tuosta maa-alasta, hänen julistuksensa suoma siunaus kohdistui alusta
alkaen siihen kauttaaltaan.

Tuornian Laakso on siunattu suopeaksi ihmisten asua. Sen alueella
villieläimet ovat pienempiä ja arempia, maa viljavampaa, sää
suopeampaa, karja kasvaa joutuisasti ja mystiset voimat, jotka
luonnostaan pursuavat esille maan uumenista, ovat heikompia ja
uneliaampia. Tämä teologisen määritelmän mukainen Tuornian Laakso ei
ole muuttunut suuremmaksi eikä pienemmäksi vuosisatojen aikana. Sen
ulkopuolella sää ei armahda ja eläimet ovat Tuornialaisen silmissä
jättiläisiä, alkuvoimaisia petoja, joiden näkeminen tuo
paatuneimmankin kaupunkiasujan sisämpään värinöitä muinaisesta
kauhusta, jota ihmiset tunsivat pimeää metsää ja sen asukkeja kohtaan
ennen sivistyksen lahjaa.

Teologinen Tuornian Laakso on mittasuhteiltaan itä-länsi-suunnassa
pisimmillään 700 mailia ja pohjois-etelä-suunnassa pisimmillään 500
mailia. Se ei myöskään ole maantieteellisessä mielessä
laakso. Maantieteellinen Tuornian Laakso viittaakin paljon pienempään
alueeseen, laajennettuun Melkerio-joen laaksoon, joka peittää
Itä-Vehmaan ja Sedelin herttuakunnat sekä Länsi-Vehmaan herttuakunnan
itäosat ja Karkian herttuakunnan länsiosat. Poliittinen Tuornian
Laakso puolestaan on kasvanut sotilaiden marssin ja diplomaattien
kynänliikkeiden tahtia, ja nykyisellään Tuornian Valtakunta käsittää
koko teologisen Tuornian Laakson sekä alueita enemmänkin niin etelässä
Jarnanmeren saarilla ja kaukaisilla rannoilla, pohjoisessa hyisessä
Tuvariassa kuin myös idässä Karkiavuorten takana, jossa ihmiset elävät
jatkuvassa sodassa suuria örkkimassoja vastaan.

Kullakin valtakunnan osalla on oma identiteettinsä ja perinteensä ja
niitä hallitsevat herttuat ovat mahtavia valtiaita, jotka kamppailevat
vallasta sekä rajojensa sisällä että ulkona niin miekoin, sanoin kuin
mystisten salaisuuksien keinoin. Kaikki kuitenkin kumartavat
Kuningasta, jonka laupeuden kautta yksin kaikki Tuornian maalla saavat
leipänsä ja varjeluksensa. Kuningas asuu Taivaallisessa palatsissa
Pyhässä Kaupungissa ja ulottaa valtansa valtakuntansa ylitse Tuornen
kirkon sekä monien ritarijärjestöjensä kautta.

Riippumatta siitä, missä kolkassa valtakuntaa ollaan, perinteet ja
koetut keinot ovat kunniassa. Suvut jotka ovat vallan huipulle
päässeet, pitävät itsensä siellä. Korkeat yhteiskunnalliset asemat
ovat pääsääntöisesti tarjolla vain niille, joiden vanhemmat ovat
raivanneet tien valmiiksi jälkeläisilleen. Samoin korkea koulutus,
varsinkin arkaani tietämys, on saatavilla vain niille, joilla on
tarpeeksi joko nimeä, rahaa tai suhteita, tai mieluiten niitä kaikkia.

Tuorniaa kutsutaan ihmisten kuningaskunnaksi, ja Tuornen liturgia
puhuu moneen otteeseen siitä, miten ihmiset ovat erityisiä Tuornen ja
Heirarkaan silmissä. Valtakunnan väestö ei kuitenkaan suinkaan rajoitu
vain ihmisiin. Tuornian kaikkiaan n. 30-40 miljoonasta asukkaasta
ihmisiä on yli 90%, mutta tiettyjä yksittäisiä maalaisalueita
lukuunottamatta kaikilla valtakunnan seuduilla on näkyvä epäihmisten
edustus.

Vahvimmin rajaseuduilla ja erämaiden laidoilla kohtaa kauppaa käyviä
villihaltioita ja kääpiöitä, ja toisaalta suurimmissa metropoleissa
kohtaa suurimman diversiteetin ja vapaamielisimmät asenteet
erityisväestöjä kohtaan. Urbaaneja haltioita, kääpiöitä ja erityisesti
puolituisia elää kaikissa osissa mutta erityisesti valtakunnan
ydinalueella Melkerio-joen alajuoksulla sekä Jarnan Vapaakaupungissa
ja Jarnan Herttuakunnan alueella.

Jos arkaani tietämys onkin rajattu vain yhteiskunnan ylimpään
luokkaan, tukeutuvat he siihen vastapainoksi erittäin
voimakkaasti. Oppineet Herttuat ja Jaarlit käyvät kauppaa ja
ylläpitävät suhteita toisiin maailmoihin ja yliluonnollisiin
olentoihin siinä missä jonkin toisen valtakunnan aateliset pitävät
yllä suhteita naapureihinsa. Etenkään Pyhässä Kaupungissa tai Sedelin
herttuakunnan pääkaupungissa Armanissa ei ole lainkaan tavatonta
kohdata enkeliä tai pirua, lohikäärmettä tai maailmoja matkaavaa
velhoa, joskin yleensä nämä vierailijat salaavat todellisen luonteensa
ja sulautuvat paikalliseen väestöön.

Kielellisesti Tuornia on tavattoman yhtenäinen kokoonsa nähden. Tästä
voi kunnian antaa Oikeellisen Sivistyksen Instituutille, joka on
ammoisista ajoista lähtien toteuttanut tehtäväänsä pitää Tuornian
kieli muuttumattomana sellaisena kuin Hänen Taivaallinen
Majesteettinsa Heirarkas sen ihmisille opetti. Instituutti tarjoaa
neuvontaa oikean kielenkäytön suhteen sekä valvoo virallista
kirjeenvaihtoa ja asiakirjoja. Virkamiehelle tai ammatinharjoittajalle,
joka käyttää kansankielisiä ilmauksia tai muuten kirjoittaa
virheellisesti, voidaan langettaa sakkorangaistus. Tavallisen kansan
suussa elää toki monenkirjavia murteita riippuen alueesta ja
väestöryhmästä, mutta varsinkin ylimystön keskuudessa näitä murteita
vastaan on voimakas sosiaalinen stigma. Tämä on estänyt murteiden
eriytymisen kovin kauas yleiskielestä, ja ainoat käytössä olevat
aidosti erilaiset kielet ovatkin itsenäisten väestöryhmien vanhoja
kieliä, kuten haltia-, kääpiö- ja jättikielet.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-ShareAlike 3.0 License